Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni valvottaa minua (luit ihan oikein)
01.11.2017 |
Kyllä, kuulostaa varmasti koomiselta, kyseessä on tosiaan aikuinen mies.
En tiedä mitä enää tekisin. Mieheni saattaa herättää minut jopa kolmekin kertaa yössä. Joskus hän haluaa jutella, toisinaan hän kaipaa läheisyyttä.
Itselleni yöunet ovat tärkeät, toimintakykyni heikkenee huomattavasti jos on monta rikkonaista yötä takana. Joskus menee viikkojakin niin että saan nukkua, mutta toisinaan hän herättää minut useina peräkkäisinä öinä.
Hänen mielestään on outoa että hermostun aiheesta. Hänen mielestään olen ”jo iso tyttö jonka pitää kestää valvomiset”. En kuitenkaan saa nukkua myöskään päivällä.
Ehdotuksia?
Kommentit (197)
Itse psykologina ja pariterapeuttina mulle opetettiin aivan alusta lähtien, että ”keittiödiagnooseja” ei pidä tehdä tapaamatta ihmisiä ja myös kuuntelemaan heidän omat näkemyksensä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän nyt ärsyttää nämä kommentit josta miestä syytetään sairaaksi manipuloijaksi, kiusaajaksi sun muuksi.
Olin itse tuollainen. Olin vain puhtaasti ajattelematon enkä osannut asettua toisen asemaan. Oma rytmi on aina ollut yökukkuja ja nukahtaminen uudestaan vaikka herätettäisiin enkä hölmöyttäni tajunnut puolisoni erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mitä tuubaa. Ihmisellä voi olla useaakin validia syytä tehdä noin, itse paniikkikohtauksia pitkään kärsineenä. Ei se automaattisesti ole itsekästä tai toista halventavaa. Tollainen ajattelu on lähtökotaisesti vain sairaasta päästä muotoiltua.
Oletko tosissasi? Itselläni on pahoja mielenterveysongelmia, myös paniikkikohtauksia, ja välillä hyvin voimakastakin ahdistusta öisin. Ei tulisi mieleenkään herätellä puolisoa jatkuvasti sen takia! Joskus, poikkeuksena se voi olla ok, mutta kyllä sen toisenkin pitää saada nukkua vaikka sinulla olisi kuinka kauhea olo, et voi herätellä toista jatkuvasti tueksesi. Se nimenomaan ON itsekästä, jos kaataa kaikki ongelmansa jatkuvalla syötöllä toisen niskaan. Ei se puoliso mikään omaishoitaja ole, eikä kukaan jaksa jos jatkuvasti unta sabotoidaan.
Sun mielenterveysongelmista ei voi yleistää, ymmärrät tämän varmaan itsekin. Äläkä puhu vieraista ihmisistä kuten muka tuntisit heidät. SINÄ olet tässä itsekäs kun oletat ihmisistä että pelkän yhden kirjoituksen perusteella tunnet heidät, sinä kaikkitietävä puolijumala.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti nyt. Voitteko te naiset kertoa mistä ihmeestä te löydätte näitä miehiä?? Mistä ihmeestä te löydätte kaikki nämä luuserit jotka herättää teitä yöllä monta kertaa?
Löysin omani netistä. En treffien tms kautta vaan alunperinkin tavattiin vain kavereina. Ja siitä se lähti, mies oli hauska, introvertti, lahjakas ja outo, "kaunis sielu". Ja oli sitä koko suhteen ajan, se ei muuttunut suhteen aikana.
Se mikä yhteen muuton jälkeen itselleni realisoitui, oli ettei mies nähnyt itseäni samoin kuin minä hänet. Arvoni oli se, mitä minusta voisi hyötyä ja saada, ei se mitä olin tai varsinkaan se miksi suhteenaikana muutuin. Mies oli tarvitsija ja minä vain hyödyke.
Kaikenlaisesta ihmiset kyllä selviävät suhteissaan, mutta puolison perustarpeiden väheksyminen ei ole sellainen asia.
Perustarpeita ovat lepo, ravinto, läheisyys mutta myös erillisyys, ja kaikilla on oikeus näihin, myös ihmissuhteessa. Sellainen henkilö joka väheksyy toisen perustarvetta ei ole valmis ihmissuhteeseen.
On tilanteita joissa puoliso ei voi tarjota perustarpeen täyttymystä, mutta silloin asiasta keskustellaan rehellisesti, ei painostamalla tai väheksymällä toisenperustarpeita - kuten ap:n mies teki kutsumalla ap:ta lapselliseksi koska tämä halusi nukkua.
Ap: jos miehesi ei ymmärrä kunnioittaa perustarpeitasi, hän ei ole vaivan arvoinen asuinkumppani. Se että hyväksyt tuollaista väheksyntää omassa kodissasi syö sinut ennen pitkää olemattomiin.
Voihan tuollaisen miehen kanssa olla vaikka suhteessakin, mutta pitäisin käsivarren mitan päässä enkä missään nimessä samassa huushollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti, ei voi tajuta näitä miehiä... Munkin mies mielellään herättäisi mut joskus silloin kun on ollut itse viihteellä ja tulee yöllä kotiin kun nukun, mutta olen sanonut sille, että laitan korvatulpat, älä herätä mua. Kerran heräsin siihen kun hän otti kotiin tullessaan minut lusikkaan, joo, olihan se ihanaa, mutta kun katkeamaton uni vaan on vielä ihanampaa. Aamulla sanoin, että ei käy tuommoinen ja hyvin ymmärsi. Ei ole enää herätellyt.
Ai musta on ihanaa kun mies tulee viihteeltä, haluaa halia ja on ihan höpsö juttelija. Mielelläni herään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti nyt. Voitteko te naiset kertoa mistä ihmeestä te löydätte näitä miehiä?? Mistä ihmeestä te löydätte kaikki nämä luuserit jotka herättää teitä yöllä monta kertaa?
Löysin omani netistä. En treffien tms kautta vaan alunperinkin tavattiin vain kavereina. Ja siitä se lähti, mies oli hauska, introvertti, lahjakas ja outo, "kaunis sielu". Ja oli sitä koko suhteen ajan, se ei muuttunut suhteen aikana.
Se mikä yhteen muuton jälkeen itselleni realisoitui, oli ettei mies nähnyt itseäni samoin kuin minä hänet. Arvoni oli se, mitä minusta voisi hyötyä ja saada, ei se mitä olin tai varsinkaan se miksi suhteenaikana muutuin. Mies oli tarvitsija ja minä vain hyödyke.
No, tuohan sitten selittääkin tilanteen: hyödykkeellä ei ole tarpeita, vain tarvitsijalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mitä tuubaa. Ihmisellä voi olla useaakin validia syytä tehdä noin, itse paniikkikohtauksia pitkään kärsineenä. Ei se automaattisesti ole itsekästä tai toista halventavaa. Tollainen ajattelu on lähtökotaisesti vain sairaasta päästä muotoiltua.
Oletko tosissasi? Itselläni on pahoja mielenterveysongelmia, myös paniikkikohtauksia, ja välillä hyvin voimakastakin ahdistusta öisin. Ei tulisi mieleenkään herätellä puolisoa jatkuvasti sen takia! Joskus, poikkeuksena se voi olla ok, mutta kyllä sen toisenkin pitää saada nukkua vaikka sinulla olisi kuinka kauhea olo, et voi herätellä toista jatkuvasti tueksesi. Se nimenomaan ON itsekästä, jos kaataa kaikki ongelmansa jatkuvalla syötöllä toisen niskaan. Ei se puoliso mikään omaishoitaja ole, eikä kukaan jaksa jos jatkuvasti unta sabotoidaan.
Sun mielenterveysongelmista ei voi yleistää, ymmärrät tämän varmaan itsekin. Äläkä puhu vieraista ihmisistä kuten muka tuntisit heidät. SINÄ olet tässä itsekäs kun oletat ihmisistä että pelkän yhden kirjoituksen perusteella tunnet heidät, sinä kaikkitietävä puolijumala.
MIKÄÄN mielenterveysongelma ei oikeuta herättämään toista yö toisensa jälkeen kolmekin kertaa yössä, ellei puoliso ole sanonut, että tämä on hänelle ok, ja näinhän ei aloittajan tapauksessa ollut. Kohta on sitten kaksi mielenterveysongelmaista, kun tuhoaa toisen yöunet. Etkö ymmärrä mitä jatkuva unenpuute aiheuttaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti, ei voi tajuta näitä miehiä... Munkin mies mielellään herättäisi mut joskus silloin kun on ollut itse viihteellä ja tulee yöllä kotiin kun nukun, mutta olen sanonut sille, että laitan korvatulpat, älä herätä mua. Kerran heräsin siihen kun hän otti kotiin tullessaan minut lusikkaan, joo, olihan se ihanaa, mutta kun katkeamaton uni vaan on vielä ihanampaa. Aamulla sanoin, että ei käy tuommoinen ja hyvin ymmärsi. Ei ole enää herätellyt.
Ai musta on ihanaa kun mies tulee viihteeltä, haluaa halia ja on ihan höpsö juttelija. Mielelläni herään.
3 kertaa yössä joka yö?
Mä suostun siihen että lapset herättää: heidän eteensä uhraan mieluusti parit silmäpussit ja ne terävimmät aivoitukseni, mutta merkittävä ihmissuhde aikuisten kesken ei ole mitään vesikidutusta tai lastenkasvatusta, vaan kaikille osapuolille myönteinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt ärsyttää nämä kommentit josta miestä syytetään sairaaksi manipuloijaksi, kiusaajaksi sun muuksi.
Olin itse tuollainen. Olin vain puhtaasti ajattelematon enkä osannut asettua toisen asemaan. Oma rytmi on aina ollut yökukkuja ja nukahtaminen uudestaan vaikka herätettäisiin enkä hölmöyttäni tajunnut puolisoni erilaisuutta.
Täällähän vain jaetaan kokemuksia. Ei kukaan kai ole syyttänyt tuntematonta mistään. Huomattavasti haitallusempana kun anonyymien "keittiöpsykologien" mahdollisia vääriä arvauksia sitä, että ap jää yksin arvailemaan mistä on kyse, jos kumppani ei aivan oikeasti ymmärrä edes toisen perustarpeita.
Se on ap:n oma asia sitten arvioida mitkä teorioista tai kokemuksista osuvat oman tilanteen kanssa yksiin.
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä anonyymit itse ajattelevat muista anonyymeistä.
Ja muuten, itse sain apua nimenomaan tältä palstalta kun itselläni oli samantapainen tilanne ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti, ei voi tajuta näitä miehiä... Munkin mies mielellään herättäisi mut joskus silloin kun on ollut itse viihteellä ja tulee yöllä kotiin kun nukun, mutta olen sanonut sille, että laitan korvatulpat, älä herätä mua. Kerran heräsin siihen kun hän otti kotiin tullessaan minut lusikkaan, joo, olihan se ihanaa, mutta kun katkeamaton uni vaan on vielä ihanampaa. Aamulla sanoin, että ei käy tuommoinen ja hyvin ymmärsi. Ei ole enää herätellyt.
Ai musta on ihanaa kun mies tulee viihteeltä, haluaa halia ja on ihan höpsö juttelija. Mielelläni herään.
3 kertaa yössä joka yö?
Mä suostun siihen että lapset herättää: heidän eteensä uhraan mieluusti parit silmäpussit ja ne terävimmät aivoitukseni, mutta merkittävä ihmissuhde aikuisten kesken ei ole mitään vesikidutusta tai lastenkasvatusta, vaan kaikille osapuolille myönteinen juttu.
Joskus mieheni kävisi viihteellä joka yö, taitaisi alkoholi olla isompi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Susanna90 kirjoitti:
Mitäs jos te keskustelisitte keskenänne ettekä pöytäisi asiaa julkisiin foorumeihin? Kaikella on syynsä ja täälläkin on monta ajattelematonta kommentoijaa. Älä piittaa niistä.
En ole ap. Mutta kaikelle ei ole syytä, eikä kaikissa asioissa ole "kahtapuolta" tai "kahta yhtä oikeaa" näkemystä.
Lapsellisen ja/tai äärimmäisen itsekkään tai manipuloivan psykopaatin kanssa puhumisesta ei ole mitään hyötyä. Erityisesti silloin kun kyseessä on parisuhde. Mistä sitä ulkopuolista näkökulmaa pitäisi saada ellei kaskestelupalstalta? Usein kun lähipiiri (jos sitä edes on) on vähän jäävi ottamaan kantaa asiaan tai ymmärtämään sitä. Varsinkaan jos kumppani ei itsekkään käsitä oikein asiaa.
Meinaatko että maailma ja ihmiset toimii puhtaan satunnaisuuden pohjalta? Tolle nauraisi jo 1700-luvun filosofit. Kaikella on syynsä, ainoa kysymys on että bongaatko sen.
Toinen vinkki, ihmisten leimaaminen haukkuvilla sanoilla on alinta argumentoinnin muotoa, ns heikon viimeinen linnake.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt ärsyttää nämä kommentit josta miestä syytetään sairaaksi manipuloijaksi, kiusaajaksi sun muuksi.
Olin itse tuollainen. Olin vain puhtaasti ajattelematon enkä osannut asettua toisen asemaan. Oma rytmi on aina ollut yökukkuja ja nukahtaminen uudestaan vaikka herätettäisiin enkä hölmöyttäni tajunnut puolisoni erilaisuutta.
Täällähän vain jaetaan kokemuksia. Ei kukaan kai ole syyttänyt tuntematonta mistään. Huomattavasti haitallusempana kun anonyymien "keittiöpsykologien" mahdollisia vääriä arvauksia sitä, että ap jää yksin arvailemaan mistä on kyse, jos kumppani ei aivan oikeasti ymmärrä edes toisen perustarpeita.
Se on ap:n oma asia sitten arvioida mitkä teorioista tai kokemuksista osuvat oman tilanteen kanssa yksiin.
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä anonyymit itse ajattelevat muista anonyymeistä.
Ja muuten, itse sain apua nimenomaan tältä palstalta kun itselläni oli samantapainen tilanne ap:n kanssa.
Tottakai sillä on merkitystä mitä anonyymit ajattelevat muista anonyymeistä. Tälle tuli naurettua vedet silmissä... Luuletko että kommentit ei vaikuta kehenkään. Mulkvistinä toiminen on sama oli se sitten kasvotusten tai foorumeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puolison molemmat vanhemmat on vielä elossa, niin kannattaa katsoa tosi tarkkaan, miltä niiden välinen suhde vaikuttaa.
Siinä voi nähdä oman tulevaisuutensa kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Susanna90 kirjoitti:
Mitäs jos te keskustelisitte keskenänne ettekä pöytäisi asiaa julkisiin foorumeihin? Kaikella on syynsä ja täälläkin on monta ajattelematonta kommentoijaa. Älä piittaa niistä.
En ole ap. Mutta kaikelle ei ole syytä, eikä kaikissa asioissa ole "kahtapuolta" tai "kahta yhtä oikeaa" näkemystä.
Lapsellisen ja/tai äärimmäisen itsekkään tai manipuloivan psykopaatin kanssa puhumisesta ei ole mitään hyötyä. Erityisesti silloin kun kyseessä on parisuhde. Mistä sitä ulkopuolista näkökulmaa pitäisi saada ellei kaskestelupalstalta? Usein kun lähipiiri (jos sitä edes on) on vähän jäävi ottamaan kantaa asiaan tai ymmärtämään sitä. Varsinkaan jos kumppani ei itsekkään käsitä oikein asiaa.
Meinaatko että maailma ja ihmiset toimii puhtaan satunnaisuuden pohjalta? Tolle nauraisi jo 1700-luvun filosofit. Kaikella on syynsä, ainoa kysymys on että bongaatko sen.
Toinen vinkki, ihmisten leimaaminen haukkuvilla sanoilla on alinta argumentoinnin muotoa, ns heikon viimeinen linnake.[/quote
]
Jos halutaan pilkkua viilata, niin kaikelle ei ole _hyväksyttävää_ syytä. Exällä todellakin oli syynsä käyttäytyä kuten käyttäytyi, en edes kiellä sitä. Oma tilanteeni vaan olisi voinut olla toinen jos olisin paljon aiemmin lakannut etsimästä niitä "syitä" saati yrittämättä ymmärtää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt ärsyttää nämä kommentit josta miestä syytetään sairaaksi manipuloijaksi, kiusaajaksi sun muuksi.
Olin itse tuollainen. Olin vain puhtaasti ajattelematon enkä osannut asettua toisen asemaan. Oma rytmi on aina ollut yökukkuja ja nukahtaminen uudestaan vaikka herätettäisiin enkä hölmöyttäni tajunnut puolisoni erilaisuutta.
Täällähän vain jaetaan kokemuksia. Ei kukaan kai ole syyttänyt tuntematonta mistään. Huomattavasti haitallusempana kun anonyymien "keittiöpsykologien" mahdollisia vääriä arvauksia sitä, että ap jää yksin arvailemaan mistä on kyse, jos kumppani ei aivan oikeasti ymmärrä edes toisen perustarpeita.
Se on ap:n oma asia sitten arvioida mitkä teorioista tai kokemuksista osuvat oman tilanteen kanssa yksiin.
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä anonyymit itse ajattelevat muista anonyymeistä.
Ja muuten, itse sain apua nimenomaan tältä palstalta kun itselläni oli samantapainen tilanne ap:n kanssa.
Tottakai sillä on merkitystä mitä anonyymit ajattelevat muista anonyymeistä. Tälle tuli naurettua vedet silmissä... Luuletko että kommentit ei vaikuta kehenkään. Mulkvistinä toiminen on sama oli se sitten kasvotusten tai foorumeilla.
Miten sillä on muka väliä? Niin kauan kuin kukaan ei tiedä kenestä on kyse, niin aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Susanna90 kirjoitti:
Mitäs jos te keskustelisitte keskenänne ettekä pöytäisi asiaa julkisiin foorumeihin? Kaikella on syynsä ja täälläkin on monta ajattelematonta kommentoijaa. Älä piittaa niistä.
En ole ap. Mutta kaikelle ei ole syytä, eikä kaikissa asioissa ole "kahtapuolta" tai "kahta yhtä oikeaa" näkemystä.
Lapsellisen ja/tai äärimmäisen itsekkään tai manipuloivan psykopaatin kanssa puhumisesta ei ole mitään hyötyä. Erityisesti silloin kun kyseessä on parisuhde. Mistä sitä ulkopuolista näkökulmaa pitäisi saada ellei kaskestelupalstalta? Usein kun lähipiiri (jos sitä edes on) on vähän jäävi ottamaan kantaa asiaan tai ymmärtämään sitä. Varsinkaan jos kumppani ei itsekkään käsitä oikein asiaa.
Meinaatko että maailma ja ihmiset toimii puhtaan satunnaisuuden pohjalta? Tolle nauraisi jo 1700-luvun filosofit. Kaikella on syynsä, ainoa kysymys on että bongaatko sen.
Toinen vinkki, ihmisten leimaaminen haukkuvilla sanoilla on alinta argumentoinnin muotoa, ns heikon viimeinen linnake.[/quote
]
Jos halutaan pilkkua viilata, niin kaikelle ei ole _hyväksyttävää_ syytä. Exällä todellakin oli syynsä käyttäytyä kuten käyttäytyi, en edes kiellä sitä. Oma tilanteeni vaan olisi voinut olla toinen jos olisin paljon aiemmin lakannut etsimästä niitä "syitä" saati yrittämättä ymmärtää niitä.
Ja muuten, leimaaminen on aivan eriasia kuin esimerkinanto.
Kuulostaa niin vähäjärkiseltä menolta, ettei voi sanoa muuta kuin että ota ero ap.
Ap kirjoitti että mies loukkaantuu jos kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Mitä sitten? Mikäli et halua erota, niin antaa miehen mököttää, kyllä se siitä yli pääsee. Eihän muita vaihtoehtoja ole, jos mies on niin heikkolahjainen ettei sanomisella ymmärrä.
En ymmärrä näitä yöherättelijöitä, ellei kyseessä ole lapsi. Jos joku aikuinen ihminen herättelisi yöstä toiseen niin lopulta varmaan löisin joka kerta kun tulee herättelemään.
Susanna90 kirjoitti:
Mitäs jos te keskustelisitte keskenänne ettekä pöytäisi asiaa julkisiin foorumeihin? Kaikella on syynsä ja täälläkin on monta ajattelematonta kommentoijaa. Älä piittaa niistä.
Olen kyllä yrittänyt puhua aiheesta ensisijaisesti mieheni kanssa, mutta hän ei yhtään ymmärrä että kärsin tilanteesta. Lisäksi hän on erittäin lahjakas verbaalisesti, joten jatkuvassa univajeessa en edes pärjää hänelle keskusteluissa.
Rakastan häntä, kun asiat ovat hyvin, ne eivät voisi olla paremmin.
Joskus minusta tuntuu, että hän ei vain aidosti ymmärrä että tarvitsen unta yli neljä tuntia yössä. Hänellä itsellään on ongelmia unensaannissa, joten siksikin tilanne ylittää käsityskykyni ihan täysin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ex-tyttöystäväni teki tätä ihan hulluuteen saakka, höpötti vaikka aamuyöhön, vaikka rukoilin melkein, että nyt on pakko jo nukkua. Aina alkoi joku ihme juttu, tai melkein itsekseen puheli. Joskus suorastaan töni hereille, jos olin nukahtanut. Se tuntui ihan mielisairaalta ja kun toisesta kuitenkin tykkäsi, se oli tavattoman ahdistavaa.
Yritin kysellä syitä, mutta ei oikein mitään järkevää selvinnyt. Lähinnä, että halusi jutella mun kanssa, kun päähän tuli ajatuksia ja itseä ei ilmeisesti väsyttänyt. Tuntui, ettei ollenkaan ymmärtänyt, että minusta se tuntui lähinnä pahoinpitelyltä.
Onneksi tätä ei nyt sentään vuosia jatkunut.