Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 40+ ikäiset elätte puhelimenne kanssa? Mitä odotatte muilta?
Olen tutustunut moneen lupaavaan ikäiseenä 40+ mieheen eräällä nettideittisivustolla. Viestittely sujuu hyvin, mutta kun siirrymme palvelusta puhelinviestittelyyn (tekstareihin, whatsappiin tms.) niin kaikki muuttuu.
Siinä missä miehelle aiemmin riitti, että vastaan tuntien tai jopa päivän, parin viiveellä viestiin nettideittipalvelussa, puhelimessa niin ei saakaan tehdä! Pitäisi vastata heti. Miehet tuntuvat tulkitsevan, että minua ei kiinnosta, ja yhteydenpito hiipuu. Toisaalta annankin sen hiipua, sillä minulle ei sopisikaan suhde, jossa viestitellään kovalla tempolla.
Tsekkaan puhelimeni pari kertaa päivässä. Muina aikoina se on äänettömällä tai jopa lentotilassa. Tämä on valintani enkä aio sitä muuttaa ja minulle sopii hyvin, että jos joku on toista mieltä, niin emme ole toisiamme varten. Miksi avauksen tein olikin se, että ihmettelen, ovatko ikäiseni todella niin kiinni puhelimissaan? Kertokaa, miten itse käytätte puhelinta ja oletatte tuttavienne sitä käyttävän? Oikeastiko nykyään loukkaannutaan, jos saadaan vastaus viestiin vaikkapa kahdeksan tunnin viiveellä?
Kommentit (106)
Vastaan / tekstaan /soitan kun ehdin, enkä odota välitöntä vastaamista muiltakaan. Jos asia on tärkeä, lähetän tekstarin "hei, voitko olla yhteydessä mahdollisimman pian, koskee asiaa x" ja odotan samaa muiltakin. Ihmiset jotka odottavat välitöntä vastausta tai soittavat/tekstaavat 20 kertaa putkeen jos ei heti vastaa ovat rasittavia ja minusta myös epäkohteliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meidän ikäluokka (40+) on näin kiinni puhelimisissaan, niin huh, huh. Takaa tulevat sukupolvet, joille puhelin on todellakin liimautunut käteen kiinni ja silmät samoin. On se hyvä, että meidän opetusministeri on nyt havahtunut ongelmaan, joka on tutkimuksissa tullut ilmi: nykynuorison huonontunut lukutaito. Osittain siis johtuu siitä, että vanhemmat eivät lue enää satuja/kirjoja lapsilleen ja siten eivät lapsille ei tartu innostusta lukemiseen. Vanhemmat kiinni luureissaan, viis lapsista ja malli siirtyy hienosti eteenpäin. Sanokaa mun sanoneen, joku raja tällä digitalisaatiollakin on...
Vierailija kirjoitti:
Vastaan / tekstaan /soitan kun ehdin, enkä odota välitöntä vastaamista muiltakaan. Jos asia on tärkeä, lähetän tekstarin "hei, voitko olla yhteydessä mahdollisimman pian, koskee asiaa x" ja odotan samaa muiltakin. Ihmiset jotka odottavat välitöntä vastausta tai soittavat/tekstaavat 20 kertaa putkeen jos ei heti vastaa ovat rasittavia ja minusta myös epäkohteliaita.
Juuri näille sarjayhteydenottajille on kurja soitella perään, kun kysymys on suunnilleen sitä, että onko minulla lainata mehumaijaa, kun soittaja konmaritti omansa pois. Että ihan kamala hätä yhden esineen takia!
Olen 45 v nainen, ja käytän puhelinta todella vähän.
En pidä siitä että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa. Ajatuskin tuntuu ahdistavalta.
Oman ikäiset ystäväni ovat samoilla linjoilla puhelimen suhteen, mikä saattaa johtua siitä ystävikseni on valikoitunut itseni kaltaisia ihmisiä.
Omat lapseni ja heidän kaverinsa näyttävät suhtautuvan puhelimeen samalla tavalla kuin minäkin. Viesteihin vastataan silloin kuin vastataan, eikä puhelinta käytetä soittamiseen ellei ole aivan pakko.
Vanhemman ikäluokan ihmisillä tuntuu olevan sellainen asenne, että puhelimeen ja viesteihin on vastattava välittömästi. Mikään tilanne ei ole niin tärkeä etteikö voisi vastata puhelimeen. Ja jos jonkun muun puhelin soi, niin siitäkin aletaan hössöttämään ja vaaditaan vastaamaan. Kaupungilla väkijoukossakin saattavat alkaa hätäilemään "kenen puhelin täällä soi, kato nyt onko se sun".
Huolestuvat ja alkavat soittelemaan kaikille tutuille jos eivät saa heti vastausta viestiin tai heidän puheluihinsa ei vastaa välittömästi.
Voi olla että lähipiiriini on vain sattunut sellaisia vanhuksia kohtuullisen paljon, eli ei välttämättä ole ikäsidonnainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykän pitäminen äänettömällä ei vastaa sitä että lankapuhelimesta olisi töpseli irti seinästä. Soittaja ei voi tietää että kännykkä on äänettömällä.
Ja jos lankapuhelimesta oli töpseli irti seinästä, ei sitäkään soittaja kuullut hälytysäänestä...
Puhelin tuuttasi varattua jos töpseli oli irti seinästä.
Ainakin soittaja tiesi että hänen soittoaan ei nyt kukaan kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v nainen, ja käytän puhelinta todella vähän.
En pidä siitä että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa. Ajatuskin tuntuu ahdistavalta.
Oman ikäiset ystäväni ovat samoilla linjoilla puhelimen suhteen, mikä saattaa johtua siitä ystävikseni on valikoitunut itseni kaltaisia ihmisiä.
Omat lapseni ja heidän kaverinsa näyttävät suhtautuvan puhelimeen samalla tavalla kuin minäkin. Viesteihin vastataan silloin kuin vastataan, eikä puhelinta käytetä soittamiseen ellei ole aivan pakko.
Vanhemman ikäluokan ihmisillä tuntuu olevan sellainen asenne, että puhelimeen ja viesteihin on vastattava välittömästi. Mikään tilanne ei ole niin tärkeä etteikö voisi vastata puhelimeen. Ja jos jonkun muun puhelin soi, niin siitäkin aletaan hössöttämään ja vaaditaan vastaamaan. Kaupungilla väkijoukossakin saattavat alkaa hätäilemään "kenen puhelin täällä soi, kato nyt onko se sun".
Huolestuvat ja alkavat soittelemaan kaikille tutuille jos eivät saa heti vastausta viestiin tai heidän puheluihinsa ei vastaa välittömästi.
Voi olla että lähipiiriini on vain sattunut sellaisia vanhuksia kohtuullisen paljon, eli ei välttämättä ole ikäsidonnainen asia.
Tämä pitää tosiaan paikkansa vanhusten kohdalla, syynä varmaan se, että lankapuhelimeen piti vastata heti, tai muuten "missasi" puhelun. Tosi ärsyttävää, kun esim. anoppi tai iäkäs siskoni vastaavat ihan aina, oli tilanne mikä tahansa, ja vaikka näkevät kuka soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta omalla kohdallani se menee niin, että jos puhelin soi niin asia on tärkeä ja puheluun pitää vastata ellei siihen ole jotain todellista estettä. Läheiseni tietävät, että työaikana ei soitella ellei ole todella tärkeä ja akuutti asia.
Tekstiviesti on toiseksi tärkein. Ne luen heti ja pyrin vastaamaankin mahdollisimman pian. Työaikana ei tekstiviesteillä.
Mese ja wa ovat viihdettä. Vastailen sitten, kun huvittaa eikä ole muuta tekemistä.
Tähän haluan vielä lisätä, että puhelimessani on myös vastaaja. Helpottaa elämää suuresti ja olen hieman yllättynyt, että tässäkään ketjussa se ei ole noussut muiden kommenteissa esille. Jos minulle on esimerkiksi soitettu numerosta, jota en tunne, eikä ole jätetty viestiä, niin en soita takaisin. Ja jos läheiseni on yrittänyt tavoitella (vanhat vanhempani tai aikuinen lapseni) niin viestistä kuulen miten kiireellinen asia on kysymyksessä.
Numeroni on salainen, olen sen lisäksi Robinson-rekisterissä enkä jaa numeroani kuin ihmisille, joiden oikeasti haluan pitävän yhteyttä, joten aika helppo on ollut rauhoittaa puhelinliikenne :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.
Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.
-ap
Sähän olet ihan kuin minun 90-vuotias isäni! Hän tosin siksi, ettei halua kännykkää opetella, mutta ihan samanlainen jäärä. Että muut marssikoot hänen pillinsä mukaan, kun ei periaatteessa voi tehdä sitä tai tätä.
Minä jättäisin sinunlaisesi ihmisen myös kyllä aika nopeasti sivuun. Sinulla on ihan älyttömän joustamaton ja ylimielinen asenne.
Minusta taas on ylimielistä ajatella että toisen pitää aina olla Minun tavoitettavissa. -ei ap.
Sama kuin olettaisi että toisen pitää hypätä kun hänelle sanoo, että "hyppää".
Nyt jätät kaiken sen mitä olet tekemässä ja hyppäät puhumaan kanssani puhelimeen. Mikään muu ei ole nyt tärkeää kuin se, että sinä puhut kanssani puhelimessa.
Mikä oikeus sillä soittelijalla on viedä toisen aikaa ja vaatia puhelimeen hänen määrittelemäkseen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta omalla kohdallani se menee niin, että jos puhelin soi niin asia on tärkeä ja puheluun pitää vastata ellei siihen ole jotain todellista estettä. Läheiseni tietävät, että työaikana ei soitella ellei ole todella tärkeä ja akuutti asia.
Tekstiviesti on toiseksi tärkein. Ne luen heti ja pyrin vastaamaankin mahdollisimman pian. Työaikana ei tekstiviesteillä.
Mese ja wa ovat viihdettä. Vastailen sitten, kun huvittaa eikä ole muuta tekemistä.
Tähän haluan vielä lisätä, että puhelimessani on myös vastaaja. Helpottaa elämää suuresti ja olen hieman yllättynyt, että tässäkään ketjussa se ei ole noussut muiden kommenteissa esille. Jos minulle on esimerkiksi soitettu numerosta, jota en tunne, eikä ole jätetty viestiä, niin en soita takaisin. Ja jos läheiseni on yrittänyt tavoitella (vanhat vanhempani tai aikuinen lapseni) niin viestistä kuulen miten kiireellinen asia on kysymyksessä.
Numeroni on salainen, olen sen lisäksi Robinson-rekisterissä enkä jaa numeroani kuin ihmisille, joiden oikeasti haluan pitävän yhteyttä, joten aika helppo on ollut rauhoittaa puhelinliikenne :-)
Minä en ottanut uuteen liittymääni vastaajaa.
Lähisuvussani on muutama sarjasoittelija. Jos puheluihinsa ei vastaa, niin jättävät viestin "soita, mulla on asiaa". Oikeasti alkoi jo ahdistamaan se kun tiesi että vastaajassa on niitä vaatimusviestejä, enkä halunnut kuunnella viestejä enää ollenkaan.
Se asia oli yleensä jotain tällaista: "sillä Kallella oli tänään tympeä ilme, mitähän se tarkoitti kun se katsoi sillä tavalla ja sanoi moi". Ja sitten sitä Kallen katsetta ja moita piti analysoida kaksi tuntia >:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.
Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.
-ap
Kenelle se ensilääkäri sitten soittaa, kun sinun läheisen hoito vaatii välittömiä päätöksiä? Tai sillä ystävällä on se välitön tarve saada sitä tukea? Kaikki asiat kun ei tule kello kaulassa ja hän esim. haluaa perua tapaamisen?
Minusta on vähän naivia tuomita muiden tapa näissä asioissa. Puhelin, kun on osa sitä arkea ja sosiaalista elämää.
Minä kuuntelin pitkään tuota selitystä. Siis sitä että soittajalla voi olla joku hätä ja siksi pitää vastata aina puhelimeen.
Siitä tuli iso ongelma äitini kanssa.
Hän soitteli minulle töihin monta puhelua työpäivän aikana vaikka sanoin että en pysty vastaamaan. Tauolla sitten soitin hänelle kun luulin että äidillä on joku hätä kun on 10 puhelua soittanut. Ja toinen vastaa iloisena "minä vaan kokelilin että vastaatko sinä", ja puhuu sitten tauotta koko lopputauon ajan.
Sama jatkui kun sain vauvan.
Hän soitteli jatkuvalla syötöllä. Ilmoitin sitten hänelle että vauva nukkuu näinä ja näinä aikoina ja syö silloin ja silloin. En pysty vastaamaan ko. aikoina puhelimeen. Annon nämä kellonajat hänelle jopa kirjallisena. Se johti siihen, että puhelin alkoi soimaan kyseisinä kellonlyöminä nonstoppina. Ja minä vastasin kun luulin että siellä on joku hätä. Yhtään hetkeä minulla ei ollut omaa aikaa. Koko elämä oli pelkkää vauvan hoitamista ja äidin viihdyttämistä. Vauvan hoitaminen oli niistä se kevyempi ja helpompi homma.
Illalla, kun mies oli kotona, ei äiti soittanut enää kuin pari kertaa.
Ei kait niissä puheluissa mitään pahaa olisi ollut, jos olisivat olleet mukavia. Ongelman aiheutti se, että olin aina hirveän väsynyt niiden puheluiden jälkeen. Ne olivat todella uuvuttavia. Minulla ei jäänyt energiaa enää muuhun elämään. Sanoinkin hänelle monta kertaa että en jaksa puhua puhelimessa, ja vastaus oli vain, että "sehän vain piristää", ja pälätys jatkui ja jatkui. Sanoin hänelle kauniisti ja sanoin rumasti, esitin asian kirjallisesti ja vein jopa aihetta käsitteleviä artikkeleita, mutta ei mitään vaikutusta. Hänestä vaan oli niin mukavaa soitella minulle.
Lopetin sitten jossakin vaiheessa kokonaan hänen puheluihinsa vastaamisen, ja sain ison määrän kiukkuisia viestejä "minä en tykkää tuosta että sinä et vastaa puhelimeen". No tasoissa oltiin, minä en tykännyt siitä että hän soitteli minulle.
Nyt hän on sitten loukkaantunut, mutta saa olla sitä ihan rauhassa. Minulle on etusijalla oma jaksaminen ja perheeni hyvinvointi.
Vietän suurimman osan ajasta kotona, koska olen työtön. Mutta en kanniskele puhelinta mukanani ja jos olen alakerrassa, en välttämättä kuule jos yläkerrassa oleva puhelin soi. Silmäilen puhelinta kyllä silloin tällöin ja silloin huomaan, jos joku on soittanut. Soitan sitten takaisin päin, jos on sellainen aika kun voi soittaa. Minulle ei anopin lisäksi paljon muut soittele ja häntä ei hierrä, jos soitan takaisin vasta seuraavana päivänä.
Jos haluaa saada jonkun ihmisen kiinni, silloin on parasta soittaa. Viestin lähettäminen signaloi sitä, että asia ei ole kiireellinen ja viestiin voi vastata sitten kun sen huomaa - muutaman tunnin päästä tai illalla nukkumaan mennessä, kun laittaa kännykkään herätyksen.
Jos haluaa jonkun kanssa viestitellä puhumisen sijaan, silloin on parempi käyttää Telegramia, koska se toimii läppärillä, tabletilla ja kännykällä - ja voit lennosta vaihtaa laitetta, jossa jatkat kommunikointia. Kuka hullu käyttää sellaista sovellusta, joka toimii pelkästään kännykässä? Ei kännykässä jaksa mitään pitkiä viestejä naputella. Jos on vähänkin enemmän asiaa, niin näppäimistö ja kymmensormijärjestelmä on must.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina kännykkä äänestämällä, en tiedä miksi. Mutta katselen sitten aina useasti onkohan kukaan soittanut tai laittanut viestiä :D Outoa
Haluaisin voida valita henkilöt, jotka priorisoin ja ovat äänellisellä, esimerkiksi lapseni.
Kyllähän sä näin voit tehdäkin.
Minä olen niin tehnytkin.
Miehen, lasten ja ystävien puheluilla on omat soittoäänensä.
Puhelinhäiriköille olen valinnut hyvin hiljaisen soittoäänen, sillä täysin hiljaista ei puhelimessani pysty valitsemaan. Hyvin ne häiriköt ovat soitteluaan vähentäneetkin kun en enää heille vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ihmisellä on työ, jossa ei omaa puhelinta voi olla katsomassa jatkuvasti. Heidän lähipiiri tämän toki tietää.
En tiedä muista, mutta minulla on opiskelujen lisäksi lukuisia tilanteita joissa en pääse vastaamaan tai lukemaan viestiä heti. Aina puhelimen värinää ja soittoääntä ei edes huomaa. Kotona en ota puhelinta mukaan, kun menen vessaan tai toiseen huoneeseen. Välillä jätän tietoisesti puhelimen toiseen paikkaan ja keskityn koulutehtäviin tai lapsiin. Tämä voi kuulostaa tosi tylyltä, mutta ei kukaan ystävistäni tai sukulaisistani ole niin tärkeä, että normitilassa kantaisin puhelinta heidän takiaan aina mukanani joka paikkaan.
Keskeytykset ei ehkä haittaa työssä jota voi tehdä tippaleipäaivoilla, mutta on myös töitä jotka vaativat häiriötöntä keskittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä se puhelimen kanssa elä. Suurimman aikaa se on laukussa tai lojuu jossain pöydällä.Käytän sitä lähinnä ajan tarkistamiseen jos ei ole kelloa liki.
Älyluuriin en ole sortunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.
Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.
-ap
Sinulle käy vielä kuten minulle kävi kun toteutin samaa ajatusta.
Yhtäkkiä havahduin siihen, että kaikki katosivat hiljalleen ympäriltä muualle. Minua ei enää vaivauduttu tavoittelemaan kun kerran en vastaillut nopeasti, katsonut viestejä enkä ollut somessa.
Kännykkä minulla on ollut jo 90-luvun alusta tällä periaatteella olen sitä aina käyttänyt, eikä vielä ole "kaikki" kadonneet ympäriltä. Toisaalta nautin kyllä yksinolosta niin paljon, että sitä saisi olla nykyistä enemmän.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta omalla kohdallani se menee niin, että jos puhelin soi niin asia on tärkeä ja puheluun pitää vastata ellei siihen ole jotain todellista estettä. Läheiseni tietävät, että työaikana ei soitella ellei ole todella tärkeä ja akuutti asia.
Tekstiviesti on toiseksi tärkein. Ne luen heti ja pyrin vastaamaankin mahdollisimman pian. Työaikana ei tekstiviesteillä.
Mese ja wa ovat viihdettä. Vastailen sitten, kun huvittaa eikä ole muuta tekemistä.
Tähän haluan vielä lisätä, että puhelimessani on myös vastaaja. Helpottaa elämää suuresti ja olen hieman yllättynyt, että tässäkään ketjussa se ei ole noussut muiden kommenteissa esille. Jos minulle on esimerkiksi soitettu numerosta, jota en tunne, eikä ole jätetty viestiä, niin en soita takaisin. Ja jos läheiseni on yrittänyt tavoitella (vanhat vanhempani tai aikuinen lapseni) niin viestistä kuulen miten kiireellinen asia on kysymyksessä.
Numeroni on salainen, olen sen lisäksi Robinson-rekisterissä enkä jaa numeroani kuin ihmisille, joiden oikeasti haluan pitävän yhteyttä, joten aika helppo on ollut rauhoittaa puhelinliikenne :-)
Mun mielestäni vastaajaan viestin jättäminen on jotenkin vanhanaikaista. Ennemmin laittaa tekstarin perään.
Käytän puhelinta normaalisti, yleensä parin tunnin sisällä vastaan viestiin. Jos hirveästi hommia niin sitten vasta illalla. Klo 22 jälkeen tulleisiin viesteihin vastaan periaatesyistä vasta aamulla vaikka olisinkin valveilla. Klo 22 jälkeen on yörauha ja ellei ole kriisitilanne niin sitten aamulla palataan. Puhelimeeni tulee vain tekstiviestit ja puhelut, ei sähköposteja. Jos olen reissussa niin sitten voivat joutua odottamaan päiviä/viikkoja. Vastaan kuitenkin aina, joka on mielestäni todella tärkeää. Inhoan ihmisiä, jotka vain toteavat etteivät vastanneet koska olivat reissussa.. Ehtiihän sitä vastata palatessaan. Pidän jokaista ihmistä sen verran tärkeänä, että vastaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Käytän puhelinta normaalisti, yleensä parin tunnin sisällä vastaan viestiin. Jos hirveästi hommia niin sitten vasta illalla. Klo 22 jälkeen tulleisiin viesteihin vastaan periaatesyistä vasta aamulla vaikka olisinkin valveilla. Klo 22 jälkeen on yörauha ja ellei ole kriisitilanne niin sitten aamulla palataan. Puhelimeeni tulee vain tekstiviestit ja puhelut, ei sähköposteja. Jos olen reissussa niin sitten voivat joutua odottamaan päiviä/viikkoja. Vastaan kuitenkin aina, joka on mielestäni todella tärkeää. Inhoan ihmisiä, jotka vain toteavat etteivät vastanneet koska olivat reissussa.. Ehtiihän sitä vastata palatessaan. Pidän jokaista ihmistä sen verran tärkeänä, että vastaan aina.
No tämä kuulosta järkevältä:), valtaosa tämän ketjun viesteistä on ihan ääripäistä, joko "ollaan puhelimen orjia" tai sitten katsotaan sitä tyyliin kaksi kertaa päivässä.
Aina ei voi tietenkään vastata, töissä, teatterissa, elokuvissa jne, mutta hei, puhelin, myös ja varsinkin älypuhelin, palvelee ihmistä:) Se palvelee yhteydessä lähimpiin, rakkaisiin ja myös muissa asioissa:)
Sähköpostit saa synkronoitua tulemaan vain tiettyyn aikaan tai sitten voi katsoa ne manuaalisesti silloin kun ehtii. Whatsapp-viestit tai -ryhmät voi mykistää joko kokonaan tai osittain. Puheluihin saa erilaisia ääniä.
EU-maissa dataroaming-maksut ovat liittymästä riippuen nykyään erittäin edullisia tai viestit jopa saman hintaisia kukn Suomessa, joten miksi en viestittelisi myös matkoilla ollessani.
Jos ei pysty heti vastaamaan (kuten jo todettiin, lankapuhelinaikoina aina vastattiin puhelimeen), näkee kuka on soittanut tai viestitellyt ja voi palata asiaan. Jos puhelu tulee epäsopivaan aikaan, siihen voi vastata viestillä.
Hassuja te olette, kun teette tästä vaikeaa:)
Ja joo, noi puhelinhäiriköijät on eri asia, mutta niistäkin nykyään näkee kuka soittaa.
Vierailija kirjoitti:
EU-maissa dataroaming-maksut ovat liittymästä riippuen nykyään erittäin edullisia tai viestit jopa saman hintaisia kukn Suomessa, joten miksi en viestittelisi myös matkoilla ollessani.
Lähinnä siksi, että haluaa ottaa irtioton normaaliin arkeen. Eli sulkee kaiken pariksi päiväksi tai viikoksi ja uppoutuu omaan utuiseen lomatunnelmaansa :)
No ei ole. Kyllä hänessä viehättää muukin kuin seksi. En vaihtaisi toiseen.
-ap