Käyttäjä5627

Itse muutin taidelukioon monen sadan km päähän lukioon. Koulun kautta hoitui edullinen soluasunto, ja kesälomat asuin kotona. Jotain opintotukea kai silloin sai (markka-aika). Se oli elämäni paras päätös, löytyi samanhenkiset ihmiset, maailma avartui, ja ammattimuusikon urasta tuli totta. Ilman tuota erityislukiota se ei välttämättä olisi toteutunut. Taidelukiossa kaveriporukat ovat yleensä tiiviitä, ja koska monella on sama tilanne (asuu poissa kotoa), niin nuoret osaavat tsempata toisiaan ja pitävät toisistaan huolta. Itse kävin kotona harvemmin välimatkan ja huonojen yhteyksien vuoksi, mutta se ei haitannut. Just tänään viesteiltiin tuon vanhan lukioporukan kanssa ja suunniteltiin tapaamista :) Nyt ollaan jo 37-v. 

Kunhan selvität käytännön asiat koululta, niin sanoisin että anna palaa vaan! 

Kiitos! Samaa mieltä olen itsekin. Saralla on tosiaan lahjoja, niitä pitää vaan hioa ja harjoittaa. 10% lahjakkuutta ja 90% työtä, siitä on parhaat ammattilaiset tehty. 

Yhdys sana virheet.

Ensiviikolla etelään jee!

Sit treenataan kovaa tasapaino palloa käyttäen.

Ja ykkösinhokki:

Sä näytät tosi hyväLLE!

Arggghh 😅🔫

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muakin tollaset tekee pahaa. Minkäs sille voi.

Entinen työkaveri nosti paidanhelmaa ja piikitti itseään keskellä tilinpäätöspäivällistäkin, sekin teki pahaa. En pysty katsomaan pistämistä, ja vaikka käänsin katseeni muualle, aloin silti voida pahoin. Mielestäni nuo pistämiset olisi kohteliasta hoitaa niin, ettei kukaan huomaa.

Se hoidetaan silleen että sinä katsot muualle pistämisen ajan jos tekee pahaa. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää että 1-tyypin diabetes ei ole mikään pilipalijuttu, vaan oikeasti tosi vakava sairaus joka vaatii ympärivuorokautista monitorointia, laskemista, ennakointia ja vaivannäköä. Siitä ei voi lipsua hetkeksikään tai henki lähtee. Eli ei siinä kauheasti ehdi jonkun herkkänahkaisen neulakammoa miettiä. Pistäminen sitä paitsi kestää n. 3 sekuntia, ja neula on 4mm pitkä. Eli get over yourself.

Niin ja se lätkä on verensokerimittarin sensori. Mittaa sokerin ilman sormeen erikseen pistämistä. Eli hei vähemmän neuloja, jee!

Vierailija kirjoitti:

Toinen on (hoitamattomana) vaarallinen, toinen hengenvaarallinen - erityisesti jos hätätapauksessa ei tiedetä miten pitää toimia.

Toinen on useinmiten itseaiheutettu, toiseen ei voi vaikuttaa millään.

Toisen voi parantaa toista ei.

2 eri sairautta. Olen todellakin opettanut lapselleni että AINA pitää sanoa että kyseessä on db1.

Todellakin kyseessä kaksi ihan eri sairautta. Yllä mainittujen seikkojen vuoksi pitää AINA mainita että kyseessä on 1-tyyppi, esim. töissä tai koulussa. Itse olen muutaman kerran ollut todella hengenvaarallisessa tilanteessa, kun insuliinishokki on iskenyt esim. kaupassa ja löin pääni metalliseen lehtitelineeseen. Nykyään 2-tyyppejä putkahtelee esiin koko ajan enemmän ja enemmän, ja siksi ei-diabeetikot sekoittavat nämä kaksi sairautta keskenään. Kakksotyypillä haima antaa periksi tai väsähtää usein omien elintapojen seurauksena. Itse olen 1-tyyppi jo vuodesta -91, ja tänä aikana 2-tyypit on varmaan kolminkertaistuneet. Hyvä kun saan enää lääkäriaikoja kun 2-tyypit kuormittaa lääkärit. Tämän on lääkärit itse myös sanoneet minulle monta kertaa. Eli toivottavasti aloittaja voi nyt päästää irti ärsytyksestään kun tietää eron näiden kahden välillä ;)