Kun töissä ei tajuta että kohta palan loppuun

Vierailija kirjoitti:

Esimies on resursointivastuussa ja vastaa myös tekemättömistä töistä, jos nykyiset resurssit eivät riitä. Näin ainakin meillä. Pelastat vain pomosi nahkan polttamalla itsesi loppuun, eikä sinua kukaan siitä kiitä tai palkitse. Teet sen minkä ehdit työajan puitteissa, loput jätät esimiehelle tai ainakin vaadit, että saat tehdä ylimääräiset ylityökorvauksella.

Niinpä. Miksei ihmiset tajua että esimiehen tehtävä on katsoa että työt sujuvat kestävällä tavalla ja resurssit ovat sopivat työkuormaan nähden? Jos töitä on liikaa se on yrityksen ongelma, ei yksilön.

Älkää tehkö ylimääräistä, ellei ole sovittu että sen saa vapaaksi myöhemmin, ja todella saa, tai saa korvauksia.

Vaihda työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pomolle on sanottu asiasta ehkä n. 10 kertaa. Pidetty "jaksamispalavereja" jne mutta kun ei tajua niin ei tajua. Yksi homma meiltä on sentään saatu pois mutta se on pisara meressä. Työt saa juuri ja juuri hoidettua kun molemmat on paikalla - sitten jos toinen jää vaikka burn outin takia sairaslomalle niin korttitalo romahtaa täysin, yksin tuota palettia ei saa pyöritettyä viikkoa kauempaa. ahdistaa.

Jos pomo ei tajua niin jäät sairauslomalle ja alat etsiä uutta työtä. Luuletko tosiaan että olet elämäsi velkaa jollekin yritykselle, josta rahat käärii joku toinen? Arvosta itseäsi enemmän.

Jos sanotte pomolle että töitä on liikaa mutta saatte ne tehtyä niin onko niitä sitten liikaa pomon näkökulmasta? Ei.

Jäät sairaslomalle!! noh ei meidän työterveyslääkäri ainakaan kirjoita sairaslomaa terveelle. Loppuunpalamisessa taas ollaan jo turhan pitkällä. Sinne asti ei kenenkään pidä odottaa ja terveyttään menettää.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda työpaikkaa.

Eipä tuo vaihtaminen niin yksinkertaista ole.

Esimerkki: meillä töissä 55 vuotias nainen, niin ylityöllistetty että työpäivän päätteeksi ei jaksa kuin raahautua kotiin, sanoi itse että ei jaksa ajatella eikä kirjoittaa edes cv:tä, työpaikkojen etsimisestä puhumattakaan.

Ja tuon ikäsen onkin toooosi helppo löytää uusi työpaikka. Vielä kun elää sinkkuna ja vastaa kaikista laskuista, taloudesta, lainoista yksin. Että jättäydy siinä sitten työttömäksi.

En ollenkaan ymmärrä ap:n asennetta. Olen itsekin valmis joustamaan töissä tarvittaessa ja tilapäisesti, mutta usean ihmisen työmäärää en tee. Teen sen mitä ehdin normaalilla työtahdilla työajan puitteissa tehdä ja jatkan seuraavana päivänä siitä mihin jäin. Ylitöitä olen valmis tekemään, jos niistä maksetaan työehtosopimuksen mukainen korvaus, mutta ainakin minun kohdallani ylitöistä maksaminen loppui jo 80-luvulla. Samalla loppui tietysti myös niiden tekeminen, harvinaisia poikkeustilanteita lukuunottamatta. Silti työnantajani kokee minut erittäin sitoutuneeksi työntekijäksi ja olen saanut paljon kiitosta työmoraalistani.

Suosittelen ap:lle samaa toimintamallia.

Esimiehelle pyynnöt ja valitukset aina kirjallisena. Jos vastaa suullisesti, niin laitat viestiä perään, missä referoit keskustelunne. Näin on helppo todistaa, että olet kertonut ongelmasta ajoissa, olet vaatinut ratkaisuja mutta niiden sijaan olet saanut vain haukkuja, kun työt ei ole tehty.

Tämän jälkeen työterveyshuoltoon kertomaan, miten olet ihan hajalla. Ihan turha odottaa, että työkaveri tulee lomalta. Sitten jätät taas kaiken paskan työkaverin harteille ja rupeatte vielä vuorottelemaan sairauslomista. Typerää! Jätä ongelma sille esimiehelle, joka ei tajua, että joku kolmas tarvitaan avuksi ja sijaistamaan, kun toinen on poissa. Vaikka se esimies itse. Kun kukaan ei tee niitä töitä (toinen lomalla ja toinen sairauslomalla), niin ongelma konkretisoituu kerrankin.

Mikä työ voi olla noin tärkeää että sitä tekee oman terveytensä kustannuksella?

Myönnän että olen liian kiltti.... ja tosiaan jätin töitä tekemättä. Seurauksena haukut tekemättömistä töustä, ei esimiehen taholta vaan yhdeltä toiselta esimieheltä. Ja kyllä, aiheesta ne haukut tulivat - työt oli tekemättä, mutta omaan ammatilliseen itsetuntooni ne tekivät ison kolauksen. Olen kerran jo itkenyt ja hajonnut täysin töissä, sen seurauksena yksi osa töistämme siirrettiin pois. Hassua että kaikki näkevät työkuormamme mutta kukaan ei tee asialle mitään.

Itse olen oman onneni seppä ja olen tajunnut että on vain alettava etsiä uusia töitä. Olen yli 40 eli en mitään maailman halutuinta työvoimaa markkinoilla vaikka kokemusta, päivitetty korkeakoulutus ja kielitaitoa löytyykin.

Ja kyllä, esimies on vastuussa resurssoinnista, se on totta. Siitähän hänelle palkka maksetaan että tekee vaikka tarvittaessa ne meidän työt klo 16 jälkeen mitä ei itse saada hoidettua. Ylitöistä ei makseta mitään, tunti tunnilta saadaan sentään kirjattua myös kotona tehdyt hommat.

Taidankin alkaa rustata työhemuksia niihin vastaamattomien sähköpostien lukemisen sijaan.

Entäs sitten, kun se ylityöllistetty on esimies itse? Toki esimiehelläkin on esimies, mutta myös alaiset. Jos esimies ei hoida hommiaan, ei alaiset saa ylityökorvauksia, kukaan ei tee niille tarvittavia prosesseja jne. Esimiehen tärkeimmät työkalut on priorisointi ja delegointi, mutta kaikkea ei voi delegoida ja priorisoitaessakin on tehtävä ainakin ne tärkeimmät. Ja tässä kyseessä IT-ala ja ollaan tekemisissä yhteiskunnan kannalta keskeisten toimintojen kanssa.

Iltasa miksi teet???

Sulla on työaika ja Sulla on Tietty määrä mitä ehdit. Tee vain se. Ikinä pomosi ei saa luopaa lisäväelle ennen kuin lopetatte

Ap menet maanantai-aamuna työterveyshuoltoon (hoitaja riittää jos lääkärille ei saa aikaa). Selität siellä tilanteen ja kerrot miten työtilanne vaikuttaa terveyteesi (kuvaat tarkkaan oireet etkä kaunistele niitä). Pyydät viikon sairausloman hoitajalta. Ja ilmoitat pomolle että olet työn takia sairastunut ja siksi jäät pois (eli et höpise jotain flunssasta tms).  

Sinä itse mahdollistat tuon liian suuren työmäärän ja oman loppuunpalamisesi. Sinä suostut tekemään noin paljon töitä. Ylemmän johdon näkökulmasta teillä on resursointi kunnossa, koska hommat tulee tehtyä. Vasta kun "räjäytät" tilanteen niin, että hommat ei enää tule tehtyä koska te olette molemmat pois, niin ylempi johto herää. VASTA kun heille päin näkyy iso ongelma siinä että työt seisoo täysin. Sitten kun palaat töihin niin et tee kertaakaan yli 8 tunnin työpäivää etkä kotona lue edes yhtä työmeiliä. Varmaan saat haukut, mutta se on voivoi, kestät ne, koska vaihtoehtoja ei ole. Lakkaat olemasta ylikiltti miellyttämishaluinen nöyristelijä tänään. 

Vaikka kuka tulisi haukkumaan tekemättömistä töistä, sinun tehtäväsi on sanoa, että töitä on liikaa etkä ehdi niitä tehdä. Esimiehesikin on sanonut, että lähdet neljältä. Silloin lähdet neljältä ja jatkat seuraavana päivänä.

Jos tulee haukkuja, sanot vaan että ottaa yhteyttä esimieheesi ja että isompi työmäärä ei onnistu.

Niin kauan kun teet ylimääräistä, niin kauan oletus on, että työmääräsi on sopiva.

Vierailija kirjoitti:

En ollenkaan ymmärrä ap:n asennetta. Olen itsekin valmis joustamaan töissä tarvittaessa ja tilapäisesti, mutta usean ihmisen työmäärää en tee. Teen sen mitä ehdin normaalilla työtahdilla työajan puitteissa tehdä ja jatkan seuraavana päivänä siitä mihin jäin. Ylitöitä olen valmis tekemään, jos niistä maksetaan työehtosopimuksen mukainen korvaus, mutta ainakin minun kohdallani ylitöistä maksaminen loppui jo 80-luvulla. Samalla loppui tietysti myös niiden tekeminen, harvinaisia poikkeustilanteita lukuunottamatta. Silti työnantajani kokee minut erittäin sitoutuneeksi työntekijäksi ja olen saanut paljon kiitosta työmoraalistani.

Suosittelen ap:lle samaa toimintamallia.

Työpaikkoja on erilaisia. Ja elämäntilanteita. Harva haluaa tässä työllistymistilanteessa heittäytyä tyhjän päälle. Monella on asuntovelkaa.

Ystäväni työpaikalla irtisanottiin satoja työntekijöitä ja näiden työt jaettiin niille, jotka saivat jäädä. Ystäväni oli jo ennen irtisanomisia ylityöllistetty mutta ylityökielto oli voimassa ja tulevia irtisanomisia väläyteltiin ja todettiin, että on oma vika, jos ei selviä työmäärästä. Pitää olla tehokkaampi tai saa kenkää. Niinpä sitten teki töitä käytännössä vuorokauden ympäri. Palkkioksi sai jäädä työhön mutta sai lisää työtehtäviä, joista ei vain selviä. Työkaveritkin ovat ylityöllistettyjä ja esimies pahiten. 10 hengen tiimistä puolet ovat sairauslomalla burnoutin takia eikä heille ole hankittu sijaisia, joten tilanne on enemmän kuin katastrofaalinen.

Miksi ystäväni riskeeraa terveytensä? Koska hän on yksinhuoltaja, hänellä on asuntovelkaa ja pelko toimeentulosta. Hän on ottanut selvää, mitä ansaitsisi työttömänä eikä se vain riitä. Niinpä hänen on pakko leikkiä terveydellään ja katsoa, miten kauan se kestää. Surullista mutta totta.  Niin, ja alun perin hän nautti työstään, se oli hänen henkireikänsä ja elämänsä tarkoitus.

Mieti nyt ap vähän. Sinä pelkäät haukkuja niin paljon, että suostut tuhoamaan terveytesi, jotta et saisi vain niitä haukkuja. Olet unelmaorja pomon näkökulmasta. Venyt ja venyt ja teet aina enemmän ja enemmän, ja kun sinua vähän vielä pelottelee haukuilla, niin teet sitten vain yhäkin enemmän. Ei ne vähennä sinun työmäärää jos vain nöyristelleen pyydät että töitä vähennetään. Sinun työmäärää vähennetään vasta, kun lakkaat pelkäämästä haukkuja, ja kieltäydyt tekemästä enemmän kuin kahdeksan tunnin aikana ehdit. Jos saat potkut niin viet ne potkut ammattiliiton kautta käräjille.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän että olen liian kiltti.... ja tosiaan jätin töitä tekemättä. Seurauksena haukut tekemättömistä töustä, ei esimiehen taholta vaan yhdeltä toiselta esimieheltä. Ja kyllä, aiheesta ne haukut tulivat - työt oli tekemättä, mutta omaan ammatilliseen itsetuntooni ne tekivät ison kolauksen. .. Hassua että kaikki näkevät työkuormamme mutta kukaan ei tee asialle mitään.

Et ole kiltti, ei tuo ole kilttiä käytöstä. Älä piiloudu sen taakse ja yritä sen nojalla poistaa omaa vastuutasi.

Olet riippuvainen muiden hyväksynnästä, ja se on ihan eri asia. Yritä miettiä HYVIN tarkkaan, miksi ne toisen esimiehen haukut pääsivät niin ihosi alle. Jos sinä tiedät että sinun vastuullasi ei ole uhrata itseäsi huonon työnjohdon vuoksi, olisivat nuo haukut yhtä loukkaavia kuin jonkun randomin ohikulkijan huutama "murhasit Kennedyn!!!". Eli: selkeästi sisimmässäsi TUNNET olevasi kuitenkin noista töistä vastuussa - tunnet, että sinun pitäisi ne tehdä, ja siksi sinulle tulee paha mieli kun joku osoittaa että et niitä tehnyt. Jos olisit sisäistänyt ettei vastuu ole sinun, hymähtäisit aiheettomille haukuille samalla lailla kuin tuolle ohikulkijan murhaajasyytökselle. Koska itse tietäisit, että haukut ovat täysin aiheettomia! 

Eikä se ole ollenkaan hassua, vaan ihan loogista - kaikki näkevät kuormanne, mutta koska hommat silti hoituvat (ja suurimmalla osalla ihmisistä on terveet rajat itsen ja muiden välillä), ei se ole kenenkään muun vastuulla puuttua asiaan kuin sinulla itselläsi. Ja huomaa, että esimies kyllä TAJUAA. Hän vaan ei VÄLITÄ. Yrität vain selitellä asian itsellesi mieluisammalla lailla, kun puhut tajuamisesta välittämisen sijaan. Kun selität ettei asiaa "tajuta", on asiainlaidan parantuminen muka muista kiinni ("kun vaan tajuaisivat"). Jos myöntäisit etteivät muut sen sijaan vaan välitä, jää pallo ihan sinulle itsellesi. Muita kun on mahdoton saada välittämään. Ja jostain syystä et ole valmis ottamaan itse itsestäsi vastuuta. Miksi? Ihan oikeasti, mieti mikä on se pahin mahdollinen lopputulos jos jätät ylimääräiset työt tekemättä? Voi kamala, joku tyhmä tyyppi haukkuu sinut, maailmassa on joku joka ei pidäkään sinusta. Mitä sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ystäväni riskeeraa terveytensä? Koska hän on yksinhuoltaja, hänellä on asuntovelkaa ja pelko toimeentulosta. Hän on ottanut selvää, mitä ansaitsisi työttömänä eikä se vain riitä. Niinpä hänen on pakko leikkiä terveydellään ja katsoa, miten kauan se kestää. Surullista mutta totta.

Surullista, kyllä, mutta ei todellakaan mikään "pakko". Omistusasunnon voi myydä. Siinä ei ole pakko kitkuttaa. Jos vielä kyseessä on yksinhuoltaja, on törkeää lapsen laiminlyöntiä priorisoida asunto lapsen hyvinvoinnin yli - koska tottakai se heijastuu lapseen, jos vanhempi on koko ajan töissä ja riskeeraa terveytensä! Lapsi jää laiminlyödyksi ja huomiotta. Aivan järkyttävää tehdä noin vain RAHAN takia.

Suomessa ei kuitenkaan yksikään ihminen jää tahtomattaan asunnottomaksi tai kuole nälkään. Ok, pahin mahdollinen skenaario - asunto menee kaupaksi vain alihintaan, ja siitä jää velkaa. Hän menettää luottotietonsa eikä pysty maksamaan velkojaan. Mitä tapahtuu - kela maksaa vuokran ja toimeentulotuen.  Perheellä on katto pään päällä, ruokaa, ja sähköt ja sairauskulut maksetaan. Mitään dramaattista ei tapahdu. Kukaan ei kuole. Toisin kuin nykyisessä menossa tuo ystävä riskeeraa sekä oman terveytensä, että lapsensa mielenterveyden!

Vierailija kirjoitti:

Ap menet maanantai-aamuna työterveyshuoltoon (hoitaja riittää jos lääkärille ei saa aikaa). Selität siellä tilanteen ja kerrot miten työtilanne vaikuttaa terveyteesi (kuvaat tarkkaan oireet etkä kaunistele niitä). Pyydät viikon sairausloman hoitajalta. Ja ilmoitat pomolle että olet työn takia sairastunut ja siksi jäät pois (eli et höpise jotain flunssasta tms).  

Sinä itse mahdollistat tuon liian suuren työmäärän ja oman loppuunpalamisesi. Sinä suostut tekemään noin paljon töitä. Ylemmän johdon näkökulmasta teillä on resursointi kunnossa, koska hommat tulee tehtyä. Vasta kun "räjäytät" tilanteen niin, että hommat ei enää tule tehtyä koska te olette molemmat pois, niin ylempi johto herää. VASTA kun heille päin näkyy iso ongelma siinä että työt seisoo täysin. Sitten kun palaat töihin niin et tee kertaakaan yli 8 tunnin työpäivää etkä kotona lue edes yhtä työmeiliä. Varmaan saat haukut, mutta se on voivoi, kestät ne, koska vaihtoehtoja ei ole. Lakkaat olemasta ylikiltti miellyttämishaluinen nöyristelijä tänään. 

Jos tuo tuntuu liian radikaalilta, pyydä lääkäriltä ylityökielto. Sitten pomo saa ihan itse miettiä, kuka ja miten tekee loput työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap menet maanantai-aamuna työterveyshuoltoon (hoitaja riittää jos lääkärille ei saa aikaa). Selität siellä tilanteen ja kerrot miten työtilanne vaikuttaa terveyteesi (kuvaat tarkkaan oireet etkä kaunistele niitä). Pyydät viikon sairausloman hoitajalta. Ja ilmoitat pomolle että olet työn takia sairastunut ja siksi jäät pois (eli et höpise jotain flunssasta tms).  

Sinä itse mahdollistat tuon liian suuren työmäärän ja oman loppuunpalamisesi. Sinä suostut tekemään noin paljon töitä. Ylemmän johdon näkökulmasta teillä on resursointi kunnossa, koska hommat tulee tehtyä. Vasta kun "räjäytät" tilanteen niin, että hommat ei enää tule tehtyä koska te olette molemmat pois, niin ylempi johto herää. VASTA kun heille päin näkyy iso ongelma siinä että työt seisoo täysin. Sitten kun palaat töihin niin et tee kertaakaan yli 8 tunnin työpäivää etkä kotona lue edes yhtä työmeiliä. Varmaan saat haukut, mutta se on voivoi, kestät ne, koska vaihtoehtoja ei ole. Lakkaat olemasta ylikiltti miellyttämishaluinen nöyristelijä tänään. 

Jos tuo tuntuu liian radikaalilta, pyydä lääkäriltä ylityökielto. Sitten pomo saa ihan itse miettiä, kuka ja miten tekee loput työt.

Ap:n mielestä kaikki rajojen asettaminen tuntuu liian radikaalilta, siinähän on koko tämän homman villakoiran ydin. 

Ap ymmärrätkö, että "normaali" ihminen suuttuu, jos hänet haukutaan siitä, että hän ei ole tehnyt kaikkia töitä, vaikka hän on tehokkaasti puurtanut töitä klo 8-16. "Normaali" ihminen ymmärtää, että kyseiset haukut on epäreilut, kohtuuttomat ja jopa kiusaamista voi ne olla. Sen takia reaktio on suuttuminen epäreilusta kohtelusta. Mutta koska sinä et ole "normaali" vaan olet epänormaalin riippuvainen muiden hyväksynnästä, niin sinä reagoit haukkuihin ahdistumalla ja yrittämällä miellyttää muita vielä enemmän, jotta saisit sen hyväksynnän (jota et oikeasti voi tässä työpaikassa edes ikinä saada). 

Kirjoitit otsikkoon, että "Kun töissä ei tajuta että kohta palan loppuun". 

Olet väärässä. Tottakai ne sen tajuaa ihan selvästi. Niitä ei vaan KIINNOSTA.