Nainen, mikä on kynnyskysymys?

En ottaisi miestä, jonka tulevaisuuden toiveet eroavat oleellisesti omistani. Yksi hyvä suhde on kaatunut lapsitoiveeseen (mies halusi lapsia, minä en). Se oli todella rankka eropäätös, mutta ei siinä muitakaan vaihtoehtoja ollut. Lasten hankinta kun ei ole sellainen elämänvalinta, joka sallisi kauheasti kompromisseja.

En myöskään huolisi alkoholin tai huumeiden kanssa sekoilevaa miestä. Sellaista ei kyllä varsinaisesti ole ollutkaan, mutta yksi hyvin lyhyeksi jäänyt suhdeyritelmä kaatui siihen, että mies dokasi joka viikonloppu. En jaksa sellaista. Aika vähäiseksi siinä hyvä, yhdessä vietetty vapaa-aika jää, jos toinen istuu joka viikonloppu baarissa ja selviää krapulasta hädintuskin sunnuntai-iltapäivään mennessä.

Keskustelun sivujuonteeseen viitaten ei kyllä houkuttelisi elämäntapatyöttömyyskään, koska mielestäni yhteiskunnan tukia ei ole tarkoitettu ihan vaan oman laiskuuden ja työhaluttomuuden rahoittamiseen. Kenestäpä se töihin meno aina niin kivaa ja mukavaa olisi, mutta ei tällaisia tukijärjestelmiä voida ylläpitää, jos ihmiset ryhtyvät työttömiksi vain siksi, kun ei huvita mennä töihin. Näitä tukijärjestelmiä kuitenkin tarvitaan siksi, että kaikilla ei ole vaihtoehtoja. Nämä ihmiset jäisivät täysin oman onnensa nojaan ilman yhteiskunnan tukia. Ja mielestäni sivistynyt yhteiskunta pyrkii huolehtimaan jäsenistään silloinkin kun he eivät itse siihen kykene.

Onneksi ei tarvitse oikeasti miettiä millaista miestä en huolisi ja millaisen huolisin, kun sellainen on jo löytynyt. Olen onnenmyyrä!

Itsekästä, ylimielistä, kaikkitietävää, narsissista ja päihde- tai pahasti peliriippuvaista. Ja kyllä jotkut pahat mt-ongelmat on myös out.

omiakokemuksia kirjoitti:

Tuossa aikaisemmassa viestissähän oli hyvä kommentti.

Mitä jos mies tekee vapaaehtoistyötä ym josta ei saa palkkaa? Ta kenties keskittyy johonkin harrastukseen josta pitää?

Tuo vastaa kysymykseen onko kyse rahasta. Jos harrastuksen kautta ei saa kavereita tai arvostusta, saadaan vastaus kysymykseen onko kyse statuksesta.

Itse olen huomannut että suurin osa naisista oikeasti edellyttää rahaa ja usein statustakin. "Riittää että tekee jotain" ei riitäkään jos ei tee mitään "hyödyllistä" tai "järkevää", eli sellaista mistä saa rahaa.

Suhteessa käy helposti niin että vaikka alkuun se vapaaehtoistyö riittäisikin, hyvin pian naisella alkaa olemaan "tavoitteita" eli yleensä hienompi asunto, ja sitten rahaa tarvitaankin lisää.

Tämä viestini tulee todennäköisesti olemaan näille todistus siitä että kaikki naiset haluavat miehestä vain rahaa mutta yritän silti.

Opiskelin, tapasin miehen, kaikki oli kivaa, asuttiin kämäsessä opiskelijakämpässä ja syötiin makaronia.

Valmistuminen molemmat ja minä menin töihin. Aikamme siinä oltiin ja välillä se edes yritti jotain pätkähommia. Sitten tuli lapsi.

Ei vieläkään kiinnostanut miestä tehdä muuta kuin asua kaupungin asunnossa ja syödä makaronia.

Otin lapsen ja lähdin. Meillä menee hyvin, on varaa harrastaa ja lapsella on joka vuosi ehjät ja sopivat vaatteet päällä. Matkustamme välillä kun saan rahaa talteen. Asumme alueella jossa nyt kouluikäinen lapsi voi liikkua illallakin yksin.

Exä asuu yhä levottomalla alueella ja syö makaronia. En halua sitä lapselleni.

Jokainen tyylillään mutta vaikea se on kunnioittaa ihmistä joka ei tee elämällään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista perässä vedettävää tapausta. Ei mitään oma-aloitteisuutta, ei kiinnostusta mihinkään.

Entä jos on kiinnostusta lähinnä suhun? Jos ahterisi herättää aivan erikoisen voimakasta kiinnostusta?

Kuvittele 20 vuoden pituista parisuhdetta, jossa miehen ainoa kiinnostuksenkohde on naisen takapuoli. Ei kiitos, tylsäksi menisi.

Siinä sitä saisikin nauttia kaksi vuosikymmentä peräti kiinnostavista keskusteluista:

"On sulla kyllä hyvä perse!"

"Voi kiitos kulta!"

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa vaikka ei kumppanille näin tiukkoja rajoituksia asettaisikaan kuin sinä teet.

Mä en ole asettanut ikinä mitään vaatimukia. Mulle on sen sijaan asetettu ahneita, rahaan liittyviä vaatimuksia.

Sinussa itsessäsi on niin monta näitä kynnysjuttuja ettei sinulla taida pahemmin olla varaa mitään vaatia. Kuten tuo ahneus, muista hyödynhakeminen, tekopyhyys, vihamielisyys, itsekkyys, valheellinen kuva omasta elämästä. Aika moni lähtee kun edes yksi noista tulee esille.

Eiköhän itsekäs ole kuitenkin se, joka alkaa vaatimaan rahallisen hyödyn takia muilta työssäkäyntiä, eikä se, joka ei niihin ahneisiin vaatimuksiin suostu.

Kuten jo monta kertaa sanottu itsekäs ja ahne on se joka hakee hyötyä antamatta mitään takaisin.

Aina puhutaan naisten kovista vaatimuksista, mitta se vasta kova vaatimus on että naisen pitäisi vain katsoa kun aikuinen mies vie vanhuksilta vaipat ja lapsilta avun ihan tahallaan ja vapaaehtoisesti koko elämänsä ajan.

Täällä ollaan aika samoilla linjoilla näköjään. Elämäntapatyöttömyys ja runsas alkoholinkäyttö. Tapailuaikana voi olla hauskaa, mutta ei sitä suhdetta pääse syventämään, kun ei yhteistä elämää voi rakentaa aivan erilaisten arvojen mukaan elävän kanssa ilman, että jomman kumman täytyy luopua omasta mielenterveydestään.

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan naisten kovista vaatimuksista, mitta se vasta kova vaatimus on että naisen pitäisi vain katsoa kun aikuinen mies vie vanhuksilta vaipat ja lapsilta avun ihan tahallaan ja vapaaehtoisesti koko elämänsä ajan.

Kuka täällä sellaista on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista perässä vedettävää tapausta. Ei mitään oma-aloitteisuutta, ei kiinnostusta mihinkään.

Entä jos on kiinnostusta lähinnä suhun? Jos ahterisi herättää aivan erikoisen voimakasta kiinnostusta?

Kuvittele 20 vuoden pituista parisuhdetta, jossa miehen ainoa kiinnostuksenkohde on naisen takapuoli. Ei kiitos, tylsäksi menisi.

:D

No entäs jos on normaali työ ja useampi harrastus, jos matkustaminen on kivaa, ystävien kanssa vietetään välillä iltaa/juhlia, ja arki-illat usein menee kirjan kanssa, mutta silti ahterisi painii ihan omassa luokassaan kiinnostuksen kohteena, on ainoa oikea intohimon kohde, ajatuksena ja todellisuudessa? Että jos miehen pitäisi valita sinun ja kaiken muun välillä, sinä ahterinesi voittaisitte mennen tullen? Kuulostaako yhtään paremmalta?

Periaatteessahan tämä että vain toinen käy töissä on vanha kunnon kotiäitikuvio. Jonka tarkoitus on se että mies pystyy täysillä keskittymään työntekoon koska vaimo hoitaa kodin. En edes kysy mikä oli dynamiikka ketjussa kirjoittelevan miehen kariutuneissa parisuhteissa koska en usko että saan rehellistä vastausta, mutta ajattelemisen aihetta. Oliko niin että naisen ei tarvinnut töistä tullessaan kuin istua sohvalle drinksu kädessään odottamaan päivällisen valmistumista? Siistissä kodissa jossa oli jääkaappi täynnä ruokaa eikä kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista perässä vedettävää tapausta. Ei mitään oma-aloitteisuutta, ei kiinnostusta mihinkään.

Entä jos on kiinnostusta lähinnä suhun? Jos ahterisi herättää aivan erikoisen voimakasta kiinnostusta?

Kuvittele 20 vuoden pituista parisuhdetta, jossa miehen ainoa kiinnostuksenkohde on naisen takapuoli. Ei kiitos, tylsäksi menisi.

:D

No entäs jos on normaali työ ja useampi harrastus, jos matkustaminen on kivaa, ystävien kanssa vietetään välillä iltaa/juhlia, ja arki-illat usein menee kirjan kanssa, mutta silti ahterisi painii ihan omassa luokassaan kiinnostuksen kohteena, on ainoa oikea intohimon kohde, ajatuksena ja todellisuudessa? Että jos miehen pitäisi valita sinun ja kaiken muun välillä, sinä ahterinesi voittaisitte mennen tullen? Kuulostaako yhtään paremmalta?

Totta kai. Nythän tuli raha mukaan kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista perässä vedettävää tapausta. Ei mitään oma-aloitteisuutta, ei kiinnostusta mihinkään.

Entä jos on kiinnostusta lähinnä suhun? Jos ahterisi herättää aivan erikoisen voimakasta kiinnostusta?

Kuvittele 20 vuoden pituista parisuhdetta, jossa miehen ainoa kiinnostuksenkohde on naisen takapuoli. Ei kiitos, tylsäksi menisi.

:D

No entäs jos on normaali työ ja useampi harrastus, jos matkustaminen on kivaa, ystävien kanssa vietetään välillä iltaa/juhlia, ja arki-illat usein menee kirjan kanssa, mutta silti ahterisi painii ihan omassa luokassaan kiinnostuksen kohteena, on ainoa oikea intohimon kohde, ajatuksena ja todellisuudessa? Että jos miehen pitäisi valita sinun ja kaiken muun välillä, sinä ahterinesi voittaisitte mennen tullen? Kuulostaako yhtään paremmalta?

En ole kirjoittaja, jonka kanssa viestittelet, mutta omalta osaltani voin kyllä sanoa, että haluan olla kumppanilleni jotakin muutakin kuin yksi ruumiinosa ja seksiobjekti. Ei pidemmän päälle tunnu hyvältä tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Et ole myöskään kertonut täällä millä oikein elät.

Ihan työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja asumistukea saan. Ei ole omaa ilmaista asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa vaikka ei kumppanille näin tiukkoja rajoituksia asettaisikaan kuin sinä teet.

Mä en ole asettanut ikinä mitään vaatimukia. Mulle on sen sijaan asetettu ahneita, rahaan liittyviä vaatimuksia.

Sinussa itsessäsi on niin monta näitä kynnysjuttuja ettei sinulla taida pahemmin olla varaa mitään vaatia. Kuten tuo ahneus, muista hyödynhakeminen, tekopyhyys, vihamielisyys, itsekkyys, valheellinen kuva omasta elämästä. Aika moni lähtee kun edes yksi noista tulee esille.

Eiköhän itsekäs ole kuitenkin se, joka alkaa vaatimaan rahallisen hyödyn takia muilta työssäkäyntiä, eikä se, joka ei niihin ahneisiin vaatimuksiin suostu.

Kuten jo monta kertaa sanottu itsekäs ja ahne on se joka hakee hyötyä antamatta mitään takaisin.

Kuten jo monta kertaa sanottu, en vaadi keneltäkään työssäkäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole myöskään kertonut täällä millä oikein elät.

Ihan työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja asumistukea saan. Ei ole omaa ilmaista asuntoa.

Niin eli haet talousellista hyötyä muista. Kuulostaa juuri siltä mistä syytä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole myöskään kertonut täällä millä oikein elät.

Ihan työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja asumistukea saan. Ei ole omaa ilmaista asuntoa.

Niin eli haet talousellista hyötyä muista. Kuulostaa juuri siltä mistä syytä naisia.

Sille nyt voi mitään, että Suomessakin on pakko ottaa minimäärä vastaan. Ei se silti sitä tarkoita, että pitäisi lisärahan takia mennä ahneuksissaan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa vaikka ei kumppanille näin tiukkoja rajoituksia asettaisikaan kuin sinä teet.

Mä en ole asettanut ikinä mitään vaatimukia. Mulle on sen sijaan asetettu ahneita, rahaan liittyviä vaatimuksia.

Sinussa itsessäsi on niin monta näitä kynnysjuttuja ettei sinulla taida pahemmin olla varaa mitään vaatia. Kuten tuo ahneus, muista hyödynhakeminen, tekopyhyys, vihamielisyys, itsekkyys, valheellinen kuva omasta elämästä. Aika moni lähtee kun edes yksi noista tulee esille.

Eiköhän itsekäs ole kuitenkin se, joka alkaa vaatimaan rahallisen hyödyn takia muilta työssäkäyntiä, eikä se, joka ei niihin ahneisiin vaatimuksiin suostu.

Kuten jo monta kertaa sanottu itsekäs ja ahne on se joka hakee hyötyä antamatta mitään takaisin.

Kuten jo monta kertaa sanottu, en vaadi keneltäkään työssäkäyntiä.

Mutta itsekäs ja ahne on sellainen joka hakee hyötyä eikä aio antaa takaisin mitään. Eli esimerkiksi sellainen joka hakee yhteiskunnan tukea elämäänsä ilman että aikoo ikinä antaa yhteiskunnalle mitään. Tajuatko jo?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän itsekäs ole kuitenkin se, joka alkaa vaatimaan rahallisen hyödyn takia muilta työssäkäyntiä, eikä se, joka ei niihin ahneisiin vaatimuksiin suostu.

Minä olen työtön ja mieheni toivoisi minun pääsevän töihin. Ja usein hän esittää tämän toiveensa myös vähemmän diplomaattisessa muodossa. Onko se mieheltäni jotenkin itsekästä toivoa, että pystyisin kantamaan suuremman vastuun sekä omasta että yteisen lapsemme elatuksesta? Ei minusta. Ymmärrän hyvin sen, että häntä harmittaa minun pienet tuloni ja että tämä vaikuttaa meidän elintasoa alentavasti. Miehen elämä olisi hulppeampaa, jos minulla olisi töitä. Onko se itsekästä toivoa, ettei työttömän puolison vuoksi oma elintaso laskisi ihan kohtuuttomasti? Ei minusta. Etenkin kun jo hänen palkastaan menee veroihin aika reippaasti yhteiskunnan hyväksi. Voisin kuvitella että hän kokee kantaneensa kortensa kekoon, kun maksaa joka kuussa 3000€ veroja. Mutta kun sekään ei riitä, vaan pitää vielä elättää vaimoakin.

En mitenkään pysty pitämään miestäni ahneena tai itsekkäänä. Hän vain toivoo, että kohtuullisempi osa omista ansioista jäisi omaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole myöskään kertonut täällä millä oikein elät.

Ihan työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja asumistukea saan. Ei ole omaa ilmaista asuntoa.

Niin eli haet talousellista hyötyä muista. Kuulostaa juuri siltä mistä syytä naisia.

Sille nyt voi mitään, että Suomessakin on pakko ottaa minimäärä vastaan. Ei se silti sitä tarkoita, että pitäisi lisärahan takia mennä ahneuksissaan töihin.

Mikä on tämä minimimäärä joka sinut on pakotettu ottamaan? Ei kukaan minulle väkisin rahaa työntänyt kun olin työtön, itse jokaisen hakemuksen tein.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työtön ja mieheni toivoisi minun pääsevän töihin. Ja usein hän esittää tämän toiveensa myös vähemmän diplomaattisessa muodossa.

Onko työnhaku ja -vastaanottaminen toive vai vaatimus?