Miten te muut 40+ ikäiset elätte puhelimenne kanssa? Mitä odotatte muilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen ja saman miehen kanssa, jonka kanss aloitin parisuhteen 31 vuotta sitten.

Mutta vastaan silti. Minusta on outoa, jos ihminen ei lainkaan pidä kännykässä ääntä. Eikö sinulla ole ketään, jolla voisi olla sinulle kiireellistä asiaa? Iäkkäitä vanhempia, hyvää ystävää, työasioita hoitavaa kolleegaa/pomoa? Oletko työtön, vai miten sinulla on varaa suhtautua noin evvk?

Ei sillä, minulla kännykät ovat kotona ollessani käsilaukussa enimmän osan aikaa, joten jos minulle on jollakin kiireellistä asiaa, on parempi soittaa kuin panna wa-viesti tai tekstari, tekstarin yksittäistä piippausta en välttämättä kuule. Huomaan sen tosiaan ehkä vasta seuraavana päivänä. Silloin kyllä pahoittelen viipynyttä vastaustani.

Mutta tuo on minusta aika ymmärrettävää, koska kiireisellä perheenäidillä on kotona hommia pitkin taloa ja puutarhaa, ei kännykän lähellä välttämättä olla, vaikka se olisi keittiön pöydälläkin. Siksi akuutissa asiassa kannattaa mieluummin soittaa.

Joka tapauksessa kännykän pitäminen äänettömällä on ihan samaa kuin olisi muinaista lankapuhelinta pitänyt töpseli irti seinästä. Et haluakaan olla saavutettavissa, ja se ON vähän omituista.

Hah..miten ihmeessä voit verrata lankapuhelimen irroittamista ja tuota??

JOS oltiin kotona, oltiin tavoitettavissa, nyt pitäisi olla 24/7 missä ikinä oletkin. Ei ole ihan sama asia ei... kaikki ei suostu kännykän orjiksi ja hyvä niin. Outoa on että niin moni sen tekee..

Se on täsmälleen sama asia. Sinä et halua olla tavoitettavissa kotonakaan. Sinulla on koko ajan kännykkä äänettömällä, koska et halua vastata puheluihin. Täsmälleen sama asia.

Minäkään en ole koneen orja, sen sijaan haluan olla perheeni ja lähisuvun, ystävieni ja työasioissa kollegoitteni tavoitettavissa. Valikoin kyllä, vastaanko puheluun, mutta ainakin tiedän, kuka yrittää tavoitella. Sinua ei edes kiinnosta.

Sama juttu täällä. Olen tosin parisuhteessa, mutta puhelin on työasioita varten ja ystävät tietävät että puhelin on todella hiljaisella, takaisinsoittoa ei yleensä kuulu, vastaan viesteihin sitten joskus. Jos on kiireellistä niin tulee käymään. Keitetetään kahvit ja jutellaan. En minä niin piittaa näistä viesteistä. Teinien juttujahan ne on. Pöytäkone on aina päällä, niinkuin on ollut jo 30 vuotta. Siinä käyn välillä tarkastamassa miten maailma makaa.

Taskussa piippaava puhelin on rasittava kaveri.

Eli suhtaudut välinpitämättömästi siihenkin, että perheeenjäsenillesi tai ystävillesi käy jotain? Tai mahdollisesti kuolevat? Vastaat parin päivän päästä viestiin tai puheluun, jossaa sinua on pyydetty hyvästelemään kuolemaisillaan oleva läheisesi?

Äläkä vetoa siihen, että ei ennenkään tieto kulkenut. Nykypäivä on nykypäivää, ja jos et halua pysyä kelkan kyydissä, älä ihmettele, jos ne miessuhteetkaan ei oikein pääse alkua pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.

Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.

Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.

He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.

Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.

Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.

Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.

Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.

-ap

Olen esim. parhaimman ystäväni tavannut viimeksi vajaa vuosi sitten ja aika hiljaista olisi ollut jos puhelimella tavoittaminen olisi satunnaisuuden varassa. Työ ja lapsiperhe arki on niin sitovaan, että puhelin on aika henkireikä kuulumisten vaihtamiseen. 

Ensilääkäri :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vastaamisessa tai puhelimen käytössä ylipäätään on niin vastenmielistä?

Onneksi on vielä joitakin muitakin ihmisiä kuin minä, joiden koko elämää ei puhelin hallitse. Minua nykyäänkin huvittaa ne ihmiset, jotka kulkevat kännykkä kädessä kadulla/kaupassa.. hankkikaa oma elämä!!!! Kuten joku jo kirjoitti, ainoastaan joku hätäpalvelu on sellainen, missä puhelimeen pitää vastata heti/nopeasti, muihin puhelimiin voi jättää viestin jos on jotain tärkeeäkin asiaa. En tiedä, kuinka minäkin olen onnistunut kasvamaan aikuiseksi aikana jolloin ei ollut kännyköitä???  Tämä varmaan järkyttää monia vanhempia, jotka hankkivat jo alle kouluikäiselle puhelimen, jotta he voivat sitten soittaa "äitille"... niin, jotta "äiti" voi kulkea kaupassakin se puhelin kädessään ;o)))))) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai lankapuhelimenkaan soittoäänestä kuullut, jos se oli poissa seinästä? Vai kuuliko? En ole kokeillut.

Kuuli.

Ei kuullut. Soittoääni tuotettiin puhelinkeskuksessa merkiksi siitä, että linjalle lähetettiin soittoääntä. Ihan sama, oliko linjan päässä fyysisesti nolla, yksi vai kaksi puhelinta.

Tuossahan se luuri on lähestulkoon koko ajan lähellä. Jos nyt ei heti pysty viesteihin tai puheluihin vastaamaan, vastaan kuitenkin asap. Äänettömällä tai lentotilassa pidän luuria harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Eli suhtaudut välinpitämättömästi siihenkin, että perheeenjäsenillesi tai ystävillesi käy jotain? Tai mahdollisesti kuolevat? Vastaat parin päivän päästä viestiin tai puheluun, jossaa sinua on pyydetty hyvästelemään kuolemaisillaan oleva läheisesi?

Äläkä vetoa siihen, että ei ennenkään tieto kulkenut. Nykypäivä on nykypäivää, ja jos et halua pysyä kelkan kyydissä, älä ihmettele, jos ne miessuhteetkaan ei oikein pääse alkua pidemmälle.

Kannattaisiko sinun hakea apua jostain? Ei kait kukaan "normaali" ihminen ajattele näin?

Minulla on lapsia, 87-vuotias äiti ja päivistysluontoinen työ, joten onhan se puhelin iso osa sitä päivittäistä arkea. Osa ystävistä vähän vastaavissa tilanteissa, yksi käy läpi syöpää ja on paljokin puhelimen varassa, kun ei oikein jaksta tavata.

Hei HALOOO!!! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vastaamisessa tai puhelimen käytössä ylipäätään on niin vastenmielistä?

Onneksi on vielä joitakin muitakin ihmisiä kuin minä, joiden koko elämää ei puhelin hallitse. Minua nykyäänkin huvittaa ne ihmiset, jotka kulkevat kännykkä kädessä kadulla/kaupassa.. hankkikaa oma elämä!!!! Kuten joku jo kirjoitti, ainoastaan joku hätäpalvelu on sellainen, missä puhelimeen pitää vastata heti/nopeasti, muihin puhelimiin voi jättää viestin jos on jotain tärkeeäkin asiaa. En tiedä, kuinka minäkin olen onnistunut kasvamaan aikuiseksi aikana jolloin ei ollut kännyköitä???  Tämä varmaan järkyttää monia vanhempia, jotka hankkivat jo alle kouluikäiselle puhelimen, jotta he voivat sitten soittaa "äitille"... niin, jotta "äiti" voi kulkea kaupassakin se puhelin kädessään ;o)))))) 

Äidit, askarellaanko mitalit? Tällä rouvalla on niiiin paljon parempi elämä kuin meillä ja hän on niiiin paljon parempi suhteessa meihin. Hymiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut moneen lupaavaan ikäiseenä 40+ mieheen eräällä nettideittisivustolla. Viestittely sujuu hyvin, mutta kun siirrymme palvelusta puhelinviestittelyyn (tekstareihin, whatsappiin tms.) niin kaikki muuttuu.

Siinä missä miehelle aiemmin riitti, että vastaan tuntien tai jopa päivän, parin viiveellä viestiin nettideittipalvelussa, puhelimessa niin ei saakaan tehdä! Pitäisi vastata heti. Miehet tuntuvat tulkitsevan, että minua ei kiinnosta, ja yhteydenpito hiipuu. Toisaalta annankin sen hiipua, sillä minulle ei sopisikaan suhde, jossa viestitellään kovalla tempolla.

Tsekkaan puhelimeni pari kertaa päivässä. Muina aikoina se on äänettömällä tai jopa lentotilassa. Tämä on valintani enkä aio sitä muuttaa ja minulle sopii hyvin, että jos joku on toista mieltä, niin emme ole toisiamme varten. Miksi avauksen tein olikin se, että ihmettelen, ovatko ikäiseni todella niin kiinni puhelimissaan? Kertokaa, miten itse käytätte puhelinta ja oletatte tuttavienne sitä käyttävän? Oikeastiko nykyään loukkaannutaan, jos saadaan vastaus viestiin vaikkapa kahdeksan tunnin viiveellä?

En nyt lue muita vaan vastaan suoraan. Olen 50 ja minustakin 8 tuntia on liikaa olla vastaamatta (ellei ole yöunet) mutta neljä tuntia on minulle ihan normaali. Olen kiireinen sekä töissä että kotona, joten kaiken aikaa en voi tuijottaa puhelinta. Mutta kahvitauolla ja lounaalla oletetaan että luetaan viestit ja kuitataan lyhyesti esim ok.

En ehdi päivän aikana kirjoitella aina pitkälti, sitä ei voi odottaa.

Jos haluaa instant kontaktin ja vastauksen heti, soittakoon.

En kyllä jaksa koko ajan taskussa piipittävää puhelinta. On pakko olla mukana ja äänellä jos lapselle tulee koulussa jotain. Pakko on mykistää monta whatsup keskustelua koska ne pimputtelisivat koko ajan. Yöksi minulla on "ei saa häiritä" tila, josta pääsee läpi vain lapsi, mies ja äiti. Jouduin tekemään tämän kun yksi kaveri laittoi aina viestiä öisin tultuaan jostain vuorosta tai lähtiessään niihin, ja viisikymppinen ei enää välttämättä nukahda herättyään neljältä yöllä.

Ei lankapuhelin todellakaan hälytä normaalisti, jos on johto pois seinästä. Varattua taitaa tuutata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli suhtaudut välinpitämättömästi siihenkin, että perheeenjäsenillesi tai ystävillesi käy jotain? Tai mahdollisesti kuolevat? Vastaat parin päivän päästä viestiin tai puheluun, jossaa sinua on pyydetty hyvästelemään kuolemaisillaan oleva läheisesi?

Äläkä vetoa siihen, että ei ennenkään tieto kulkenut. Nykypäivä on nykypäivää, ja jos et halua pysyä kelkan kyydissä, älä ihmettele, jos ne miessuhteetkaan ei oikein pääse alkua pidemmälle.

Kannattaisiko sinun hakea apua jostain? Ei kait kukaan "normaali" ihminen ajattele näin?

Miten? Että kenelle vain voi sattua mitä vain milloin vain? Vai, että kehitys kehittyy ja ihmisten toiminta sen mukana?

T. Normaali (tai mikä nyt kenellekin on normaali)

Olen ehkä vanhanaikainen, mutta omalla kohdallani se menee niin, että jos puhelin soi niin asia on tärkeä ja puheluun pitää vastata ellei siihen ole jotain todellista estettä. Läheiseni tietävät, että työaikana ei soitella ellei ole todella tärkeä ja akuutti asia.

Tekstiviesti on toiseksi tärkein. Ne luen heti ja pyrin vastaamaankin mahdollisimman pian. Työaikana ei tekstiviesteillä.

Mese ja wa ovat viihdettä. Vastailen sitten, kun huvittaa eikä ole muuta tekemistä.

Viestiin on helpompi vastata kuin puheluun jos on töissä/lapsen harrastusrumbassa/kaupassa. Puheiluihin vastaan jos fyysisesti voin ja ehdin pari minuuttia puhua, muuten saa soida. Paitsi jos se on toimistoajan jälkeen tuntematon numero työluuriin, siihen en vastaa. Kotona puhelin lojuu jossain kuulumattomissa useinkin ja viesteihin vastailen monesti vasta lapsen mentyä nukkumaan, silloin on aikaa keskittyä.

Sitten taas jos lapsi on ilman kumpaakin vanhempaa, luuri kulkee mukanani. En siis odota hengenhätä-puheluita muuten kuin lastani koskien. Veljen tai miehen ensilääkäri? saa tehdä elintärkeät päätökset ilman minua.

N45

Hei HALOOO!!! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vastaamisessa tai puhelimen käytössä ylipäätään on niin vastenmielistä?

Onneksi on vielä joitakin muitakin ihmisiä kuin minä, joiden koko elämää ei puhelin hallitse. Minua nykyäänkin huvittaa ne ihmiset, jotka kulkevat kännykkä kädessä kadulla/kaupassa.. hankkikaa oma elämä!!!! Kuten joku jo kirjoitti, ainoastaan joku hätäpalvelu on sellainen, missä puhelimeen pitää vastata heti/nopeasti, muihin puhelimiin voi jättää viestin jos on jotain tärkeeäkin asiaa. En tiedä, kuinka minäkin olen onnistunut kasvamaan aikuiseksi aikana jolloin ei ollut kännyköitä???  Tämä varmaan järkyttää monia vanhempia, jotka hankkivat jo alle kouluikäiselle puhelimen, jotta he voivat sitten soittaa "äitille"... niin, jotta "äiti" voi kulkea kaupassakin se puhelin kädessään ;o)))))) 

Jos se elämä ja kontaktit muihin ihmisiin on muualla kuin siellä kadulla tai kaupassa. En tiedä mitä sinä puhelimellasi teet, mutta minä olen aktiivisesti yhteydessä ystäviini ja harrasteryhmiin, hoidan työasioita, käytän sähköpostia.

Hoidan päivässä paljon asioita ja järjestelyä vaativat projektit etenevät. 

Se ei ole minulta pois jos sinun elämääsi tällaiset toimenpiteet eivät kuulu. Eipä sinunkaan kannata huolta kantaa muiden puhelimen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina kännykkä äänestämällä, en tiedä miksi. Mutta katselen sitten aina useasti onkohan kukaan soittanut tai laittanut viestiä :D Outoa

Minusta ei lainkaan outoa. Olen herkkä äänille, ja äänimerkit häiritsevät ja keskeyttävät minut jatkuvasti. Usein viesti on kuitenkin vain ok tai hymiö, joka ei vaadi minulta toimenpiteitä, silti olen joutunut keittiössä keskeyttämään kokkauksen ja pesemään kädet, tai ystävän kanssa keskeyttämään keskustelun ja ottamaan epäkohteliaasti puhelimen esille.

Haluaisin voida valita henkilöt, jotka priorisoin ja ovat äänellisellä, esimerkiksi lapseni.

Sama jako oli jo lankapuhelinaikana. Jotkut istuivat tuntikaudet puhelemassa jostain. Minä soitin vain asiasta ja senkin lyhyesti. Emme me silloinkaan ymmärtäneet toisiamme. Jotkut vain on valtavan ja käsittämättömän sosiaalisia nimenomaan olemalla puheliaita puhelimessa. He kyllä eivät juurikaan vaivaudu käymään, vaan kuittaavat kasvokkain näkemisen sillä puhelimella.