Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
rv 29 ja alan seota miehen kanssa
hjälp
02.11.2017 |
Olemme seurustelleet ja asuneet yhdessä todella tiiviisti kohta 4 vuotta. Mies on jatkuvasti, aina viestittänyt kuinka perhe ja ikioma koti kanssani olisivat parasta mitä hän voi kuvitella. Hänellä on ennen tapaamistamme alkunsa saanut lapsi jo olemassa, jota ei ole suostunut tapaamaan kertaakaan. Lapsen äiti on ollut minuun yhteyksissä ja vakavia ongelmia näyttäisi olevan. Luulee voivansa manipuloida jopa minua, täysin vierasta ihmistä, viestitse. Ja tapaus oli klassinen "kyllä mulla on pillerit" vaikka vakaa tarkoitus oli saada ittensä paksuksi. Tämä ilmenee hänen lukuisissa viesteissään mustaa valkoisella. Mies oli pyytänyt aborttia ja ilmoittanut jo ennen alkukolmanneksen loppua että ei ala isäksi, ei tämän naisen lapselle. Eli vikaa on molemmissa.
Mutta nyt minä olen raskaana ja viimeisiä pian viedään. Lapsi on ollut juhlittu ja rakastettu alusta asti, mies puhuu vatsalle ja on yrittänyt parhaansa huolehtia minusta tavallistakin paremmin. Sanoi (lievässä humalassa) vähän aikaa sitten että voidaan hyvin jättää isyydentunnustus yms tekemättä ja mennä naimisiin* maistraatissa nyt ja juhlia myöhemmin kun lapsi on kasvanut. (*toki avioehdon kanssa jota itse ehdotin - hänellä on enemmän omaisuutta kuin minulla)
Otin asian varovasti esille pari iltaa sitten ja mies kivahti ärsyyntyneenä että luulenko todella hänen ryntäävän tässä naimisiinkin kaiken muun lisäksi. Ehkä myöhemmin, mutisi. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Hän EI halua naimisiin kanssani. Puhuimme eilen, hänen mielestään "voihan sitä olla muutenkin". Eli sitoutan itseni ja lapseni yhteishuoltajuuteen hänen kanssaan kun hän ei halua sitoutua? Apua? Mitä vaihtoehtoja minulla on? Luulin löytäneeni parhaan miehen koskaan. En ole voinut nukkua, odotan että mies lähtee töihin ja oven sulkeuduttua itken, kunnes en saa happea.
Voinko olla avoliitossa totaaliyh vaikka asuisin yhdessä lapsen tunnustetun isän kanssa?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.
Miksi ette ole jo tehneet?
Neuvolassa sanottiin että asian voi hoitaa rv 32 asti ilman mitään ongelmia. Miehen työkuviot ovat olleet jatkuvasti sellaiset että olemme yhdessä sopineet että hoidamme muodollisuudet kun tilanne töissä helpottaa. Olin koko ajan iloisesti menossa tekemään sitten yhteisellä käyntiajalla isyydentunnustuksen yhteydessä yhteishuoltajuussopimuksen mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet koska koen että hän ei ole valmis, toisin kuin aiemmin sanoi, sitoutumaan minuun.
ap
Kun ei ole sitä sormusta ja yhtä päivää prinsessana mies ei voi mitenkään olla sitoutunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.
Miksi ette ole jo tehneet?
Neuvolassa sanottiin että asian voi hoitaa rv 32 asti ilman mitään ongelmia. Miehen työkuviot ovat olleet jatkuvasti sellaiset että olemme yhdessä sopineet että hoidamme muodollisuudet kun tilanne töissä helpottaa. Olin koko ajan iloisesti menossa tekemään sitten yhteisellä käyntiajalla isyydentunnustuksen yhteydessä yhteishuoltajuussopimuksen mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet koska koen että hän ei ole valmis, toisin kuin aiemmin sanoi, sitoutumaan minuun.
ap
Kun ei ole sitä sormusta ja yhtä päivää prinsessana mies ei voi mitenkään olla sitoutunut...
No nyt meni huti. Sormus on toissijainen ja maistraatti olisi käynyt aivan mainiosti. Se mitä olisin halunnut, on konkretiaa joka erottaa minut ja tulevan lapsen jo olemassaolevasta jälkeläisestä ja hänen äidistään. Minä sitoudun jo sillä että teen meille tämän lapsen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.
Miksi ette ole jo tehneet?
Neuvolassa sanottiin että asian voi hoitaa rv 32 asti ilman mitään ongelmia. Miehen työkuviot ovat olleet jatkuvasti sellaiset että olemme yhdessä sopineet että hoidamme muodollisuudet kun tilanne töissä helpottaa. Olin koko ajan iloisesti menossa tekemään sitten yhteisellä käyntiajalla isyydentunnustuksen yhteydessä yhteishuoltajuussopimuksen mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet koska koen että hän ei ole valmis, toisin kuin aiemmin sanoi, sitoutumaan minuun.
ap
Kun ei ole sitä sormusta ja yhtä päivää prinsessana mies ei voi mitenkään olla sitoutunut...
No nyt meni huti. Sormus on toissijainen ja maistraatti olisi käynyt aivan mainiosti. Se mitä olisin halunnut, on konkretiaa joka erottaa minut ja tulevan lapsen jo olemassaolevasta jälkeläisestä ja hänen äidistään. Minä sitoudun jo sillä että teen meille tämän lapsen.
ap
Ihan yksinkö sen lapsen teit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.
Miksi ette ole jo tehneet?
Neuvolassa sanottiin että asian voi hoitaa rv 32 asti ilman mitään ongelmia. Miehen työkuviot ovat olleet jatkuvasti sellaiset että olemme yhdessä sopineet että hoidamme muodollisuudet kun tilanne töissä helpottaa. Olin koko ajan iloisesti menossa tekemään sitten yhteisellä käyntiajalla isyydentunnustuksen yhteydessä yhteishuoltajuussopimuksen mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet koska koen että hän ei ole valmis, toisin kuin aiemmin sanoi, sitoutumaan minuun.
ap
Kun ei ole sitä sormusta ja yhtä päivää prinsessana mies ei voi mitenkään olla sitoutunut...
No nyt meni huti. Sormus on toissijainen ja maistraatti olisi käynyt aivan mainiosti. Se mitä olisin halunnut, on konkretiaa joka erottaa minut ja tulevan lapsen jo olemassaolevasta jälkeläisestä ja hänen äidistään. Minä sitoudun jo sillä että teen meille tämän lapsen.
ap
Ihan yksinkö sen lapsen teit?
Enhän toki, mies näki mällien ruiskauttamisen suuren vaivan. Pointti on että lapsi on minulta häntä kohtaan sitoumuksenosoitus.
Jos avioliitto on sinulle se kynnyskysymys tässä niin miksi ihmeessä pistät lapsen aluille ja sitten rupeat odottamaan avioliittoa? Jos taas se oli ennen ihan sama ja vasta kun mies on lupaillut, niin miten asia on niin iso ettei henkeä saa ja nyt sitten haluat voedä huoltajuuden itsellesi täysin sen takia? Mies on ihmisperse jos lupailee naimisiinmenoa ja peruu sanansa, mutta nyt srn perusteella en ymmärrä eikö silti voi olla yhteishuoltajuus. Vai jääkö aloituksessa jotain mainitsematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset menee hankkimaan lapsia, jos siihen ei selvästikään olla valmiita.
Kun edes harkitsee ehkäisyn poisjättämistä, pitää visualisoida mielessään tilanne, että jäät lapsen kanssa yksin. Onko se pahin mahdollinen tilanne maailmassa, vai koetko pärjääväsi? Se on se merkki, haluatko lapsen OIKEASTI vai vain puolison mieliksi/statuksen takia.
Nytkin ap on heivaamassa lasta, koska ajattelee, ettei mies haluakaan enää isäksi. Eli lapsi on sinulle jokin lelu tai heittopussi, jolla leikitään niin kauan kuin on kivaa, mutta nakataan pois kun leikki muuttuukin liian synkäksi.
Anteeksi nyt näin suorasta puheesta, mutta näin se tilanne raadollisesti on.
Sinusta on tulossa äiti, ja etusijalla tulisi vastedes olla lapsesi etu ja lapsesi tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on sinulle se kynnyskysymys tässä niin miksi ihmeessä pistät lapsen aluille ja sitten rupeat odottamaan avioliittoa? Jos taas se oli ennen ihan sama ja vasta kun mies on lupaillut, niin miten asia on niin iso ettei henkeä saa ja nyt sitten haluat voedä huoltajuuden itsellesi täysin sen takia? Mies on ihmisperse jos lupailee naimisiinmenoa ja peruu sanansa, mutta nyt srn perusteella en ymmärrä eikö silti voi olla yhteishuoltajuus. Vai jääkö aloituksessa jotain mainitsematta?
Aiemmin ajattelin että meidän kahden yhteishenki on niin vahva jne. että avioliitto ei ole tärkeä. Nyt, varmaankin hormonien myötä on alkanut ahdistamaan aivan hirveästi se tosiasia että olen juridisesti "samalla viivalla" miehen jo olemassaolevan lapsen äidin kanssa. Ja se tosiasia että tällä hetkellä miehellä on yksi rintaperillinen ja hänen edunhaltijansa eli kyseiset äiti ja lapsi.
Kun huomasin miten vastentahtoinen mies on avioliittoon menemisestä, tuntuu kuin en voisi luottaa häneen täysin. Jos hän lähteekin, ja olemme yhteishuoltajuudessa, on hänellä paljon keinoja "tehdä kiusaa". En enää osaa ajatella häntä luotettavana peruskalliona, olen myös jo vähän vainoharhainen asian suhteen, jonka tiedostan itsekin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset menee hankkimaan lapsia, jos siihen ei selvästikään olla valmiita.
Kun edes harkitsee ehkäisyn poisjättämistä, pitää visualisoida mielessään tilanne, että jäät lapsen kanssa yksin. Onko se pahin mahdollinen tilanne maailmassa, vai koetko pärjääväsi? Se on se merkki, haluatko lapsen OIKEASTI vai vain puolison mieliksi/statuksen takia.
Nytkin ap on heivaamassa lasta, koska ajattelee, ettei mies haluakaan enää isäksi. Eli lapsi on sinulle jokin lelu tai heittopussi, jolla leikitään niin kauan kuin on kivaa, mutta nakataan pois kun leikki muuttuukin liian synkäksi.
Anteeksi nyt näin suorasta puheesta, mutta näin se tilanne raadollisesti on.
Sinusta on tulossa äiti, ja etusijalla tulisi vastedes olla lapsesi etu ja lapsesi tarpeet.
Olet oikeassa. Päivän mittaan olen ajatellut asiaa rauhassa ja lähdin kotoa pois miettimään. Ei ole vaihtoehto pitää lasta heittopussina tai sellaisena että "en mä haluukkaan". Pidän hänet vaikka täysin yksin ja teen kaikkeni äitinä.
Putosin vain korkealta ja kovaa ja romahdin aamulla. Hormoneilla on syynsä. Olen luottanut mieheen niin paljon, ja selittänyt hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä parhain päin itselleni.
ap
Sekin on minusta huomionarvoista, kun nyt tuomitaan mies sontakasaksi kun ei ole nähnyt esikoistaan että kyseisen lapsen äiti oli väkivaltainen (siis todella, sairaalla tavalla) heidän noin puolen vuoden suhteensa aikana ja raskausaikanaan lähetteli satoja kuvia mahasta saatesanoin "miltä tuntuu kun et tule pääsemään minusta eroon nyt koskaan" - olen itse nähnyt viestit. Kun ensi kerran tuli puhetta tapaamisista, oli naisen ehdoton vaatimus että lasta on tavattava hänen luonaan ilman neljättä osapuolta. (Tämähän ei toki ole lainvoimainen vaatimus lainkaan)
Eli kyseinen nainen ei ole ainakaan ajatellut omalta osaltaan helpottaa isyyttä mieheni kohdalla. Elareistakin oli mentävä käräjille, nainen hävisi jutun. (Terkkuja jos luet tätä)
Eli mieheni kokemus "isyydestä" ei ole ollut helppo. Tämä lapsi tehtiin yhdessä ja mies oli todella onnellinen plussasta ja aloimme etsiä omaa kotia kun alkukolmannes oli ohi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kiitos, tämä helpotti. ❤