Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
rv 29 ja alan seota miehen kanssa
hjälp
02.11.2017 |
Olemme seurustelleet ja asuneet yhdessä todella tiiviisti kohta 4 vuotta. Mies on jatkuvasti, aina viestittänyt kuinka perhe ja ikioma koti kanssani olisivat parasta mitä hän voi kuvitella. Hänellä on ennen tapaamistamme alkunsa saanut lapsi jo olemassa, jota ei ole suostunut tapaamaan kertaakaan. Lapsen äiti on ollut minuun yhteyksissä ja vakavia ongelmia näyttäisi olevan. Luulee voivansa manipuloida jopa minua, täysin vierasta ihmistä, viestitse. Ja tapaus oli klassinen "kyllä mulla on pillerit" vaikka vakaa tarkoitus oli saada ittensä paksuksi. Tämä ilmenee hänen lukuisissa viesteissään mustaa valkoisella. Mies oli pyytänyt aborttia ja ilmoittanut jo ennen alkukolmanneksen loppua että ei ala isäksi, ei tämän naisen lapselle. Eli vikaa on molemmissa.
Mutta nyt minä olen raskaana ja viimeisiä pian viedään. Lapsi on ollut juhlittu ja rakastettu alusta asti, mies puhuu vatsalle ja on yrittänyt parhaansa huolehtia minusta tavallistakin paremmin. Sanoi (lievässä humalassa) vähän aikaa sitten että voidaan hyvin jättää isyydentunnustus yms tekemättä ja mennä naimisiin* maistraatissa nyt ja juhlia myöhemmin kun lapsi on kasvanut. (*toki avioehdon kanssa jota itse ehdotin - hänellä on enemmän omaisuutta kuin minulla)
Otin asian varovasti esille pari iltaa sitten ja mies kivahti ärsyyntyneenä että luulenko todella hänen ryntäävän tässä naimisiinkin kaiken muun lisäksi. Ehkä myöhemmin, mutisi. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Hän EI halua naimisiin kanssani. Puhuimme eilen, hänen mielestään "voihan sitä olla muutenkin". Eli sitoutan itseni ja lapseni yhteishuoltajuuteen hänen kanssaan kun hän ei halua sitoutua? Apua? Mitä vaihtoehtoja minulla on? Luulin löytäneeni parhaan miehen koskaan. En ole voinut nukkua, odotan että mies lähtee töihin ja oven sulkeuduttua itken, kunnes en saa happea.
Voinko olla avoliitossa totaaliyh vaikka asuisin yhdessä lapsen tunnustetun isän kanssa?
Kommentit (70)
Lapsella on oikeus tutustua myös sisarpuoleensa, tämä asian ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin järkeillyt niin että mies ei ole halunnut eikä kyennyt nähdä lastaan siksi, että hänen äitinsä on ihan oikea mt-tapaus jota hoidettukin paljon. Myönsi itse miehelleni (tai tulevalle ex-miehelleni) että teki lapsen saadakseen miehestä täyden kontrollin. Tämä varmasti saanut miehen pakenemistilaan.
Miehen tuttavat ja ystävät ovat sanoneet minulle jo reilu vuosi sitten että kyseinen mies ei ole koskaan ollut sellainen, kuin minun kanssani ja nähtävästi oikeasti rakastaa. Tunnen itseni aivan idiootiksi.
Mitä voin vaatia, mitä ihmettä voin tehdä ?
ap
Voi pyhä jeesus. Millainen vanhempi ei taistele lapsensa oikeuksista saada lapsia asumaan luokseen ja jättää hänet täysin yksin?
Laitai tässä käsiä kainaloon ettei sanoisi sitä mitä sinun kannataisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin järkeillyt niin että mies ei ole halunnut eikä kyennyt nähdä lastaan siksi, että hänen äitinsä on ihan oikea mt-tapaus jota hoidettukin paljon.
ap
Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua naimisiin ja elämäsi romahti?!
Joo, aikalailla. Koska aiemmin maalaili avioliittoa kanssani ja elämää yhteisen lapsemme kanssa. Nyt on nimittäin niin, että hänellä on takaportti, vaivaton sellainen ja minun pitäisi kyetä neuvottelemaan lapsen huoltajuusasiat hänen kanssaan, itsehän olen seuraavat 18 vuotta sitoutettu mieheen ja lapseen jos yhteishuoltajuus tehdään.
Olen sopivasti loppuvaiheessa raskaana eli nyt kortit on miehellä. Olen ollut todella helvetin tyhmä. Minulla on hyvin negatiivisia ajatuksia vauvaa kohtaan tämän kaiken takia. Käytännön neuvot olisivat arvokkaita. Haukkuminen ei auta nyt minua oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin järkeillyt niin että mies ei ole halunnut eikä kyennyt nähdä lastaan siksi, että hänen äitinsä on ihan oikea mt-tapaus jota hoidettukin paljon. Myönsi itse miehelleni (tai tulevalle ex-miehelleni) että teki lapsen saadakseen miehestä täyden kontrollin. Tämä varmasti saanut miehen pakenemistilaan.
Miehen tuttavat ja ystävät ovat sanoneet minulle jo reilu vuosi sitten että kyseinen mies ei ole koskaan ollut sellainen, kuin minun kanssani ja nähtävästi oikeasti rakastaa. Tunnen itseni aivan idiootiksi.
Mitä voin vaatia, mitä ihmettä voin tehdä ?
ap
Mitään et voi vaatia. Ja senkin tulee ihan itsestään eteen mitä joudut tekemään. Ei mies tule jäämään suhteeseen, mies ei tule tapamaan lastaan ja tämän jälkeen onkin juridisesti säädetty, että hänen ainoaksi velvoolisuudeksi jää maksaa elatusmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi negatiivisia tunteita vauvaa kohtaan? Hän on sinun lapsesi, täysin syytön isänsä toilailuihin. Sinun roolisi on erityisen tärkeä jos isä on noin epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua naimisiin ja elämäsi romahti?!
Joo, aikalailla. Koska aiemmin maalaili avioliittoa kanssani ja elämää yhteisen lapsemme kanssa. Nyt on nimittäin niin, että hänellä on takaportti, vaivaton sellainen ja minun pitäisi kyetä neuvottelemaan lapsen huoltajuusasiat hänen kanssaan, itsehän olen seuraavat 18 vuotta sitoutettu mieheen ja lapseen jos yhteishuoltajuus tehdään.
Olen sopivasti loppuvaiheessa raskaana eli nyt kortit on miehellä. Olen ollut todella helvetin tyhmä. Minulla on hyvin negatiivisia ajatuksia vauvaa kohtaan tämän kaiken takia. Käytännön neuvot olisivat arvokkaita. Haukkuminen ei auta nyt minua oikeasti.
Mies on yhtä kelvoton asunkumppani ja isä lapselle vaikka menisitte naimisiin.
Mikään käytännön neuvokaa ei auta sinua oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aiotte selittää sisaruksen hylkäämisen tulevalle lapsellenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua naimisiin ja elämäsi romahti?!
Joo, aikalailla. Koska aiemmin maalaili avioliittoa kanssani ja elämää yhteisen lapsemme kanssa. Nyt on nimittäin niin, että hänellä on takaportti, vaivaton sellainen ja minun pitäisi kyetä neuvottelemaan lapsen huoltajuusasiat hänen kanssaan, itsehän olen seuraavat 18 vuotta sitoutettu mieheen ja lapseen jos yhteishuoltajuus tehdään.
Olen sopivasti loppuvaiheessa raskaana eli nyt kortit on miehellä. Olen ollut todella helvetin tyhmä. Minulla on hyvin negatiivisia ajatuksia vauvaa kohtaan tämän kaiken takia. Käytännön neuvot olisivat arvokkaita. Haukkuminen ei auta nyt minua oikeasti.
Miten lapsesi miehen sisaruksen äiti on sitoutettu mieheen ja mies lapseen? Ei mitenkään! Et ole missään erikoisasemassa. Ihan samalla tavalla mies voi hylätä lapsen vaikka menisitte naimisiin tai sopisitte yhteishuoltajuuteen. Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että vanhemmuus jaettaisiin tasan. Mikää paperi tai sopimus ei velvoita miestä kantamaan vastuuta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap[/quote]
Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.[/quote]
Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti.
Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.
Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.
Miksi ette ole jo tehneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Miten aiotte selittää sisaruksen hylkäämisen tulevalle lapsellenne?
Ja miten ap aikoo selittää lapselle, että isä hylkäsi tämän?
Sinuna ap alkaisin miettimään miten luotte suhteet sisarusten välille, sillä heitä tulee sitomaan yhteen isättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap
Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.
Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti.
Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.
Adoptio.
Vierailija kirjoitti:
ap
Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.
Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti.
Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.
Et saanut sormusta sormeesi ja nyt kostat sen lapselle, joka ei ole vielä syntytkään.
Vierailija kirjoitti:
ap
Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.
Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti.
Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.
No mieti jos sun miehesi alkaisi nyt sinun ollessasi raskaana tapailla toista ja hylkäisi sinut, etkö sinäkin olisi "vaikea" sen uuden naisen seurassa?
Vierailija kirjoitti:
rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.
No eihän se avioliittopuheiden peruminen tässä kenenkään mielestä niin iso asia ole, suurempi ongelma on tuon aiemman lapsen hylkääminen.
Kohta sinä olet se josta seuraava puhuu, että tahallaan paksuiduit. Näin se vain menee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap
Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.
Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti.
Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.
Jos miehen rakas entinen puoliso sai tuollaisia tunteista aikaiseksi, miksi että käyneet keskusteluja lapsen muuttamisesti teille?
Alue: Aihe vapaa
Jos se äiti olisi kovin mt-tapaus ei sillä olisi sitä lasta vaan se lapsi olisi huostaan otettu. Anna lapsesi adoptioon.