Lue keskustelun säännöt.
Mikäköhän todellinen järki tässä minun työssäkäynnissä on? Pohdintaa pikkulasten äidin työssäkäynnistä...
04.11.2017 |
Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...
No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.
Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...
Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.
Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.
Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...
Kommentit (89)
Meillä lapsi aloitti hoidon 2,5vuotiaana nyt elokuussa. Ennen sitä on käyty läpi tasan yksi flunssa ja lisäksi vauvarokko. Nyt hoidon aloittamisen jälkeen ei ole kovin montaa täyttä hoitoviikkoa tullut. Koko ajan flunssaa kuumeen kera. Vieläkään ei kyllä onneksi mitään korvatulehduksia tai vatsatauteja.
Olen toisaalta tyytyväinen etten ole palkkatyössä, koska muistan tuon fiiliksen siitä kun piti soittaa pomolle sairastumisesta. Mutta toisaalta näin yrittäjänä tilanne rassaa erityisesti, koska työt on joka tapauksessa tehtävä. Jos lapsi on kipeä, teen kaikki illat ja yöt töitä, päivät olen kipeän lapsen kanssa. Toki tulot on myös eri luokkaa kuin aplla ja muutenkaan en työstä luopuisi.
Täytyy vaan toivoa että tilanne rauhottuu pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastelu ei johdu vaatteista vaan tauteja aiheuttavista viruksista, joita pikkulapset saa varsinkin päivähoidossa.
Nuha vaatii aina kylmettymisen JA viruksen tai bakteerin. Siksi on tärkeää pukeutua lämpimästi jo näillä loppusyksyn/alkutalven säillä.
No ainakaan meidän lapsilla kylmettyminen ei ole ongelma. Osaan heidät kyllä pukea kiitos vain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota sairastelukierrettä ihmettelen myös. Onhan lapsilla kunnon lämpimät säänmukaiset vaatteet. Ei kirpparilta ostettuja lämpönsä menettäneitä kenkiä tai ulkoilupukuja. Lapsen nuha ei vaadi kun parin päivän poissaolon, kun nuhaa hoidetaan eli kuumaa juomaa ja lepoa. Jos tulehdus menee korviin, antibioottikuurista huolimatta voi mennä hoitoon. Vesirokkorokote on jo ilmainen...
Taas joku kermaperse vauhdissa. Että jos kirpparilta ostaa niin kengät tai haalari ei lämmitä? Jotain järkeä tähän kulutushysteriaa pliis.
Jos se tekee minusta kermaperseen, että pidän lapsillani lämpimät uudet syys - ja talvivaatteet sekä kengät, niin kermaperseen lapset ovat ainakin pysyneet päiväkodissa terveinä. Nuha ja flunssa tulee kylmettymisestä ja viruksesta tai bakteerista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...
No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.
Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...
Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.
Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.
Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...
Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?
Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.
Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.
Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitus ei ollut pohtia asiaa vaan minun näkökulmastani. Kyllähän minä sen palkan saan. Vaan mietin kuinka paljon tämä sitten yhteiskuntaa saatikka työnantajaa hyödyttää, niin paljon että halutaan kaikki minunlaiset matalapalkka-alankin naiset töihin? Tai siis oleilemaan saikkiksella puolet kuukaudesta...
Jotenkin kyllä näen että kaikille osapuolille pitkä hoitovapaa olisi ehkä loppupeleissä parempi. Perheelle, lapselle, työnantajille, yhteiskunnalle. Joten miksi ihmeessä se halutaan pois?
ap
Tähän kysymykseen on erittäin helppo vastaus. Kun käyt töissä, maksat veroja. Kun saat Kela-tukea, käytät verovaroin kerättyjä rahoja.
En ymmärrä miksi yhteiskunta ei hyötyisi sinun työssäkäynnistäsi?
Kertooko joku alapeukuttaja mitä vikaa yllä olevassa?
No eihän meillä pienituloisilla siinä mitään järkeä olekaan, vastaus kysymykseesi. Yhteiskuntahan ei siitä piittaa jos elämänlaatusi romahtaa kun käärit niitä veropennosia. Nämä asiat täytyy vaan itse arvottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...
No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.
Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...
Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.
Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.
Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...
Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?
Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.
Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.
Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitus ei ollut pohtia asiaa vaan minun näkökulmastani. Kyllähän minä sen palkan saan. Vaan mietin kuinka paljon tämä sitten yhteiskuntaa saatikka työnantajaa hyödyttää, niin paljon että halutaan kaikki minunlaiset matalapalkka-alankin naiset töihin? Tai siis oleilemaan saikkiksella puolet kuukaudesta...
Jotenkin kyllä näen että kaikille osapuolille pitkä hoitovapaa olisi ehkä loppupeleissä parempi. Perheelle, lapselle, työnantajille, yhteiskunnalle. Joten miksi ihmeessä se halutaan pois?
ap
Tähän kysymykseen on erittäin helppo vastaus. Kun käyt töissä, maksat veroja. Kun saat Kela-tukea, käytät verovaroin kerättyjä rahoja.
En ymmärrä miksi yhteiskunta ei hyötyisi sinun työssäkäynnistäsi?
Kertooko joku alapeukuttaja mitä vikaa yllä olevassa?
Myös näistä ”kela-tuista” maksetaan veroa ja jopa korkeampaa kuin työssäkäyvät maksavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastelu ei johdu vaatteista vaan tauteja aiheuttavista viruksista, joita pikkulapset saa varsinkin päivähoidossa.
Nuha vaatii aina kylmettymisen JA viruksen tai bakteerin. Siksi on tärkeää pukeutua lämpimästi jo näillä loppusyksyn/alkutalven säillä.
No ainakaan meidän lapsilla kylmettyminen ei ole ongelma. Osaan heidät kyllä pukea kiitos vain.
Ap
Kannattaa ohjeistaa lapsia, että eivät laita leluja tai sormia suuhunsa päiväkodissa. Ehkä se helpottaa ekan taudin tuoman vastustuskyvyn myötä. Päiväkotilapset ovat paljon ulkona, joten talvikengät ovat jo tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...
No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.
Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...
Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.
Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.
Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...
Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?
Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.
Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.
Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitus ei ollut pohtia asiaa vaan minun näkökulmastani. Kyllähän minä sen palkan saan. Vaan mietin kuinka paljon tämä sitten yhteiskuntaa saatikka työnantajaa hyödyttää, niin paljon että halutaan kaikki minunlaiset matalapalkka-alankin naiset töihin? Tai siis oleilemaan saikkiksella puolet kuukaudesta...
Jotenkin kyllä näen että kaikille osapuolille pitkä hoitovapaa olisi ehkä loppupeleissä parempi. Perheelle, lapselle, työnantajille, yhteiskunnalle. Joten miksi ihmeessä se halutaan pois?
ap
Tähän kysymykseen on erittäin helppo vastaus. Kun käyt töissä, maksat veroja. Kun saat Kela-tukea, käytät verovaroin kerättyjä rahoja.
En ymmärrä miksi yhteiskunta ei hyötyisi sinun työssäkäynnistäsi?
Kertooko joku alapeukuttaja mitä vikaa yllä olevassa?
Myös näistä ”kela-tuista” maksetaan veroa ja jopa korkeampaa kuin työssäkäyvät maksavat.
Arvasin että joku tarttuu tähän. Olisi kiva asua yhteiskunnassa jossa rahaa siirreltäisiin vain taskusta toiseen kun se olisi ensin pudonnut taivaasta ;)
No Mul on palkka neljätonnia eikä lapset koskaan sairaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa mitään järkeä ole ja lapset kärsivät. Jos pienten lasten yh- äiti tekee vielä iltaa ja aamua ja muuta vuorotellen joutuvat lapset kärsimään vielä vaihtuvista hoitoajoista ja mahdollisesti hoitopaikoistakin.
Ainoa järki tässä on se, että on vaikea saada töitä jos hoitaa lapsia kauan kotona.
Tässäkin todellinen syy työn saannin vaikeuteen on se, että lastenhoitoa, siis omien lasten hoitamista ei pidetä työnä.
Jos vaikka naapurin Mirkku hoitaa samoja lapsia niin se on työtä, mutta jos itse niin ei.
Joskus se on ainakin yksinhuoltajalla niin, että on uhrattava joko oma tulevaisuus taikka lasten tulevaisuus. Jos siis todella jaksamisen kanssa tiukilla eikä tukiverkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...
No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.
Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...
Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.
Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.
Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...
Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?
Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.
Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.
Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitus ei ollut pohtia asiaa vaan minun näkökulmastani. Kyllähän minä sen palkan saan. Vaan mietin kuinka paljon tämä sitten yhteiskuntaa saatikka työnantajaa hyödyttää, niin paljon että halutaan kaikki minunlaiset matalapalkka-alankin naiset töihin? Tai siis oleilemaan saikkiksella puolet kuukaudesta...
Jotenkin kyllä näen että kaikille osapuolille pitkä hoitovapaa olisi ehkä loppupeleissä parempi. Perheelle, lapselle, työnantajille, yhteiskunnalle. Joten miksi ihmeessä se halutaan pois?
ap
Tähän kysymykseen on erittäin helppo vastaus. Kun käyt töissä, maksat veroja. Kun saat Kela-tukea, käytät verovaroin kerättyjä rahoja.
En ymmärrä miksi yhteiskunta ei hyötyisi sinun työssäkäynnistäsi?
Kertooko joku alapeukuttaja mitä vikaa yllä olevassa?
Myös näistä ”kela-tuista” maksetaan veroa ja jopa korkeampaa kuin työssäkäyvät maksavat.
Tuen saajalle on ihan se ja sama meneekö ilmaissummasta verot päältä vai puhutaanko nettosummasta. Et sinä mitään maksa, kun saat tulonsiirtoja. Joo vero menee näennäisesti, mutta se ei ole sinun rahaasi edelleenkään. Maailman väsynein argumentti tukiennostajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko päätellä että se työnteko pikkulapsiaikana kannattaa naisille joilla on
a. kova palkka
b. pehmeitä arvoja kannattava mies, joka jää tarvittaessa kotiin hoitovapaalle tai esim lapsen sairastaessa
ja varmaan ovat niitä samoja naisia, jotka sitten ajaa niitä heikennyksiä hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen. Kun ne ei heitä kosketa...
Vierailija kirjoitti:
Voisko päätellä että se työnteko pikkulapsiaikana kannattaa naisille joilla on
a. kova palkka
b. pehmeitä arvoja kannattava mies, joka jää tarvittaessa kotiin hoitovapaalle tai esim lapsen sairastaessaja varmaan ovat niitä samoja naisia, jotka sitten ajaa niitä heikennyksiä hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen. Kun ne ei heitä kosketa...
Kova palkka? Ei, normaali palkka riittää aivan hyvin. Ap tekee jotain osa-aikahommaa ja saa tonnin palkkaa. Se ei ole normaali palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani kolmen lapsen yksinhuoltaja. Laskeskelin, että töihin rahallisessa mielessä ei todellakaan kannata mennä.
Ja kyse ei edes ollut pienestä palkasta, vaan ihan keskituloinen ammattini puolesta olen.
Unohdetaan usein työssäkäynnin kulut versus kotonaolon säästämisen mahdollisuudet. Työhön liittyy matkakulut, vaatteet, kaikenmaailman jatkuvat keräykset eläkkeelle jääville jne.
Kotona voi rauhassa suunnitella leipomukset, perusraaka-aineista valmistetut ruuat. Jo tämä tuo satasien eron. Lisäksi sossu maksaa vaikka mitä harkinnanvaraisena lapsiperheelle: lasten harrastuskuluja, kodinkoneita, jopa huonekaluja.
Mutta valitsin työnteon ihan oman pääni takia ja sitten on yhteiskunnallinenkin pointti. Veroja maksava kansalainen on tarpeellisempi kuin sossutuilla elävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko päätellä että se työnteko pikkulapsiaikana kannattaa naisille joilla on
a. kova palkka
b. pehmeitä arvoja kannattava mies, joka jää tarvittaessa kotiin hoitovapaalle tai esim lapsen sairastaessaja varmaan ovat niitä samoja naisia, jotka sitten ajaa niitä heikennyksiä hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen. Kun ne ei heitä kosketa...
Kova palkka? Ei, normaali palkka riittää aivan hyvin. Ap tekee jotain osa-aikahommaa ja saa tonnin palkkaa. Se ei ole normaali palkka.
Useampi täällä kertoi saavansa osa-aikatyöstä jopa parin tonnin nettopalkan. Kyllä se on naiselle melko kova palkka.
Ap kertoi että kokoaikatyöstä hänen bruttopalkkansa olisi 2100e. Eikö se ole sinusta normaali palkka? Se on nimittäin esim lähihoitajan peruspalkka.
Vain hyvätuloisella äidillä on mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä niin että hyötyy siitä myös taloudellisesti. Eli heitä edelleenkään ei hetkauta kotihoidontuen leikkaukset.
Se eka vuosi menee sairastellessa, ihan sama aloittaako tarhauran 1- vai 3-vuotiaana. Sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinani kolmen lapsen yksinhuoltaja. Laskeskelin, että töihin rahallisessa mielessä ei todellakaan kannata mennä.
Ja kyse ei edes ollut pienestä palkasta, vaan ihan keskituloinen ammattini puolesta olen.
Unohdetaan usein työssäkäynnin kulut versus kotonaolon säästämisen mahdollisuudet. Työhön liittyy matkakulut, vaatteet, kaikenmaailman jatkuvat keräykset eläkkeelle jääville jne.
Kotona voi rauhassa suunnitella leipomukset, perusraaka-aineista valmistetut ruuat. Jo tämä tuo satasien eron. Lisäksi sossu maksaa vaikka mitä harkinnanvaraisena lapsiperheelle: lasten harrastuskuluja, kodinkoneita, jopa huonekaluja.
Mutta valitsin työnteon ihan oman pääni takia ja sitten on yhteiskunnallinenkin pointti. Veroja maksava kansalainen on tarpeellisempi kuin sossutuilla elävä.
Ihan ok mennä töihin oman pään takia, mutta kannattaako mennä vastentahtoisesti töihin vain jotta olisi tarpeellisempi kansalainen? Omaa elämää tässä kukin elää, muistakaa se, vaikkei sitä muut ajan hengen mukaan arvostaisikaan.
Kannattaa myös miettiä, että miten aikoo löytää uuden työpaikan, jos cv:ssä on monen vuoden aukko.
Sun pitäis ajatella pientä 2-vuotiasta eikä harrastusta.
Silloin sun puoliso tienaa sen verran hyvin, ettei sulla ole hätäpäivää, vaikka kämänen kh-tuki menee ja hoitopaikoista pitää vähän maksaa.