Lue keskustelun säännöt.
Ylikiltin ongelma - mitä tehdä vai tehdäkö mitään?
28.10.2017 |
Minulla on traumatausta, joka on alkanut lapsuudessa (pitkittynyt trauma) ja ottanut vielä lisää osumaa aikuisiässä. Olen jo lapsesta muovautunut ylikiltiksi, tunnolliseksi ja muiden taakat omalla kustannuksellani kantavaksi. Toisaalta en ole syrjäänvetäytyvä (muuta kuin sisimpien tuntojeni puolesta) vaan iloinen ja tiettyyn pisteeseen asti sosiaalinen, auttavainen ja huolehtivainen, joten tilani jää muilta huomaamatta.
Tajuan nyt, että olen kuormittanut itseäni aivan liikaa viiden vuoden suhteessa, joka tietyllä tasolla on elämäni merkittävin. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta uutuudenviehätyksen karistessa miesten kuulo monesti tuppaa huonontumaan.
Olen siis nyt ottanut etäisyyttä ja huomaan voivani paljon paremmin. Tuo rakas ihminen imee minusta voimat, jotka tarvitsisin muuten vaikeassa elämäntilanteessani ihan itseeni. Hän ei tee sitä tietoisesti - en ainakaan usko, mutta ei ymmärrä laskevansa itsetuntoani ja jaksamistani, kun hän ei osoita myötätuntoa tai apua tilannettani kohtaan. Olen siis alkanut kuvitella, ettei tilanteeni ole niin paha, että taas pitäisi vaan purra hammasta, kääriä hihat ja sukellella yksin itsensä läpi synkkien vesien kiinteälle maalle.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että olen burn outin partaalla ja saanut pari raivokohtausta hänen asenteestaan. Tajuan nyt, että hänen tapansa toimia vahvistaa vanhoja traumojani, mikä on osaltaan syventänyt kuoppaani.
Ja se kysymys kuuluu, karistanko vaan tämän rakkaimman ihmisen elämästäni, jotta pelastan itseni vai yritänkö vielä selittää ja pyytää ymmärtämään minun tunteitani ja tarpeitani. Minä olen pitkään joustanut kaikki riitatilanteet, yrittänyt olla helppo ja vaivaton enkä vaan jaksa enää yhtään. En edes tykkää riidoista ja draamasta vaan tasapainoisesta elämästä.
Jos otan häneen yhteyttä, pelkään että mitä tahansa sanon, nähdään hänen osaltaan manipulointiyrityksenä. Ja sitähän se tietysti siinä mielessä onkin, että joku muutos pitäisi tapahtua. Missä menee tasapainoisen neuvottelun ja häiriintyneen manipuloinnin raja? Oletettavasti mikä tahansa sana johtaa tässä mielentilassa riitaan. Ja jos vaan feidaan, onko sekin sitten aika ikävästi tehty.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Tuollaisen odottaminen itselle parisuhteelta on myös erittin itsekästä. Samaa, mistä miestä syytät.
Kyseessähän ei ollut mikään syytös. Vain realismi. Kukaan ei jaksa olla kenekään24seiska terapeutti. Jos ei tule kohdatuksi ITSENÄÄN eli NAISENA. Tämä mies selvästi haluaa naisensa olevansa vain ja ainoastaan hänen traumojsena käsittelijänä ja terapeuttina. Toivottavasti on ymmärtänyt jättää miehen, joka ei ole itselleen ajoissa etsinyt sitä ammatillista apua. Naisen tehtävä ei ole olla miehen käyttöesine.
Ansaitset parempaa, Nainen.
Ei se, ettei nainen jaksa olla 24/7 terapeutti tarkoita sitä, että miehen pitäisi osoittaa naiselle miten arvokas hän on. Se pitää naisen osata ymmärtää ihan itsekseenkin.
Tyypillinen assburgerin kommentti. Tai narskun. Tai sekä että. Be blind, my friend.
Jos sinä tarvitset hemmottelua joltakin kokeaksesi itsesi arvokkaaksi olet menettänyt jotain säälittävää itsestäsi. Minä pystyn kokemaan itseni täydelliseksi ilman kenenkään tarvetta hemmotella minua millään lailla. Enkä ala kuuntelemaan mitään paskaisia syytöksiä siitä, etten piittaa, kun partneri ei saa sitä eikä tätä. Arvostava kohtelu on aivan eri asia. Ettei kiusata, astuta toisen varpaille, mitätöidä, syyllistetä jne.
Kyllä aikuinen mies haluaa luonnollisesti pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä. Kaltaisesi -ei mitään naiselle - miehet kyllä jäävät yksin ja täytyypä sanoa, että en ihmettele että suomalainen nainen lankeaa aika usein ulkomaan miehen vietäväksi - jossa naisen hemmottelu ja huomioiminen useasti on aivan eri tasolla - kuin kaltaisellasi - joomuttakunnaisentuleeollavainmuntarpeitanivartenyyh.
Minä olen kylläkin nainen, enkä todella ole vailla mitään hemmottelua miehiltä.
Oletko siis rekkalesbo. Vai vaan tyhmä nainen. Nainen, joka tyytyy mieheen joka ei KOSKAAN hemmottele tätä. Wtg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Mihin sinä sitä miestä tarvitset pitämään itseäsi arvokkaana? Tyypillinen nainen, tyypillinen itsetunnoton energiavampyyri. Mä olen ainakin arvokas eikä sitä tartte mulle kenenkään miehen todistaa millään lailla.
No minulle tähän mennessä kaikki elämäni miehet isästä lähtien ovat hyvän alun jälkeen osoittaneet, ettei minussa olekaan mitään arvoa. Ei sitä vakuutella tarvitse, mutta ihan normaali kohtelu olisi ok. Ja olen sietänyt pitkään huonoakin kohtelua odottaessani sen normalisoituvan takaisin. Luulin tämän viimeisen olevan eri maata.
Ap
En osoittanut tuota tekstiäni sinulle! Minusta on eri asia olettaa tulevansa kohdelluksi asiallisesti ja oikein, kuin odottaa arvostusta, jota on kaikenmaailman typerät hääpäivät ja oikeat lahjat niihin ja muu hemmottelu. Hemmottelu on toki plussaa, mutta kukaan itseään arvostaa nainen ei vaadi sitä rakkautensa ehtona.
Asia selvä. Eli et ole ostanut koskaan naisellesi yhtään lahjaa, koska ne ovat vain TYPERIÄ ja TYHMIÄ. Selvä se. Kukat yhtä hömpötystä.
Sulla on hyvä asenne. Varmaan naisesi on todella ylpeä sinusta. Pikku mies.
Vai oletko kenties mies, joka elättää fantasiaa naisestaan, jonka on tavannut netissä eikä ole edes häntä tavannut. LOL. Ja kuvittelee elävänsä silti parisuhteessa. Sillä juuri siltä nämä kommenttisi vaikuttavat.
Minä olen nainen, enkä todellakaan ole vailla miehiltä typerää hemmottelua. Saa antaa, mutta ennemmin arvostan suoraselkäisyyttä eikä esim. itkupotkuraivareita, että yäääää, sun pitää *sitä ja tätä* koska minä annoin sulle kylpyläloman!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Tuollaisen odottaminen itselle parisuhteelta on myös erittin itsekästä. Samaa, mistä miestä syytät.
Kyseessähän ei ollut mikään syytös. Vain realismi. Kukaan ei jaksa olla kenekään24seiska terapeutti. Jos ei tule kohdatuksi ITSENÄÄN eli NAISENA. Tämä mies selvästi haluaa naisensa olevansa vain ja ainoastaan hänen traumojsena käsittelijänä ja terapeuttina. Toivottavasti on ymmärtänyt jättää miehen, joka ei ole itselleen ajoissa etsinyt sitä ammatillista apua. Naisen tehtävä ei ole olla miehen käyttöesine.
Ansaitset parempaa, Nainen.
Ei se, ettei nainen jaksa olla 24/7 terapeutti tarkoita sitä, että miehen pitäisi osoittaa naiselle miten arvokas hän on. Se pitää naisen osata ymmärtää ihan itsekseenkin.
Tyypillinen assburgerin kommentti. Tai narskun. Tai sekä että. Be blind, my friend.
Jos sinä tarvitset hemmottelua joltakin kokeaksesi itsesi arvokkaaksi olet menettänyt jotain säälittävää itsestäsi. Minä pystyn kokemaan itseni täydelliseksi ilman kenenkään tarvetta hemmotella minua millään lailla. Enkä ala kuuntelemaan mitään paskaisia syytöksiä siitä, etten piittaa, kun partneri ei saa sitä eikä tätä. Arvostava kohtelu on aivan eri asia. Ettei kiusata, astuta toisen varpaille, mitätöidä, syyllistetä jne.
Kyllä aikuinen mies haluaa luonnollisesti pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä. Kaltaisesi -ei mitään naiselle - miehet kyllä jäävät yksin ja täytyypä sanoa, että en ihmettele että suomalainen nainen lankeaa aika usein ulkomaan miehen vietäväksi - jossa naisen hemmottelu ja huomioiminen useasti on aivan eri tasolla - kuin kaltaisellasi - joomuttakunnaisentuleeollavainmuntarpeitanivartenyyh.
Minä olen kylläkin nainen, enkä todella ole vailla mitään hemmottelua miehiltä.
Oletko siis rekkalesbo. Vai vaan tyhmä nainen. Nainen, joka tyytyy mieheen joka ei KOSKAAN hemmottele tätä. Wtg.
Miten niin "tyytyy"? Minä osaan itse hemmotlla itseäni. En minä siihen miestä kaipaa sitä antamaan. Ja ihan parisuhteessa olen, mutta kuten sanoin, arvostan paljon enemmän rehtiyttä, oman vastuun kantamista, kuin jotain tyhmää hemmottelua, jonka varjolla voikin sitten märistä minulle. Joo, ei kiitti. Eikä mun mies mulle mistään valitakaan. Tietää, miten lujilla mä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Tuollaisen odottaminen itselle parisuhteelta on myös erittin itsekästä. Samaa, mistä miestä syytät.
Kyseessähän ei ollut mikään syytös. Vain realismi. Kukaan ei jaksa olla kenekään24seiska terapeutti. Jos ei tule kohdatuksi ITSENÄÄN eli NAISENA. Tämä mies selvästi haluaa naisensa olevansa vain ja ainoastaan hänen traumojsena käsittelijänä ja terapeuttina. Toivottavasti on ymmärtänyt jättää miehen, joka ei ole itselleen ajoissa etsinyt sitä ammatillista apua. Naisen tehtävä ei ole olla miehen käyttöesine.
Ansaitset parempaa, Nainen.
Ei se, ettei nainen jaksa olla 24/7 terapeutti tarkoita sitä, että miehen pitäisi osoittaa naiselle miten arvokas hän on. Se pitää naisen osata ymmärtää ihan itsekseenkin.
Tyypillinen assburgerin kommentti. Tai narskun. Tai sekä että. Be blind, my friend.
Jos sinä tarvitset hemmottelua joltakin kokeaksesi itsesi arvokkaaksi olet menettänyt jotain säälittävää itsestäsi. Minä pystyn kokemaan itseni täydelliseksi ilman kenenkään tarvetta hemmotella minua millään lailla. Enkä ala kuuntelemaan mitään paskaisia syytöksiä siitä, etten piittaa, kun partneri ei saa sitä eikä tätä. Arvostava kohtelu on aivan eri asia. Ettei kiusata, astuta toisen varpaille, mitätöidä, syyllistetä jne.
Kyllä aikuinen mies haluaa luonnollisesti pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä. Kaltaisesi -ei mitään naiselle - miehet kyllä jäävät yksin ja täytyypä sanoa, että en ihmettele että suomalainen nainen lankeaa aika usein ulkomaan miehen vietäväksi - jossa naisen hemmottelu ja huomioiminen useasti on aivan eri tasolla - kuin kaltaisellasi - joomuttakunnaisentuleeollavainmuntarpeitanivartenyyh.
Minä olen kylläkin nainen, enkä todella ole vailla mitään hemmottelua miehiltä.
Oletko siis rekkalesbo. Vai vaan tyhmä nainen. Nainen, joka tyytyy mieheen joka ei KOSKAAN hemmottele tätä. Wtg.
Etkö sä osaa hemmotella itseäsi? Kantsis ehkä opetella.
Hemmottelu ei edes varsinaisesti ole arvostamista, vaan katson toisen arvostamiseksi ihan muut seikat. Toki osa naisista saa kaiken, arvostavaa kohtelua ja hemmottelua, ja se on hieno homma, mutta älkää sekoittako arvostusta miehiltä saamaanne hemmotteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten esim. joku kirjoitti palstalla isänsä ostaneen aina äidille mm. minkkiturkin yms. palailtuaan pettämisreissuilta. Mahtoi hemmottelu tuntua ihanalta.
Hah. Ap älä välitä näistä neuvoista. Itsekin olen vakavasta traumataustasta ja harvoille olen asioista mitään edes kertonut. En odota mitään keneltäkään. Ei ihmisistä ole siihen. Niillä on tärkeät murheet. Kuten raha, paino, naapurit, tavarat yms :) He kyllä vaativat että heitä kuunnellaan heidän tärkeissä murheissa, sitten kun saavat asiansa neuvoillani korjattua (olen omatoimisesti opiskellut psykologiaa 10v), he häipyvät. Vielä silloin ehkä yritän varovasti ilmaista, olipas paha päivä tossa, hyvä että hengissä säilyin, niin sanovat et hei soitellaan tos joskus 100v:n pääst ku oot taas koonnu ittes! :'DD Mut ei pidä vaatii et kukaan on mun terapeutti. Kaikki on vaan mus tosi pieles ja sillai. Et hei kyl tää homma menee iiiiiihan oikein, täytyy vaa jatkaa samaa rataa ni muil menee hyvin ja jos mä joku päivä tapan itteni ni nehän ties et mä oon ihan sairas! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah. Ap älä välitä näistä neuvoista. Itsekin olen vakavasta traumataustasta ja harvoille olen asioista mitään edes kertonut. En odota mitään keneltäkään. Ei ihmisistä ole siihen. Niillä on tärkeät murheet. Kuten raha, paino, naapurit, tavarat yms :) He kyllä vaativat että heitä kuunnellaan heidän tärkeissä murheissa, sitten kun saavat asiansa neuvoillani korjattua (olen omatoimisesti opiskellut psykologiaa 10v), he häipyvät. Vielä silloin ehkä yritän varovasti ilmaista, olipas paha päivä tossa, hyvä että hengissä säilyin, niin sanovat et hei soitellaan tos joskus 100v:n pääst ku oot taas koonnu ittes! :'DD Mut ei pidä vaatii et kukaan on mun terapeutti. Kaikki on vaan mus tosi pieles ja sillai. Et hei kyl tää homma menee iiiiiihan oikein, täytyy vaa jatkaa samaa rataa ni muil menee hyvin ja jos mä joku päivä tapan itteni ni nehän ties et mä oon ihan sairas! :)
Opettele ilmaisemaan räkäisen pahasti, niin annat niille edes huonon omatunnon.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Ap älä välitä näistä neuvoista. Itsekin olen vakavasta traumataustasta ja harvoille olen asioista mitään edes kertonut. En odota mitään keneltäkään. Ei ihmisistä ole siihen. Niillä on tärkeät murheet. Kuten raha, paino, naapurit, tavarat yms :) He kyllä vaativat että heitä kuunnellaan heidän tärkeissä murheissa, sitten kun saavat asiansa neuvoillani korjattua (olen omatoimisesti opiskellut psykologiaa 10v), he häipyvät. Vielä silloin ehkä yritän varovasti ilmaista, olipas paha päivä tossa, hyvä että hengissä säilyin, niin sanovat et hei soitellaan tos joskus 100v:n pääst ku oot taas koonnu ittes! :'DD Mut ei pidä vaatii et kukaan on mun terapeutti. Kaikki on vaan mus tosi pieles ja sillai. Et hei kyl tää homma menee iiiiiihan oikein, täytyy vaa jatkaa samaa rataa ni muil menee hyvin ja jos mä joku päivä tapan itteni ni nehän ties et mä oon ihan sairas! :)
Opettele kertomaan niille, että ei. Tää homma ei mene iiiiiihan oikein. In their face. Kyllä muittenkin tässä maailmassa on kehityttävä ja kasvettava. Sitten olisimme samassa veneessä kaikki :D Alkaiskohan sit kiinnostaa nekin, joilla ei mene koskaan hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo 'ei ihmisistä ole siihen' oli hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Ap älä välitä näistä neuvoista. Itsekin olen vakavasta traumataustasta ja harvoille olen asioista mitään edes kertonut. En odota mitään keneltäkään. Ei ihmisistä ole siihen. Niillä on tärkeät murheet. Kuten raha, paino, naapurit, tavarat yms :) He kyllä vaativat että heitä kuunnellaan heidän tärkeissä murheissa, sitten kun saavat asiansa neuvoillani korjattua (olen omatoimisesti opiskellut psykologiaa 10v), he häipyvät. Vielä silloin ehkä yritän varovasti ilmaista, olipas paha päivä tossa, hyvä että hengissä säilyin, niin sanovat et hei soitellaan tos joskus 100v:n pääst ku oot taas koonnu ittes! :'DD Mut ei pidä vaatii et kukaan on mun terapeutti. Kaikki on vaan mus tosi pieles ja sillai. Et hei kyl tää homma menee iiiiiihan oikein, täytyy vaa jatkaa samaa rataa ni muil menee hyvin ja jos mä joku päivä tapan itteni ni nehän ties et mä oon ihan sairas! :)
Opettele kertomaan niille, että ei. Tää homma ei mene iiiiiihan oikein. In their face. Kyllä muittenkin tässä maailmassa on kehityttävä ja kasvettava. Sitten olisimme samassa veneessä kaikki :D Alkaiskohan sit kiinnostaa nekin, joilla ei mene koskaan hyvin?
Se on vaikeaa, mutta sulla on oikeus siihen. On vaikeaa aiheuttaa muille paska olo, mutta onko se väärin? Ei, sillä kaikki täällä ovat vastuussa omista fiiliksistään. Sun reaktiot herättää heissä vain pahan olon, jos heissä on jotain, mitä heissä ei pitäisi olla. Kuten liikaa itsekkyyttä jne. Se on heille ihan oikein joutua käsittelemään kyseisisä tunteita. Vaikka ikävää, mut hei, life is a bitch.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo 'ei ihmisistä ole siihen' oli hyvin sanottu.
Kyllä niistä on, kun se hierotaan niiden naamalle. Ja hieromalla sen niiden naamalle näet, keistä on, ja keistä ei. Jälkimmäiset voi syyllä unohtaa. Niinkin kypsiä ihmisiä ON olemassa, jotka kykenee ottamaan muiden pahaa oloa vastaan murtumatta. Etsikäämme heitä.
Ehkä se on just se Jeesuksen rakkaus, jolle sä voit oksentaa kaiken sun pahan olon ja Jeesus ei murru, hän kestää sen. Sitä on rakkaus. Mikään vitun hemmottelu ei sitä ole. Rakkautta siis. Rakkautta on murtumatta kestää toisen pahoinvointi, koska se ei ole sinun ongelmasi. Mutta sinä syytät ja hylkäät pahoinvoivan, koska sinä luulet, että pahoinvoiva syyttää olollaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on just se Jeesuksen rakkaus, jolle sä voit oksentaa kaiken sun pahan olon ja Jeesus ei murru, hän kestää sen. Sitä on rakkaus. Mikään vitun hemmottelu ei sitä ole. Rakkautta siis. Rakkautta on murtumatta kestää toisen pahoinvointi, koska se ei ole sinun ongelmasi. Mutta sinä syytät ja hylkäät pahoinvoivan, koska sinä luulet, että pahoinvoiva syyttää olollaan sinua.
Ja tämä "sinä" on siis ihminen, joka tuomitsee aloittajan ja kaltaisensa, tai pahaa oloaan ympäriinsä oireilevan, ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo 'ei ihmisistä ole siihen' oli hyvin sanottu.
Kyllä niistä on, kun se hierotaan niiden naamalle. Ja hieromalla sen niiden naamalle näet, keistä on, ja keistä ei. Jälkimmäiset voi syyllä unohtaa. Niinkin kypsiä ihmisiä ON olemassa, jotka kykenee ottamaan muiden pahaa oloa vastaan murtumatta. Etsikäämme heitä.
Minusta kuulostaa ikävältä, että puhutaan pahan olon vastaanottamisesta. Mielestäni se ei ole suoranaisesti pahan olon vastaanottamista vaan ihan vaan maanläheisemmin ystävyyttä, jos lohduttaa toista läheisen kuoltua, rakkaansa sairastaessa tai menettäessä työnsä tai joutuessa taloudelliseen katastrofiin. Vasta se, että nuo asiat mitätöidään vuorovaikutuksessa täysin aiheuttavat sen varsinaisen pahan olon, joka taas olisi ollut helposti vältettävissäkin. Pahaa oloa ei olisi syntynyt, jos ihmissuhde olisi tasapainoinen.
Ap
Ei ole väärin oksentaa omaa pahaa oloaan muiden päälle, jos nämä ovat siis sen aiheuttajia. On itse katsottava, ettei anna kenenkään tehdä sitä itselle, vaikka itse aiheuttaisikin muissa paha oloa. Haluan, että he käsittelevät sen itsekseen. Kuten heistäkin mun on käsiteltävä heidän minulle aiheuttamasa pahoinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo 'ei ihmisistä ole siihen' oli hyvin sanottu.
Kyllä niistä on, kun se hierotaan niiden naamalle. Ja hieromalla sen niiden naamalle näet, keistä on, ja keistä ei. Jälkimmäiset voi syyllä unohtaa. Niinkin kypsiä ihmisiä ON olemassa, jotka kykenee ottamaan muiden pahaa oloa vastaan murtumatta. Etsikäämme heitä.
Minusta kuulostaa ikävältä, että puhutaan pahan olon vastaanottamisesta. Mielestäni se ei ole suoranaisesti pahan olon vastaanottamista vaan ihan vaan maanläheisemmin ystävyyttä, jos lohduttaa toista läheisen kuoltua, rakkaansa sairastaessa tai menettäessä työnsä tai joutuessa taloudelliseen katastrofiin. Vasta se, että nuo asiat mitätöidään vuorovaikutuksessa täysin aiheuttavat sen varsinaisen pahan olon, joka taas olisi ollut helposti vältettävissäkin. Pahaa oloa ei olisi syntynyt, jos ihmissuhde olisi tasapainoinen.
Ap
Niin, tarkoitankin sitä pahaa oloa, joka syntyy, kun surua ei vastaanoteta. Se on oikeus ilmaista ja antaa toisen kantaa vastuu sen herättämien tunteitte nsa käsittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo 'ei ihmisistä ole siihen' oli hyvin sanottu.
Kyllä niistä on, kun se hierotaan niiden naamalle. Ja hieromalla sen niiden naamalle näet, keistä on, ja keistä ei. Jälkimmäiset voi syyllä unohtaa. Niinkin kypsiä ihmisiä ON olemassa, jotka kykenee ottamaan muiden pahaa oloa vastaan murtumatta. Etsikäämme heitä.
Minusta kuulostaa ikävältä, että puhutaan pahan olon vastaanottamisesta. Mielestäni se ei ole suoranaisesti pahan olon vastaanottamista vaan ihan vaan maanläheisemmin ystävyyttä, jos lohduttaa toista läheisen kuoltua, rakkaansa sairastaessa tai menettäessä työnsä tai joutuessa taloudelliseen katastrofiin. Vasta se, että nuo asiat mitätöidään vuorovaikutuksessa täysin aiheuttavat sen varsinaisen pahan olon, joka taas olisi ollut helposti vältettävissäkin. Pahaa oloa ei olisi syntynyt, jos ihmissuhde olisi tasapainoinen.
Ap
Niin, tarkoitankin sitä pahaa oloa, joka syntyy, kun surua ei vastaanoteta. Se on oikeus ilmaista ja antaa toisen kantaa vastuu sen herättämien tunteitte nsa käsittelystä.
Tai siis tarkoitatko, ettei tukeasi vastaanoteta? Ja sinulle tulee siitä paha olo? Miksi?
Ihan selvennykseksi, että minun tavoitteeni on, että kenelläkään ei olisi paha olo eikä kenenkään tarvitsisi sitä vastaanottaa. Mutta että kaikki vastavuoroisesti tukisivat toisiaan elämän karikoissa, jolloin vellovalta henkiseltä pahoinvoinnilta vältytään.
Ap
Ihan nyt selvyyden vuoksi mainittakoon sukupuolet. Minä olen nainen, vastapuoli mies. Onko minussa jotain maskuliinista vai sekoiletko muuten vaan?
Ap