Lue keskustelun säännöt.
Jouluapua sivustolta: "perheessä 9 kissaa" ...
27.10.2017 |
Ihan oikeesti. Mikä teitä ihmiset vaivaa? Jos ei ole varaa ostaa jouluruokia (jotka on ihan samanhintaisia kuin normaali ruoka, jos ei ole pakko saada kalaa ja juustoa monensorttista pöytään), niin mikä selitys on silloin pitää YHDEKSÄÄ kissaa?
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Olisi jo eläinsuojeluilmoituksen paikka. 9 kissaa on tolkuton määrä jo hyvätuloisessakin perheessä. Kuvitelkaa vaan pelkästään sitä kissanhiekan menekkiä. Vai liekö hiekkalaatikot ääriään myöten täynnä ja haju sen mukainen?
Ja tuollaisessa paikassa on sitten lapsiakin....?
Tuossa perheessä tarvittaisiin jo ihan muunlaista apua kuin jouluapua. Oletettavasti asuntokaan ei ole järin iso jos rahat ovat noin tiukalla.
Meillä on kaksi kissaa ja kyllä ne kaipaavat oman rauhallisen tilansa. Hiekkalaatikoita on kolme. Kun lisätään ruoka, eläinlääkärit ym menot niin kyllä siihen rahaa vaaditaan. En pysty edes kuvittelemaan yhdeksää kissaa, vaikuttaa siltä että ovat lisääntyneet keskenään eli ovat vielä leikkaamattomiakin.
Jos ei ole rahaa edes jouluruokiin niin tuosta perheestä pitäisi ottaa eläimet pois.
Voisi jättää yhden leikatun kissan. Kollin kastraatio maksaa alle satasen. Julmaa ottaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme yhden aikuisen perhe. Kolme nuorinta asuu vielä kotona.
Asuntovelkaa on hurjasti ja tyhmyyksissäni olen tehnyt pari vuotta sitten paljon muitakin velkoja. Rahat menee velkoihin ja elämiseen jää hädin tuskin mitään.
Lapseni ovat liikuttavan ymmärtäväisiä, ettemme voi lähteä mihinkään lomalle, mutta äitinä itkettää, etten voi viedä heitä edes Linnanmäelle. Jo matkat itsessään maksaa, mutta rannekkeet ne vasta maksaakin. Itse en ranneketta tarvitse, eikä yksi lapsistani (herkkä vatsa :)).
Emme voi käydä Hesessä tms vaikka joskus olisi kiva tehdä jotain "normaalia".
Yksi lapsistani pääsee ripillekin ja pitäisi voida järjestää rippijuhlat.
Voinko saada edes vähän johonkin apua?
Olen työssä käyvä yh-äiti. Kotona asuu vielä kolme nuorintani (teinejä) ja yhdeksän kissaa. Asumme omakotitalossa ja velkaa on. Opiskeluaikanani tein pikalainoja ja niitä makselen korkeitten korkojen kanssa pois niiin, että tässäkin kuussa piti jättää pari laskua maksamatta. Kirjoja piti toiselle jaksolle hommata lukiolaiselle, bussilippujen omavastuuta maksella yms. Ruokaan+bensoihin jäi nyt 170€ lapsilisiin asti (saan kahdesta lapsesta).
Asumme xxx alueella.
Olisin kiitollinen ruoka-avusta. Ihan vaan, jos sinulla on vaikkapa pakastimen perukoilla jotain, niin sekin kelpaisi. Tietenkin kuivatarvikkeitakin, miksei pyykinpesuunkin, wc-paperia yms normaaliin elämiseen kuuluvaa. Edes vähän jotain, niin se olisi jo plussaa.
Positiivista, että käy töissä eikä makaa kotona. Respect.
Vierailija kirjoitti:
Kelpaisikohan näille omien lapsieni hyväkuntoiset vanhat lelut?
Joku joka ei saa niitäkään voisi olla onnellinen. Toisaalta joku lapsi joka saa aina vanhempien serkusten ja isosisarusten vanhaa, tuntisi itsensä kerrankin samanarvoiseksi muiden kanssa saadessaan jotain uutta, vain hänelle ostettua. Sellainen voi merkitä todella paljon lapsen itsetunnon ja kasvun kannalta. Itse sain aina pelkkää muiden vanhaa ja sitten levahti käsistä se uuden ostelu kun siihen tuli mahdollisuus. Piti vain saada tyydytettyä se tarve uudesta ja vakuuttelu, että olen ihan yhtä hyvä ja tärkeä saamaan uutta kuin kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntovelkaa omakotitalosta ja talous- ja velkaongelmia. Eikö järki sano, että mökki myyntiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes muistanut että tuollainen sivusto on olemassa, olen kyllä siitä joskus kuullut. Tän ketjun otsikon nähtyäni mietin, pitäisikö itsekin kirjoittaa sinne vihdoin... Mutta olen tosi huono pyytämään keneltäkään yhtään mitään ja sitten kun tulee mielee nettä ollaanko mekin vaan muiden silmissä yksi tällainen "suurperhe", niin enpä taida mennä koko sivulle.
Säästyy oma ja muiden parempiosaisten mielenrauha meidän osalta.
Meillä on muuten 2 kissaa ja tosi pahan allergian takia olen yrittänyt saada niitä uuteen kotiin.
Toki siitä tulisi vähän säästöäkin.
Kukaan ei halua ottaa edes ilmaiseksi kivoja, terveitä, aikuisia kissoja.
Tai no voisi yhden ottaa, jos (autottomana) kuskaisin 300km, tai jos niillä olisi toisen väriset silmät tms.
Pentuja kaikki on vailla.
Toisaalta tiedän kuinka tärkeitä nuo ovat lapsille... Ja itse yritän sinnitellä oireiden kanssa.
Katsoin eilen eläinlääkärin hinnastoa, lopetus satasen... Ja kyllä noista joku saisi todella mukavat kaverit, sikälikin tuntuisi hölmöltä viedä lopetettavaksi.Voimia sinulle. Älä vie kissoja lopetettavaksi, paitsi jos tilanne käy todella pahaksi.
Iso kiitos sinulle ystävällisestä kommentista :)
Kyllä mä edelleen sinnittelen, eihän mulla ole edes varaa siihen lopetusmaksuun, lapset rakastaa noita karvapalloja ja onhan ne itsellekin rakkaita "mölyapinoita".
Parashan olisi jos joku tuttu ottaisi, tietäisi ainakin että lapset voisi nähdä kissoja halutessaan.
Mutta toistaiseksi näillä mennään.
Löytöeläintalokin ottaa vain löydetyt, ei tällaisia tapauksia.
Joku sanoi mulle että jätä johonkin metsään ne, mutta en ikinä voisi tehdä niin!
(Ja tämä kissa-asia nyt tuli siitä mieleen mainita, että joillakin voisi ollakin järkeä antaa niitä lemmikeitä pois kun tilanne on hankala ,mutta varsinkin kissojen kohdalla se ei ole niin yksinkertaista. Ellei sitten jätä niitä oman onnensa nojaan ulos, joka ei ole itselleni vaihtoehto ollenkaan, en ole niin julma. Toki yhdeksän kissaa on jo vähän eri tilanne kuin meillä, onhan yhdeksän lemmikkiä kenelle tahansa tosi iso määrä ja varsinkin vähävaraisen rahoista hurjan iso menoerä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheemme yritys teki muutama vuosi takaperin konkurssin ja vietimme joulun kaupungin vuokra-asunnossa vieraassa paikassa. Meiltä meni ihan kaikki, huonekalukaupat myytiin että saatiin vikat palkat ja osa liiketilan vuokrista maksettua.
Saimme 70 euron arvoisen lahjakortin (Hyvä joulumieli) ruokakauppaan ja sillä ostimme ns. ylimääräiset jouluruuat. Ei mitään kinkkua tai kallista kalaa, mutta hyvää ruokaa kuitenkin. Olin niin onnellinen siitä lahjakortista, että itkin liikutuksesta monena päivänä.
Se joulu oli elämäni lämpimin, vaikka 1- ja 2-vuotiaille hankittiin pienet lahjat kirpparilta ja mies veteli koko talven välikausitakissa ja lenkkareissa. Ei tullut mieleen että on tällaisia avustusohjelmia, joihin itsekin olisi voinut laittaa jonkun toiveen. Meillä kuitenkin oli keskituloinen tausta ja tiesimme että tästä noustaan. Säälittää ihmiset jotka eivät samalla tavalla pääse pois köyhyydestä.
Nyt kun asiat on paremmin, mies valmistuu kohta ja työpaikka on odottamassa, ajattelin että haluan auttaa jonkun perheen lapsia. Ihan sama miten elämänhallintataidottomat vanhemmat, mutta juuri lapsia. Ei meilläkään ylimääräistä ole, joten aloin tässä miettimään että kelvataankohan me auttajiksi? Onko oma käsitys auttamisesta vähäisempää mitä perheet odottavat?
Useiden vuosien avustajakokemuksella sanoisin, että pientäkin apua arvostavat eniten ne, joiden avuntarve on tilapäinen. Varakkailta ja rikkailta odottavat avustuksia ne, joiden köyhyys on lähes pysyvää. Heillä on usein juuri tuo asenne kuin kommentoijalla nro 146. He eivät kaipaa jouluapua eikä muutakaan apua pienu- tai keskituloisilta. Joten suosittelen etsimään joululahjan saajaksi esim jotain opiskelijaa, juuri eronnutta tai leskeksi jäänyttä tai sairaslomalla olevaa.
Jos olis oikeasti köyhä ja rahaton niin silloin pyynnöt olisi ihan eri luokkaa kuin "vegaani-makkaraa", "playstation4", sun muut älyttömän kalliit hittilelut ja safkat. Sillon tyytyy siihen mitä saa äärettömällä kiitollisuuden tunteella. Joulu on hiljentymistä ja yhdessä oloa, millon siitä piti tehdä näin saamarin kaupallista ja hankkia ylitsepursuava lahjakasa kuusen alle....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun moneen facebookin avustusryhmään, liitymisen ajatuksena oli jos pystyisin auttamaan edes vähän vielä huonommassa asemassa olevaa kuin itse olen. Olen vakituisessa työssä siivousalalla, eli palkka on pieni kokopäivätyöstä huolimatta, olen teinin yh ja meillä on kaksi koiraa. En ole kuitenkaan ketään sopivaa autettavaa löytänyt, harhoissani luulin että todellisen avun tarpeessa olevalle kelpaa hyväkuntoiset tai uudetkin vaatteet, kengät ja kodintarvikkeet. Todella usein ilmoituksissa on kuitenkin tarkat listat mitä halutaan ja monesti niissä tahdotaan läppäriä, älypuhelinta, bussikorttia, lahjakortteja jne.. eräässä ryhmässä jopa kerätään avustuksia lomamatkoihin, ei riitä ymmärrys, eikä minun roinani mihinkään kelpaa kun olen liian köyhä lahjoittaja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes muistanut että tuollainen sivusto on olemassa, olen kyllä siitä joskus kuullut. Tän ketjun otsikon nähtyäni mietin, pitäisikö itsekin kirjoittaa sinne vihdoin... Mutta olen tosi huono pyytämään keneltäkään yhtään mitään ja sitten kun tulee mielee nettä ollaanko mekin vaan muiden silmissä yksi tällainen "suurperhe", niin enpä taida mennä koko sivulle.
Säästyy oma ja muiden parempiosaisten mielenrauha meidän osalta.
Meillä on muuten 2 kissaa ja tosi pahan allergian takia olen yrittänyt saada niitä uuteen kotiin.
Toki siitä tulisi vähän säästöäkin.
Kukaan ei halua ottaa edes ilmaiseksi kivoja, terveitä, aikuisia kissoja.
Tai no voisi yhden ottaa, jos (autottomana) kuskaisin 300km, tai jos niillä olisi toisen väriset silmät tms.
Pentuja kaikki on vailla.
Toisaalta tiedän kuinka tärkeitä nuo ovat lapsille... Ja itse yritän sinnitellä oireiden kanssa.
Katsoin eilen eläinlääkärin hinnastoa, lopetus satasen... Ja kyllä noista joku saisi todella mukavat kaverit, sikälikin tuntuisi hölmöltä viedä lopetettavaksi.Voimia sinulle. Älä vie kissoja lopetettavaksi, paitsi jos tilanne käy todella pahaksi.
Iso kiitos sinulle ystävällisestä kommentista :)
Kyllä mä edelleen sinnittelen, eihän mulla ole edes varaa siihen lopetusmaksuun, lapset rakastaa noita karvapalloja ja onhan ne itsellekin rakkaita "mölyapinoita".
Parashan olisi jos joku tuttu ottaisi, tietäisi ainakin että lapset voisi nähdä kissoja halutessaan.
Mutta toistaiseksi näillä mennään.
Löytöeläintalokin ottaa vain löydetyt, ei tällaisia tapauksia.
Joku sanoi mulle että jätä johonkin metsään ne, mutta en ikinä voisi tehdä niin!
(Ja tämä kissa-asia nyt tuli siitä mieleen mainita, että joillakin voisi ollakin järkeä antaa niitä lemmikeitä pois kun tilanne on hankala ,mutta varsinkin kissojen kohdalla se ei ole niin yksinkertaista. Ellei sitten jätä niitä oman onnensa nojaan ulos, joka ei ole itselleni vaihtoehto ollenkaan, en ole niin julma. Toki yhdeksän kissaa on jo vähän eri tilanne kuin meillä, onhan yhdeksän lemmikkiä kenelle tahansa tosi iso määrä ja varsinkin vähävaraisen rahoista hurjan iso menoerä.)
Missä kaikkialla sulla on ollut kissoistasi ilmoitus? Mä löysin omat kodinvaihtajani Tori.fistä.
Mulla on ollut lemmikkieläimiä siitä lähtien, kun täytin 13 vuotta. Kissoja, kani, hamstereita, koiria. Kun aikoinaan esikoiseni muutti omilleen ja vei kissan menessään, mulle jäi enää vanha koira. Päätin silloin antaa vanhukselle rauhalliset eläkevuodet enkä ottanut uusia eläimiä. Kun koirasta aika jätti, selailin pari viikkoa sen jälkeen Tori.fi:tä ja siellä oli kaksi kissaa, joiden perheessä lapsi oli tullut kissoille allergiseksi ja kissat tarvitsivat nopeasti uuden kodin. Mulla oli lapset aikuisia eikä kotona kuulunut enää tassujenkaan äänet. Koti oli kirjaimellisesti tyhjä. Kun näin ilmoituksen, otin välittömästi yhteyttä kissojen omistajaan. Pari päivää ja kissat olivat mulla. Sen jälkeen on tullut vielä Pietarin kaduilta yksi rescue-koirakin. Joskus siis on vain tuurista ja oikeasti ajoituksesta kiinni, kun lemmikki saakin uuden rakastavan loppuelämän kodin. Voisin itsekin harkita sun kissojasi, jos mulla ei jo olisi näitä kahta. Kissat ja koira tulevat niin loistavasti toimeen keskenään, että en uskalla alkaa pakkaa sekoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulun moneen facebookin avustusryhmään, liitymisen ajatuksena oli jos pystyisin auttamaan edes vähän vielä huonommassa asemassa olevaa kuin itse olen. Olen vakituisessa työssä siivousalalla, eli palkka on pieni kokopäivätyöstä huolimatta, olen teinin yh ja meillä on kaksi koiraa. En ole kuitenkaan ketään sopivaa autettavaa löytänyt, harhoissani luulin että todellisen avun tarpeessa olevalle kelpaa hyväkuntoiset tai uudetkin vaatteet, kengät ja kodintarvikkeet. Todella usein ilmoituksissa on kuitenkin tarkat listat mitä halutaan ja monesti niissä tahdotaan läppäriä, älypuhelinta, bussikorttia, lahjakortteja jne.. eräässä ryhmässä jopa kerätään avustuksia lomamatkoihin, ei riitä ymmärrys, eikä minun roinani mihinkään kelpaa kun olen liian köyhä lahjoittaja..
Satsaa omaan lapseesi.
T. yh-siivojan lapsi joka ei koskaan saanut harrastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää suklaan pyytäjät
Mikä siinä ihmetyttää?
Nythän kauppojen hyllyt jo notkuvat suklaakonvehteja. Aika moni varmaan syö suklaata jouluna.
Itse ajattelisin, että jos on rahasta tiukkaa, niin kyllä konvehtirasiakin ilahduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olis oikeasti köyhä ja rahaton niin silloin pyynnöt olisi ihan eri luokkaa kuin "vegaani-makkaraa", "playstation4", sun muut älyttömän kalliit hittilelut ja safkat. Sillon tyytyy siihen mitä saa äärettömällä kiitollisuuden tunteella. Joulu on hiljentymistä ja yhdessä oloa, millon siitä piti tehdä näin saamarin kaupallista ja hankkia ylitsepursuava lahjakasa kuusen alle....
Toisaalta olen täysin samaa mieltä sun kanssa, mutta toisaalta, ihan yleensäkin köyhän pitäisi muka olla superkiitollinen kaikista almuista mitä muilta saa.
Meille on tuotu ILMAN ETTÄ OLEMME MITÄÄN PYYTÄNEET liian pieniä kenkiä, osa parittomia, liian pieni talvitakki (sitten ihmetelty kiukkuisena miksi se ei ole päällä) toimimaton känny, toimimaton telkka, toimimaton digiboksi, rikkinäinen sohva, tuoli joka ei pysy kasassa jne...
Näitä sitten pitää säilöä koska en ilman autoa pääse kierrätykseenkään viemään esim. sitä sohvaa tai telkkaa.
Mulle on neulottu esim. huivi vaikka mulla oli jo huivi, ja kun mulla ei sitä seuraavan kerran törmätessä ollut kaulassa, niin tuloksena raivarit. Enkä ollut pyytänyt tai vaatinut minkäänlaista neulomusta.
Harva noista tuskin köyhä on. Jos ilmaiseksi saa niin kerjuulle.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olis oikeasti köyhä ja rahaton niin silloin pyynnöt olisi ihan eri luokkaa kuin "vegaani-makkaraa", "playstation4", sun muut älyttömän kalliit hittilelut ja safkat. Sillon tyytyy siihen mitä saa äärettömällä kiitollisuuden tunteella. Joulu on hiljentymistä ja yhdessä oloa, millon siitä piti tehdä näin saamarin kaupallista ja hankkia ylitsepursuava lahjakasa kuusen alle....
Toisaalta olen täysin samaa mieltä sun kanssa, mutta toisaalta, ihan yleensäkin köyhän pitäisi muka olla superkiitollinen kaikista almuista mitä muilta saa.
Meille on tuotu ILMAN ETTÄ OLEMME MITÄÄN PYYTÄNEET liian pieniä kenkiä, osa parittomia, liian pieni talvitakki (sitten ihmetelty kiukkuisena miksi se ei ole päällä) toimimaton känny, toimimaton telkka, toimimaton digiboksi, rikkinäinen sohva, tuoli joka ei pysy kasassa jne...
Näitä sitten pitää säilöä koska en ilman autoa pääse kierrätykseenkään viemään esim. sitä sohvaa tai telkkaa.
Mulle on neulottu esim. huivi vaikka mulla oli jo huivi, ja kun mulla ei sitä seuraavan kerran törmätessä ollut kaulassa, niin tuloksena raivarit. Enkä ollut pyytänyt tai vaatinut minkäänlaista neulomusta.
Miksi otat tuon roinan edes vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos olis oikeasti köyhä ja rahaton niin silloin pyynnöt olisi ihan eri luokkaa kuin "vegaani-makkaraa", "playstation4", sun muut älyttömän kalliit hittilelut ja safkat. Sillon tyytyy siihen mitä saa äärettömällä kiitollisuuden tunteella. Joulu on hiljentymistä ja yhdessä oloa, millon siitä piti tehdä näin saamarin kaupallista ja hankkia ylitsepursuava lahjakasa kuusen alle....
Joo, huh huh vegaanimakkara maksaa 4€ ---> kuinka köyhä kehtaakin toivoa 4 euron makkaraa joulupöytään! Plan-kuukausilahjoittajan vähimmäismaksu on 10€/kk, lahjoita nyt hyvä ihminen planille, kyllä 10€/kk tulee halvemmaksi kuin 4 euron makkara kerran vuodessa. Jos jollekin 4 euron makkara vastaa joulukinkkua niin ei pitäisi kaivaa sinun suoltasi.
Vierailija kirjoitti:
Harva noista tuskin köyhä on. Jos ilmaiseksi saa niin kerjuulle.....
Varmaankin niin :( ikävä kyllä noissa on ihan kiinni siitä, mitä tarinoi.
Saattaa jäädä oikeasti apua tarvitsevat noiden jalkoihin.
Vein apua ihan ok yksinhuoltajalle viime jouluna. Heillä oli ilmoituksen mukaan terapiakoira. Olihan se. Häkissä sisällä. Vieläkin mua ahdistaa.
Minulle tuli ahdistunut olo, kun luin perheiden toivomuksia. Mietin, voisinko auttaa, mutta ei taida olla varaa. Auttaisin, jos voisin. Mutta miten joku voi arvostella tällaisessa asemassa olevia, apua hakevia ihmisiä? Lyödä lyötyä? Täytyy olla kylmä ja kova ihminen. Sosiaalityöntekijöitäkin täällä ilkkumassa köyhiä perheitä. Täytyy olla itsellä asiat huonosti, jos heikompiaan pitää alkaa haukkumaan.