Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 40+ ikäiset elätte puhelimenne kanssa? Mitä odotatte muilta?
Olen tutustunut moneen lupaavaan ikäiseenä 40+ mieheen eräällä nettideittisivustolla. Viestittely sujuu hyvin, mutta kun siirrymme palvelusta puhelinviestittelyyn (tekstareihin, whatsappiin tms.) niin kaikki muuttuu.
Siinä missä miehelle aiemmin riitti, että vastaan tuntien tai jopa päivän, parin viiveellä viestiin nettideittipalvelussa, puhelimessa niin ei saakaan tehdä! Pitäisi vastata heti. Miehet tuntuvat tulkitsevan, että minua ei kiinnosta, ja yhteydenpito hiipuu. Toisaalta annankin sen hiipua, sillä minulle ei sopisikaan suhde, jossa viestitellään kovalla tempolla.
Tsekkaan puhelimeni pari kertaa päivässä. Muina aikoina se on äänettömällä tai jopa lentotilassa. Tämä on valintani enkä aio sitä muuttaa ja minulle sopii hyvin, että jos joku on toista mieltä, niin emme ole toisiamme varten. Miksi avauksen tein olikin se, että ihmettelen, ovatko ikäiseni todella niin kiinni puhelimissaan? Kertokaa, miten itse käytätte puhelinta ja oletatte tuttavienne sitä käyttävän? Oikeastiko nykyään loukkaannutaan, jos saadaan vastaus viestiin vaikkapa kahdeksan tunnin viiveellä?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen ja saman miehen kanssa, jonka kanss aloitin parisuhteen 31 vuotta sitten.
Mutta vastaan silti. Minusta on outoa, jos ihminen ei lainkaan pidä kännykässä ääntä. Eikö sinulla ole ketään, jolla voisi olla sinulle kiireellistä asiaa? Iäkkäitä vanhempia, hyvää ystävää, työasioita hoitavaa kolleegaa/pomoa? Oletko työtön, vai miten sinulla on varaa suhtautua noin evvk?
Minulla ainakin on työtehtäviä ja myös harrastusmenoa (esim. teatteri), joissa ei ole sopivaa kesken kaiken ruveta räpläämään kännykkää, eikä usein edes se, että kännykkä pitää jotain ääntä. Joten äänettömällä on. Ja jos olen vaikka kaverin kanssa iltaa viettämässä, en minä sielläkään pidä soveliaana kesken kaiken upota kännykkääni. Pomo ei viestittele kännykkään, vanhoilla sukulaisilla ei ole akuuttia asiaa juuri minulle. Ja sitten olen huomannut, että keskustan metelissä en aina edes kuule kännykkää vaikka se soisikin. Eli en tosiaankaan vastaa aina heti.
Edelleenkään ihmisen ei ole mikään pakko olla aina tavoitettavissa. Kyllä se riittää, jos on kerran - pari päivässä. Ihan jo puhelinmyyjien takia on toisinaan kännykkä äänettömällä.
(Työttömänä muuten oli toista, sillon oli vähän pakko kytätä sitä kännyä ihan hysteerisenä. Sieltähän voi tulla vaikka haastattelukutsu.)
Kyse ei ollut nyt siitä, pitääkö työpalavereissa kännykkää äänettömällä. Vaan että sitä pitää KOKO AJAN äänettömällä. Opettele nyt herranen aika vähän luetun ymmärrystä.
Puhelinmyyjiä ei ole koskaan soittanut kännykkääni. Ikinä. Kumma juttu.
Kännykässä on lisäksi sellainen jännä ominaisuus, jonka nyt paljastan sinulle. Näet siitä näytöltä, kuka soittaa. Jos on tuntematon numero tai puhelu tulee kiusallisella hetkellä, sinun ei tarvitse vastata! Se, että tiedät jonkun tavoittelevan sinua ei tarkoita, että sinun on PAKKO vastata. Voit vastata hetken kuluttua, voit myös lähettää saman tien soittajalle vakioviestin tekstarina parilla painalluksella: "En ehdi vastata, soitan kohta sinulle".
Ap sen sijaan ei edes tiedä, jos joku häntä tavoittelee. Hän blokkaa kaikki kontaktiyritykset.
Minulle soittaa puhelinmyyjät monta kertaa päivässä, pakko pitää paljon äänettömällä.
Vanhassa nokiassa pystyi ajastamaan äänettömän palaverin tai näytelmän ajaksi, ettei unohdu äänettömälle. Nykyisessä puhelimessa ei voi, joten välillä unohtuu äänettömälle. Äitini jaksaa siitä napista, kun ei saa juttuseuraa juuri silloin kuin haluaisi. Hän ei ole oppinut myöskään tekstaamaan jos on joku varsinainen asia mihin tarvitaan vastaus, eikä vaan jutustelupuhelu.Joillekin ystäville ei voi vastata jos on alle puoli tuntia aikaa, koska he eivät edes vedä henkeä ensimmäiseen kahteen tuntiin että voisi sanoa että on pakko laittaa lapselle iltapalaa.
Muuta numerosi salaiseksi. Mullekaan ei ole ikinä yksikään puhelinmyyjä soittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ihastunut sinuun, ja olet hänen mielessään koko ajan. Se että et reagoi hänen viestintäänsä, tarkoittaa hänelle sitä että et ole hänen mielessään samalla tavalla kuin sinä olet hänen mielessään. Näin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Minua nyt hiukan hämmentää tämä. Ap, haluat miessuhteen, etkä kuitenkaan halua miehen "vaivaavan" sinua. Miksi? Sanot, että miehen viesteihin vastaaminen on orjuuttavaa, mutta silti jollain treffipalstalla ihan hakemalla haet niitä mieskontakteja. Miksi?
Jos olet nainen ja haet vain seksiseuraa silloin kun sinulle sopii, eikös noita satunnaispanoja löytyisi baaristakin, kun et kerran halua muuta kontaktia heidän kanssaan, kun semmoinen normaali keskustelu on sinusta "orjuuttavaa".Kännykkä on vain laite siinä missä tv, astianpesukone tai hiustenkuivaaja. Orjuuttavaa ei siten ole kännykän käyttö, vaan se, että "joudut" vastaamaan ihmisten kontaktiyrityksiin. Sinulle se on kauhean vastenmielistä, ja ihmettelen miksi samaan aikaan teeskentelet silti haluavasi niitä ihmiskontakteja huijaamalla miehiä suhteeseen kanssasi jollain treffipalstalla.
En sanonut, että viesteihin vastaaminen on orjuuttavaa. En ole käyttänyt tuota sanaa lainkaan. Ja nyt kun käytän, niin totean, että juuri minulle viesteihin vastaaminen ei ole lainkaan orjuuttavaa, vaan mieluista puuhaa. Koska teen sitä vain silloin, kun minulla on hyvä hetki.
toiset tippunut kehityksestä jo aikapäivää sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen vasta 25. Mutta puhelin mulla on melkein aina äänettömällä, jatkuva piippailu häiritsee. Pidän äänet päällä vain silloin, jos tiedän odottaa tärkeää yhteydenottoa. Katson muuten puhelinta usein, joten kovin kauaa ei kukaan joudu odottelemaan. Toisinaan kyllä on päiviä, kun ei ehdi töissä olla puhelimella ja ilta menee jossain lapsen harrastuksessa tms, silloin voi mennä useampikin tunti että kerkeän vastata.
Soittelijoita inhoan. Tekstari/wa-viesti on paras, koska sen ehtii sitten lukea heti kun katsoo puhelinta. Puheluun harvoin voi vastata just sillä sekunnilla ja puhelu keskeyttää kaiken muun tekemisen.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihastunut sinuun, ja olet hänen mielessään koko ajan. Se että et reagoi hänen viestintäänsä, tarkoittaa hänelle sitä että et ole hänen mielessään samalla tavalla kuin sinä olet hänen mielessään. Näin yksinkertaista.
En ole ap, mutta näin aikuisena ihmisenä pitää todeta, että jos olisin miehen mielessä koko ajan, niin juoksisin. Ihmisillä on työt, harrastukset, ystävät ja muut menot myös parisuhteessa. Ja lupa myös ihan vain löhötä kotona ja lukea kirjaa tai katsella telkkaria ilman, että toista pitää koko ajan ajatella ja hänelle viestitellä. Ja silti voi olla korviaan myöten rakastunut.
N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja 65 siis ap
Niin vähän arvelinkin. 40+ on aika laaja haarukka.
erwerweeqwr kirjoitti:
Mitenkä tuollaisen ihmisen kanssa on ylipäänsä mahdollista tutustua? Olisiko mahdollinen suhdekin sitten tuollaista, sinua saisi kiinni aina välillä satunnaisesti? Jokainen saa tietysti tehdä miten haluaa, mutta ei tuo ainakaan paranna mahdollisuuksiasi kumppanin löytämiseen. Nopeat syö hitaat silläkin saralla.
No, tämän nuoren mieheni kanssa tutustuimme törmäämällä ihan vain kadulla yhteen, erikoisissa olosuhteissa. Vaihdoimme numerot ennen kuin erosimme, ja viestittelimme kieltämättä harvaan tahtiin, kunnes törmäsimme uudelleen kaupassa.
Minulle tuo oli sopivan rento ja pakoton aloitus. Sovitaan tapaamiset etukäteen joten kiireisiä viestejä ei tule.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 65 siis ap
Niin vähän arvelinkin. 40+ on aika laaja haarukka.
Tais tarkoittaa viesti numeroa eikä ikää. ..
Vierailija kirjoitti:
erwerweeqwr kirjoitti:
Mitenkä tuollaisen ihmisen kanssa on ylipäänsä mahdollista tutustua? Olisiko mahdollinen suhdekin sitten tuollaista, sinua saisi kiinni aina välillä satunnaisesti? Jokainen saa tietysti tehdä miten haluaa, mutta ei tuo ainakaan paranna mahdollisuuksiasi kumppanin löytämiseen. Nopeat syö hitaat silläkin saralla.
No, tämän nuoren mieheni kanssa tutustuimme törmäämällä ihan vain kadulla yhteen, erikoisissa olosuhteissa. Vaihdoimme numerot ennen kuin erosimme, ja viestittelimme kieltämättä harvaan tahtiin, kunnes törmäsimme uudelleen kaupassa.
Minulle tuo oli sopivan rento ja pakoton aloitus. Sovitaan tapaamiset etukäteen joten kiireisiä viestejä ei tule.
-ap
Varapatja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 65 siis ap
Niin vähän arvelinkin. 40+ on aika laaja haarukka.
Tais tarkoittaa viesti numeroa eikä ikää. ..
Niin voihan ap olla vanhempikin.
Aika monella ihmisellä on työ, jossa ei omaa puhelinta voi olla katsomassa jatkuvasti. Heidän lähipiiri tämän toki tietää.
En tiedä muista, mutta minulla on opiskelujen lisäksi lukuisia tilanteita joissa en pääse vastaamaan tai lukemaan viestiä heti. Aina puhelimen värinää ja soittoääntä ei edes huomaa. Kotona en ota puhelinta mukaan, kun menen vessaan tai toiseen huoneeseen. Välillä jätän tietoisesti puhelimen toiseen paikkaan ja keskityn koulutehtäviin tai lapsiin. Tämä voi kuulostaa tosi tylyltä, mutta ei kukaan ystävistäni tai sukulaisistani ole niin tärkeä, että normitilassa kantaisin puhelinta heidän takiaan aina mukanani joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikkolainen kirjoitti:
toiset tippunut kehityksestä jo aikapäivää sitten
Mistähän "kehityksestä" sinä puhut? Sekö on sinusta kehitystä "saada kulkea" kännykkä kädessä 24/7 jos vaikka joku sukulainen/kaima tarttis just NYT keskustelukaverin tai on henkihieverissä ja lääkäri tarvitsisi juuri SINUN neuvoa, kuinka toimia!!?? Voi hyvä tavaton näitä perusteluja sille, miksi pitäisi olla puhelin kokoajan kädessä.
Puhelin on minua varten, enkä minä puhelinta varten.
M43
Itse olen vähän samanlainen kuin ap. Töissä se on vieressä, joten huomaan helpommin siihen tulevat soitot ja viestit (on työsuhde), mutta kotona se jää lipaston päälle ja jos en erikseen kuule sen soivan tai muuta, niin saatan vilkaista sitä vasta illalla nukkumaan mennessä kun säädän herätyksen ja jos kello on paljon, en välttämättä enää lähde soittelemaan/vastaa. Samoin on viikonloput, saatan huomata vasta illalla viestit.
Muksut onkin oppineet siihen, että kun WA:ssa näkee, onko viesti luettu vai ei, niin soittavat hetken päästä lyhyen hälytyksen, jotta "herään". Tuntemattomat numerot tsekkaan aina (töissäkin) ennen vastaamista, enkä vastaa, jos en tunnista. Ja puhelinmyyjät laitan saman tien estoon.
Puhelin aina yöksi (kuin myös tarvittaessa) kiinni, jotta ei tarvitse kenenkään juopon tai muunkaan katkeroitua mielessään, "kun se ei vastaa nyt 2:33 ku näkee, että minä soitan".
Paskat, kaikille sama kohtelu, niin ei tuu paha mieli.
Naiskollega töissä: no mitä, jos jollakulla on hätä, niin ei saa sua kiinni? Jos on hätä, niin soita 112.
Joo, ei ole lapsia. Tilanne vois olla eri, jos olis.
Ja jos maailmantärkeää on, niin tekstaria koneeseen, sen kyllä saa kun herää ja avaa puhelimen.
Ärsyttää muutenkin tää yleinen elämä naama kiinni luurissa. Varsinkin työpaikoilla pitäs rokottaa moisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kännykän pitäminen äänettömällä ei vastaa sitä että lankapuhelimesta olisi töpseli irti seinästä. Soittaja ei voi tietää että kännykkä on äänettömällä.
Ja jos lankapuhelimesta oli töpseli irti seinästä, ei sitäkään soittaja kuullut hälytysäänestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kanssa olisi varmaan kiva elää parisuhteessa, kun keskusteluille pitäisi varata aika etukäteen :o
Ap taitaa olla sitä ihmistyyppiä, joka suunnittelee etukäteen elämänsä, hiusten pesu ja tiskipöydän pyyhkiminen mukanalukien. Että tiistaina 7.11. Klo 18.10 pesen tukkani, 18.15 föönaan sen, 18.25 luen lehden jne.
Ja auta armias, jos joku ei muista soittaa juuri sovittuna aikana tai ei pääse tapaamiseen, niin ap saa kilarit. Elämä pilalla.
Muulla tavalla tuota ehdotonta yllätysten ja yllättävien puhelinsoittojen inhoamsta ei oikein voi selittää,
Eikun onhan vielä toki äärimmäinen introverttius ja autismikin.
Enpä kyllä suunnittele. Olen aika boheemi ja teen asioita ex tempore. Juuri elämän yllätyksellisyys viehättää, ja siksikin jätän puhelimen yleensä matkasta kun lähden kotoa. Tykkään siitä että kaikki ei ole aina varmaa ja turvallista. Puhelinta moni pitää turvan lähteenä, minä tykkään pärjätä ilman.
-ap
Ap taitaa olla sitä ihmistyyppiä, joka suunnittelee etukäteen elämänsä, hiusten pesu ja tiskipöydän pyyhkiminen mukanalukien. Että tiistaina 7.11. Klo 18.10 pesen tukkani, 18.15 föönaan sen, 18.25 luen lehden jne.
Ja auta armias, jos joku ei muista soittaa juuri sovittuna aikana tai ei pääse tapaamiseen, niin ap saa kilarit. Elämä pilalla.
Muulla tavalla tuota ehdotonta yllätysten ja yllättävien puhelinsoittojen inhoamsta ei oikein voi selittää,
Eikun onhan vielä toki äärimmäinen introverttius ja autismikin.