rv 29 ja alan seota miehen kanssa

 Luulin löytäneeni parhaan miehen koskaan...miehen jolla on lapsi jota ei tapaa. Nämä kaksi asiaa ei kyllä sovi samaan lauseenseen.

Vierailija kirjoitti:

rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.

Jotenkin ei herätä empatioita näiden naisten tarinat, jotka tekee lapsia tuollaisten miesten kanssa vaan juurinkin niitä ilkeämielisiä ajatuksia, että millainen ihminen pelaa tuollaista venäläistärulettia lapsen elämällä!

Hormonihuuruinen äityli on sitten yksin vastuussa siitä lapsesta seuraavat 18 vuotta. Onnea!!!!!!!!!!!!!!!

Miehelle myös, pääsee eroon pienellä vaivalla koko paketista.

Vierailija kirjoitti:

rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.

Tämä. Miehellä stressiä isosta elämänmuutoksesta ja saattanut tiuskaista ajattelmattomuuksissaan. Mikään ei kertomasi mukaan viittaa siihen, että mies olisi lähtemässä sinun tai ainakaan lapsen luota. Teidän tilanne on aivan eri kuin miehen ja eksänsä. Jos mies on raskauden aikana jo hellitellyt vauvaa ja suhtautunut positiivisesti niin tuskin on kykenevä hylkäämään lasta. Aivan eri asia kuin aiemmin, jolloin kertomasi mukaan miehesi huijatiin isäksi ja irtisanoutui isyydestä saman tien. 

Ja ennen kuin joku täällä sanoo, että isäksi ei voi "huijata", mitäs meni panemaan, niin kyllä voi. Tätä voi verrata ihan hyväksikäyttöön tai jopa raiskaukseen, jos kumpi tahansa osapuoli jättää _tarkoituksella ja salaa_ ehkäisyn pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap

Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.

Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti. 

Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.

Jos miehen rakas entinen puoliso sai tuollaisia tunteista aikaiseksi, miksi että käyneet keskusteluja lapsen muuttamisesti teille? 

Tämä keskustelu käytiin. Sanoin olevani täysin valmis ottamaan lapsen meille ja pitämään kuin omaani. Tarkoitin sitä. Hänen äitinsä ei olisi ikinä suostunut moiseen. Ja mielestäni huomionarvoista on se, että kyseinen nainen ei ollut "rakas puoliso" vaan nainen jonka kanssa harrasti seksiä ja luotti idioottimaisesti naisen sanaan e-pillereiden käytöstä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.

Tämä. Miehellä stressiä isosta elämänmuutoksesta ja saattanut tiuskaista ajattelmattomuuksissaan. Mikään ei kertomasi mukaan viittaa siihen, että mies olisi lähtemässä sinun tai ainakaan lapsen luota. Teidän tilanne on aivan eri kuin miehen ja eksänsä. Jos mies on raskauden aikana jo hellitellyt vauvaa ja suhtautunut positiivisesti niin tuskin on kykenevä hylkäämään lasta. Aivan eri asia kuin aiemmin, jolloin kertomasi mukaan miehesi huijatiin isäksi ja irtisanoutui isyydestä saman tien. 

Ja ennen kuin joku täällä sanoo, että isäksi ei voi "huijata", mitäs meni panemaan, niin kyllä voi. Tätä voi verrata ihan hyväksikäyttöön tai jopa raiskaukseen, jos kumpi tahansa osapuoli jättää _tarkoituksella ja salaa_ ehkäisyn pois.

Kiitos, oikeasti. Olen itkenyt tänä aamuna niin paljon, laitoin äsken miehelle viestin että tilanne on vakava ja harkitsen tosissani *kohtuvauvalle antamamme hellittelynimi* antamista adoptioon. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap

Mutta ymmärrätkö että se lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja kärsii eniten? Mies on julma ennen kaikkea omalle lapselleen. Kun on yhtä lastaan kohdellut noin, on aika helppoa olla samanlainen kusipää seuraavankin kanssa.

Olet oikeassa. Olen halunnut ymmärtää miestä, olen mennyt liian pitkälle. Olen tavannut kyseistä lasta ilman miehen läsnäoloa ja sylitellyt ja ollut kuin kenen tahansa taaperon kanssa. Hänen äitinsä todella ON vaikea tapaus ja pelkkä kehonkieli ja olemus saa jonkun hälärin minussa aikaiseksi. Olin kuvitellut, tosissani että "löysimme toisemme" miehen kanssa ja kaikki on ollut niin ihanaa, niin pitkään. Olen halunnut ymmärtää häntä, olla se joka ei tuomitsisi. Olen hienotunteisesti ehdottanut tapaamisia lapsen kanssa niin, että esimerkiksi vain minä ja lapsi on läsnä. Hän yhdistää selvästi naisen äidin lapseen liian voimakkaasti. 

Ja tunteet ennen niin ihanaa, liikkuvaista pientä vauvaani kohtaan ovat muuttuneet kyllä, tunnen olevani ansassa ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä.

Jos miehen rakas entinen puoliso sai tuollaisia tunteista aikaiseksi, miksi että käyneet keskusteluja lapsen muuttamisesti teille? 

Tämä keskustelu käytiin. Sanoin olevani täysin valmis ottamaan lapsen meille ja pitämään kuin omaani. Tarkoitin sitä. Hänen äitinsä ei olisi ikinä suostunut moiseen. Ja mielestäni huomionarvoista on se, että kyseinen nainen ei ollut "rakas puoliso" vaan nainen jonka kanssa harrasti seksiä ja luotti idioottimaisesti naisen sanaan e-pillereiden käytöstä.

ap

Näissä asioissa kyllä ratkaisee lapsen etu, eikä äidin tahto. Jos miehellä olisi ollut tahtoa ja tunteita saada lapsia asumaan luokseen hänellä olisi siihen kaikki mahdollisuudet. Sen sijaan hän uhriutui kuinka paha paha nainen käytti häntä hyväkseen. Jos mies ei lasta halua hän pukee kiltisti sen kondomin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.

Tämä. Miehellä stressiä isosta elämänmuutoksesta ja saattanut tiuskaista ajattelmattomuuksissaan. Mikään ei kertomasi mukaan viittaa siihen, että mies olisi lähtemässä sinun tai ainakaan lapsen luota. Teidän tilanne on aivan eri kuin miehen ja eksänsä. Jos mies on raskauden aikana jo hellitellyt vauvaa ja suhtautunut positiivisesti niin tuskin on kykenevä hylkäämään lasta. Aivan eri asia kuin aiemmin, jolloin kertomasi mukaan miehesi huijatiin isäksi ja irtisanoutui isyydestä saman tien. 

Ja ennen kuin joku täällä sanoo, että isäksi ei voi "huijata", mitäs meni panemaan, niin kyllä voi. Tätä voi verrata ihan hyväksikäyttöön tai jopa raiskaukseen, jos kumpi tahansa osapuoli jättää _tarkoituksella ja salaa_ ehkäisyn pois.

Kiitos, oikeasti. Olen itkenyt tänä aamuna niin paljon, laitoin äsken miehelle viestin että tilanne on vakava ja harkitsen tosissani *kohtuvauvalle antamamme hellittelynimi* antamista adoptioon. 

ap

Toivon todella, että mies pitää tätä yhtä hyvänä ajatuksena kuin osa palstamammoista. Lapsi ansaitsee parempaa! Ehkä tuolla lapsella on vielä pieni mahdollisuus hyvään elämään ja vanhempiin, jotka sitä aidosti haluaa olla.

En ymmärrä. Sun maailmasi romahtaa kun mies ei halua naimisiin, vaikka asiasta on puhuttu vain kerran kännissä (?). Jos asia oli sulle niin tärkeä, miksei siitä puhuttu aikaisemmin ja vakavammin?

Ja jos mies (kun humala on haihtunut) haluaakin jotain muuta kun hätähäät vauvan takia, olet ihan paineissa. Sovitteko te samalla tavalla muistakin elämän isoista linjoista?

Ja kyllä, äidistä riippumatta on hirveän iso hälytysmerkki, että miehen esikoinen kasvaa ilman isää. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Minusta normaali mies ei hylkää lastaan.

Itse sain yksin tiivotun esikoisen ja löysin sitten ihanan miehen, jlka otti minut ja lapsen perheekseensä ja nyt odotan meille kakkosta. Yksinkin pärjäät, ja lapsi on yhtä ihana vaikka asiat eivät suju kuten äiti haluaa. Onnittelut tulevasta perheenjäsenestä :)

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.

 Miksi ette ole jo tehneet?

Neuvolassa sanottiin että asian voi hoitaa rv 32 asti ilman mitään ongelmia. Miehen työkuviot ovat olleet jatkuvasti sellaiset että olemme yhdessä sopineet että hoidamme muodollisuudet kun tilanne töissä helpottaa. Olin koko ajan iloisesti menossa tekemään sitten yhteisellä käyntiajalla isyydentunnustuksen yhteydessä yhteishuoltajuussopimuksen mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet koska koen että hän ei ole valmis, toisin kuin aiemmin sanoi, sitoutumaan minuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.

Tämä. Miehellä stressiä isosta elämänmuutoksesta ja saattanut tiuskaista ajattelmattomuuksissaan. Mikään ei kertomasi mukaan viittaa siihen, että mies olisi lähtemässä sinun tai ainakaan lapsen luota. Teidän tilanne on aivan eri kuin miehen ja eksänsä. Jos mies on raskauden aikana jo hellitellyt vauvaa ja suhtautunut positiivisesti niin tuskin on kykenevä hylkäämään lasta. Aivan eri asia kuin aiemmin, jolloin kertomasi mukaan miehesi huijatiin isäksi ja irtisanoutui isyydestä saman tien. 

Ja ennen kuin joku täällä sanoo, että isäksi ei voi "huijata", mitäs meni panemaan, niin kyllä voi. Tätä voi verrata ihan hyväksikäyttöön tai jopa raiskaukseen, jos kumpi tahansa osapuoli jättää _tarkoituksella ja salaa_ ehkäisyn pois.

Kiitos, oikeasti. Olen itkenyt tänä aamuna niin paljon, laitoin äsken miehelle viestin että tilanne on vakava ja harkitsen tosissani *kohtuvauvalle antamamme hellittelynimi* antamista adoptioon. 

ap

Olisiko sinulla mahdollisuus saada aika neuvolaa jo tänään? Ajatuksesi on todella pelottavia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän isyyden tunnustaminen tehdään jo raskauden puolivälin jälkeen neuvolassa.

 Miksi ette ole jo tehneet?

Neuvolassa sanottiin että asian voi hoitaa rv 32 asti ilman mitään ongelmia. Miehen työkuviot ovat olleet jatkuvasti sellaiset että olemme yhdessä sopineet että hoidamme muodollisuudet kun tilanne töissä helpottaa. Olin koko ajan iloisesti menossa tekemään sitten yhteisellä käyntiajalla isyydentunnustuksen yhteydessä yhteishuoltajuussopimuksen mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet koska koen että hän ei ole valmis, toisin kuin aiemmin sanoi, sitoutumaan minuun.

ap

Mitä..? Vaikkei mies haluaisi sitoutua sinuun niin todellakin hänellä on oikeus yhteishuoltajuuteen OMAAN LAPSEENSA. Et sinä ole mikään Jumala joka vaan päättää "ottaa lapsen itselleen tai antaa pois." hänellä on myös isä! Jeesus miten itsekästä.

Siis mitä ihmettä? Suhtautumisesi syntyvään lapseesi on muuttunut, koska miehesi ei haluakaan pitää humalassa antamaansa lupausta? Ihan pikku vinkki elämääsi: älä koskaan ota todesta humalassa annettuja lupauksia. Koskee niin miestäsi kuin kaikkia muitakin, jotka sulle humalassa lupaavat jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Suhtautumisesi syntyvään lapseesi on muuttunut, koska miehesi ei haluakaan pitää humalassa antamaansa lupausta? Ihan pikku vinkki elämääsi: älä koskaan ota todesta humalassa annettuja lupauksia. Koskee niin miestäsi kuin kaikkia muitakin, jotka sulle humalassa lupaavat jotain. 

Humalassa hän lähinnä fiilisteli asiaa ja maailaili talvihäitä. Sitä ennen hän on vihjaillut, selvinpäin, kuinka ois mukava että koko perheellä ois sama sukunimi. Niin sekaisin en ole että humalaisen löpinän perusteella suunnittelisin häitä. Mitä ei ole tulossa.

ap

Ap, rauhotu! Älä lähde mukaan tähän vainoharhaiseen vouhkaukseen. Pikkuhuppelissa voi sanoa jotain mikä tunnepohjaisesti tuntuu hyvältä ajatukselta. Sitten kun otit asian puheeksi uudestaan, mies säikähti sitä ettei ole ehtinyt ehkä ajatella asiaa kaikilta kannoilta loppuun ja asian ääneen myöntämisen sijaan kivahti äkäisesti. Varmasti teillä kummallakin stressiä ja se saa näyttämään asiat pahemmalta. Nyt vähän positiivisempaa ajattelua kehiin.

Miksi raskaaksi jollekkin häntäheikille.

Vierailija kirjoitti:

Ap, rauhotu! Älä lähde mukaan tähän vainoharhaiseen vouhkaukseen. Pikkuhuppelissa voi sanoa jotain mikä tunnepohjaisesti tuntuu hyvältä ajatukselta. Sitten kun otit asian puheeksi uudestaan, mies säikähti sitä ettei ole ehtinyt ehkä ajatella asiaa kaikilta kannoilta loppuun ja asian ääneen myöntämisen sijaan kivahti äkäisesti. Varmasti teillä kummallakin stressiä ja se saa näyttämään asiat pahemmalta. Nyt vähän positiivisempaa ajattelua kehiin.

Kiitos tästä kommentista. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Suhtautumisesi syntyvään lapseesi on muuttunut, koska miehesi ei haluakaan pitää humalassa antamaansa lupausta? Ihan pikku vinkki elämääsi: älä koskaan ota todesta humalassa annettuja lupauksia. Koskee niin miestäsi kuin kaikkia muitakin, jotka sulle humalassa lupaavat jotain. 

Humalassa hän lähinnä fiilisteli asiaa ja maailaili talvihäitä. Sitä ennen hän on vihjaillut, selvinpäin, kuinka ois mukava että koko perheellä ois sama sukunimi. Niin sekaisin en ole että humalaisen löpinän perusteella suunnittelisin häitä. Mitä ei ole tulossa.

ap

Ok. Sinuna en nyt panikoisi asian suhteen. Jos ehdottomasti olisit halunnut naimisiin, olisi kannattanut mennä naimisiin ensin ja vasta sen jälkeen suunnitella lapsen hankintaa. On mahdollista, että menette naimisiin joskus myöhemmin, mutta on myös mahdollista, että ette mene lainkaan. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että mies ei haluaisi jatkaa kanssasi avoliitossakin. 

Mitä jos menisit neuvolaan pikimmiten juttelemaan vähän noista ajatuksista? Et vaikuta itsekään kovin tasapainoiselta. Hirvittää ajatus että miehen takia olisit valmis hylkäämään lapsenkin..  Parasta mitä voit tehdä on hankkia apua, keskittyä itseesi ja lapseen ja antaa miehen kouhkata tai lähteä jos on lähteäkseen. Jospa on stressissä eikä lähdekään, jos hällä on joku helvetin kriisi jota ei osaa hoitaa tai menneidyyden traumat päällä? Kehota häntäkin hankkimaan apua pikimmiten. Älä tee asioista turhan suurta numeroa eläkä maalaile piruja seinille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rauhotu. Puhu sen miehesi kanssa äläkä ala vainoharhaiseksi yhdestä murahduksesta. Ei sulla oo mitään hätää. Sitten alkaa olla hätä jos uskot vauvapalstalaisten ilkeämielisiä vastauksia.

Jotenkin ei herätä empatioita näiden naisten tarinat, jotka tekee lapsia tuollaisten miesten kanssa vaan juurinkin niitä ilkeämielisiä ajatuksia, että millainen ihminen pelaa tuollaista venäläistärulettia lapsen elämällä!

Mitä "venäläistä rulettia" ap muka pelaa?? eipä juuri haeta draamaa! :D Empatiaa kuuluisi herättää jokainen nainen joka raskaushormooneissaan ja mahdollisesti yksinäisyyttään hieman ylireagoi ja pelkää tulevaisuutta. Täysin normaaleja pelkotiloja raskauden aikana. On mies sitten aiemmin kunnostautunut isänä olemisella tai ei.  Ja tilannejhan on aivan eri verratuna aikaisempaan isäksi tulemiseen.