Lue keskustelun säännöt.
Olen todella ihastunut vaikka toinen ei ole kiinnostunut
04.11.2017 |
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Kommentit (43)
Parempi antaa kaikenmaailman ihastusten olla ja keskittyä ihan muihin asioihin. Täyttä ajanhukkaa jos toinen ei ole kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Helsingissä edes pääsee terapiaan? Kelan korvamaan siis. Ensin psyk sairaanhoitajalle aika ja sieltä ohjataan eteenpäin?
Omasta terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin. Kelan korvaamaan terapiaan pääsy on pitkä prosessi, mutta joka tapauksessa sinun kannattaa aloittaa tapaamalla psykiatrista sairaanhoitajaa. Heti maanantaiaamuna kannattaa soittaa omaan terkkariin.
Olen kyllä vähän kahden vaiheilla... harmittaa niin paljon että taas menen taaksepäin. En näe mitään hyvää tulevaisuudessa ja ikääkin alkaa jo olla. Tekis mieli vain luovuttaa.
Kai se on vanhempien ja sisarusten takia vaan pakko jatkaa. Lääkäristä jotain nappeja ensihätään.
Huhheijaa... Luuletko, että jos ihastuksesi kohde alkaisi olemaan kanssasi, niin elämäsi pelastuisi? Että olisit kertaheitolla terve? Höpsistä. Lataat nyt toisen ihmisen niskaan ihan liikaa omia ongelmiasi, onneksi hän ei tiedä niistä. Tai ehkä hän tietääkin ja siksi välttelee sinua, koska näkee sinulla olevan paljon ongelmia ja todellakaan halua sotkea omaa elämäänsä jonkun mieleltään ailahtelevainen ihmisen elämään. Älä siis tunge itseäsi toisen seuraan, vaan anna toisen elää omaa elämäänsä ja sinä huolehdit vain sen oman pääsi korjaamisesta. Älä syyttele vierasta ihmistä ongelmistasi. Käytöksesi on luotaantyöntävää ja maanista.
Vierailija kirjoitti:
Kerro enemmän niin osataan auttaa paremmin. Miten olet häneltä kysynyt kiinnostuksesta, ja kiinnostuksesta siis mihin? Joskushan voi ymmärtää asioita väärin, tulla väärinymmärryksiä ja väärinkäsityksiä.
Siis ei nyt ole toivoa hänen kanssaan, se on selvä. En edes aio yrittää mitään. Tosin salaa toivon että olisikin kiinnostunut muttei esim elämäntilanteen takia voinut myöntää. Järjellisesti ajateltuna ei kyllä ole mitään toivoa.
Kai mä nyt sitten terapiaan menen. Sitten varmaan aloitan taas pyörimään enemmän ihmisten ilmoilla. Vaikea vaan päästää irti kun ei ole tälläistä ennen tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Lääkkeet auttaa tosi hyvin! Eivätkä ole kalliita.
Mutta jos jotain hyvää tilanteestasi haluaa saada, niin tiedätpä nyt millaista on olla tavismies. Ihastunut vailla vastakaikua... XD
Miten ne lääkkeet auttaa? Viimeksi teki musta väsyneen ja tokkuraisen. Ei oikein sovi jos käy töissä.
Kyllä mä olen välillä saanut jotain vastakaikua mutten tietenkään tältä johon sitten oikeasti ihastuin.
Tokkuraisuus kestää ehkä pari päivää tai viikkoa. Siis mielialalääkkeillä. Ei kaikille tule sitäkään. Olosta tulee normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Helsingissä edes pääsee terapiaan? Kelan korvamaan siis. Ensin psyk sairaanhoitajalle aika ja sieltä ohjataan eteenpäin?
Omasta terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin. Kelan korvaamaan terapiaan pääsy on pitkä prosessi, mutta joka tapauksessa sinun kannattaa aloittaa tapaamalla psykiatrista sairaanhoitajaa. Heti maanantaiaamuna kannattaa soittaa omaan terkkariin.
Olen kyllä vähän kahden vaiheilla... harmittaa niin paljon että taas menen taaksepäin. En näe mitään hyvää tulevaisuudessa ja ikääkin alkaa jo olla. Tekis mieli vain luovuttaa.
Kai se on vanhempien ja sisarusten takia vaan pakko jatkaa. Lääkäristä jotain nappeja ensihätään.
Huhheijaa... Luuletko, että jos ihastuksesi kohde alkaisi olemaan kanssasi, niin elämäsi pelastuisi? Että olisit kertaheitolla terve? Höpsistä. Lataat nyt toisen ihmisen niskaan ihan liikaa omia ongelmiasi, onneksi hän ei tiedä niistä. Tai ehkä hän tietääkin ja siksi välttelee sinua, koska näkee sinulla olevan paljon ongelmia ja todellakaan halua sotkea omaa elämäänsä jonkun mieleltään ailahtelevainen ihmisen elämään. Älä siis tunge itseäsi toisen seuraan, vaan anna toisen elää omaa elämäänsä ja sinä huolehdit vain sen oman pääsi korjaamisesta. Älä syyttele vierasta ihmistä ongelmistasi. Käytöksesi on luotaantyöntävää ja maanista.
Ei tiedä ja osaan hyvin esittää iloista jne. En vain ole tuntenut mitään isompaa iloa pitkään aikaan, hyvät jutut ovat olleet vain ihan kivoja.
Ja missä olen syyttänyt häntä mun ongelmista?Päinvastoin hänhän oli suurin tsemppi minulle ikinä. Enkä todellakaan tunge itseäni toisten seuraan tai stalkkaa.
On se kumma kun sanoo että on masentunut ihmiset pitävät vielä nykyäänkin ihan täysin psykoottisena sekopäänä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Lääkkeet auttaa tosi hyvin! Eivätkä ole kalliita.
Mutta jos jotain hyvää tilanteestasi haluaa saada, niin tiedätpä nyt millaista on olla tavismies. Ihastunut vailla vastakaikua... XD
Miten ne lääkkeet auttaa? Viimeksi teki musta väsyneen ja tokkuraisen. Ei oikein sovi jos käy töissä.
Kyllä mä olen välillä saanut jotain vastakaikua mutten tietenkään tältä johon sitten oikeasti ihastuin.
Tokkuraisuus kestää ehkä pari päivää tai viikkoa. Siis mielialalääkkeillä. Ei kaikille tule sitäkään. Olosta tulee normaali.
Miten pystyy käymään töissä? Siis nuo ekat päivät tai viikot.
Oman kiinnostuksen, ihastumisen tai rakkauden määrällä ei ole mitään vaikutusta toisen ihmisen tunteiden syttymiseen. Jos ei ole mitään vastakaikua, niin parempi jatkaa elämää ilman. Surullistahan se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut ja nyt ollut ihastunut noin 2 vuotta. Tämä on ensimmäinen ihastus yli 10v aikana. Hänellä ei ole herännyt kiinnostusta mua kohtaan enkä oikein ole edes uskaltanut yrittääkkään mitään, pari kertaa vain jutellut niitä näitä.
En oikein tiedä mitä tehdä, olo on vielä pahempi kuin ennen ihastusta. Ihastus vaan ei ota laantuakseen. Olen linnoittautunut kotiini nyt puolen vuoden ajan, käyn kyllä töissä.
Onko terapia ja lääkkeet ainut vaihtoehto ja mitä esim terapiassa tapatuisi?
Lääkkeet auttaa tosi hyvin! Eivätkä ole kalliita.
Mutta jos jotain hyvää tilanteestasi haluaa saada, niin tiedätpä nyt millaista on olla tavismies. Ihastunut vailla vastakaikua... XD
Miten ne lääkkeet auttaa? Viimeksi teki musta väsyneen ja tokkuraisen. Ei oikein sovi jos käy töissä.
Kyllä mä olen välillä saanut jotain vastakaikua mutten tietenkään tältä johon sitten oikeasti ihastuin.
Tokkuraisuus kestää ehkä pari päivää tai viikkoa. Siis mielialalääkkeillä. Ei kaikille tule sitäkään. Olosta tulee normaali.
Miten pystyy käymään töissä? Siis nuo ekat päivät tai viikot.
Pitäisi pystyä. Jos ei pysty, on sopimaton lääke. Mulle yksi aiheutti oireita mutta toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Oman kiinnostuksen, ihastumisen tai rakkauden määrällä ei ole mitään vaikutusta toisen ihmisen tunteiden syttymiseen. Jos ei ole mitään vastakaikua, niin parempi jatkaa elämää ilman. Surullistahan se silti on.
On joo, kyllä sitä kyynel vierähtää melkein joka aamu. Ehkä tämä sitten menee myös ajan kanssa ohi. Hyvä ettei ole täysin kuollut sisältä mutta ehkä olisi toivonut vähän erilaista loppua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko ihastuksesi varattu?
Ei, mutta oli lyhyessä tapailusuhteessa vuoden alussa.
Ootko provo, ap? Vai ketuttaako lauantaiaamu? Mulla on vähän samantapainen tilanne, mutta tarinasi kuulosti kuin omani kerrottaisiin v-mäiseen sävyyn. Oi näitä viikonloppuja. Et ole yksin. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää kuntoon ensin ja sitten vasta etsimään suhdetta! Tuollaisena sinulla ei ole mitään annettavaa kenellekään. Kun pääsi on toivottavasti jossakin vaiheessa kunnossa, niin tilanne on taas eri. Nyt lopetat typerän näyttelemisen ja keskityt paranemiseen. Se on vain sinusta itsestäsi kiinni miten tulevan paranemisen hoidat ja miten otat avun vastaan. Rauhoita tämä syksy ja talvi kokonaan ja katso parempaan kevääseen kohti.
Muista myös, että on paljon kivoja ihmisiä, joiden kanssa voi olla ystävä, kaveri, mutta harvan kanssa mennään suhteeseen asti. Tsemppiä. Lähde vaikka ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Pää kuntoon ensin ja sitten vasta etsimään suhdetta! Tuollaisena sinulla ei ole mitään annettavaa kenellekään. Kun pääsi on toivottavasti jossakin vaiheessa kunnossa, niin tilanne on taas eri. Nyt lopetat typerän näyttelemisen ja keskityt paranemiseen. Se on vain sinusta itsestäsi kiinni miten tulevan paranemisen hoidat ja miten otat avun vastaan. Rauhoita tämä syksy ja talvi kokonaan ja katso parempaan kevääseen kohti.
Siis en vain tunne mitään isompaa iloa. Muutenkin melankolinen. Mutta hänen seurassaan oli todella hyvä olo. Kyllä olisi ollut annettavaa paljonkin hänelle. Ei vaan voi mitään ettei ollut molemminpuolista. Kestää vaan loputtoman pitkään päästä yli, nyt jo puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ootko provo, ap? Vai ketuttaako lauantaiaamu? Mulla on vähän samantapainen tilanne, mutta tarinasi kuulosti kuin omani kerrottaisiin v-mäiseen sävyyn. Oi näitä viikonloppuja. Et ole yksin. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Pakko sitä terapiaa ja lääkitystä on kokeilla. Ei vaan pää kestä tietoa ettei ehkä koskaan enää tunne tälläistä vetoa, ikääkin alkaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko provo, ap? Vai ketuttaako lauantaiaamu? Mulla on vähän samantapainen tilanne, mutta tarinasi kuulosti kuin omani kerrottaisiin v-mäiseen sävyyn. Oi näitä viikonloppuja. Et ole yksin. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Pakko sitä terapiaa ja lääkitystä on kokeilla. Ei vaan pää kestä tietoa ettei ehkä koskaan enää tunne tälläistä vetoa, ikääkin alkaa olla.
Kyllä sitä vielä tulee. Ikääkin tulee, sille et mahda mitään, mutta voi tulla semmoista vetoa, ettet arvaakaan, lääkityksellä tai ilman :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko provo, ap? Vai ketuttaako lauantaiaamu? Mulla on vähän samantapainen tilanne, mutta tarinasi kuulosti kuin omani kerrottaisiin v-mäiseen sävyyn. Oi näitä viikonloppuja. Et ole yksin. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Pakko sitä terapiaa ja lääkitystä on kokeilla. Ei vaan pää kestä tietoa ettei ehkä koskaan enää tunne tälläistä vetoa, ikääkin alkaa olla.
Hyvä yritys.
1. Keskivaikea masennus, en nyt täysin kuollut ole. Ja olo ollut tälläinen 10v, ei huonompaan suuntaan missään vaiheessa. Ja ainut ihastus tänä aikana, ei ole normaalia.
2. Sanoin vain olevani kiinnostunut, en mitään sen enempää ja muutenkin jutellut harmittomista aiheista. En uskaltautunut täysillä heittäytyä eli epäonnistuin siinäkin.