HS: ”Kaikki fyysinen kontakti katosi” – Pienten lasten eronneiden isien tarinoissa toistuvat ulkopuolisuus, seksin puute ja pettäminen"

En taida tykätä Ap:n asenteesta. Sikäli kun minusta näyttää, hän asettaa lapsen tarpeet etusijalle. Kaikki pitää olla täydellistä sen suhteen. Mutta ap ei pidä parisuhdetta tärkeänä eikä itse ole valmis panostamaan siihen. Lisäksi vaikuttaa siltä että ap haluaa olla kotiäiti ja haluaa että mies elättää hänet ja lapset.

Itse tein aikanaan osittain saman virheen. Laitoin lapset ja työn etusijalle. Miehen ei tarvinut kantaa elatusvaatuusta kuin puolet. Mutta kahdenkeskistä aikaa ei juuri ollut kun oli vielä kaiken päälle tullut hankittua koira ja remontoitava omakotitalo.

Neuvoni on että molempien puolisoiden pitää laittaa toinen toisensa ja kahdenkeskinen aika etusijalle. Ja oma jaksaminen. Lapsi ei siitä mene rikki vaan oppii odottamaan ja jakamaan.

Itse olen siis nainen. 3 lasta ovat jo teinejä ja pärjäävät hyvin. Mies on kyllä vaihtunut tässä matkan varrella.

VMP kirjoitti:

Tän palstan mustavalkoisuus jaksaa hämmästyttää. Jos mies ei ole ylikiltti lassukka, se on pettävä, kotitöitä kartteleva sika.

Hauskaa miesvihapäivää vaan teille, katkerat akat! Sellainenhan teillä on joka päivä.

Miehet tällä palstalla jaottelevat toisensa alfoihin ja betoihin.

Ei seksi lopu, jos parisuhde on hyvä 😘 Meillä kaksi lasta ja ihan helposti pystyy panee ainakin sen kerran viikossa! 👍 Ja se on meille se vähimmäismäärä. Mitään pupuja enää olla.

Ja mein iskä o ylitöissä ihan siksi ku tienaan itse nyt 300€/kk. Eikö ihan loogista?

Minulla on neljä lasta kahden miehen kanssa. Parisuhde ei kummankaan kanssa muuttunut mihinkään lasten syntymän jälkeen tai ehkä paremmaksi:) Ekan miehen kanssa ero tuli yksinkertaisesti siitä syystä että seurustelimme 15 vuotiaasta asti ja erosimme siis kolmikymppisinä. Odotukset elämältä erosivat.

Mä en ollut väsynyt synnytysten jälkeen. Enkä seuraavina kuukausina. Vauvavuoden omistin aina täysin perheelle. En käynyt ulkona tuulettumassa tai kaivannut omaa aikaa. Jos vauva valvotti niin minäkin valvoin, kun vauva nukkui niin minäkin nukuin. Suihkuun ja hiustenpesuun menee 5 minsaa, sen voi hyvin tehdä kylppärin ovi auki. Ja aina silloin tällöin oli kaaosta ja siihen tottuu. Kaikki lapset on jo isoja. 

Olen varmaan ainoa nainen joka mielsi vauvavuosien aikana että kun mies halusi seksiä, hän halusi minua. En siis ottanut sitä ikävänä velvollisuutena vaan odotinkin sitä. Miestä ei koskaan haitannut vaikka en ollut viimisen päälle laittautunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloituksesta ei kyllä ole mitään opittavaa. Nainen, joka hoitaa lapset ja kotityöt, on niin loppuunkuollut muka, ettei mitään muuta jaksa tai pysty. Ja sitten katkeroituu ja purkaa vihansa muihin. Ihan älytön ja sairas katkera tilitys. Ja taas jälleen muka vika miehissä, vaikka selkeästi se oma luonne on ihan hirveä Ap:lla. Ehkä siitä löytyy syy, miksi Ap:n mies ei halunnut viettää hänen kanssaan aikaa.

Veit sanat suustani sillä juuri tällaiselta katkeroituneelta naiselta aloittaja vaikuttaa. Oliko aloittaja laittanut eropaperit menemään vai mikä oli tilanne? Se on varmaa että yksinhuoltajuus on edessä tuollaisilla naisilla.

Ja sillä eronneella miehellä pyörii parikymppiset kuumat misut ympärillä valmiina lohduttamaan, niinkö?

Parikymppiset misut aika harvoin kiinnostuu vanhemmista pikkulasten isistä. Todennäköisempää on että sillä lohduttajalla itselläänkin on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Unohdin mainita aloituksessani se, että olen ollut aistivani, että miesten mielestä se seksi on ihan mahtavan ihana asia. Kuulemma se on parempaa kuin niska-hartia-hieronta tai suklaa. Ilmeisesti se siis tuntuu niin mahtavalta. Ilmeisesti monella miehellä seksi on heti kolmantena tärkeysjärjestyksessä syömisen ja nukkumisen jälkeen. Jos asia on näin, niin vaikeaahan se on ilman sitä sitten olla. I see.

Mutta jos se on niin tärkeetä, niin eikö silloin pitäisi käyttäytyä kotona siten, että saa sitä seksiä sitten? Eikö pitäisi vaivaantua kotitöihin ja joskus käyttää vaimoon rahaa, muuhunkin kuin leipään ja jauhelihaan? Eikö pitäisi kiinnostua vaimosta ja lapsista ihmisinä? Eikö pitäisi jutustella ja kysellä kuulumisia?

Ilmeisesti ei. Miehille seksi avioliitossa pitää tulla ilmaiseksi. Heille edut, mutta vaimolle pitää riittää leipä ja makarooni. Orjatyötä, sanon minä.

Niin ja mennessäni avioliittoihini, uskoin miehistäni, että he olisivat hyviä isiä ja hyviä kumppaneita. En olisi uskonut, mihin malliin hommat menevät lasten tulon jälkeen. Nyt olen läksyni oppinut. 

Ap

Se huomioiminen on vastavuoroista. Vaikka teetkin suurimman osan kotitöistä, kun mies "lomailee" töissä, voinet itsekin aloittaa sen keskustelun siitä päivästä. Ei se sille miehellekkään mitään ruusuilla tanssimista ole, työ stressaa häntä ihan samalla tavalla, kuin lastenhoito sinua.

Keskustelitteko te kertaakaan ennen lapsien syntymistä siitä, mitä se perhe-elämä tulee olemaan? Onkohan tässä nyt käynyt siten, että kummankaan toiveet eivät vastanneet realiteetteja.

Toki huomioiminen on vastavuoroista. Kuitenkin se mies niiden töidensä jälkeen on innokas/jaksava seksihommiin. Minä en ole töideni ja lastenhoitorupeaman jälkeen innokas/jaksava seksihommiin. Kumpikohan meistä on rasittuneempi? 

Niin ja sanotaanko, etten nykymieheltäni katvaadi enää kotihommia tai lastenhoitohommia. Ihan turha, ei hän niitä halua tehdä kuitenkaan. Teen ne yksin. Ymmärtäköön hän siitä edestä minua, etten kovin usein ole kovin seksi-intoinen. Tehköön hän ne sitten yksin.

Ap

Kuulostaa kyllä kovin synkältä ja katkeralta elämältä. Ja koska sinulla on toinen kerta samaa putkeen, niin olisi aika katsoa peliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannan nuoruuden typeryyden seurauksia kuten kunnon miehen pitääkin. Tosin rouva hankkiutui paksuksi puhumatta minulle mitään aikeistaan. Näin jälkikäteen ajatellen (vastentahtoinen) perheellistyminen on typerin asia mihin olen lähtenyt.

Puhkoikos se kortsut vai mitenkä hän sabotoi sun ehkäisys?

Jätti pillerit väliin puhumatta asiasta mitään minulle.

Toki keskimääräisen AV-mamman mielestä aivan oikeutettu tempaus, koska sellainen asia kuin "luottamus ja rehellisyys" on venyvä käsite tietyissä asioissa. Itse kun sanoin kimppaan mennessämme ettei lapset kuulu suunnitelmiini koskaan, mutta sillä omalla tahdollani ei ollut mitään merkitystä loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannan nuoruuden typeryyden seurauksia kuten kunnon miehen pitääkin. Tosin rouva hankkiutui paksuksi puhumatta minulle mitään aikeistaan. Näin jälkikäteen ajatellen (vastentahtoinen) perheellistyminen on typerin asia mihin olen lähtenyt.

Puhkoikos se kortsut vai mitenkä hän sabotoi sun ehkäisys?

Jätti pillerit väliin puhumatta asiasta mitään minulle.

Toki keskimääräisen AV-mamman mielestä aivan oikeutettu tempaus, koska sellainen asia kuin "luottamus ja rehellisyys" on venyvä käsite tietyissä asioissa. Itse kun sanoin kimppaan mennessämme ettei lapset kuulu suunnitelmiini koskaan, mutta sillä omalla tahdollani ei ollut mitään merkitystä loppujen lopuksi.

Puolisosi teko ei ole millään mittarilla hyväksyttävä. Siitäkin huolimatta totean, että jos kerran suhteessanne sinä olit se, joka ehdottomasti ei halunnut koskaan lapsia, olisin olettanut että myös ehkäisy on sinun vastuullasi eli ensin kondomi ja sitten sterilisaatio kun ikä riittää siihen pääsemiseen. Mutta valehtelemista en silti hyväksy. Itse en olisi voinut jäädä suhteeseen, jossa minulle olisi valehdeltu noin ratkaisevalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloituksesta ei kyllä ole mitään opittavaa. Nainen, joka hoitaa lapset ja kotityöt, on niin loppuunkuollut muka, ettei mitään muuta jaksa tai pysty. Ja sitten katkeroituu ja purkaa vihansa muihin. Ihan älytön ja sairas katkera tilitys. Ja taas jälleen muka vika miehissä, vaikka selkeästi se oma luonne on ihan hirveä Ap:lla. Ehkä siitä löytyy syy, miksi Ap:n mies ei halunnut viettää hänen kanssaan aikaa.

On ihan eri asia hoitaa yksi lapsi kerrostalokaksiossa, kuin useampi lapsi isossa omakotitalossa. Edustan jälkimmäistä. Onneksi ei asuta periferiassa. Onneksi en ole kovin nokonuuka siivouksen suhteen. Hulluksi tässä tulisi. Mitenkä muuten sun oma mies, osallistuuko siivoukseen ja lastenhoitoon? Ai osallistuu? No, mitäpä tekisit, jos ei osallistuisi?

Ap

Eikö useampi lapsi isossa omakotitalossa ole oma valinta?

Pikkulapsi aikana meillä kävi siivooja, yhdessä oli siten enemmän aikaa viettää niin lasten kuin toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloituksesta ei kyllä ole mitään opittavaa. Nainen, joka hoitaa lapset ja kotityöt, on niin loppuunkuollut muka, ettei mitään muuta jaksa tai pysty. Ja sitten katkeroituu ja purkaa vihansa muihin. Ihan älytön ja sairas katkera tilitys. Ja taas jälleen muka vika miehissä, vaikka selkeästi se oma luonne on ihan hirveä Ap:lla. Ehkä siitä löytyy syy, miksi Ap:n mies ei halunnut viettää hänen kanssaan aikaa.

Veit sanat suustani sillä juuri tällaiselta katkeroituneelta naiselta aloittaja vaikuttaa. Oliko aloittaja laittanut eropaperit menemään vai mikä oli tilanne? Se on varmaa että yksinhuoltajuus on edessä tuollaisilla naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannan nuoruuden typeryyden seurauksia kuten kunnon miehen pitääkin. Tosin rouva hankkiutui paksuksi puhumatta minulle mitään aikeistaan. Näin jälkikäteen ajatellen (vastentahtoinen) perheellistyminen on typerin asia mihin olen lähtenyt.

Puhkoikos se kortsut vai mitenkä hän sabotoi sun ehkäisys?

Jätti pillerit väliin puhumatta asiasta mitään minulle.

Toki keskimääräisen AV-mamman mielestä aivan oikeutettu tempaus, koska sellainen asia kuin "luottamus ja rehellisyys" on venyvä käsite tietyissä asioissa. Itse kun sanoin kimppaan mennessämme ettei lapset kuulu suunnitelmiini koskaan, mutta sillä omalla tahdollani ei ollut mitään merkitystä loppujen lopuksi.

Oliko sulla tahto myös ehkäistä se ei toivottu raskaus vai jätitkö ehkäisyn naisen huoleksi? Jos nainen sanoo, ettei halua llasta, hän huolehtii ehkäisystä, eikä missään nimessä luottaisi siihen, että mies sen hoitaa.  Jos taas mies sanoo, ettei halua lasta, hän ei silti välitä mitenkään huolehtia siitä, että sitä lasta ei tulisi. On niin paljon helpompaa panna paljaalla ja nauttia huolettomasti seksistä. Sitten kun se puoliso onkin paksuna, itketään, että taaskaan minun toive  ei painanut missään. Hei miehet, taas kerran, jos ette halua lasta, huolehtikaa ehkäisystä.  Se ei ole helppoa, mutta sitä se ei ole myöskään naiselle. Turha tulla marttyyrinä itkemään, että vaikka minä sanoin, etten halua. Jos et halua lasta, huolehdi siitä, ettei sitä tule, äläkä jätä vastuuta toiselle. Naisesi ei varmaan sinua pakottanut sänkyyn tai paljaalla panemaan? Ihan itse vapaaehtoisesti varmaan olet hommiin ryhtynyt ja vain itseäsi voit syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloituksesta ei kyllä ole mitään opittavaa. Nainen, joka hoitaa lapset ja kotityöt, on niin loppuunkuollut muka, ettei mitään muuta jaksa tai pysty. Ja sitten katkeroituu ja purkaa vihansa muihin. Ihan älytön ja sairas katkera tilitys. Ja taas jälleen muka vika miehissä, vaikka selkeästi se oma luonne on ihan hirveä Ap:lla. Ehkä siitä löytyy syy, miksi Ap:n mies ei halunnut viettää hänen kanssaan aikaa.

On ihan eri asia hoitaa yksi lapsi kerrostalokaksiossa, kuin useampi lapsi isossa omakotitalossa. Edustan jälkimmäistä. Onneksi ei asuta periferiassa. Onneksi en ole kovin nokonuuka siivouksen suhteen. Hulluksi tässä tulisi. Mitenkä muuten sun oma mies, osallistuuko siivoukseen ja lastenhoitoon? Ai osallistuu? No, mitäpä tekisit, jos ei osallistuisi?

Ap

Eikö useampi lapsi isossa omakotitalossa ole oma valinta?

Pikkulapsi aikana meillä kävi siivooja, yhdessä oli siten enemmän aikaa viettää niin lasten kuin toistensa kanssa.

On. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että yh-äidin elämä kerrostalossa yhden lapsen kanssa on aivan eri tilanne,kuin elää isossa ok-talossa useamman lapsen kanssa, kun siinä on lisäksi vielä se parisuhde hoidettavana. Saatikka jos se parisuhde vielä rakoilee syistä x ja y. Siten vähän huono yh-äidin tulla arvostelemaan tätä toista osapuolta. Yksin ylipäätään usein on helpompi kuin huonossa suhteessa.

Ei kaikilla ole varaa siivoojaa. Ja siihen voi olla monta syytä. Meilläkin käy siivooja, mutta olen elänyt myös aikaa jolloin se ei ollut mahdollista. Kermaperseistä kuvitella että kaikilla on mahdollisuus samaan kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloituksesta ei kyllä ole mitään opittavaa. Nainen, joka hoitaa lapset ja kotityöt, on niin loppuunkuollut muka, ettei mitään muuta jaksa tai pysty. Ja sitten katkeroituu ja purkaa vihansa muihin. Ihan älytön ja sairas katkera tilitys. Ja taas jälleen muka vika miehissä, vaikka selkeästi se oma luonne on ihan hirveä Ap:lla. Ehkä siitä löytyy syy, miksi Ap:n mies ei halunnut viettää hänen kanssaan aikaa.

On ihan eri asia hoitaa yksi lapsi kerrostalokaksiossa, kuin useampi lapsi isossa omakotitalossa. Edustan jälkimmäistä. Onneksi ei asuta periferiassa. Onneksi en ole kovin nokonuuka siivouksen suhteen. Hulluksi tässä tulisi. Mitenkä muuten sun oma mies, osallistuuko siivoukseen ja lastenhoitoon? Ai osallistuu? No, mitäpä tekisit, jos ei osallistuisi?

Ap

Eikö useampi lapsi isossa omakotitalossa ole oma valinta?

Pikkulapsi aikana meillä kävi siivooja, yhdessä oli siten enemmän aikaa viettää niin lasten kuin toistensa kanssa.

On. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että yh-äidin elämä kerrostalossa yhden lapsen kanssa on aivan eri tilanne,kuin elää isossa ok-talossa useamman lapsen kanssa, kun siinä on lisäksi vielä se parisuhde hoidettavana. Saatikka jos se parisuhde vielä rakoilee syistä x ja y. Siten vähän huono yh-äidin tulla arvostelemaan tätä toista osapuolta. Yksin ylipäätään usein on helpompi kuin huonossa suhteessa.

Ei kaikilla ole varaa siivoojaa. Ja siihen voi olla monta syytä. Meilläkin käy siivooja, mutta olen elänyt myös aikaa jolloin se ei ollut mahdollista. Kermaperseistä kuvitella että kaikilla on mahdollisuus samaan kuin sinulla.

Sinä siis kuvittelet tietäväsi minun tilanteen niin hyvin että katsot oikeudeksi nimitellä minua kermaperseeksi. Kertoo sinusta todella paljon. En voi toivottaa sinulle onnea parisuhteissasi, niitä nimittäin tulee vielä olemaan lukuisia ellet sitten näivety yh:na.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin vaan pikaisesti ekan kohdan: Taas tätä "Minä hyvä, mies paha" -lässyn lässyä.

-mies-

:) Aloittaja menetti kaiken uskottavuutensa tosiaan jo 1. lauseellaan.  Joku on käyttänyt kymmeniä, ellei satoja tunteja haastatellessaan ihmisiä, ehkä myös tutkijoita, sitten koonnut niistä ehjän artikkelin joka on vertaisarvioitu toimituksessa ja joka on julkaistu päätoimittajan hyväksynnällä...

... ja sitten joku lukee vain otsikon (jotsikon ota ei välttämättä ole edes kirjoittanut sama henkilö, joka teki itse jutun) ja haluaa sitten kertoa mielipiteensä siitä otsikosta... JUMALAUTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.

Nämä kertomukset ovat aina yhtä mielenkiintoisia lukea, koska niissä epäsuorasti ilmaistaan, että pikkulapsiaika on jonkinlaista taistelua, josta on selvittävä läpi.

Sitten tuleekin teini-ikä kaikkine kommervenkkeineenn.

Ja aikuisistakin lapsista on huolta.

Kannattaako? En väitä, ettei kannata, mutta kuinka moni tätä kuviota oikeasti etukäteen miettii?

Kun lukee lapsiperhe-elämästä, niin lähes poikkeuksetta jutuissa korostuu elämän raskaus, tylsyys, kiirellisyys, työläys ja parisuhteen rakoilu.

Vietti pistää lisääntymään ja sen jälkeen jäljelle jää vain kärsimys ja vieraantuminen puolisosta. Näinkö se menee?

Näin se menee.

Erittäin hyvin tiivistetty.

Jossain yläasteen biologiantunnillakin olisi syytä lueskella näitä juttuja, niin nuorisollekin voisi kehittyä jonkinlainen käsitys siitä, mitä se lapsiperheen arki vanhemman näkökulmasta on.

Ei tätä näkökulmaa kovin aktiivisesti kuitenkaan markkinoida siinä kohtaa, kun nuorilla ihmisillä se perheen- ja kodinperustamisvietti oikein jyllää.

Sitten tehdään päätöksiä suvun ja lähipiirin paineessa, kun kuvitellaan että se ydinperhe on ainut oikea tapa elää elämäänsä.

Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että ainakin lapset olisivat saattaneet jäädä tekemättä, jos olisin tiennyt minkälaisen ikuisuusprojektin niistä saa. Puhumattakaan siitä, etten tiennyt ja tajunnut, että tämä kaikki tulee  toki suorittaa naisten hyväksymillä mittareilla ja mahdollisimman hankalasti. Itse asiassa, jos olisin tiennyt tämän kokonaisuuden, olisi kyllä tainnut jäädä vaimokin hommaamatta.

Yksin voi olla yksinäistä, mutta tänä päivänä tämä isä ja aviomies kyllä vaihtaisi helpompaan ja huolettomampaan poikamieselämään ihan koska tahansa.

Sitä seksiäkin sai ihan yhtä harvoin silloin. Ja ihan yhtä paljon sen eteen joutui silloinkin työskentelemään ja näkemään vaivaa, vaikka nuorempana ja typerämpänä kuvittelin, että parisuhteessa seksi tulee ikäänkuin sisäsyntyisenä ja siinä kyljessä sekin.

Itse asiassa taitaa olla paljon helpompaa käydä jossain baarissa iskemässä seksiseuraa (keskivertomiehelle sekin on toki äärimmäisen vaikeaa) kuin tehdä kaikki kommervenkit, mitä kotioloissa vaaditaan, että vaimon kanssa pääsee lakanoiden väliin.

Naisena ajattelen samoin.

Meillä fyysinen läheisyys on kyllä loppunut miehen aloitteesta.

Mä olen ihan vetävän näköinen nainen mutta eipä mieltä lämmitä, kun ei enää omalle miehelleen kelpaa.

Ei se aina ole nainen, joka ei halua. Mulle olisi nyt pikkulapsiarjessa tosi tärkeää tuntea olevani edelleen se Nainen myös. Mutta ei. Olen pelkkä kodinhoitaja-äiti.

Saa kaikki eroottiset asut pölyttyä kaapissa. Puhtaudesta ja karvattomuudesta en tingi, vaikkei se enää ketään kiinnostakaan.

Olen täynnä purkautumatonta energiaa ja se tekee äksyksi. Mies kyllä tietää, olen nätisti ja vähemmänkin nätisti yrittänyt puhua. Ei auta, pahenee vaan. Antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Juttu liippaa läheltä itseäni, kun vaimo juuri lähti 2 v ja 2 kk lasten kanssa. Tuossa jutussa puhuttiin aivan oudosta jutusta, että miehet kaipaavat läheisyyttä ja erityisesti seksiä. Itseäni sellaiset eivät kiinnosta lainkaan, niiden puute oli ilmeisesti vaimon suurin ongelma. No vaimo ei ensimmäisen raskauden alkaessa enää halunnut seksiä, kun se olisi "lapselle vaarallista" ja eipä minuakaan pömppövatsaiseksi muuttunut vaimo kiinnostanut, eikä sitten kovin nopeasti raskauden jälkeenkään. Vaimo on muutenkin vähän koruton ja epäsensuelli, eikä enää muutenkaan yhtä vetoava kuin aiemmin – ikävä sanoa, mutta näin se on, enkä voi haluja itselleni luoda jos ei ole. Tämä on ikävä, kun tiedän hyvin että läheisyys ja seksi ovat tosi tärkeitä parisuhteelle, mutta ei vaan haluta lainkaan ja seksi oli muutenkin useimmiten puoliväkistä. Välillä olen oikein yrittänyt virittää itseni seksiin, mutta sitten kaiken vaivannäön jälkeen vaimo ei ole halunnutkaan ja tämä on toistunut viikosta toiseen. Lopputuloksena, että viimeisen kolmen vuoden aikana neljä kertaa seksiä, joista syntynyt kaksi lasta.

Siitä sitten kierre: ei läheisyyttä eikä seksiä -> vaimolla epävarmuutta omasta asemasta parisuhteessa -> masennusta -> räjähdysherkkyyttä -> raivokohtauksia, haukkumista, nälvimistä, nalkuttamista, itsemurhauhkauksia, tappouhkauksia -> läheisyys kiinnostaa itseäni vielä vähemmän. Ja itsekin kyllä sättimisen ja nalkuttamisen yhteydessä sorruin tuohon raivoamiseen.

Nuo puheet lastenhoidostakin ovat ihan samaa kuin meillä. Osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa alusta saakka aktiivisesti, olin kaikessa mukana ja vaihdoin vaippoja ja kylvetin ja muuta. Ei se toki tasa mennyt ja selvästi suurin osa silti jäi vaimolle – kun hän imetyksen ja äitiysloman myötä muutenkin hoiti lasta ja itse kävin töissä. Sitten alkoi tulla raivoa kun en tee riittävästi, tai siis oikeampana syynä, en antanut vaimolle huomiota riittävästi. Kun sitten vaimon raivotessa kylvetin lasta tai vaihdoin vaippoja, seisoi hän raivosta tiristen vierellä ja jos vähänkin hidastelin tai tein jotain vähän väärin, tuli välitöntä sättimistä ja uhkailuja lähteä. Tilanteet olivat niin stressaavia, että menin lukkoon ja jähmetyin paikalleni, kun jokainen liike saattoi olla virheellinen, ja kun vaimon sättiessä yritin tehdä mitä hän käskee, aloin sitten paniikissa tehdä virheitä, laittaa lapselle housuja jalkaan ennen vaippaa ja muuta, joista hän raivostui entisestään.

No, lähtihän se sitten. Osa-"apuna" olivat lastensuojelun tantat, jotka tietenkin olivat heti vaimon puolella ja yhtyivät sättimiseeni. Suomessa ilmeisesti lain mukaan vanhempien pitää jakaa kotityöt ja lasten hoitaminen tasan ja jos näin ei tehdä niin sitten uhataan vaimon ja lasten pakottamisella pois kotoa. Saivat sitten tahtonsa läpi, kun itsekin jo kyllästyin kaikkeen.

Nyt on ihan pakko kysyä, että miksi ylipäätään menit naimisiin? Kysymyksen syynä tämä kohta:

"No vaimo ei ensimmäisen raskauden alkaessa enää halunnut seksiä, kun se olisi "lapselle vaarallista" ja eipä minuakaan pömppövatsaiseksi muuttunut vaimo kiinnostanut, eikä sitten kovin nopeasti raskauden jälkeenkään. Vaimo on muutenkin vähän koruton ja epäsensuelli, eikä enää muutenkaan yhtä vetoava kuin aiemmin – ikävä sanoa, mutta näin se on, enkä voi haluja itselleni luoda jos ei ole."

Meinaan, että jos et ollut jokin Simo seitsemäntoista vee, niin kai tajusit että ihmiset muuttuvat ulkonäöllisesti vanhetessaan - ja että raskauden aikana naisen kroppa muuttuu, joskus ihan pysyvästikin? 

(Näin on käynyt aina, vatsanahka ei vetäydy takaisin neitseellisen kimmoisaksi mutta jotenkin menneiden sukupolvien miehet ovat osanneet elää asian kanssa.)

Muutenkin tuli vähän sellainen vaikutelma, että kyseessä ei ole ollut ainakaan rakkausliitto - oliko tässä sellainen "kun ei nyt ketään muutakaan eteen tullut ja naimisiin meno ja perheen perustaminen kuuluvat asiaan, ja saa ainakin säännöllistä seksiä" -liitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannan nuoruuden typeryyden seurauksia kuten kunnon miehen pitääkin. Tosin rouva hankkiutui paksuksi puhumatta minulle mitään aikeistaan. Näin jälkikäteen ajatellen (vastentahtoinen) perheellistyminen on typerin asia mihin olen lähtenyt.

Puhkoikos se kortsut vai mitenkä hän sabotoi sun ehkäisys?

Jätti pillerit väliin puhumatta asiasta mitään minulle.

Toki keskimääräisen AV-mamman mielestä aivan oikeutettu tempaus, koska sellainen asia kuin "luottamus ja rehellisyys" on venyvä käsite tietyissä asioissa. Itse kun sanoin kimppaan mennessämme ettei lapset kuulu suunnitelmiini koskaan, mutta sillä omalla tahdollani ei ollut mitään merkitystä loppujen lopuksi.

Oliko sulla tahto myös ehkäistä se ei toivottu raskaus vai jätitkö ehkäisyn naisen huoleksi? Jos nainen sanoo, ettei halua llasta, hän huolehtii ehkäisystä, eikä missään nimessä luottaisi siihen, että mies sen hoitaa.  Jos taas mies sanoo, ettei halua lasta, hän ei silti välitä mitenkään huolehtia siitä, että sitä lasta ei tulisi. On niin paljon helpompaa panna paljaalla ja nauttia huolettomasti seksistä. Sitten kun se puoliso onkin paksuna, itketään, että taaskaan minun toive  ei painanut missään. Hei miehet, taas kerran, jos ette halua lasta, huolehtikaa ehkäisystä.  Se ei ole helppoa, mutta sitä se ei ole myöskään naiselle. Turha tulla marttyyrinä itkemään, että vaikka minä sanoin, etten halua. Jos et halua lasta, huolehdi siitä, ettei sitä tule, äläkä jätä vastuuta toiselle. Naisesi ei varmaan sinua pakottanut sänkyyn tai paljaalla panemaan? Ihan itse vapaaehtoisesti varmaan olet hommiin ryhtynyt ja vain itseäsi voit syyttää.

Ja näin. 

Miehet: jos ette halua lapsia ettekä käyttää kortsua, niin VASEKTOMIA ON HELPPO JA PYSYVÄ RATKAISU.

Sen jälkeen voi panna paljaalla sitä omaa vaimoaan ilman pelkoa lapsista. Ottakaa itsekin vastuu ehkäisystä älkääkä vain itkekö maailman pahuutta.

Muiden naisten (ja miesten, koska kaikkea kannattaa kokeilla) kanssa pannessa toki sitten kondomi koska vasektomia ei toimi suojana mahdollisia tauteja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!

Sinun ja minun ja kaikkien meidän mummot ja mummojen mummot ovat pärjänneet koska on ollut pakko - naisten on "kuulunut" mennä naimisiin ja suostua seksiin aviomiehensä kanssa (jolla on ollut oikeus vaikka raiskata vaimonsa, koska "aviolliset oikeudet"). Ehkäisykeinoja ei ole ollut saatavilla, ja Suomessa abortti tuli lailliseksi vasta 1970. Mm. Huutomerkki-kirjasarjassa on haastateltu suomalaisia naisia, ja todella moni kertoo, että olisi jättänyt lapset kokonaan tekemättä tai tehnyt niitä vain yhden tai kaksi, jos se olisi ollut mahdollista.

Eivätkä silloiset naiset kestäneetkään. Lapsivuodekuolleisuus oli huikean suurta ja raskauksien sekä kovan fyysisen työn rasittamat naiset elivät paljon lyhyemmän aikaa kuin nykyisin. Vasta nyt, 1930-luvulla syntyneet ovat alkaneet elää selkeästi pitempään - kiitos 1950-luvulla rakennetun hyvinvointiyhteiskunnan terveydenhoitoineen ja parempine ravintoineen.

Voisiko joku viisas kertoa millä varmistatte ennen lasten tekoa, että mies on sitten takuuvarmasti sellainen osallistuva isä, kun ne lapset konkreettisesti on tehty? Itse luulin, että mulla on hyvä mies josta tulee hyvä isä mutta käytäntö on ollut toista. Jälkikäteen ehkä osaa nähdä asioita, joista olisi ehkä voinut päätellä jotain mutta eipä sitä osaa pitkään kahdestaan eläneenä ja asuneena ennustaa miten kukin käyttäytyy, kun lapset tarpeineen ovat siinä.