Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet: onko rakkaus tunne vai päätös?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudellekkin pitää antaa mahdolisuus, eli kyllä se jossain määrin on myös päätös.
t.Mies
En tiedä, ehkä molempia, mutta ainakin tunne.
Jos tekee ja aiheuttaa muille hyvää, vailla rakkauden tunnetta (mitä se ikinä onkaan), onko se silti rakkautta? Eikö se ole vain hyvänä tyyppinä olemista?
Kun puhutaan siitä, että "saa rakkautta", niin mitä se tarkoittaa? Toisen tunnettahan ei voi saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että rakkaus on tunne, joka kuolee, jos siitä ei päätä pitää kiinni ja tehdä töitä sen tunteen eteen.
Rakkaus on päätös, valintoja, toimintaa.
Parisuhderakkaus on sekä tunne että päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi olla päätös, niin kauan kuin on mistä tiristää. Mutta sitten kun tunteet on loppu, kun ollaan täysin välinpitämättömässä tilassa, ei enää päätöksetkään auta. Mun mielestä näin.
Rakkaus on tunne. Ei sitä voi kieltää. Sen sijaan on päätös olla esim. jonkun ihmisen kanssa yhdessä, eikä sillä ole välttämättä tuon tunteen kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin se voi olla tunne. Ja arjen tullessa päätös.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tunne. Ei sitä voi kieltää. Sen sijaan on päätös olla esim. jonkun ihmisen kanssa yhdessä, eikä sillä ole välttämättä tuon tunteen kanssa mitään tekemistä.
Näin. Esimerkiksi minä rakastan yhtä ihmistä täysin vastaansanomattomasti. Olen kuitenkin varma, että jos minut laitettaisiin valitsemaan hänen ja aviomieheni välillä, valitsisin perheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, muten joku voi olla sitä mieltä, että rakkaus on päätös? Pystyttekö te oikeasti päättämään ketä rakastatte ihan oikeasti? Musta tässä nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Eli jos vain päättäisit rakastaa kadun juoppoa niin onnistuisiko se?
Rakastuminen on tunne.
Rakastaminen on päätös :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko rakkaudella tunteena itsessään merkitystä muille kuin itselleen?
Onko itsessään hienoa, jos on rakkauden tunteen kohde?
Tulee vain mieleen, kun jotkut ovat ikävissä parisuhteissa ja saavat todella hirveää kohtelua osakseen, mutta kuitenkin sentään "ovat rakastettuja". Ikään kuin se rakkaus olisi jokin itseisarvo.
Ehdottomasti päätös, mutta tunteet helpottavat päätöksen tekemistä ja päätöksessä pysymistä. Rakkaus on kuitenkin ideaalissa tilanteessa loppumaton tila, mutta tunteet väistämättä muuttuvat. Tunteen aallonpohjassakin säilyy päätös.
Rakkaushan on syvää kiintymystä. Se on suurimmaksi osaksi tunne, mutta se sisältää myös vastuuta huolenpidosta ja välittämisestä. Jos sitä vastuuta ei jostain syystä ota, tunnekin voi hävitä. Ja toisaalta jos tunne häviää, menee myös motivaatio ottaa vastuuta
Rakkaus on tunne.
Yhdessä pysyminen vaatii tahtoa ja päätöstä. Avioliitossakin kysytään "tahdotko rakastaa....?" koska tiedetään, ettei rakastumisen tunne kestä kauaa. Tahtominen vaatii sitä, että on toisen rinnalla niinä huonoinakin päivinä. Jos rakastaa, ei uhkaile erolla eikä toisen tarvitse koko ajan pelätä, että ero tulee huomenna. Välillä voi hetkellisesti lakata jopa tykkäämästä, kunhan ei lakkaa rakastamasta.
Jos kuitenkin itse rakkauden tunne loppuu kokonaan, ei päätöksellä sinnitellä yhdessä ole enää mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudellekkin pitää antaa mahdolisuus, eli kyllä se jossain määrin on myös päätös.
t.Mies
En ole antanut rakkaudelle juurikaan mahdollisuutta. Olen yrittänyt aktiivisesti torjua sen. Silti rakastan. Minulle rakkaus on tunne.
Tunne, tietysti.