Te joiden nuorin lapsi on 5v, millaista elämänne

No, ei nuo lapsesi ole kovin isoja vielä. Älä huoli. Kyllähän se siitä tasoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti se isous ei ole vielä nuorimman ollessa 5v kovinkaan suurta. Mutta tuntuu tietenkin siltä kun aiempaan vertaa. Ja tuntuihan se jo lapsen täyttäessä 1v, että nyt se osaa jo vaikka mitä ja on iso.

Näin se juuri aina menee.

Onko teillä rattaita pidemmillä reissuilla?

Meillä pojat 5v ja 8v. Tyttö 11v. On tässä hommaa.

Tuolla om viereinen ketju siitä, voiko tämän ikäisen jättää yksin kotiin.

Mä en jätä omiani ja tuo pienin tulee 5v tänä vuonna vielä.

Elämä on mahtavaa. Katsotaan täälläkin yhdessä gladiaattoreita. Toinen 7v. Ja nuorin 5v. , se täytyy sanoa, että on niistä seuraa toisilleen. Yksi ilta nuorin sanoi nukkumaan mennessä minulle:"olet tyhmä ja ruma rääpäle".

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä rattaita pidemmillä reissuilla?

Ai 5-vuotiaalla? Nuorin on 4,5v eikä ole kuskattu rattaita mukana varmaan pariin vuoteen. En sitten tiedä mikä on pidempi reissu. Nuo kävelivät kyllä kumpikin 2-vuotiaana esim. 1,5km leikkipuistoon ja takaisin. Ja huvipuistossa oltiin koko päivä kesällä, miehen askelmittarin mukaan tuli 10km eikä mitään rattaita kaivattu :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä rattaita pidemmillä reissuilla?

Ai 5-vuotiaalla? Nuorin on 4,5v eikä ole kuskattu rattaita mukana varmaan pariin vuoteen. En sitten tiedä mikä on pidempi reissu. Nuo kävelivät kyllä kumpikin 2-vuotiaana esim. 1,5km leikkipuistoon ja takaisin. Ja huvipuistossa oltiin koko päivä kesällä, miehen askelmittarin mukaan tuli 10km eikä mitään rattaita kaivattu :) 

Päivä Tukholmassa risteily.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on mahtavaa. Katsotaan täälläkin yhdessä gladiaattoreita. Toinen 7v. Ja nuorin 5v. , se täytyy sanoa, että on niistä seuraa toisilleen. Yksi ilta nuorin sanoi nukkumaan mennessä minulle:"olet tyhmä ja ruma rääpäle".

Millä tavoin elämänne oli aiemmin hankalaa jos se nyt on mahtavaa? Missä ikävaiheessa helpotti?

Jos kysyisit miten elämänne helpotti kuin lapsenne täytti 18v, saisit samantyylisiä vastauksia. Eli se helpottuu kuukausi kuukaudelta ihan alusta alkaen. 5v on pieni lapsi ja elämä on yhä murroksessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyisit miten elämänne helpotti kuin lapsenne täytti 18v, saisit samantyylisiä vastauksia. Eli se helpottuu kuukausi kuukaudelta ihan alusta alkaen. 5v on pieni lapsi ja elämä on yhä murroksessa.

Noh, saa sitä silti nauttia kun kokee että elämä on helpompaa ja mukavaa suurin osin. Joidenkin mummojen ja pappojen mielestä elämän parasta aikaa on ollut se kun lapset ovat olleet pieniä, mutta eivät kuitenkaan enää ihan sylissä kannettavia.

Ja minun henkilökohtainen mielipide on, että suurin muutos on taaperosta leikki-ikäseksi. Käyvät vessassa, puhuvat, kävelevät jo pidempiä matkoja, itsehillintä alkaa olla jonkinasteista, useimmat nukkuvat jo hyvin jne. Ihan se fyysinen työmäärä vähenee huomattavasti, vaikka henkisesti lapset ottavat osansa.

Oma hohtonsa on vauva- ja taaperoajalla, mutta ovathan ne todella työläs vaihe, ja syystäkin lyhytaikaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyisit miten elämänne helpotti kuin lapsenne täytti 18v, saisit samantyylisiä vastauksia. Eli se helpottuu kuukausi kuukaudelta ihan alusta alkaen. 5v on pieni lapsi ja elämä on yhä murroksessa.

Noh, saa sitä silti nauttia kun kokee että elämä on helpompaa ja mukavaa suurin osin. Joidenkin mummojen ja pappojen mielestä elämän parasta aikaa on ollut se kun lapset ovat olleet pieniä, mutta eivät kuitenkaan enää ihan sylissä kannettavia.

Ja minun henkilökohtainen mielipide on, että suurin muutos on taaperosta leikki-ikäseksi. Käyvät vessassa, puhuvat, kävelevät jo pidempiä matkoja, itsehillintä alkaa olla jonkinasteista, useimmat nukkuvat jo hyvin jne. Ihan se fyysinen työmäärä vähenee huomattavasti, vaikka henkisesti lapset ottavat osansa.

Oma hohtonsa on vauva- ja taaperoajalla, mutta ovathan ne todella työläs vaihe, ja syystäkin lyhytaikaisia.

Allekirjoitan tämän.

Meillä nuorin on 4,5v ja vanhin 6,5v. Vaikka ottavat yhteen, niin ovat myös parhaat leikkitoverit keskenään. Osaavat jo kaikenlaista itse, voidaan tehdä extemporereissuja, päiväunet, ruuat ym. eivät rytmitä päivää siten, etteikö jostain voisi silloin tällöin poiketa (eikä kukaan ole meillä nukkunut päiväunia täytettyään 2v). Lapsilla on kaverisynttäriä ja juhlia mihin voivat jo osallistua ilman vanhempien läsnäoloa, isompi on osannut lukea jo hetken ja välillä lueskelee itselleen ja pienemmälle satukirjaa, yöt nukutaan ja asiat vaan sujuu mutkattomammin versus taaperoikäisen kanssa. Toki näitäkin pitää valvoa, ojentaa ja puuttua kahnauksiin sekä opastaa miljoonasti keräämään leikkinsä jne. Mä kuitenkin tykkään kun tän ikäisten kanssa voi jo keskustella järkevästi ja ymmärtävät syy-seuraussuhteita.

Mun mielestä suurin muutos on se kun alkavat itse kulkea kavereilla.

Siis enempi sanoisin, että siinä 13v on muutos suurin.

Mä koen ulkopuolisuutta tässä ketjussa kun pidän omia lapsiani pieninä. Ja kyllä meillä 5v saa kiukkukohtauksia. Ja katsotaan lastenohjelmia.

On 5v pieni, ihan joka tavoin.

Mutta elämästä voi nauttia, oli lapset mukaan minkä ikäisiä hyvänsä.

Tämä ketju on poikkeavan positiivinen. Suurin osa on sitä mieltä, että lapsien kanssa on helppoa ja elämä ihanaa. Ja kuitenkin vasta 5v lapsesta kyse.

Joo. Ja yleensä täällä vasta lasten kotoa muutto tekee arjesta helpomman.