Lue keskustelun säännöt.
Ylikiltin ongelma - mitä tehdä vai tehdäkö mitään?
28.10.2017 |
Minulla on traumatausta, joka on alkanut lapsuudessa (pitkittynyt trauma) ja ottanut vielä lisää osumaa aikuisiässä. Olen jo lapsesta muovautunut ylikiltiksi, tunnolliseksi ja muiden taakat omalla kustannuksellani kantavaksi. Toisaalta en ole syrjäänvetäytyvä (muuta kuin sisimpien tuntojeni puolesta) vaan iloinen ja tiettyyn pisteeseen asti sosiaalinen, auttavainen ja huolehtivainen, joten tilani jää muilta huomaamatta.
Tajuan nyt, että olen kuormittanut itseäni aivan liikaa viiden vuoden suhteessa, joka tietyllä tasolla on elämäni merkittävin. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta uutuudenviehätyksen karistessa miesten kuulo monesti tuppaa huonontumaan.
Olen siis nyt ottanut etäisyyttä ja huomaan voivani paljon paremmin. Tuo rakas ihminen imee minusta voimat, jotka tarvitsisin muuten vaikeassa elämäntilanteessani ihan itseeni. Hän ei tee sitä tietoisesti - en ainakaan usko, mutta ei ymmärrä laskevansa itsetuntoani ja jaksamistani, kun hän ei osoita myötätuntoa tai apua tilannettani kohtaan. Olen siis alkanut kuvitella, ettei tilanteeni ole niin paha, että taas pitäisi vaan purra hammasta, kääriä hihat ja sukellella yksin itsensä läpi synkkien vesien kiinteälle maalle.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että olen burn outin partaalla ja saanut pari raivokohtausta hänen asenteestaan. Tajuan nyt, että hänen tapansa toimia vahvistaa vanhoja traumojani, mikä on osaltaan syventänyt kuoppaani.
Ja se kysymys kuuluu, karistanko vaan tämän rakkaimman ihmisen elämästäni, jotta pelastan itseni vai yritänkö vielä selittää ja pyytää ymmärtämään minun tunteitani ja tarpeitani. Minä olen pitkään joustanut kaikki riitatilanteet, yrittänyt olla helppo ja vaivaton enkä vaan jaksa enää yhtään. En edes tykkää riidoista ja draamasta vaan tasapainoisesta elämästä.
Jos otan häneen yhteyttä, pelkään että mitä tahansa sanon, nähdään hänen osaltaan manipulointiyrityksenä. Ja sitähän se tietysti siinä mielessä onkin, että joku muutos pitäisi tapahtua. Missä menee tasapainoisen neuvottelun ja häiriintyneen manipuloinnin raja? Oletettavasti mikä tahansa sana johtaa tässä mielentilassa riitaan. Ja jos vaan feidaan, onko sekin sitten aika ikävästi tehty.
Kommentit (224)
Ajatusvirheistä fysiikan professori Kari Enqvistin sanoin: jos on ihan höpö höpöä, ei ole edes väärin. Jos ei ole ajatustakaan, ei mene väärinkään. Nyksälläsi puuttuu ajatus, se suoltaa vain höpö höpöä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, varmaan kukaan ei ymmärrä mitään ja etenkään tässä julkisella palstalla en voi kaikkia yksityiskohtia avata. Sehän se ongelma kai on, että toisen kokemusta ei voi nähdä tai tuntea. Mutta empatiakyvyn tasoissa on eroja eri yksilöillä.
Otetaan esimerkki, että siskoni on jäänyt junan alle ja olen itse sairastunut syöpään. Normaalin ihmisen pitäisi mielestäni tajuta, että asiat ovat huonosti, etenkin kun kotona alkaa näkyä merkkejä elämänhallinnan menettämisestä. Siinä kohtaa pitäisi läheisen ihmisen pystyä jotenkin kohtaamaan toinen aidosti vähintään osoittamalla, että tilanne on tunnistettu. Apukaan ei olisi pahitteeksi.
Ja nyt sitten, koska pohja elämälleni on huono, olen tyytynyt ihan liian pitkään siihen, että toinen mitätöi ongelmieni tason ja olen alkanut pitää asiat itselläni ja tuntea itseni arvottomaksi paskaksi. Paitsi nyt, kun pato alkaa tulvia yli ja tunnen nääntyväni tai tapahtuvan jotain lopullista vahinkoa omalle terveydelleni ellen tee jotain radikaalia muutosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, varmaan kukaan ei ymmärrä mitään ja etenkään tässä julkisella palstalla en voi kaikkia yksityiskohtia avata. Sehän se ongelma kai on, että toisen kokemusta ei voi nähdä tai tuntea. Mutta empatiakyvyn tasoissa on eroja eri yksilöillä.
Otetaan esimerkki, että siskoni on jäänyt junan alle ja olen itse sairastunut syöpään. Normaalin ihmisen pitäisi mielestäni tajuta, että asiat ovat huonosti, etenkin kun kotona alkaa näkyä merkkejä elämänhallinnan menettämisestä. Siinä kohtaa pitäisi läheisen ihmisen pystyä jotenkin kohtaamaan toinen aidosti vähintään osoittamalla, että tilanne on tunnistettu. Apukaan ei olisi pahitteeksi.
Ja nyt sitten, koska pohja elämälleni on huono, olen tyytynyt ihan liian pitkään siihen, että toinen mitätöi ongelmieni tason ja olen alkanut pitää asiat itselläni ja tuntea itseni arvottomaksi paskaksi. Paitsi nyt, kun pato alkaa tulvia yli ja tunnen nääntyväni tai tapahtuvan jotain lopullista vahinkoa omalle terveydelleni ellen tee jotain radikaalia muutosta.
Ap
Juuri näin!!! Hienoa tykitystä henkisille kermaperseille, joilla ei ole ollut oikeita ongelmia!!! Tai joiden äiti oli juoppo ja se oikeuttaa heidät olemaan ymmärtämättä ketään. Ei se niin mene. Jos äitisi oli juoppo, niin MUILLAKIN tässä maassa on voinut olla ongelmia, ihan oikeita.
Vierailija kirjoitti:
On ok asettaa omia rajojaan. Ja myös läheisillämme on se sama oikeus.
Ymmärrän ja ero on tässä tapauksessa tervein vaihtoehto. Kannan vaan syyllisyyttä siitäkin ja siitä, miten hoitaisin asian siististi. Rakastan tätä ihmistä ja kunnioitan häntä edelleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok asettaa omia rajojaan. Ja myös läheisillämme on se sama oikeus.
Ymmärrän ja ero on tässä tapauksessa tervein vaihtoehto. Kannan vaan syyllisyyttä siitäkin ja siitä, miten hoitaisin asian siististi. Rakastan tätä ihmistä ja kunnioitan häntä edelleen.
Ap
Läheisellä on oikeus asettaa rajoja, sanoi tuo toinen kirjoittaja, oikein, mutta ei oikeus riistää sinua
Tässä kohtaa tosiaankin voisi sanoa, että (riittää kun) hoidat omat asiasi :) Älä murehdi toisesta. Sinulle voisi olla muuten apua kirjasta nimeltä Maaenkelit :)
5,6,7 ja 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sen kirjan nimi on näköjään Oletko maaenkeli? Doreen Virtuen kirjoittama. Hän on psykologian tohtori
https://www.prisma.fi/fi/ProductDisplay?storeId=11851&errorViewName=Pro…
Kirja ylikiltteydestä, niille jotka haluavat säilyttää herkkyytensä ja auttavaisen mielen, mutta ymmärtää milloin asettaa rajat sille, miten muut meitä kohtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Vierailija kirjoitti:
https://www.prisma.fi/fi/ProductDisplay?storeId=11851&errorViewName=Pro…
Kirja ylikiltteydestä, niille jotka haluavat säilyttää herkkyytensä ja auttavaisen mielen, mutta ymmärtää milloin asettaa rajat sille, miten muut meitä kohtelevat.
Linkki ei toiminut, laitatko vielä kirjan nimen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kukaan muu ei ole sinä tässä maailmassa. Sinä olet todella tärkeä. Läheisesi voi olla kyvytön empatiaan tai hän suojaa itseään, ei voi tietää. Emme voi paljoa lähimmäistemme valinnoille, mutta rohkeasti saat rakastaa itseäsi, saat valita, saat vaikuttaa. Ja olet rakastettu. Minä ylikiltti löysin rakkauden, joka ei koskaan hylkää, Jeesuksesta. Ja uskallan valtavasti enemmän. Sinäkin saat uskaltaa elää omaa elämääsi! Nyt varmasti tätäkin tässä pilkataan, mutta, en ketään ole halunnut ketjussa syyllistää, en alistaa..sinun elämäsi on tärkeä,samoin muiden tässä kommentoivien. Toivon, että löydät rohkeuden, rauhan, rakkauden ja onnen. Siunausta sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kukaan muu ei ole sinä tässä maailmassa. Sinä olet todella tärkeä. Läheisesi voi olla kyvytön empatiaan tai hän suojaa itseään, ei voi tietää. Emme voi paljoa lähimmäistemme valinnoille, mutta rohkeasti saat rakastaa itseäsi, saat valita, saat vaikuttaa. Ja olet rakastettu. Minä ylikiltti löysin rakkauden, joka ei koskaan hylkää, Jeesuksesta. Ja uskallan valtavasti enemmän. Sinäkin saat uskaltaa elää omaa elämääsi! Nyt varmasti tätäkin tässä pilkataan, mutta, en ketään ole halunnut ketjussa syyllistää, en alistaa..sinun elämäsi on tärkeä,samoin muiden tässä kommentoivien. Toivon, että löydät rohkeuden, rauhan, rakkauden ja onnen. Siunausta sinulle.
Kiitos! Minun on ollut viime vuosina vaikea kyetä kääntymään edes Jumalan puoleen. On tuntunut, ettei hän muista minua, kun on antanut niin isoja vastoinkäymisiä. Toisaslta, olen hengissä eli olen selvinnyt jokaisesta päivästä, mutta menetin kyvyn rukoilla ja pyytää mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exälläni oli samanlaisia ylikiltteydestä johtuvia ongelmia elämässään. Hän ajoi toiminnallaan suhteemme aikana itsensä pari kertaa burnoutin partaalle. Menneisyydessään hänellä olikin kaksi burnout-kokemusta. Yritin auttaa häntä parhaani mukaan, iskostaa häneen rennompaa asennetta. Otin yhä enemmän vastuuta yhteisestä elämästämme, jotta hänellä olisi vähemmän kontollaan.
Meillä oli hyvät edellytykset olla onnellisia ja iloisia. Välimme olivat erittäin hyvät ja lämpimät, tulimme hyvin toimeen taloudellisesti, kotimme oli siisti ja järjestyksessä. Asiamme muutenkin. Kuitenkin hänen ongelmansa pitivät hänet stressaantuneena ja onnettomana.
Minäkin aloin tulla onnettomaksi, kun en tiennyt enää mitä tehdä kaikesta yrityksestäni huolimatta. Olin turhautunut. Loppujen lopuksi tilanne johti siihen, että minä olin palamassa loppuun. Lähes kaikki oli siinä vaiheessa jo minun vastuullani. Erosin, koska en jaksanut enää. En pystynyt enkä osannut ratkaista hänen ongelmiaan millään määrällä rakkautta ja välittämistä.
Nyt hän elää yksin ongelmiensa keskellä. Välitän hänestä edelleen paljon. Haluaisin edelleen auttaa häntä, mutten voi. Ihminen ei pysty ratkomaan toisen ongelmia. Ymmärtää voi ja se onkin tärkeää, mutta ratkaisuja ei pysty tekemään toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Tuollaisen odottaminen itselle parisuhteelta on myös erittin itsekästä. Samaa, mistä miestä syytät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kukaan muu ei ole sinä tässä maailmassa. Sinä olet todella tärkeä. Läheisesi voi olla kyvytön empatiaan tai hän suojaa itseään, ei voi tietää. Emme voi paljoa lähimmäistemme valinnoille, mutta rohkeasti saat rakastaa itseäsi, saat valita, saat vaikuttaa. Ja olet rakastettu. Minä ylikiltti löysin rakkauden, joka ei koskaan hylkää, Jeesuksesta. Ja uskallan valtavasti enemmän. Sinäkin saat uskaltaa elää omaa elämääsi! Nyt varmasti tätäkin tässä pilkataan, mutta, en ketään ole halunnut ketjussa syyllistää, en alistaa..sinun elämäsi on tärkeä,samoin muiden tässä kommentoivien. Toivon, että löydät rohkeuden, rauhan, rakkauden ja onnen. Siunausta sinulle.
Muuten hyvä, mutta vittu toi Jeesus. Roikut siis mielikuvitusolennon rakkauden varassa.
Vierailija kirjoitti:
Exälläni oli samanlaisia ylikiltteydestä johtuvia ongelmia elämässään. Hän ajoi toiminnallaan suhteemme aikana itsensä pari kertaa burnoutin partaalle. Menneisyydessään hänellä olikin kaksi burnout-kokemusta. Yritin auttaa häntä parhaani mukaan, iskostaa häneen rennompaa asennetta. Otin yhä enemmän vastuuta yhteisestä elämästämme, jotta hänellä olisi vähemmän kontollaan.
Meillä oli hyvät edellytykset olla onnellisia ja iloisia. Välimme olivat erittäin hyvät ja lämpimät, tulimme hyvin toimeen taloudellisesti, kotimme oli siisti ja järjestyksessä. Asiamme muutenkin. Kuitenkin hänen ongelmansa pitivät hänet stressaantuneena ja onnettomana.
Minäkin aloin tulla onnettomaksi, kun en tiennyt enää mitä tehdä kaikesta yrityksestäni huolimatta. Olin turhautunut. Loppujen lopuksi tilanne johti siihen, että minä olin palamassa loppuun. Lähes kaikki oli siinä vaiheessa jo minun vastuullani. Erosin, koska en jaksanut enää. En pystynyt enkä osannut ratkaista hänen ongelmiaan millään määrällä rakkautta ja välittämistä.
Nyt hän elää yksin ongelmiensa keskellä. Välitän hänestä edelleen paljon. Haluaisin edelleen auttaa häntä, mutten voi. Ihminen ei pysty ratkomaan toisen ongelmia. Ymmärtää voi ja se onkin tärkeää, mutta ratkaisuja ei pysty tekemään toisen puolesta.
Asiaa. Alkoholistien lapset usein ovat niin pohjattomia soita, että he imevät kaiken energian mahdollisilta puolisoehdokkailtaan - että lopulta he lähtevät kävelemään. Sen toisen kun pitäisi kyetä korvaamaan ikäänkuin kaiken rikkimenneen varhaisajalta. Ja se on mahdotonta. MIkäli tämä jätkä ei suostu omaehtoisesti käsittelemään esim varhaislapsuuttaan jossain ulkopuolisessa terapaiassa. Se oma nainen kun ei ole mikään terapeutti, miksi hän selvästi naisensa on asettanut. Sitä ei vaan jaksa. Ja on lähdettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.prisma.fi/fi/ProductDisplay?storeId=11851&errorViewName=Pro…
Kirja ylikiltteydestä, niille jotka haluavat säilyttää herkkyytensä ja auttavaisen mielen, mutta ymmärtää milloin asettaa rajat sille, miten muut meitä kohtelevat.Linkki ei toiminut, laitatko vielä kirjan nimen.
Ap
Doreen Virtue Oletko maaenkeli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Tuollaisen odottaminen itselle parisuhteelta on myös erittin itsekästä. Samaa, mistä miestä syytät.
Kyseessähän ei ollut mikään syytös. Vain realismi. Kukaan ei jaksa olla kenekään24seiska terapeutti. Jos ei tule kohdatuksi ITSENÄÄN eli NAISENA. Tämä mies selvästi haluaa naisensa olevansa vain ja ainoastaan hänen traumojsena käsittelijänä ja terapeuttina. Toivottavasti on ymmärtänyt jättää miehen, joka ei ole itselleen ajoissa etsinyt sitä ammatillista apua. Naisen tehtävä ei ole olla miehen käyttöesine.
Ansaitset parempaa, Nainen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että kykenet hyviin ihmissuhteisiin. Tämän kirjoituksen perusteella tuli kuitenkin tunne, että odotuksesi heiltä ovat superkorkealla. Kukaan ei voi olla onnellisuuden lähteenä toiselle, ei ainakaan loputtomiin. Mutta ehkä ymmärsin väärin, mitä tarkoitit.
Voi olla etten näe metsää puilta. Itse kuitenkin olen kuvitellut, että omat vaatimukseni itseäni kohtaan ovat korkeat ja muita matalat ja siksi ajan itseni tilanteisiin, joita seuraa totaalistoppi, kun minusta on imetty se, mikä irti lähtee eikä vastaavaa täyttöä ole tullut til alle. Töissä olen saanut burn outin, kun yritin yksin pitää koko osastoa pystyssä vaikean vuoden ajan. Alaiset toki silloin näkivät panostukseni ja arvostivat sitä, ylempi pomo ei.
Ap
Jumala kuljettaa läpi pimeyden ja erämaankin.. on vierellä. Hän ei ole unohtanut sinua.Kerro hänelle kaikki asiasi. Pyydä ratkaisuja. Hän johtaa sinut myös erämaasta pois. Rukoilen täällä, ruuanlaiton lomassa, puolestasi.
Mitä toi viimeinen lause tarkoittaa? Syytätkö aloittajaa muiden loukkaamisesta, vai?