Lue keskustelun säännöt.
Mikäköhän todellinen järki tässä minun työssäkäynnissä on? Pohdintaa pikkulasten äidin työssäkäynnistä...
04.11.2017 |
Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...
No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.
Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...
Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.
Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.
Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Olen fyssari ja ihan sama juttu, 20h viikossa duuniin ei viitsi raahautua, kun ei jää mitään käteen. Tuun kyllä muutenkin kalliiksi, lasten sairasteluiden vuoksi helposti 5-10pv per kuu pois töistä. Loput ajasta oon niiiin väsynyt heräilyjen vuoksi, että puolet hommista jää hoitamatta ja kirjaukset on ihan puuta heinää:D
Miehet ne vaan saa työt hoidettua vaikka kuinka lapsi kuinka sairastaisi ja valvottaisi. Naiset on todellakin se heikko sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä, että miten aikoo löytää uuden työpaikan, jos cv:ssä on monen vuoden aukko.
On hoitanut kotona lapsia tietysti.
Eli WT-leima. Vaikea saada yhtään mitään ekstraajan hommia kummoisempia tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni pitkä työmatka jonka kulkemiseen menee päälle 300 e, täydet hoitomaksut + koululaisten iltapäivämaksut tulisivat maksettaviksi, tästä tulee summaksi yli 600 e. Laskin että jos töihin menen niin pakko mennä heti alusta alkaen täysipäiväiseksi jotta jäisi enemmän käteen kuin kotona ollessa..
Tämä tässä on vikana. Tälläisiä ei pitäisi joutua miettimään sekuntiakaan. Työnteon pitäisi AINA ja joka tilanteessa olla kannattavampaa. Eli tuet alemmas ja palkat hiukan ylemmäs, niin aletaan puhua asiaa.
Ja maksuton, laadukas päiväkoti työssäkäyville.
Työn pitäisi joustaa enemmän pienten lasten äitien ja isien kohdalla. Päiväkotimaksuihin voisi antaa kevennyksen ensimmäiseltä töihinpaluuvuodelta ja tuo asenne kotiin jäämisestä pitää muuttaa. Tietysti on hyvä olla pienen lapsen kanssa kotona, mutta kyllä se 3 vuotta on liian pitkä aika yhdestä lapsesta. (saati ne 6-10 vuoden poissaolopätkät, joita omastakin lähipiiristä löytyy.)
Minkälaisia joustoja te pienten lasten äidit tarvitsisitte työelämässä työnantajaltanne?
Mulla on ap:n kanssa samanikäiset lapset. Käyn osa-aikatyössä. Lapsista varsinkin pienempi on toistuvasti kipeänä ja lisäksi mun lähiomainen sairastui vakavasti ja tarvitsee hänkin välillä apua.
Ihan helppo yhtälö tämä ei ole. Työ on kuitenkin mukavaa ja työkaverit ja pomo kivoja. Palkka on tarpeen toki myös. Lapsetkin pärjäävät hoidossa.
Koitan nukkua aina kun voin ja hyväksytään se, että kotihommat on välillä tosi rempallaan.
Tämä on nyt tällainen vaihe, kohta on taas jotain muuta. Tsemppiä siskot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis häh?
Oon kahden kanssa kotona + eskari ja saan 470 euroa kuussa.Kannattaakohan teidän asumistukia nyt sotkea tähän...
Eli saatko kotihoidontuen jotain 300e toisesta ja 65 eskarilaisesta? Plus lapsilisät?
Saan tuosta alle kolme veestä kolmisen sataa ja sen noin 70 euroa kahdesta.
Ja lapsilisät on etuus, ei tuki.
Ja asumistuet ja muut ei kuulu mitenkään minusta keskusteluun kun verrataan työssäkäyntiä ja kotona lasten hoitamista.
Ja hoitorahan saa kun lapset ei ole täyttä viikkoa hoidossa, ei hoitoa varten.
Pitikö sinun siis kirjoittaa että saat 370?
Jospa hän saa tuohon päälle vielä kuntalisän? Meidän kaupungissamme maksetaan 70 euroa kuussa hoitorahan päälle.
Olen ollut siinä luulossa, että yritys saa Kelalta korvauksia sairastuneesta työntekijästään eikä sairauspoissaolo ja sijaisen palkkaaminen siten tule kovinkaan maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä viruksia ja bakteereita saa muualtakin kuin päiväkodista. Harrastuksista, leikkipuistosta, ostoskärryistä, ovenkahvoista. Turha pelätä päiväkotia sen takia, että siellä jotenkin enemmän sairastelisi.
Ja sitten taas, useimmat lapset tykkäävät mennä päiväkotiin. Siellä on kavereita ja paljon tekemistä.
Näiden ap: n kaltaisten naisten ura on pyöräyttää uusi lapsi kolmen vuoden välein eli oikeaa työtä haetaan vasta lähempänä viittäkymppiä. Kun on pari vuotta ollut työkkärissä, voi laittaa sairaseläkepaperit vetämään. Koska eihän siinä työnteossa olisi mitään järkeä kun eläke jää kuitenkin niin pieneksi lyhyen työuran jälkeen. Ja lapsenlapset tarvii tuossavaiheessa jo mummoa hoitamaan, että tytär ehtii elää omaa elämää.