Mikäs nyt eteen, teini haluaa erikoislukioon Helsinkiin

Vierailija kirjoitti:

Onko hän noin yleisesti ottaen sen oloinen jonka voisi ajatella asuvan itsenäisesti? Oman huushollin pitäminen pitäisi tietysti hallita, mutta tarkoitan enemmänkin sellaista henkistä valmiutta, itsenäisyyttä?

Muutin itse pois kotoa yläasteen jälkeen, en tosin suurkaupunkiin ja vähän lähemmäs vanhempien kotia, mutta kuitenkin. Olen nyt jo yli kolmekymppinen, ja jos oma lapsi haluaisi lähteä niin olisi kyllä vaikea sanoa miten suhtautuisin; se voi olla nuorelle aika raskasta, mutta toisaalta raskasta on sekin, jos estetään toteuttamasta omia haaveita. Onko teillä mitään tuttuja, ts. mahdollisia tukiverkostoja Helsingissä?

Ei suomessa mitään suurkaupunkeja ole. Helsinki on pelkkä surkea pikkukylä oikeisiin kaupunkeihin verrattuna. Helvetin huvittavaa kun hesalaiset luulevat asuvan jossain metropolissa:D

En ole koskaan nähnyt, että tasapainoinen lapsi rrtkahtaisi kaikkeen käymälään heti kun aikuisen silmä välttää. Isojen paikkojen etu on siinä, että löytää helposti saman henkistä seuraa. Minkälaista ikinä kaipaakin. Harkita osin mahdollisuuden tarjoamista jos se on vain vanhemman uskalluksesta kiinni.

Itse opiskelin amiksessa jossa oli asuntola. Se oli ihan periferiassa. Vähän kavereita, eikä seuraa voinut valita. Menin muiden mukana, mutta ilman alkoholia ja tötsyjä ja tupakka, nuuskaa. Kyllä niillä juopoilla ja tötsuttelijöillä oli se jo veressä ennen koulua. Ja me muut katsottiin vierestä ja siirryttiin sivuun jos meno kävi hurjaksi. Tämä amiksessa ja sen asuntolassa. Aina löytyy joku joka käyttää liikaa päihteitä. Se ei tarkoita, että kaikki muutkin siinä sitten sortuisi.

Kuopuksemme opiskeli Kallion ilmaisutaidon lukiossa täällä Helsingissä. Hänellä oli useita koulukavereita, jotka olivat muuttaneet muualta Suomesta lukioon Helsinkiin. Muutamalla oli oma vuokrakämppä ja ainakin yksi asui sukulaisen luona (tyyliin äidin pikkuserkun perheessä). Löytysikö teiltä joku vaikka vähän kaukaisempikin sukulainen tai ystäväperhe, joka ottaisi korvausta vastaan luokseen asumaan? Näin ei tarvitsisi olla ihan omillaan.

Teinithän yleensä haluaa kaikenlaista mutta vanhemmat ne voivat lopettaa tollaiset päättömät ideat.

Tottakai päästätte hänet opiskelemaan jos rahkeet riittää, lapsilisä tulee hänelle, ja sen lisäksi asumistuki ja opintolaina. Miksi ihmeessä pelätään aina opintolainan ottamista? Kukaan ei koskaan puhu että olisi opintolainan takia joutunut vaikeuksiin, siinähän on valtion takaus, ja jos ei ole töissä ei tarvi maksaa kuin korot, jotka on nyt todella alhaalla ja varmasti pysyvätkin alhaalla pitkään. Jos nuori on kotona saanut hyvän kasvatuksen, niin varmasti pärjää Helsingissä. Ja kotoa kun saa tukea, huonekalut ym. tarvikkeet mukaan, ja kun kotona käy vierailulla niin ruokakassi mukaan. Toki vanhemmat voivat käydä vaikka kerran kuussa nuoren kotona ja täyttää samalla kaapit kuivatuotteilla niin että ei ainakaan nälkään kuole. Ennen pystyi lähettämään ruokaa postin kauttakin, nykyään ei kannata kun postiin ei voi enää luottaa.

Lukio (Tai amis) on kolmevuotinen peruskoulun jatke. Pakollinen paha matkalla kohti oikeita opintoja. Ei sille kannata antaa sen isompaa merkitystä, että pitäisi jotain hurjia painotuksia miettiä. Urheilua, taidetta, ilmaisutaitoa jne erikoisuuksia voi harrastaa ihan harrastuksenakin, ei siihen lukiota tarvitse. Jos on kiinnostunut matikasta, netti on täynnä tekemistä siihen liittyen jne. Olennaista on hoitaa se lukio kunnialla, kirjoittaa mahdollisimman hyvin ja miettiä mitä haluaa tulevaisuudelta.

Harkitsisin ainoastaan, jos tietäisin sen oman lukion olevan oikeasti surkea. Teinit haluavat kaikenlaista ja teinit voivat isommassa mittakaavassa unelmiaan toteuttaa sitten aikuisena. Enkä nyt tällä tarkoita, että kenenkään unelmia pitäisi lytätä, tosiasia vaan on, että nuo lukion painotukset eivät ole niin iso juttu.

Vierailija kirjoitti:

ei se tonni maksa kuussa, ellei lukio ole erikseen maksullinen ja niitä ei taida olla kuin yks.. ja sekin vapaaehtoinen maksu.

Solun saa vuokrattua maksimissaan 300e/kk, eläminen yms oppikirjat käytettyinä jne ruoka ja mahdollinen matkakortti talvisin (kesäisin fillari) riittänee 150e/kk.

Ei sillä tietty pahemmin tupakoida aski päivässä eikä myöskään vedetä 10 tuoppia a 8e joka viikonloppu jossain baarissa...

Stadissa tosin on noita miljonääriskidejä, joiden kanssa hengailessa juo/matkustaa jne ilmaiseksi. Semmoisen löytänee puol vahingossakin kerran vuodessa jos osaa olla muutakin dorka landepamppu. Tosin noissa piireissä saattaa sitten kokaiiniakin olla tarjolla...

Mikä tosin voinee tarjota sopivan tienesti mahdollisuuden jos on munaa siihen, eli käy vihjaisemassa vanhemmille palkkiota vastaan. Vaatine videota ja kuvaa. Ei ne tykkää että skidi tuhoaa elämäänsä moiseen typerään vaan niiden pitäisi opetella miten suvun satoja miljoonia hallinnoidaan.

Skidi lähte saman tien sveitsiin kliniikalle ja irti pahoista kontakteista ja sulle voinee irrota helpostikin 5000e löytöpalkkio verottomasti. Ja eräänlainen kontakti huippuvirkoihin jos osaat pitää suusi kiinni ja tehdä työsi kunnolla.

Mitä mä just luin? :D Ihan kuin jostain huonosta teinidraama-telkkarisarja. :D

Ei se ole kaikki, että todistus ja harrastuneisuus riittävät. Onko nuori riittävän omatoiminen ja kypsä ikäisekseen pärjätäkseen omin nokin viikot. Monelle nuorelle on katkera kokemus, kun tajuaa, että jos jättää aamulla kahvimukin pöydälle, niin se on siinä vielä iltapäivällä, kun tulee koulusta. Ja kun vessapaperi loppuu, niin rullia ei ilmesty tyhjästä sormia napsuttamalla. Kun tulee sähkölasku tai älylaitteiden laskut, niin ne pitää maksaa määräaikaan mennessä. Moni nuori on elänyt koko ikänsä täyden palvelun tavaratalossa, jossa hänen ei ole tarvinnut olla vastuussa mistään, no ehkä oman sängyn peittämisestä aamulla. On suuri mullistus muuttaa omilleen. Asiaa pitää pohtia kaikilta kanteilta, siis myös taloudellisesti. 300 km on pitkä matka, jos illalla iskee hillitön koti-ikävä. Keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa! Realismia kehiin!

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kaikki, että todistus ja harrastuneisuus riittävät. Onko nuori riittävän omatoiminen ja kypsä ikäisekseen pärjätäkseen omin nokin viikot. Monelle nuorelle on katkera kokemus, kun tajuaa, että jos jättää aamulla kahvimukin pöydälle, niin se on siinä vielä iltapäivällä, kun tulee koulusta. Ja kun vessapaperi loppuu, niin rullia ei ilmesty tyhjästä sormia napsuttamalla. Kun tulee sähkölasku tai älylaitteiden laskut, niin ne pitää maksaa määräaikaan mennessä. Moni nuori on elänyt koko ikänsä täyden palvelun tavaratalossa, jossa hänen ei ole tarvinnut olla vastuussa mistään, no ehkä oman sängyn peittämisestä aamulla. On suuri mullistus muuttaa omilleen. Asiaa pitää pohtia kaikilta kanteilta, siis myös taloudellisesti. 300 km on pitkä matka, jos illalla iskee hillitön koti-ikävä. Keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa! Realismia kehiin!

Mua taas ei nuo niinkään huoleta, jos nuorella on motivaatiota niin kaikki käytännön asiat on helposti opittavissa ja äiti aina puhelimen päässä neuvomassa.

Enemmän mua huolettaisi se henkinen puoli. Varsinkin jos monilapsisesta perheestä on kotoisin, niin se yksinasumisen arjen yksinäisyys voi olla tosi tyrmäävää, yllättävää ja se voi tuntua tosi pahalta. Kun tulee kotiin ei siellä ole kukaan vastassa, kun katsoo illalla telkkaria ei ole aina toista jolle kommentoida, kun on huono päivä koulussa niin kotona ei ole kukaan kuuntelemassa ja halaamassa. Oot vain yksin, tosi yksin ja kaukana sun läheisistä.

Joo, kaikkien pitää jossain vaiheessa aikuistua ja osalla se tarkoittaa kipuiluakin sen itsenäisyyden vuoksi. Mutta että 15-16-vuotiaana pitää jo? En itse laittaisi lastani siihen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Lukio (Tai amis) on kolmevuotinen peruskoulun jatke. Pakollinen paha matkalla kohti oikeita opintoja. Ei sille kannata antaa sen isompaa merkitystä, että pitäisi jotain hurjia painotuksia miettiä. Urheilua, taidetta, ilmaisutaitoa jne erikoisuuksia voi harrastaa ihan harrastuksenakin, ei siihen lukiota tarvitse. Jos on kiinnostunut matikasta, netti on täynnä tekemistä siihen liittyen jne. Olennaista on hoitaa se lukio kunnialla, kirjoittaa mahdollisimman hyvin ja miettiä mitä haluaa tulevaisuudelta.

No mun teini valitsi Päivölän, koska siellä saa suoritettua lukion kahdessa vuodessa ja samalla oppii ohjelmointia, jota hän aikoo opiskella myös lukion jälkeen. Toki monet opiskelee sitä ihan omin päin, mutta tuolla se tulee talon puolesta ja minusta on vaan plussaa, jos lukion aikana jo pääsee kokeilemaan, onko tää mun juttu ja olenko tässä hyvä. Jos olisikin käynyt ilmi, ettei ohjelmointi vastaa omia kykyjä ja mielikuvia, niin parempihan se on että se selviää lukion aikana eikä vasta korkeakoulussa.

Monessa muussakin painotuksessa pääsee varmaan samalla tavalla testaamaan sitä omaa osaamistaan ja miettimään, olisiko tästä minulle ammatiksi. Tai yhtä lailla se painotus saattaa mahdollistaa harrastukseen panostamisen täysillä, vaikka tietää että lukion jälkeen aikoo ihan toiselle alalle. Monet urheilupainotuksessa olevista on ihan kelpo hikareita eivätkä haaveile ammattilaisurasta. Heille se urheilupainotus mahdollistaa sen, että voi jatkaa täysillä harrastusta, jossa on hyvä, mutta koulunkäynnin kärsimättä. Monessa harrastuksessa oppii taitoja, joista on hyötyä myöhemmässä elämässä. Pitkäjänteisyyttä, kovaa työntekoa, stressin hallintaa, tavoitteiden asettamista, pettymyksen käsittelyä jne jne.

Muutin itse samanikäisenä juurikin 300 kilometrin päähän Tampereelle lukioon. Vanhempani tukivat päätöksessä, mutta itse maksoin omat kuluni. Vanhempien tulot oli niin pienet, etteivät ne vaikuttaneet opintotukeen. Oma lapsilisäni siirrettiin mulle itselleni. 

Asuin pienessä ja edullisessa soluasunnossa ja se mahdollisti sen, että rahaa jäi opintotuesta satasen verran muuhun elämiseen eli käytännössä ruokaan. Olin talousasioista hyvin tietoinen jo silloin, tein itse kaikki ruokani (halvoista kasviksista) ja en käyttänyt päihteitä tai shoppaillut, niin rahat riittivät. En näe siis mitään ongelmaa tuossa AP:n tilanteessa, JOS teini osaa käyttää rahaa ja on tietoinen siitä, että budjetti tulee olemaan todella tiukka. Moni muuttaa kuitenkin heti lukion jälkeen omilleen, eikä se 18-19 -vuotias välttämättä hirveästi sen kypsempi ole kuin 15-16 -vuotiaskaan.

Vierailija kirjoitti:

Oman paikkakunnan landelukion sisäänpääsyn ja kirjoitusarvosanojen nousu on uskomaton, eli huonommalla sisäänpääsykeskiarvolla kirjoitetaan todella paljon paremmin. Taas esimerkiksi 9,5 keskiarvon vaativilla kouluilla kirjoitukset harvoin menevät hyvin. Katsokaa netistä, jos ette usko. Landelukioissa oppilaisiin panostetaan ja kirjoitukset menevät yli odotusten sitten.

.

Mitä sä höpiset. Katso kirjoitusten tuloksella Suomen lukioiden Top 10. Siellä on ETIS, Ressu, KSYK, norssit ja SYK.

Juuri ne mihin vaaditaan myös järjettömän kovat 9,5 keskiarvot.

Nousu voi toki olla muissa lukioissa parempaa, mutta jos lähtökohta on kympin keskiarvo, niin vaikea siitä on paljon paremmaksi laittaa.

Koko perheenkö sinne on muutettava? Iät ja ajat on lapset muuttaneet kotoa eri kaupunkeihin opiskelemaan.

Jos pääsee sukulaisiin asumaan niin päästäisin. Täällä sama juttu. Onneksi mummolassa on tytölle oma huone. Muuten ei pystyisi matkustamaan maalta kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jos pystytte maksamaan vuokraa sen 700 euroa, elämisen, matkat ja lukion opiskelutarvikkeet.

HOAS:lta voi vuokrata soluhuoneen parilla sadalla.

Nuori voi saada lukiosta hyviä ystäviä, joiden kanssa voi asua yhdessä soluasunnossa. Onko hän itse mielestään valmis muuttamaan omilleen? Ymmärtääkö hän, miten pienellä rahalla opiskelijan täytyy tulla toimeen? Tuntuuko hänestä siltä, että vaikkapa pyykkituvan käyttäminen, siivoushommat ja Helsingissä matkustaminen sujuisivat helposti?

Kaikille opiskelijoille ei edes ole asuntoa Helsingissä, mutta lähikuntien puolelta asunnon voi saada heti opintojen alussa helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän noin yleisesti ottaen sen oloinen jonka voisi ajatella asuvan itsenäisesti? Oman huushollin pitäminen pitäisi tietysti hallita, mutta tarkoitan enemmänkin sellaista henkistä valmiutta, itsenäisyyttä?

Muutin itse pois kotoa yläasteen jälkeen, en tosin suurkaupunkiin ja vähän lähemmäs vanhempien kotia, mutta kuitenkin. Olen nyt jo yli kolmekymppinen, ja jos oma lapsi haluaisi lähteä niin olisi kyllä vaikea sanoa miten suhtautuisin; se voi olla nuorelle aika raskasta, mutta toisaalta raskasta on sekin, jos estetään toteuttamasta omia haaveita. Onko teillä mitään tuttuja, ts. mahdollisia tukiverkostoja Helsingissä?

Ei suomessa mitään suurkaupunkeja ole. Helsinki on pelkkä surkea pikkukylä oikeisiin kaupunkeihin verrattuna. Helvetin huvittavaa kun hesalaiset luulevat asuvan jossain metropolissa:D

Tiedän, nauroin itsekin älyttömälle sanavalinnalleni, mutten jaksanut enää kommentoida perään :D varmaan Helsinki voi tuntua suurelta jos lapsuuden maisemat on lähinnä metsää, mutta juu en pidä Helsinkiä minään metropolina :D

Itse kävin erikoislukion, jossa noin puolet oppilaista oli muuttanut pois kotipaikkakummaltaan ja omilleen lukion alkaessa. Minusta se on ihan hyvä vaihtoehto, jos kyseessä on vastuullinen ja kypsä nuori. Jotkut pelottelivat 700 € vuokrilla mutta en ymmärrä mistä tuollainen summa on reväisty. Ei lukiolaisnuori tarvitse mitään hienoa yksiötä vaan solukämppä piisaa ihan hyvin. Tai sitten pikkuyksiö jostain syrjemmältä.

Miten kypsä teini on? Halusin itse aikanaan erikoislukioon, mutta vanhemmat eivät päästäneet. Vitutti, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olin vielä aivan teini. Tuhlasin rahaa eikä ollut mitään hajua siitä paljon eläminen maksaa. Sotkin, kiroilin ja ryyppäsin.

Opintolainaa lukiota varten? Oikeasti? Mitä järkeä tuhlata rahaa ja ottaa lainaa opiskeluun josta ei saa edes ammattia?