Mikäs nyt eteen, teini haluaa erikoislukioon Helsinkiin

> Muuten hyvä, mutta eka vuosi Aallossa, siis jos DI puolella, on kyllä

> sellainen "luulot pois"-vuosi, että taitaa olla aika paljon värikynää

> tarinassa. Joku lukion pitkä matikka ja fysiikka ovat pikkulasten

> mehuhetki sen rinnalla.

No jaa. Itse olin Aallossa DI-puolella ihan keskiverto. En edes ole mikään kovin lahjakas, vaan olin vain tottunut tekemään töitä. Sillä pärjäsi lukiossa ja Aallossa. Paperit sain ulos ja olen tyytyväinen.

Mieheni opiskeli Aallossa, koska oli/on lahjakas.

Aaltoon DI-puolelle pääsee puolet hakijoista. Itse arvelen, että kolme neljäsosaa ihmisistä voisi opiskella siellä: a) Lahjakkain neljäsosa ihmisistä (kuten mieheni). b) Ahkerin neljäosa ihmisistä (kuten minä) sekä c) ahkerin ja lahjakkain neljännes ihmisistä, joista monet pärjäävät aalto-opinnoissaan keskimääräistä paremmin, tekevät väikkärin jne. Yksi neljännes (vähemmän matemaattisesti lahjakas ja yhtä aikaa 'laiska'') soveltuu soveltuu paremmin muulle alalle.

Ap: anna lapsesi voi käydä kokeilemassa haluamaansa lukiota? Kerro hänelle, että maitojunalla paluu yhtä kokemusta rikkaapana on täysin hyväksyttävä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin teinille mahdollisuuden. Asumisjärjestelyistä: onko ystäväperhettä, jonka luona voisi viikot asua? Jos ei, äkkiä etsimään. Vaikkei itse olisi uskonnollinen, esim. helluntaiseurakunnasta löytyy varakkaita perheitä, joissa varmasti olisi jäikin tavoin tilaa yhdelle nuorelle.

itse e4n ottaisi edes hyvän ystävän kakaraa omalle tontille, en edes rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaahan ei ole, sillä ketju jossa ihmetellään, onko pk-seudulla asuminen kaiken arvoista, on täynnä todistelua, miten maalla asuvat eivät menetä mitään, päin vastoin.

Niinpä. - Siksi moni Helsingissä, mutta myös mm Espoossa ja Kauniaisisssa  asuva nuori ja nuoren vanhempi katselee päivä-päivältä huolestuneemmin kun suosituimpiin lukiohin ja ammattikouluhin pääsyn edellytys tarpeeksi korkea keskiarvo kohoaa melkein joka vuosi. -  Samalla myös tavallisempiin lukioihin ja ammattikoulujen keskiarvot nousevat tehden sen, että ihan "tavallisen hyvien" on yhä vaikeampaa päästä jatkanaan opintojaan kivuttomasti. - Kuinka moni heistä on valmis muuttamaan toisaalle 15-16 vuotiaana opiskelupaikan perässä. -Ja kenties hetkellisesti menettämään, - niin minkä.    

Voi hyvänen aika! Että ihan jotkut aikuisina ovat traumoissaan terapiassa kun ovat nuorena muuttaneet pois kotoa! Minä muutin 15-vuotiaana peruskoulun jälkeen 300 km:n päähän kotoa, vaikeiden julkisten kulkuyhteyksien päähän ja kävin kotona n. kerran kuussa ja lomilla. Toki, olisihan se ollut kiva olla vanhempien helmoissa vielä silloin, mutta en todellakaan ollut ainoa, joka muutti niin nuorena kotoa. Lisäksi menoja ei ollut paljon, koska ainakin meidän koululla oli mahdollisuus asua asuntoloissa, joten en maksanut asumisesta mitään. Suoritin kaksoistutkinnon ja amispuolella minulla oli tietyt linjat, joille painotuin, ja ainakaan toista näistä ei kovin monessa muussa koulussa olisi ollut mahdollistaa harjoittaa.

Kotipaikkakunnaltani olisin joka tapauksessa joutunut muuttamaan, koska siihen aikaan siellä oli lukio ja 2 eri amisalaa, metalli- ja lähäripuoli. Näistäkö olisi pitänyt valita? Lähin kaupunki, jossa olisi ollut paremmat vaihtoehdot, oli reilun 100 km:n päässä. Tiedoksenne: kotipaikkakunnallani ei ole enää kumpaakaan amisalaa, eli kyllä nykyisetkin lapset joutuvat muuttamaan pois, jos ei lukioon halua.

Lisäksi minä olisin traumatisoitunut enemmän kotipaikkakunnallani, jos olisi sinne pitänyt jäädä: minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja olin jo sisäisesti kuollut, itsemurhaa olin jo pari kertaa yrittänyt ja olen varma, että jos olisin joutunut jäämään sinne, olisin tappanut itseni vuoden sisällä.

Ap: vaikka teillä ei tällaisia ongelmia olisikaan, niin suosittelen, että jos rahaa on ja nuori on valmis itsenäiseen elämään, niin siitä vain! Kouluni ansiosta minä olen hengissä, ja löysin itsestäni uusia puolia ja olen paljon itsenäisempi ollut jo nuoresta pitäen, toisin moni muu ikäiseni. Toki noihin vuosiin osui myös huonoja hetkiä ja jotkut käyttivät henkisesti hyväksi, joten on tärkeää säilyttää hyvät välit perheeseen ja muistuttaa, että kotiin saa aina palata ja soittaa.

N21

Sehän on ihan normaalia, että peruskoulun päätyttyä teini lähtee opiskelujen takia omilleen. Ajattele nyt jotain syrjäisempää maaseutuakin, jossa ei ole lähimaillakaan kouluja. Pakko lähteä. Tai, jos kotikaupungin amis ei sitä mieleistä linjaa tarjoa.

Eli anna teinisi hakea kouluun, ja jos pääsee niin mietitte sitten asumiskuvion.

Ehdottomasti ei. Opiskeluaikana ehtii. Tärkeimmät aineet oppii joka lukiossa. Kaikenmaailman taidelukioista ja kansainvälisistä lukioista ei ole kuin riesaa. Leimaavat tulevaisuuden liian pian.

Suomen lukio ei ratkaise yhään mitään, kukaan ei hae sillä todistuksella töihin yhtään mihinkään, 

Serkkuni, johon törmään kerran vuodessa, kun käyn kummieni luona kesäisin, sai myös loistavan idean.

Hänen tyttärensä muuttaa meille.

Asuu n 400 km päässä ja lukio olisi samalla paikkakunnalla missä minä lapsieni kanssa asun.

Meillä on 80 neliön asunto. Kummallakin lapsella on oma huone ja minä nukun olohuoneessa. Olen tehnyt oman sopen ja olemme tyytyväisiä .

Kysyin missä hän ajattelee tyttärensä nukkuu. Lapseni muuttavat samaan huoneeseen ja tytär saa toisen huoneen. Ilmoitin ettei käy. No, hän muuttaa tyttäreni huoneeseen, ainoa looginen paikka. Tyttären huoneessa on kerrossänky.

Tyttäreni on 10 v nuorempi , kerroin tyttärelle ei ole mitään opiskelurauhaa tarjolla. Sitten kun aloimme puhua rahasta, loppui keskustelu lyhyeen. Joo, ei minun tarvitse tytölle viikkoraha antaa. Anteeksi mitä ? Siis paljonko sinä maksat minulle, jotta otan tyttäresi meille asumaan ja syötän hänet ? No ei kai kukaan nyt sukulaisilta mitään ota,

Kerroin tämä loppuu tähän . Meillä on ihan tarpeeksi ohjelmaa oman perheen kanssa, en kaipaa mitään teiniä meidän arkea pyörittämään.

Serkku ehdotti jos tyttö voisi muuttaa meille, kunnes saa asunnon. Vastasin mietitään.

Sen verran reilu olin, että majoitus hänet pääsykokeiden ajaksi. Pääsykokeet olivat muistaakseen 3 päiväiset. Olin vastassa bussissa, kävimme katsomassa missä pääsykokeet pidetään ja näytin miten vaihdetaan bussia jne. No, pääsykokeet tulivat ja meni ihan kivasti eka päivä. Mutta tyttö olikin jäänyt hengailemaan kaupungille ja lopulta soitti, oli Vantaan perukoilla, kysyi voinko tulla hakemaan hänet pois. Minulla ei ole autoa, neuvoin Googlen avulla lähimmälle bussipysäkille ja 1,5 h päästä tuli tosi vihainen tyttö takaisin.

Seuraavana päivänä sitten pääsykokeet jatkuivat ja neiti ei ollut luult mennyt pääsykokeisiin lainkaan. Kun illalla meni niin myöhään, kun en viitsinyt häntä hakea.

Jäi vielä pariksi päiväksi ja aina kun pääsin töistä , oli kotona uskomaton sotku päällä, milloin oli tehnyt vohveleita, milloin sämpylöitä . Muuten kiva, mutta söi kaikki ja sotkut jäivät.

Kotona sitten kertoi oli eksynyt ja minä en viitsinyt hakea häntä taksilla. Lasku olisi ollut yli 100 e. Ja kun hän nukkui niin huonosti, ei voinut keskittyä. Oli tehnyt meillä vaikka minkälaisia leipomuksia, mutta niitä ei oltu edes maistettu. Ei kai, kun kaikki oli syöty pois.

Paras viimeiseksi. Pääsykokeiden jälkeen sain kunnian hakea esitehtävät takaisin. Tehtäviä oli 5 . Hän oli tehnyt 2 tai 3. Suosittelija kirje oli hänen äitinsä kirjoittama.

Muuten en olisi näitä edes katsonut, mitta minulle kerrottiin asiasta , kun hain nämä. Kuvittelivat olen äiti.

Siinä oli sitten kesällä vähän pokassa pitämistä, kun serkkuni haukkui minua, kun en tukenut hänen tytärtään. Joku moka oli koulu tehnyt, itse kertoivat. Normaalisti he eivät olisi ottanut häntä edes pääsykokeisiin, mutta sinä vuonna oli puuttunut joku sana ja kaikki jotka palauttivat edes yhden ennakkotehtävän, pääsivät pääsykokeisiin. Yksikään heistä ei kouluun päässyt tosin.

Ei kiitos sukulaisten nurkkaan, ainakaan tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomen lukio ei ratkaise yhään mitään, kukaan ei hae sillä todistuksella töihin yhtään mihinkään, 

Ootko kuullut välivuodesta? Tuskin ratkaisi peliä, mutta rekrytoija huomasi mun valmistuneen hyvämaineisesta lukiosta hyvillä arvosanoilla ja sain duunin. Joku persläpiän lukio ei olisi ehkä saanut samanlaista reaktiota aikaiseksi

En kauhean mielelläni laskisi nuorta sinne. Itse kun olin 16, kaverini muutti yksin asumaan toiselle paikkakunnalle, ja kohta liikkuikin epämääräisissä porukoissa ja meilläkin meni sitten välit poikki. Ja sitä ennen ihan kunnollinen tyttö oli.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni, johon törmään kerran vuodessa, kun käyn kummieni luona kesäisin, sai myös loistavan idean.

Hänen tyttärensä muuttaa meille.

Asuu n 400 km päässä ja lukio olisi samalla paikkakunnalla missä minä lapsieni kanssa asun.

Meillä on 80 neliön asunto. Kummallakin lapsella on oma huone ja minä nukun olohuoneessa. Olen tehnyt oman sopen ja olemme tyytyväisiä .

Kysyin missä hän ajattelee tyttärensä nukkuu. Lapseni muuttavat samaan huoneeseen ja tytär saa toisen huoneen. Ilmoitin ettei käy. No, hän muuttaa tyttäreni huoneeseen, ainoa looginen paikka. Tyttären huoneessa on kerrossänky.

Tyttäreni on 10 v nuorempi , kerroin tyttärelle ei ole mitään opiskelurauhaa tarjolla. Sitten kun aloimme puhua rahasta, loppui keskustelu lyhyeen. Joo, ei minun tarvitse tytölle viikkoraha antaa. Anteeksi mitä ? Siis paljonko sinä maksat minulle, jotta otan tyttäresi meille asumaan ja syötän hänet ? No ei kai kukaan nyt sukulaisilta mitään ota,

Kerroin tämä loppuu tähän . Meillä on ihan tarpeeksi ohjelmaa oman perheen kanssa, en kaipaa mitään teiniä meidän arkea pyörittämään.

Serkku ehdotti jos tyttö voisi muuttaa meille, kunnes saa asunnon. Vastasin mietitään.

Sen verran reilu olin, että majoitus hänet pääsykokeiden ajaksi. Pääsykokeet olivat muistaakseen 3 päiväiset. Olin vastassa bussissa, kävimme katsomassa missä pääsykokeet pidetään ja näytin miten vaihdetaan bussia jne. No, pääsykokeet tulivat ja meni ihan kivasti eka päivä. Mutta tyttö olikin jäänyt hengailemaan kaupungille ja lopulta soitti, oli Vantaan perukoilla, kysyi voinko tulla hakemaan hänet pois. Minulla ei ole autoa, neuvoin Googlen avulla lähimmälle bussipysäkille ja 1,5 h päästä tuli tosi vihainen tyttö takaisin.

Seuraavana päivänä sitten pääsykokeet jatkuivat ja neiti ei ollut luult mennyt pääsykokeisiin lainkaan. Kun illalla meni niin myöhään, kun en viitsinyt häntä hakea.

Jäi vielä pariksi päiväksi ja aina kun pääsin töistä , oli kotona uskomaton sotku päällä, milloin oli tehnyt vohveleita, milloin sämpylöitä . Muuten kiva, mutta söi kaikki ja sotkut jäivät.

Kotona sitten kertoi oli eksynyt ja minä en viitsinyt hakea häntä taksilla. Lasku olisi ollut yli 100 e. Ja kun hän nukkui niin huonosti, ei voinut keskittyä. Oli tehnyt meillä vaikka minkälaisia leipomuksia, mutta niitä ei oltu edes maistettu. Ei kai, kun kaikki oli syöty pois.

Paras viimeiseksi. Pääsykokeiden jälkeen sain kunnian hakea esitehtävät takaisin. Tehtäviä oli 5 . Hän oli tehnyt 2 tai 3. Suosittelija kirje oli hänen äitinsä kirjoittama.

Muuten en olisi näitä edes katsonut, mitta minulle kerrottiin asiasta , kun hain nämä. Kuvittelivat olen äiti.

Siinä oli sitten kesällä vähän pokassa pitämistä, kun serkkuni haukkui minua, kun en tukenut hänen tytärtään. Joku moka oli koulu tehnyt, itse kertoivat. Normaalisti he eivät olisi ottanut häntä edes pääsykokeisiin, mutta sinä vuonna oli puuttunut joku sana ja kaikki jotka palauttivat edes yhden ennakkotehtävän, pääsivät pääsykokeisiin. Yksikään heistä ei kouluun päässyt tosin.

Ei kiitos sukulaisten nurkkaan, ainakaan tällä tavalla.

Hauska juttu. Ainoa vaan, että se ei voi olla totta, ellet ole sitten muuttanut jotain olennaista yksityiskohtaa (esim. kysymyksessä olikin yliopistoon pyrkivä abi). Pääkaupunkiseudulla ei ole yhtään lukiota, jonne pyrittäessä olisi sekä ennakkotehtävät että useampipäiväiset pääsykokeet.