Onko täällä muita lyhyitä? Listataan arkielämän haasteita

En yllä soittamaan ovikelloa vaikka olis tikkaat mukana, 49 cm

Onhan niitä huonoja puolia just noi vaatteet ja ylähyllyt yms mutta aika arkisia juttuja joiden kanssa pärjää ihan hyvin. Kaikista eniten ärsyttää se että vaikka olet aikuinen ja pukeudut kuten aikuinen, sua pidetään teininä, jopa lapsena, siis henkisesti. Että kun ei ole ns. aikuisen mitoissa niin siellä korvien välissäkään ei voi olla mitään. Pidetään naiivina, lapsellisena, hölmönä ja jotenkin avuttomana vaikka ei tunneta toista yhtään, se vain on automaattinen oletus. Se on varsinkin työelämässä ja koulussa ikävä ilmiö kun tuntuu ettei sua oteta tosissaan ja et jotenkaan muka ole kykenevä samoihin asioihin kuin muut.

Toinen asia mikä välillä ärsyttää on se pituuden ihmettely ääneen. "ootko sä aina ollut noin lyhyt?" "miks sä oot noin lyhyt?" "Ootpas sä lyhyt!" En minä näistä aina jaksa hernettä vetää nenään mutta ihmetyttäähän tuo, eikö ihmiset koskaan ole nähneet erilaisia ihmisiä? :D Ei ole hyväksyttävää mennä kyselemään että onko sulla aina ollut noin iso nenä tai että ootko sä ollut aina noin lihava, mutta lyhyydestä saa sanoa ihan mitä tahansa.

 

N22 ja 153cm

Vierailija kirjoitti:

Mulla pitkänä ärsyttää lyhyiden avuttomuus. On niitä sellaisia tomeriakin, jotka tekee vaikka on hankalaa, mutta sitten on näitä "Hei voitko tulla antaa mulle ton suolan tosta ylähyllyltä ku mä en yllä?" tai "No Pirkko(=minä)han ripustaa kaikkiin 45 hotellihuoneeseen verhot nipsuille, kun on niin pitkä! Me lyhyet katotaan vierestä ja mopataan vähän lattiaa"

Sen sijaan, että joka kerta ärsyyntyisit, niin voisit yrittää opetella tilannetajua. Vosin lyödä vetoa, että aika moni lyhyempi -jos oikeati kaikkein lyhyempiä olisi ikinä palkattukaan hotellisiivojiksi- vaihteeksi vaihtaisi niitä verhoja sen sijaan, että moppaisivat lattiaa. T. Se lyhytkasvuinen, joka on tahtomattaan suunnilleen mopin mittainen  

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä huonoja puolia just noi vaatteet ja ylähyllyt yms mutta aika arkisia juttuja joiden kanssa pärjää ihan hyvin. Kaikista eniten ärsyttää se että vaikka olet aikuinen ja pukeudut kuten aikuinen, sua pidetään teininä, jopa lapsena, siis henkisesti. Että kun ei ole ns. aikuisen mitoissa niin siellä korvien välissäkään ei voi olla mitään. Pidetään naiivina, lapsellisena, hölmönä ja jotenkin avuttomana vaikka ei tunneta toista yhtään, se vain on automaattinen oletus. Se on varsinkin työelämässä ja koulussa ikävä ilmiö kun tuntuu ettei sua oteta tosissaan ja et jotenkaan muka ole kykenevä samoihin asioihin kuin muut.

Toinen asia mikä välillä ärsyttää on se pituuden ihmettely ääneen. "ootko sä aina ollut noin lyhyt?" "miks sä oot noin lyhyt?" "Ootpas sä lyhyt!" En minä näistä aina jaksa hernettä vetää nenään mutta ihmetyttäähän tuo, eikö ihmiset koskaan ole nähneet erilaisia ihmisiä? :D Ei ole hyväksyttävää mennä kyselemään että onko sulla aina ollut noin iso nenä tai että ootko sä ollut aina noin lihava, mutta lyhyydestä saa sanoa ihan mitä tahansa.

 

N22 ja 153cm

Tuo ihmettely on kyllä joku kunnon oikosulku. Valitettavasti toisilla jää suu käymään sellaisen sattuessa. Mitähän he odottavat vastaukseksi? "Ei, olin ennen pidempi, mutta kutistuin saunassa?"

Vierailija kirjoitti:

En yllä soittamaan ovikelloa vaikka olis tikkaat mukana, 49 cm

Olen varma, että osa kieltäytyy uskomasta, että näin lyhyitä aikuisia on edes olemassa (muuallakin kuin sirkuksessa) - tajuamatta lainkaan mikä kommentin pointti on; riippumatta siitä oliko edellisen kommentin kirjoittaja oikeasti vajaa puolimetriä pitkä vai enemmän tai vähemmän pidempi.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te olette siis niitä savolaisia persjalkoja, jotka pukeudutte Helsingissä trikoisiin?

Sukujuuret on kyllä Uudeltamaalta, enkä oo trikoisiin tota perääni verhonut kuin koulun jumpatunneille aikoinaan :D Jalat on kieltämättä lyhyet, eihän ne kovin pitkät voi olla tällä pituudella. 

"Mulla pitkänä ärsyttää lyhyiden avuttomuus. On niitä sellaisia tomeriakin, jotka tekee vaikka on hankalaa, mutta sitten on näitä "Hei voitko tulla antaa mulle ton suolan tosta ylähyllyltä ku mä en yllä?" tai "No Pirkko(=minä)han ripustaa kaikkiin 45 hotellihuoneeseen verhot nipsuille, kun on niin pitkä! Me lyhyet katotaan vierestä ja mopataan vähän lattiaa""

Tota, mitäs pahaa siinä on, jos pyytää apua? Ja jos ei ylety edes tikkailla, niin minkäs voit - eikö ole parempi että sitten mopataan sitä lattiaa, eikä vaan seisota tekemättä mitään?

Höpsis, ylettyy kyllä tikkailla kuka tahansa laittamaan verhot nipsuille, mutta kun on niin mukava ja helppo heittäytyä avuttomaksi. Ja kaikki lyhyet ei tosiaan tällaisia ole, mutta hyvin monet ovat. 

Itse olen 152 ja komppaan kaikkia alle 155cm jotka tässä ketjussa ovat kirjoittaneet. Ne 160cm + ovat ihan normaalipituisia.

Onneksi on taloustikkaat ja pidempiä ihmisiä ympäri apuna :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te olette siis niitä savolaisia persjalkoja, jotka pukeudutte Helsingissä trikoisiin?

Sukujuuret on kyllä Uudeltamaalta, enkä oo trikoisiin tota perääni verhonut kuin koulun jumpatunneille aikoinaan :D Jalat on kieltämättä lyhyet, eihän ne kovin pitkät voi olla tällä pituudella. 

"Mulla pitkänä ärsyttää lyhyiden avuttomuus. On niitä sellaisia tomeriakin, jotka tekee vaikka on hankalaa, mutta sitten on näitä "Hei voitko tulla antaa mulle ton suolan tosta ylähyllyltä ku mä en yllä?" tai "No Pirkko(=minä)han ripustaa kaikkiin 45 hotellihuoneeseen verhot nipsuille, kun on niin pitkä! Me lyhyet katotaan vierestä ja mopataan vähän lattiaa""

Tota, mitäs pahaa siinä on, jos pyytää apua? Ja jos ei ylety edes tikkailla, niin minkäs voit - eikö ole parempi että sitten mopataan sitä lattiaa, eikä vaan seisota tekemättä mitään?

Höpsis, ylettyy kyllä tikkailla kuka tahansa laittamaan verhot nipsuille, mutta kun on niin mukava ja helppo heittäytyä avuttomaksi. Ja kaikki lyhyet ei tosiaan tällaisia ole, mutta hyvin monet ovat. 

Ja se vielä, että on eri asia jos kysytään onko OK, että sinä pituutesi takia teet tämän niskantappohomman kokonaisuudessaan yksin, samalla kun me muut haahuillaan velttona ympäriinsä. Mikään velvollisuushan minulla ei ole tehdä enemmän töitä tai vaativampia hommia kuin kukaan muukaan vain ja ainoastaan pituuteni tähden, varsinkaan jos se ei palkassa näy millään tavalla.

Harvoin koen pituuttani häiritsevänä, no baarijakkarat on paholaisen keksintö. Siinä sitten könyät kuin hevosen selkään ja hameessa vielä hyvässä lykyssä ja koitat näyttää tyylikkäältä aikuiselta 😂. Jakkaralle päästyäsi heiluttelet jalkojasi kuin lapsi ja mietit miten pääset alas vähemmän huomiotaherättävästi.

Kenkien lisäksi monessa kaupassa on myös farkut pinottu pienimmät koot ylimmäksi metodilla. Nippanappa näkee ylähyllyn reunassa lapun 25", eikä toivoakaan ylettää sinne.

N50 156 cm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te olette siis niitä savolaisia persjalkoja, jotka pukeudutte Helsingissä trikoisiin?

Sukujuuret on kyllä Uudeltamaalta, enkä oo trikoisiin tota perääni verhonut kuin koulun jumpatunneille aikoinaan :D Jalat on kieltämättä lyhyet, eihän ne kovin pitkät voi olla tällä pituudella. 

"Mulla pitkänä ärsyttää lyhyiden avuttomuus. On niitä sellaisia tomeriakin, jotka tekee vaikka on hankalaa, mutta sitten on näitä "Hei voitko tulla antaa mulle ton suolan tosta ylähyllyltä ku mä en yllä?" tai "No Pirkko(=minä)han ripustaa kaikkiin 45 hotellihuoneeseen verhot nipsuille, kun on niin pitkä! Me lyhyet katotaan vierestä ja mopataan vähän lattiaa""

Tota, mitäs pahaa siinä on, jos pyytää apua? Ja jos ei ylety edes tikkailla, niin minkäs voit - eikö ole parempi että sitten mopataan sitä lattiaa, eikä vaan seisota tekemättä mitään?

Höpsis, ylettyy kyllä tikkailla kuka tahansa laittamaan verhot nipsuille, mutta kun on niin mukava ja helppo heittäytyä avuttomaksi. Ja kaikki lyhyet ei tosiaan tällaisia ole, mutta hyvin monet ovat. 

En suoranaisesti viitannut tuohon verhojen ripustamiseen, kun puhuin tikkaista (ja niitäkin on eri korkuisia) - olisi pitänyt muotoilla asia toisin. Itse en työpaikassani ylettynyt vaihtamaan palovaroittimen patteria yrityksistäni huolimatta  edes niillä tikkailla, koska huonekorkeus oli normaalia korkeampi, eikä paikassa ollut kuin kaksiportaiset tikkaat. Ei olisi riittänyt edes kymmenen sentin lisäpituus - oon 146cm), joten normaalipituinen työkaverini joutui sen patterin vaihtamaan (ei kuulemma ärsyttänyt yhtään, vaikka joutuikin auttamaan)

Noi että pystyy heiluttelemaan jalkoja ilmassa on jo erikseen lyhytjalkaisten juttuja. Itsekin alle 160cm ja just täydellisesti osuu jalat maahan julkissa kulkuvälineissä. Ja oikeestaan harvoin tunnen edes olevani liian lyhyt johonkin, ainoastaan paidat on monesti mun selälle liian pitkiä.

155 cm. Kaupassa en välttämättä ylety ylähyllyille ja joskus ei löydä sitä jakkaraa. Mulla on lisäksi korkean paikan kammo, joten jos nousen keittiöjakkaralle, tarvitsisin tukea jostain. Lampun vaihtaminen plafondeihin, joista mieheni tykkää, on minulle mahdotonta. 

Sopivan mittaisia housuja on vaikea löytää kaupoista ja olen ihan ompelutaidoton. Lee Coopereita olen löytänyt joistakin Prismoista lahkeenpituudella 28 tuumaa.