missä ajassa sait valmiiksi gradun/opparin/väitöskirjan?

Omaa graduani tein 5kk kun sen verran maksettiin palkkaa. Väikkäriä tein 5vuotta.

Poikaystävän (amk insinööri) opparin sen sijaan kirjoitin kolmessa illassa.

Puoli vuotta kesti kaikkineen. Suunnittelu, teorian kerääminen ja kirjoittaminen tutkimuksen teko ja sen kirjoittaminen, tarkastamiset, jne... Tosin en ahkeroinut joka päivä.

Kuukausi on aika mahdotonta. Toki siinä ajassa voi tahkoa minimisivumäärän huttua, mutta eiköhän ohjaajaltakin tule jo vastustusta tuollaiseen aikatauluun? Kun byrokratiakin ottaa oman aikansa.

Toki jos hän on jo tehnyt jotakin valmiiksi ja aihe on ennestään tuttu, tilanne voi olla eri. Eli hän on kirjoittanut työn kuukaudessa, mutta ei ole laskenut valmisteluaikaa siihen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Omaa graduani tein 5kk kun sen verran maksettiin palkkaa. Väikkäriä tein 5vuotta.

Poikaystävän (amk insinööri) opparin sen sijaan kirjoitin kolmessa illassa.

Ihmettelen, kuinka retuperällä on opparin ohjaus ollut. Meidän tekussa tuo olisi ollut käytännössä mahdotonta, vaikka teoriassa ihminen pystyykin kirjoittamaan nopeasti. Meillä ohjaaja tarkasti ensin suunnitelman ja sitten oli pari kertaa välitarkastukset, että missä mennään.

Kyllähän sen kirjoittaa vaikka päivässä, mutta ei se kirjoittaminen ole se juttu.

Kokeile vaikka. Ota joku gradu ja kirjoita se koneella uusiksi. Päivässä varmasti valmis, jos et mikään 2 sormi -kirjoittaja ole. Tiedonhaku ym. valmistelut sitä aikaa vie. +Jos tiedät jotain, niin pitää sitten hakea ko. tiedolle lähde tai tehdä siitä tutkimus jolla todistat jne.

Olen kirjoittanut gradun kuukaudessa. Ikävä kyllä paine oli vain saada paperit ulos ja valmistua. Olin kahden pienen lapsen äiti ja elämässä oli muutenkin paljon asioita kesken. Oli muuttoa edessä ja uutta työpaikka yms. Jos olisin halunnut tehdä kunnolla, olisin saanut aikaa kulumaan paljon enemmän. Sain silti ihan ok arvostelut, mutta paremmankin olisin osannut tehdä. 

Eli kyllä, pystyy kirjoittamaan kuukaudessa, mikäli ei halua olla mikään perfektionisti. 

3 kk gradu tietojenkäsittelytieteestä. Työn ohessa. Otin aiheen, joka proffalla oli valmiina, samoin tutkimustulokset. Hän olisi halunnut kirjoittaa siitä itse artikkeleja, mutta ei ehtinyt joten tarjosi jollekin graduntekijälle helppoa, valmista aihetta. Minä vaan kirjoittelin mitä proffa ideoi ja etsin lähteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Omaa graduani tein 5kk kun sen verran maksettiin palkkaa. Väikkäriä tein 5vuotta.

Poikaystävän (amk insinööri) opparin sen sijaan kirjoitin kolmessa illassa.

Poikaystävä kirjoitti opinnäytetyön ja gradun kirjoittaa myöhemmin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa graduani tein 5kk kun sen verran maksettiin palkkaa. Väikkäriä tein 5vuotta.

Poikaystävän (amk insinööri) opparin sen sijaan kirjoitin kolmessa illassa.

Ihmettelen, kuinka retuperällä on opparin ohjaus ollut. Meidän tekussa tuo olisi ollut käytännössä mahdotonta, vaikka teoriassa ihminen pystyykin kirjoittamaan nopeasti. Meillä ohjaaja tarkasti ensin suunnitelman ja sitten oli pari kertaa välitarkastukset, että missä mennään.

Joo mä kirjoitin sen suunnitelman pari kuukautta aikaisemmin ja noi kolme iltaa oli jaettu niin että eka iltana kirjoitin jotain välitarkastusta varten ja kahtena myöhempänä sit sen varsinaisen työn.

3kk gradu, matematiikka, arvosana M.

Riippuu varmaan ihan alastakin. Mulla meni gradun valmisteluihin 1,5 v (soluviljelmiä) mutta itse kirjoitustyö vei kuukauden.

En sitten tiedä pysytykö jollain alalla tekemään sekä tutkimuksen että kirjoitushommat yhden kuukauden aikana. Tuskin kovin hääppöinen gradu on, jos noin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa graduani tein 5kk kun sen verran maksettiin palkkaa. Väikkäriä tein 5vuotta.

Poikaystävän (amk insinööri) opparin sen sijaan kirjoitin kolmessa illassa.

Poikaystävä kirjoitti opinnäytetyön ja gradun kirjoittaa myöhemmin. :)

Heetkonen etkös tuossa äsken tunnustanut tehneesi poikaystävän opparin juurikin sinä? Petos?

Mulla suurin pelko yliopistossa olisi tuo lopputyö. En osaa kuvitella, että osaisin noin vain lähteä luomaan tuollaista ja hallitsemaan niin suurta kokonaisuutta. En tunne ketään yliopistossa kävijää enkä tiedä millaista siellä on tai millaisia ihmisiä yleisesti ottaen. Käsitykseni yliopistoista on varmasti jotenkin vääristynyt. Pitääkö sen lopputyön tekemiseen vaadittava kyvykkyys löytyä ihmiseltä ennestään, vai oppiiko yliopiston aikana jotain, joka valmistelee siihen?

Vierailija kirjoitti:

3 kk gradu tietojenkäsittelytieteestä. Työn ohessa. Otin aiheen, joka proffalla oli valmiina, samoin tutkimustulokset. Hän olisi halunnut kirjoittaa siitä itse artikkeleja, mutta ei ehtinyt joten tarjosi jollekin graduntekijälle helppoa, valmista aihetta. Minä vaan kirjoittelin mitä proffa ideoi ja etsin lähteitä. 

Öh, siis teit pelkän puhtaaksikirjoittamisen, et itse tutkimusta ollenkaan?

Eng.filologian gradun 3 kuukaudessa sitten kun VIHDOIN sen päätin saada tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan ihan alastakin. Mulla meni gradun valmisteluihin 1,5 v (soluviljelmiä) mutta itse kirjoitustyö vei kuukauden.

En sitten tiedä pysytykö jollain alalla tekemään sekä tutkimuksen että kirjoitushommat yhden kuukauden aikana. Tuskin kovin hääppöinen gradu on, jos noin onnistuu.

Juurikin näin - riippuu paljon alasta ja aiheesta. Just esimerkiksi noi solujen viljelyt tai jonkin tutkimuksessa tarvittavan protokollan optimointi voi viedä tuhottomasti aikaa.

AMK-opparin tekemiseen meni vajaa vuosi, mutta se itse kirjoitusvaihe aineiston keruun jälkeen ei kyllä hirveän pitkä ollut, ehkä 2 kuukautta. Konservatorion opparin kirjoitin ehkä päivässä tai jopa kahdessa, mut opinnäytekonsertin valmistelu ohjelmiston valmisteluineen ja kuoron harjoituttamisineen kesti myös melkein vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin pelko yliopistossa olisi tuo lopputyö. En osaa kuvitella, että osaisin noin vain lähteä luomaan tuollaista ja hallitsemaan niin suurta kokonaisuutta. En tunne ketään yliopistossa kävijää enkä tiedä millaista siellä on tai millaisia ihmisiä yleisesti ottaen. Käsitykseni yliopistoista on varmasti jotenkin vääristynyt. Pitääkö sen lopputyön tekemiseen vaadittava kyvykkyys löytyä ihmiseltä ennestään, vai oppiiko yliopiston aikana jotain, joka valmistelee siihen?

Ei tarvitse löytyä ennestään ja opintojen aikana opetellaan juuri näitä asioita. Gradussakin kuitenkin vasta opetellaan tutkimuksen tekemistä, joten ohjaus kuului asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin pelko yliopistossa olisi tuo lopputyö. En osaa kuvitella, että osaisin noin vain lähteä luomaan tuollaista ja hallitsemaan niin suurta kokonaisuutta. En tunne ketään yliopistossa kävijää enkä tiedä millaista siellä on tai millaisia ihmisiä yleisesti ottaen. Käsitykseni yliopistoista on varmasti jotenkin vääristynyt. Pitääkö sen lopputyön tekemiseen vaadittava kyvykkyys löytyä ihmiseltä ennestään, vai oppiiko yliopiston aikana jotain, joka valmistelee siihen?

Tietysti oppii, ei sitä gradua suotta tehdä viimeisenä. Kaikista tärkeintä on oppia hallitsemaan ajankäyttöään ja pakottaa itsensä hommiin silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi. Mitään "kirjoitusfiiliksiä" tms. on turha jäädä odottelemaan.

Musta gradua oli kiva tehdä, koska sai itse päättää aiheen ja viedä tutkimusta siihen suuntaan mihin halusi. Meillä seminaari kesti kaksi lukuvuotta, joista ekana tein suunnitelman ja keräsin aineiston. Välikesänä kirjoitin suurimman osan tekstistä ja palautin työn seuraavana helmikuuna. Ei ollut mikään kiire missään vaiheessa, koska olin aikatauluttanut tekemiseni ja seurasin omaa aikatauluani tarkasti. En olisi voinut tehdä koko hommaa kuukaudessa tai edes kahdessa, koska tuossa vaiheessa oli vielä paljon muitakin opintoja viimeistelyn alla. Mutta hyvän (realistisen) aikataulun kanssa homma pysyi kasassa, stressi poissa ja aikaa jäi muuhunkin, myös vapaa-ajan juttuihin. Olen opetusalalla.

Käytännössä gradu on vain kokoelma saman aiheen ympärillä pyöriviä esseitä. Se kannattaa ajatella pienten palojen kautta eikä isona tekstimöykkynä.

Kyllä itse ainakin uskon, että opparin voi saada vaikka viikonlopun aikana valmiiksi. Edelyttäen tietysti, että tutkimukset ym. on tehty ja jäljelle jää "vain" itse kirjoitusprosessi.

Itse olen yhden illan aikana kirjoittanut yli 20 sivua reflektoivaa oppimispäiväkirjaa, pari sivua/kurssin aihealue. Ei nyt tietysti millään lailla verrattavissa mutta itselleni asiat oli kuitenkin uusia. Pienin homma itselleni ainakin opparissakin on itse kirjoitusurakka.

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin pelko yliopistossa olisi tuo lopputyö. En osaa kuvitella, että osaisin noin vain lähteä luomaan tuollaista ja hallitsemaan niin suurta kokonaisuutta. En tunne ketään yliopistossa kävijää enkä tiedä millaista siellä on tai millaisia ihmisiä yleisesti ottaen. Käsitykseni yliopistoista on varmasti jotenkin vääristynyt. Pitääkö sen lopputyön tekemiseen vaadittava kyvykkyys löytyä ihmiseltä ennestään, vai oppiiko yliopiston aikana jotain, joka valmistelee siihen?

Mä en ole tehnyt kuin ammattikorkean opinnäytetyön, mut siihen sai koululta tosi hyvän tuen ja opastuksen. Olin alkusyksystä tätini väitöstilaisuudessa ja hyvin samanlaiselta sekin kuulosti, tietysti vaan huomattavan paljon laajemmalta ja syvällisemmin käsitellyltä kuin joku 30 sivun mittainen amk-oppari. Tykkäsin opparin teosta amk:ssa (vaikka todellakin tykkäsin myös siitä kun sain sen palautettua 😁) ja varmaan tykkäisin myös gradun teosta, jos vielä joskus päätän lähteä yliopistoon. Tai ehkä jopa väitöskirjan.