Mukavaa, kun Tommy Hellsten löytänyt uuden rakkauden

Miehet on nopeita pyyhkimään rakkaudella takapuoltaan heti kun ei ole kivaa.

Kellä nyt kivaa leskenä - tai eronneena - olisi?

Jos he oikein yhdessä itkivät vainajaa hetken, niin onhan se selvästi uuden elämää suuremman lavstoorin alku.

Miesten rakkaus on kestävää. Kohde vain vaihtuu nopeaan tahtiin.

Tämä on jotenkin ihan... älytöntä.

Joku yhteinen tuttava kävelee sisään ravintolaan, surraan ja itketään yhdessä edesmennyttä vaimoa (jonka kanssa oli niin upea suhde, että sellaista on tuskin kukaan toinen kokenut) ja sitten rakastutaan kirjaimellisesti samalta istumalta.

“Koin hänen kanssaan erikoista läheisyyttä”. No todellakin.

  -

Mieheni kuoli helmikuussa ja suru on vieläkin suuri.En voisi kuvitellakaan rakastuvani-vaan ehkä miehet ovat erilaisia, ja tässä perheystävä, yhteinen ystävä kyseessä.Ymmärrän jotenkin, vaikka itselleni olisi mahdotonta tässä vaiheessa!

Jokin sievistelevä moralisti minussa kuiskuttaa, että tuollainen uuden rakkauden hehkuttaminen julkisuudessa on kyllä muutama kuukausi sitten leskeksi jääneeltä mautonta.

Voi olla uudessa suhteessa ja tehdä surutyötä samanaikaisesti. Ihmiset on erilaisia.

Eikä Iltasanomissa ollut kommentointimahdollisuutta, vaikka yleensä tämäntyyliset jutut poikivat kommentteja: Onnea, Paljon onnea, Sydämiä teille, Rakkaus on ihana asia jne. Kaiken kaikkiaan nolo kirjoitus.

Minä ymmärrän. Vaikuttaisi siltä, että tämä uusi suhde on osa suruprosessia. Kriisissä ihminen harvoin toimii täysin loogisesti. Vaikka kriisi olisi mennytkin shokkivaiheesta eteenpäin. Helstenillä on vielä omaa taustaansa lapsuudessa ja nämä vanhat asiat voivat aktivoitua uuden vakavan kriisin kohdalla. Puolison äkillinen menetys voi olla jopa traumaattinen kriisi ja aktivoida niitä vanhoja traumoja. Vaikka ne olisi käsitelty. Esimerkiksi lapsuudessa koettu hylkääminen ja vaille jääminen on niin isoja asioita, että en tiedä toipuuko niistä täysin koskaan. Ainakaan minä en ole vielä toipunut, vaikka aktiivista työskentelyä olen tehnyt jo yli 15-vuotta. Ja olen huomannut, että yllättävissä ja shokeeraavissa tilanteissa toimin lähes täsmälleen samojen vanhojen opittujen käyttäytymismallien mukaan ja sama toimintatapa saattaa pysyä päällä useita kuukausia ennen kuin havahdun, että toistan taas samaa.

Lapsuudesta asti opittujen ja opetettujen mallien vallasta on mahdotonta päästä täysin vaikka olisi minkälainen terapeutti.

Kaikki miehet, pläp, pläp, plää.

Kaikki naiset, pläp, pläp, plää.

Vierailija kirjoitti:

Oho. Nopeaa toimintaa. Jotenkin hirvittää. Eihän se lesken uusi onni kalenteria katso, eikä ihastumisesta pidättäytyminen tuo edesmennyttä takaisin, mutta silti... luulisi, että pitkäaikaisen puolison äkillinen menettäminen on sen kokoluokan järkytys, että harvempi on muutamassa kuukaudessa valmis ja halukas uuteen suhteeseen. Ehkä hän on sitten se poikkeus.

Muistelisin että hän jossain haastattelussa (varmaan samassa jossa ilmoitti että ei haittaisi vaikka tuleva rakkaus olisi nuorempikin) totesi että oli saanut Caritalta (sieltä jostain tuonpuoleisesta) luvan uuteen suhteeseen.

Minua ihmetyttää, eikö Tommy Hellsten ollut joskus julkikristitty ja erittäin suosittu vierailija kirkon piireissä?

Nuo puheet ovat kaukana raamatullisuudesta, kaikki yhteydet edesmenneeseen puolisoon jne.

Ja tuo "rakkaus" on jotain mitä en edes kommentoi.

Kuolemalta ei saa takaisin, tänne jäänyt jatkaa elämää täällä. Tommy Hellstenin sisälle ei nää kuin Tommy Hellsten itse, varsinaan kukaan perus-av-mamma ei voi tilanteesta kokonaisuutta tietää. Mutta av-mamma voi tuomita, olettaa ja pöyristellä (av-mamman logiikan mukaan sama asia kuin "tietää"), siinä av-mamma on parhaimmillaan.

Jännä miten Tommyn kohdalle sattuu aina näitä elämää suurempia ylimaallisen syviä rakkauksia ja yhteyttä toiseen ihmiseen.

No en ymmärrä mitä pahaa tässä nyt on. Ei sitä puolisoa haudan takaa enää saa ja elämä on liian lyhyt siihen että miettisi mitä muut ajattelevat. Ehkäpä Tommy kertoi tästä uudesta suhteesta itse, ettei joudu seiskan sivuille juoruksi. Jos et itse ole puolisoa menettänyt, älä kommentoi tai paheksu. Ihminen voi rakastaa useaa samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemalta ei saa takaisin, tänne jäänyt jatkaa elämää täällä. Tommy Hellstenin sisälle ei nää kuin Tommy Hellsten itse, varsinaan kukaan perus-av-mamma ei voi tilanteesta kokonaisuutta tietää. Mutta av-mamma voi tuomita, olettaa ja pöyristellä (av-mamman logiikan mukaan sama asia kuin "tietää"), siinä av-mamma on parhaimmillaan.

Jos tyyppi itse tulee julkisuuteen ja laukoo ylivertaisia adjektiiveja suhteestaan Caritaan ja musertavasta susrustaan joka haihtuu kuin tuhka tuuleen pari kuukautta äkillisestä kuolemasta ja hakee mediassa nuorta naista ja yllätysrakastuu yhteiseen ystävään naps vain kuollutta vaimoa yhdessä itkiessä niin saakin pöyristyä j aihmetellä, jopa paheksua.

Etenkin kun kyseessä on arvostettu(?) terapeutti joka on julkaissut monia kirjoja joissa neuvoo ihmisiä kipeiden asioiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemalta ei saa takaisin, tänne jäänyt jatkaa elämää täällä. Tommy Hellstenin sisälle ei nää kuin Tommy Hellsten itse, varsinaan kukaan perus-av-mamma ei voi tilanteesta kokonaisuutta tietää. Mutta av-mamma voi tuomita, olettaa ja pöyristellä (av-mamman logiikan mukaan sama asia kuin "tietää"), siinä av-mamma on parhaimmillaan.

Ja Tommy pystyy aina selittämään ja selittämään ja selittämään asian parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

No en ymmärrä mitä pahaa tässä nyt on. Ei sitä puolisoa haudan takaa enää saa ja elämä on liian lyhyt siihen että miettisi mitä muut ajattelevat. Ehkäpä Tommy kertoi tästä uudesta suhteesta itse, ettei joudu seiskan sivuille juoruksi. Jos et itse ole puolisoa menettänyt, älä kommentoi tai paheksu. Ihminen voi rakastaa useaa samaan aikaan.

Epäilen vahvasti että TH ei olisi joutunut (vai päässyt) Seiskan sivuille juoruksi vaikka joku olisikin ko parin jossain nähnyt ja kuvannut.

Taitaa melkoisen julkisuudenkipeä ja itseriittoinen ihminen olla kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Oudon nopeaa toipumista vaimon kuolemasta.

Jotenkin tuntuu oudolta.

Kertooko tuo toipumisesta? Eikö parisuhdetta voi aloittaa vaikka ei olisi toipunut surusta (kokonaan)? Toipuuko surusta koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemalta ei saa takaisin, tänne jäänyt jatkaa elämää täällä. Tommy Hellstenin sisälle ei nää kuin Tommy Hellsten itse, varsinaan kukaan perus-av-mamma ei voi tilanteesta kokonaisuutta tietää. Mutta av-mamma voi tuomita, olettaa ja pöyristellä (av-mamman logiikan mukaan sama asia kuin "tietää"), siinä av-mamma on parhaimmillaan.

Jos tyyppi itse tulee julkisuuteen ja laukoo ylivertaisia adjektiiveja suhteestaan Caritaan ja musertavasta susrustaan joka haihtuu kuin tuhka tuuleen pari kuukautta äkillisestä kuolemasta ja hakee mediassa nuorta naista ja yllätysrakastuu yhteiseen ystävään naps vain kuollutta vaimoa yhdessä itkiessä niin saakin pöyristyä j aihmetellä, jopa paheksua.

Etenkin kun kyseessä on arvostettu(?) terapeutti joka on julkaissut monia kirjoja joissa neuvoo ihmisiä kipeiden asioiden kanssa.

Nii-in. Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta terapeutitkin ovat vain ihmisiä. He ymmärtävät tavista paremmin, miten vaikka kiintymyssuhteen ongelmat voivat vaikuttaa ihmissuhteisiin, mutta meillä kaikilla on omat ongelmamme. Meistä jokainen tietää monissakin tilanteissa miten PITÄISI toimia, mutta toimimmekin eri tavalla, miksi? No niiden opittujen käyttäytymismallien takia. Niistä voi oppia tulemaan tietoiseksi, mutta kukaan ei tiedä millaisia juttuja traumaattinen tapahtuma meissä itse kussakin herättää.

Kukaan meistä ei hallitse itseään täysin ja kaikissa meissä on epäloogisuuksia. Kuollut vaimo ei kärsi uudesta suhteesta etkä sinä tiedä kärsiikö siitä kukaan muukaan. Kunhan halusit päästä paheksumaan ja arvostelemaan.

Ensin revitellään sillä surulla lehdissä ja sitten parin kk päästä hehkutetaan uutta rakkautta.

Onko pakko jakaa kaikki julkisesti?

En tarkoita kuitenkaan että pitäisi ikuisesti olla yksin mutta jotain rajaa...varsinkin yksityiselämän jakamiseen kaikelle kansalle. Huomiohuorausta?

Läheisen kuolemasta toipuminen vie sen kaksi vuotta, vasta sen jälkeen on oikeasti valmis uuteen suhteeseen. Näin on moni tuttava sanonut leskeydyttyään ja myöhemmin uuden rakkauden löydettyään. Vasta erosi ystäväni, joka löysi uuden miehen puolen vuoden kuluttua ekan miehensä kuolemasta. Silloin hänkin luuli, että rakkaus vain tuli, vaikka hän ei ollut sitä edes odottanut ja että mies on juuri hänelle tarkoitettu. Nyt lähes 10 v:n kuluttua erosi ja sanoi että aikoinaan suhde alkoi ihan liian nopeasti, hän oli vielä kiinni miesvainajassaan ja surutyö pahasti kesken. Hän vain tarttui oljenkorteen, joka ojentui häntä kohti.

Itseltäni on kuollut kaksi läheistä ja heidänkin kohdallaan minulta meni se kaksi vuotta, ennenkuin olin suruni surrut ja sinut asian kanssa. Tuossahan on Tommylla vasta se shokkivaihe ohi, kun hänen vaimonsahan kuoli yhtäkkiä. Tulee mieleen, että Tommy ei kestä yksinoloa, vaan tarvitsee aina naisen rinnalleen. Luin jokin aika sitten Tommyn ja Caritan yhdessä kirjoittaman kirjan ja se oli hyvä, tykkäsin. Jotenkin tämä ei nyt sovi siihen kuvaan, jonka sen kirjan myötä Tommysta sain, en ole muita hänen kirjojaan lukenut.