Lue keskustelun säännöt.
Olen todella ihastunut vaikka toinen ei ole kiinnostunut
04.11.2017 |
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Kommentit (43)
Mistä tiedät että hän ei ole kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että hän ei ole kiinnostunut?
Ei ota muhun kontaktia ja lopulta uskalsin sanoa että olen kiinnostunut. Sanoi vain ettei hänellä ole herännyt kiinnostusta ja siihen se jäi. En tosiaan yrittänyt enempää vongata. Ehkä epäonnistumisen pelko esti yrittämästä.
Harmi.
Itsellä sama tilanne, tosin mun ihastukseni oli pikkuisen kiinnostunut ja tapailtiinkin jonkun aikaa, mutta hänen kiinnostusensa lopahti. Maailma on pettymyksiä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Harmi.
Itsellä sama tilanne, tosin mun ihastukseni oli pikkuisen kiinnostunut ja tapailtiinkin jonkun aikaa, mutta hänen kiinnostusensa lopahti. Maailma on pettymyksiä täynnä.
Välillä meillä oli silmäpeliä ja hymyjä vaihdettiiin. Oli tavallaan järkytys ettei ollut kiinnostunut. Mutta ei tällä niin väliä ole enää, peli pelattu. En vain pääse yli.
En ole ennen ollut näin ihastunut ja hän on ollut ainoa minkä takia olin tsempannut. Kun olin parhaassa kunnossa sain aika paljonkin huomiota. Ja kaikki on nyt valunut hukkaan ja olen huonoimmassa kunnossa ikinä.
Miten lääkkeet ja terapia auttaisi? Tappaisiko lääkkeet vain kaikki tunteet? Söin aikoinaan Remeronia (nykyään mirtzapin) ja se veti kyllä aika zombieksi. Mitä terapiassa tehtäisiin?
Terapiassa yritettäisiin saada mielesi parempaan kuntoon, jottet pakenisi elämää fantasioihin kuten saavuttamattomiin ihastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa yritettäisiin saada mielesi parempaan kuntoon, jottet pakenisi elämää fantasioihin kuten saavuttamattomiin ihastuksiin.
Miksi mulla ei sitten kohde vaihdu? Ja miksi näitä ihastuksia ei ole ennen ollut?
Harmittaa ottaa takapakkia.. olin jo monta vuotta ihan ok että jaksoin käydä töissä ja siellä jutella ihmisille.
Eli toinen ihminen on sinulle päähänpinttymä? Olet jumahtanut ihmiseen ja mitä ilmeisemmin näiden vuosien aikana olet kuvitellut vaikka mitä hänestä. Olet ihastunut omaan mielikuvaasi siitä ihmisestä, et aitoon ihmiseen. Niin ne ihastukset usein menevät ja tunne on sisälläsi valtava.
Tiedän mistä puhun, sillä minulle on käynyt aikoinaan samoin. "Paranin" siitä hyvin nopeasti, kun löysin toisen ihmisen, joka vastasi tunteisiini. Alussa en meinannut tätä uutta ihmistä edes ajatella, sillä hän ei ollut ihastukseni kohteen tapainenkaan, mutta tilanne vei mennessään ja olemme olleet onnellisia yhdessä jo kauan. Näen aina silloin tällöin tätä vanhaa ihastustani ja tunnen häntä kohtaan enää lämmintä ystävällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihastumisesi" palvelee jotain tarvetta elämässäsi ja terapia voisi auttaa selvittämään, miksi tarvitset nyt jotain tavoittamatonta ihastumista. Onko kyse siitä, että pakenet jotain muita tunteita? Tai että haluat syyn käpertyä itseesi, tms. Joku funktio tuolla ihastumisen tunteesta kiinni pitämisellä elämässäsi nyt on, ja mitä nopemmin siihen löytyy syy ja apu, sitä nopeammin pääset eteenpäin. Tuo tie on joka tapauksessa loppuun kuljettu; ihastumisesi ei tuo sinulle iloa eikä voimavaroja elämään, se ei lisää toimintakykyäsi vaan heikentää sitä. Se ei ole tarkoituksenmukainen, hyödyllinen tunne vaan haitallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa yritettäisiin saada mielesi parempaan kuntoon, jottet pakenisi elämää fantasioihin kuten saavuttamattomiin ihastuksiin.
Miksi mulla ei sitten kohde vaihdu? Ja miksi näitä ihastuksia ei ole ennen ollut?
Harmittaa ottaa takapakkia.. olin jo monta vuotta ihan ok että jaksoin käydä töissä ja siellä jutella ihmisille.
Olet ollut 2 v ihastunut, ehtii se kohde vielä vaihtua. Toisaalta itse mietin edelleen usein ihastuksiani vaikka niistä monta vuotta aikaa, enkä edelleenkään ole yhdenkään kanssa suhteessa. Miksi ihastuit juuri nyt, ei sitä voi tietää. Ehkä sulla on jotain traumoja mitä mieli ei halua ajatella ja siksi kehitti pakkomielteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli toinen ihminen on sinulle päähänpinttymä? Olet jumahtanut ihmiseen ja mitä ilmeisemmin näiden vuosien aikana olet kuvitellut vaikka mitä hänestä. Olet ihastunut omaan mielikuvaasi siitä ihmisestä, et aitoon ihmiseen. Niin ne ihastukset usein menevät ja tunne on sisälläsi valtava.
Tiedän mistä puhun, sillä minulle on käynyt aikoinaan samoin. "Paranin" siitä hyvin nopeasti, kun löysin toisen ihmisen, joka vastasi tunteisiini. Alussa en meinannut tätä uutta ihmistä edes ajatella, sillä hän ei ollut ihastukseni kohteen tapainenkaan, mutta tilanne vei mennessään ja olemme olleet onnellisia yhdessä jo kauan. Näen aina silloin tällöin tätä vanhaa ihastustani ja tunnen häntä kohtaan enää lämmintä ystävällisyyttä.
Joo on päähänpinttymä, mutta tunnen häne kyllä ja on 'täydellinen'. Haluaisi jopa opiskella samaa alaa kuin minä, sekin tuli yllätyksenä.
Kai mun on pakko sitä terapiaa koittaa kun ei muuten pääse yli. Hävettää vaan ettei mikään onnistu ja aina tulee takapakkia.
Miten Helsingissä edes pääsee terapiaan? Kelan korvamaan siis. Ensin psyk sairaanhoitajalle aika ja sieltä ohjataan eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten Helsingissä edes pääsee terapiaan? Kelan korvamaan siis. Ensin psyk sairaanhoitajalle aika ja sieltä ohjataan eteenpäin?
Omasta terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin. Kelan korvaamaan terapiaan pääsy on pitkä prosessi, mutta joka tapauksessa sinun kannattaa aloittaa tapaamalla psykiatrista sairaanhoitajaa. Heti maanantaiaamuna kannattaa soittaa omaan terkkariin.
Psyk hoitaja ehkä, pitää olla psykiatrin lausunto terapiahakemusta varten. Yleensä työssäkäyvä saa helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Lääkkeet auttaa tosi hyvin! Eivätkä ole kalliita.
Mutta jos jotain hyvää tilanteestasi haluaa saada, niin tiedätpä nyt millaista on olla tavismies. Ihastunut vailla vastakaikua... XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Helsingissä edes pääsee terapiaan? Kelan korvamaan siis. Ensin psyk sairaanhoitajalle aika ja sieltä ohjataan eteenpäin?
Omasta terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin. Kelan korvaamaan terapiaan pääsy on pitkä prosessi, mutta joka tapauksessa sinun kannattaa aloittaa tapaamalla psykiatrista sairaanhoitajaa. Heti maanantaiaamuna kannattaa soittaa omaan terkkariin.
Olen kyllä vähän kahden vaiheilla... harmittaa niin paljon että taas menen taaksepäin. En näe mitään hyvää tulevaisuudessa ja ikääkin alkaa jo olla. Tekis mieli vain luovuttaa.
Kai se on vanhempien ja sisarusten takia vaan pakko jatkaa. Lääkäristä jotain nappeja ensihätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Helsingissä edes pääsee terapiaan? Kelan korvamaan siis. Ensin psyk sairaanhoitajalle aika ja sieltä ohjataan eteenpäin?
Omasta terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin. Kelan korvaamaan terapiaan pääsy on pitkä prosessi, mutta joka tapauksessa sinun kannattaa aloittaa tapaamalla psykiatrista sairaanhoitajaa. Heti maanantaiaamuna kannattaa soittaa omaan terkkariin.
Olen kyllä vähän kahden vaiheilla... harmittaa niin paljon että taas menen taaksepäin. En näe mitään hyvää tulevaisuudessa ja ikääkin alkaa jo olla. Tekis mieli vain luovuttaa.
Kai se on vanhempien ja sisarusten takia vaan pakko jatkaa. Lääkäristä jotain nappeja ensihätään.
Kerro minulle mitä tapahtuu jos "vain luovutat".
No musta tuossa vois keskittyä positiivisiin asioihin
1. Kykenit ihastumaan tuossa masentuneeseen tilassa, joten hyvin suurella todennäköisyydellä kykenet siihen uudestaankin.
2. Olit rohkea kun uskalsit kertoa tunteistasi. Monesta ei tuohon olisi. Joskus tunteille ei saa vastakaikua, siinä ei ole mitään epätavanomaista eikä tarkoita että sinussa itsessäsi olisi vikaa. Nuo torjumiset nyt vaan kuuluvat elämään kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Lääkkeet auttaa tosi hyvin! Eivätkä ole kalliita.
Mutta jos jotain hyvää tilanteestasi haluaa saada, niin tiedätpä nyt millaista on olla tavismies. Ihastunut vailla vastakaikua... XD
Miten ne lääkkeet auttaa? Viimeksi teki musta väsyneen ja tokkuraisen. Ei oikein sovi jos käy töissä.
Kyllä mä olen välillä saanut jotain vastakaikua mutten tietenkään tältä johon sitten oikeasti ihastuin.
Kerro enemmän niin osataan auttaa paremmin. Miten olet häneltä kysynyt kiinnostuksesta, ja kiinnostuksesta siis mihin? Joskushan voi ymmärtää asioita väärin, tulla väärinymmärryksiä ja väärinkäsityksiä.
Apua