Koululiikunnassa ei opeteta mitään

Miksi liikunnasta ei tule kotitehtäviä? Tekniikan hiomista ohjeineen. Seuraavalla tunnilla hienosäätöä, ja vielä kertaus ennen koetta.

En ymmärrä miksi liikunta- ja taideaineista annetaan numerot. Itse olin huono kaikissa liikunta- ja taideaineissa ja etenkin liikunnasta jäi kammo pitkälle aikuisikään asti.

Jotain vikaa tuossa liikunnassa on ihan ensimmäisestä luokasta lähtien. Meillä lapset ovat hyvin liikkuvaisia ja ovat ennen kouluikää nauttineet kovasti liikunnasta. Nuorin aloitti juuri ensimmäisen luokan. Hänellä on todettu motorista kömpelyyttä, minkä takia liikunta on hänelle erittäin tärkeää. Olemme käyneet uimassa ja luistelemassa, lapsi on harrastanut koripalloa ja jalkapalloa ja yleisurheilua, ja onhan se liikkuminen ollut haasteellista, mutta aina on hyvällä asenteella ja hyvillä mielin harrastanut. Nyt kun  koulua on käyty muutama kuukausi, on lapsi alkanut valittaa liikuntatunneista, miten hän oli taas viimeinen, miten hän oli taas huonoin, miten kaverit haukkuivat, etteivät halua häntä joukkueeseen, miten toinen kaveri tuli lohduttamaan, että ehkä ensi kerralla et ole huonoin... Miten on mahdollista, että liikunnasta nauttiva ja sitä harrastava lapsi joutuu kokemaan huonommuutta heti, kun koulu alkoi, kun taas harrastustasolla tällaista ei ole ollut? Miksi koulussa jatkuvasti vertaillaan ja mitataan ja opetetaan alusta asti, että joku on se huonoin eikä osaa samaa kuin toiset? Kyllähän se meidän lapsi oli yleisurheilussakin huonoin, mutta ohjaaja oli osannut kertoa lapselle, että tässä kilpaillaan vain itseä vastaan ja mitataan sitä, mitä on oppinut kesän aikana.

Nyt on myös esikoinen, kuudesluokkalainen, alkanut valitella koululiikunnasta. Esikoinen harrastaa useampaa liikuntalajia ja on yleisesti hyvä liikunnassa mutta esim. uiminen (josta on ennen pitänyt) on ollut jo pidempään ikävää koulun kanssa. Siellä kun kuulemma pitää vain uida allasta päästä päähän ja lopuksi saa hyppiä, mutta esikoiseni ei siitä pidä, joten hänen mielestään uiminen on tylsää ja ikävää. Hän ei myöskään koe oppivansa siellä mitään.

Miksi koululiikunnasta tehdään ikävää ja pakonomaista? Miksi siinä jatkuvasti vertaillaan ja julistetaan se huonoin?

Meidän kuudesluokkalainen muuten juoksi cooperin testiä tänä syksynä. Piti siitä kyllä, ei siinä mitään, mutta sattuukin olemaan hyvä juoksemisessa. Harmitteli luokkatoverin puolesta, kun testiä juostiin useammalla tunnilla (harjoiteltiin ja lopuksi mitattiin) ja luokkakaveri ei pidä juoksemisesta. On myös testattu ketteryyttä ja nopeutta ja pituushyppyä ja vaikka mitä tässä yhden syksyn aikana. Mikään muu oppiaine ei samalla tavalla mittaa sitä parasta ja sitä huonointa ihan joka tunti. Eikä mahdollista ikäviä kommentteja, sillä muissa aineissa se testi on riittävän salainen eikä siitä tarvitse julkisesti muille kertoa. Liikunnassa kaikki näkevät, kuka oli huonoin ja valitettavasti se huonoin on usein aina se sama tyyppi. 

Mielestäni pahimpia hankaluuksia koululiikunnassa tuottavat joukkuepelit. Hiihdossa ja luistelussa sentään ketään muuta oppilasta ei pitäisi kiinnostaa, jos et osaa hiihtää tai luistella, koska ne ovat yksilölajeja eivätkä vaikuta heidän omaan suoritukseensa. Joukkuelajit sen sijaan ovat julkista nöyryyttämistä. Jos et osaa pelata ja yrität silti osallistua liikuntaan, muut oppilaat samassa joukkueessa joutuvat tätä sietämään. Osa oppilaista harrastaa jotain joukkuelajia, he ottavat tietyt asiat itsestäänselvyytenä (kuten sen että kaikki tuntee pelin säännöt), oppilaiden välillä on muutenkin huimia eroja taitotasossa.

Sinällään joukkuepelit ovat hyvin opettavaisia. Jos kaikilla pelaajilla olisi aito halu liikkua ja oppia ryhmässä olemista, ehkä jopa nauttia liikunnasta, saatettaisiin saavuttaa se, mitä tavoitellaankin, eli liikunnan ja sosiaalisen toiminnan merkittäviä hyötyjä joita ei oikein mikään korvaa. Koululiikunnassa tämä ei kuitenkaan toimi. Liikunta on pakollista ja joukkueet epämääräisiä. Tehtävä on lapsille liian vaikea ja tuloksena on turhautumista, nöyryytystä, ylimielisyyttä ja kiusaamista. Pidemmän ajan kuluessa ehkä jopa traumoja, voipi olla että myöhemmällä iällä ei liikunta enää kiinnostakaan.

Mielestäni joukkuepelit koululiikunnassa pitäisi olla kokonaan valinnaisia. Muutenkin ne ovat usein sellaisia mitä lapset tykkäävät harrastaa vapaa-ajalla, tai tykkäisivät ellei sitten tarjottaisi "parempia" vaihtoehtoja kuten tietokoneella pelaamista ja älylaitteiden näpelöintiä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin aina täysiä, siis sen minkä pystyin siihen nähden ettei minulla ollut mitään liikuntaharrastuksia eikä perhekään ollut kovin liikunnallinen. Silti numero aina vain 8. Olisi kannaltani ollut ihan sama mitä teen, ihan mahdoton olisi ollut saada 9 saati 10.

Minulla muuten sama mutta numero aina vain 7, vaikka minäkin aina yritin täysiä. Mitä opin koululiikunnasta: että olen huono liikunnassa eikä minun kannata harrastaa liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin aina täysiä, siis sen minkä pystyin siihen nähden ettei minulla ollut mitään liikuntaharrastuksia eikä perhekään ollut kovin liikunnallinen. Silti numero aina vain 8. Olisi kannaltani ollut ihan sama mitä teen, ihan mahdoton olisi ollut saada 9 saati 10.

Se on aina näin. Et saa 10 koska joku pn aina sinua PAREMPI. Aineessa jossa voi loputtomiin olla hyvä. Ei niistä aineista pidä antaa numeroa.

Opin kouliikunnassa onnellisen elämän salaisuuden: liikunta ei ole minua varten, ja kaikkea kanssakäymistä liikunta-ammattilaisten kanssa pitää välttää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnasta ei tule kotitehtäviä? Tekniikan hiomista ohjeineen. Seuraavalla tunnilla hienosäätöä, ja vielä kertaus ennen koetta.

Koska ei haluta opettaa mitään.

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Jotain taitoja pitäisi olla jo ennen kouluikää. Uimataito ja oman peräpään pyyhkiminen vessassa ovat esimerkiksi tällaisia taitoja. Jos vanhemmat eivät itse osaa uida, jokainen kunta järjestää uimakouluja pikkupilteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Jotain taitoja pitäisi olla jo ennen kouluikää. Uimataito ja oman peräpään pyyhkiminen vessassa ovat esimerkiksi tällaisia taitoja. Jos vanhemmat eivät itse osaa uida, jokainen kunta järjestää uimakouluja pikkupilteille.

Mitä haittaa on siitä, että uimataidon oppii "vasta" koulussa? Lukeminen ja laskeminen ovat paljon tärkeämpiä taitoja ja niistäkin sanotaan, että koulussa oppii sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 80-90-luvuilla.

Kyllä meillä ainakin käsitöissä opetettiin, miten tehdään kaavat, leikataan kankaat, ommellaan saumat ja napinlävet, miten virkataan ja kudotaan ja kirjotaan kuvioita ja kirjaimia ja ommellaan nappi ja korjataan rikkinäinen villasukka jne. Opin paljon sellaista, mitä mummu ei ollut opettanut, vaikka suuren osan käytännön kädentaitoja opinkin häneltä jo ennen kouluikää. Piilopisto onnistuu yhä, joten mukulan vaatteet tulee korjattua nätisti. Samoin hän pysyy lapasissa ja sukissa.

Kuviksessa harjoiteltiin vastavärejä, väriympyrää, perspektiivejä, tehtiin tehtäviä eri maaleilla, valokuvattiin ja kehotettiin itse ne kuvat.

Musiikissa opeteltiin nuottien ja taukojen pituudet, kitaraotteita, nokkahuilua (joka oli tosi kivaa), kannelta, neliäänistä kuorolaulua... Kuorolaulu on nykyisin rakas harrastus, johon en varmaan olisi edes ryhtynyt, jollei minulla olisi ollut osaamispohjaa kouluajoilta.

Liikunnassa käytiin teoriapuolta esimerkiksi kunnon ja eri lihasryhmien kehittämisessä ja ravinto-oppia. Yläkoulussa oli opetusta uimisessa, me kävimme uimassa joka toinen viikko ekaluokalta lukion kolmannelle, koska koulukeskuksessa oli samassa myös uimahalli. Uimahengenpelastusta oli ainakin yhtenä vuonna, ja toisena vuonna opeteltiin melomaan kajakeilla siellä uimahallissa :) . Kajakilla olen vielä aikuisenakin käynyt melomassa, koska nykyisessä kotikaupungissani on kajakkivuokraamo ja hyviä melontareittejä. Yläkoulussa ja lukiossa oli myös vuosittain kaksi kuukautta liikuntatunneilla tanssimista, joten sieltä saakka on hallussa valssit, tangot ja foksit. Lukion tokalla opeteltiin vanhojentansseja, mutta niitä en ole sen koommin tanssinut enkä enää osaisi.

Lukiossa liikunta oli enemmän kokeiluluonteinen sikäli, että sai mennä liikkumaan siten kuin halusi, Niinpä mekin kävimme esim. keilaamassa, pelaamassa squashia ja minigolfia, ampumaradalla ja harjoittelemassa jousiammuntaa. Näitähän ei yläkoulun puolella voi tehdä, koska ne ovat maksullisia, eikä peruskoulussa voi velvoittaa koteja maksamaan opiskelusta.

Vastaväritkin niin haastava juttu että niitä pitää tankata vuositolkulla.

Ei niitä toki opeteltu vuositolkulla. Se oli vain yksi esimerkki siitä, mitä kuviksessa opetettiin. Ei siellä vain tyrkätty paperia nokan eteen ja käsketty ottamaan värejä esille ja piirtää jotain. En minä ollut kuullut vastaväreistä, ennen kuin niitä alettiin käsitellä tunnilla. Teimme kaksi ympyrää, jotka kiinnitettiin päällekkäin, ja sitten niitä sai pyöritellä toisiaan vasten ja sai kokeilla, miten värit sointuvat yhteen. Muistan senkin, että kauheasti painotettiin, että musta ja valkoinen eivät ole värejä vaan pintoja. En vieläkään ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan.

Nykyisin oppilaille muuten kuuluu selittää jokaisen tehtävän tarkoitus ja miten se palvelee opsia ja arviointia. Jos teitä mietityttää, miksi lapsenne on pitänyt tehdä sellainen tai tällainen tehtävä, pyytäkää opettajaa selvittämään, millaista taitoa kyseisellä tehtävällä on tarkoitus harjoittaa ja miten se pitäisi suorittaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.

Oletko lukenut opetussuunnitelmaa liikunnan kohdalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Jotain taitoja pitäisi olla jo ennen kouluikää. Uimataito ja oman peräpään pyyhkiminen vessassa ovat esimerkiksi tällaisia taitoja. Jos vanhemmat eivät itse osaa uida, jokainen kunta järjestää uimakouluja pikkupilteille.

Mitä haittaa on siitä, että uimataidon oppii "vasta" koulussa? Lukeminen ja laskeminen ovat paljon tärkeämpiä taitoja ja niistäkin sanotaan, että koulussa oppii sitten

Lapset oppivat nuo asiat jo päiväkodissa. Kyllähän ne (kotihoidetut) lapset ovat vähän altavastaajia, jotka vasta koulussa alkavat opetella kirjaimia. Jo osaavat lapset saavat paljon enemmän irti opetuksesta jo heti ekaluokasta lähtien.

Oletko jättänyt koulun huoleksi myös perunoiden kuorimisen, pyöräilyn, luistelemisen ja hiihtämisen opettelun? Ei ihme, ettei siellä mitään varsinaisesti ehditä opettaa, jos joukossa on osa, jotka eivät osaa muuta kuin kävellä.

Onko se vieläkin noin? Omista liikuntatunneista on kohta onneksi jo 40 vuotta, ja silloin aikoinaan ainakaan ei opetettu mitään, ainoastaan pistettiin liikkumaan ja sitten mitattiin suoritusta.

Olisin halunnut kaikessa rauhassa opetella esim. osumaan pesäpalloon mailalla, mutta sitä ei saanut harjoitella. Sama joku korkeushyppy. 

Kuvaamataidon tunnilla sentään opetettiin edes jotakin, eli mitä päävärejä sekoittamalla syntyvät muut värit, perspektiivipiirrustusta ja sijoittamaan varjokohtiin kylmempää väriä. Musiikin tunnilla oli myös teoriaa ja musiikin historiaa. Liikunnassa tanssien askeleet ovat ainoa, mitä muistan jotenkin opetetun, muu kaikki olisi pitänyt vain osata heti.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ap! Totta joka sana.

Itse myös vihasin koululiikuntaa, erityisesti joukkuelajeja. Keväällä pelattiin aina pesäpalloa (en ikinä osunut palloon saati saanut kiinni), talvisin lentopalloa (sama homma). Nimenomaan se oli sitä julkista nöyryytystä! Kyllähän sen muistaa vielä näin vanhoilla päivillään kuinka hävetti se, että valittiin vikana joukkueeseen. Ei se mitään traumoja jättänyt, mutta en ymmärrä miksi sama meno jatkuu edelleen. Luulisi että viimeistään uudessa opsissa olisi tähän jotenkin puututtu. Koululiikuntaa tappoi omassa nuoruudessani liikkumisen ilon ja saman se tekee näköjään edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Jotain taitoja pitäisi olla jo ennen kouluikää. Uimataito ja oman peräpään pyyhkiminen vessassa ovat esimerkiksi tällaisia taitoja. Jos vanhemmat eivät itse osaa uida, jokainen kunta järjestää uimakouluja pikkupilteille.

Mitä haittaa on siitä, että uimataidon oppii "vasta" koulussa? Lukeminen ja laskeminen ovat paljon tärkeämpiä taitoja ja niistäkin sanotaan, että koulussa oppii sitten

Lapset oppivat nuo asiat jo päiväkodissa. Kyllähän ne (kotihoidetut) lapset ovat vähän altavastaajia, jotka vasta koulussa alkavat opetella kirjaimia. Jo osaavat lapset saavat paljon enemmän irti opetuksesta jo heti ekaluokasta lähtien.

Oletko jättänyt koulun huoleksi myös perunoiden kuorimisen, pyöräilyn, luistelemisen ja hiihtämisen opettelun? Ei ihme, ettei siellä mitään varsinaisesti ehditä opettaa, jos joukossa on osa, jotka eivät osaa muuta kuin kävellä.

Tilanne tasoittuu opintaipaleen aikana, joten en huolehtisi turhaan. Noista mainitsemistasi en varmaan ole tehnyt mitään viimeiseen viiteen vuoteen, joten tuntui epäreilulta pakottaa lapsi niitä tekemään. Mieluummin yritin tukea lapsen oppimista asioissa, joihin lapsella on luontainen kiinnostus kuten lukemiseen ja laskemiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Jotain taitoja pitäisi olla jo ennen kouluikää. Uimataito ja oman peräpään pyyhkiminen vessassa ovat esimerkiksi tällaisia taitoja. Jos vanhemmat eivät itse osaa uida, jokainen kunta järjestää uimakouluja pikkupilteille.

Mitä haittaa on siitä, että uimataidon oppii "vasta" koulussa? Lukeminen ja laskeminen ovat paljon tärkeämpiä taitoja ja niistäkin sanotaan, että koulussa oppii sitten

Lapset oppivat nuo asiat jo päiväkodissa. Kyllähän ne (kotihoidetut) lapset ovat vähän altavastaajia, jotka vasta koulussa alkavat opetella kirjaimia. Jo osaavat lapset saavat paljon enemmän irti opetuksesta jo heti ekaluokasta lähtien.

Oletko jättänyt koulun huoleksi myös perunoiden kuorimisen, pyöräilyn, luistelemisen ja hiihtämisen opettelun? Ei ihme, ettei siellä mitään varsinaisesti ehditä opettaa, jos joukossa on osa, jotka eivät osaa muuta kuin kävellä.

Tilanne tasoittuu opintaipaleen aikana, joten en huolehtisi turhaan. Noista mainitsemistasi en varmaan ole tehnyt mitään viimeiseen viiteen vuoteen, joten tuntui epäreilulta pakottaa lapsi niitä tekemään. Mieluummin yritin tukea lapsen oppimista asioissa, joihin lapsella on luontainen kiinnostus kuten lukemiseen ja laskemiseen

Et ole jaksanut opettaa lastasi pyöräilemään tai kuorimaan perunoita, koska se on epäreilua? Odotat, että lapsi sitten seiskaluokalla opettelee kuorimaan perunoita kotitaloustunnilla sillä välin, kun muut kokkaavat ties mitä?

Tasot pitää laittaa loosereiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meille liikunnanopettaja valitti siitä, että lapsi ei osaa uida. No voisitko vaikka opettaa sitten? Siitähän sulle maksetaan. Mitä järkeä olla edes koulussa, jos meidän vanhempien pitäisi opettaa kaikki asiat

Jotain taitoja pitäisi olla jo ennen kouluikää. Uimataito ja oman peräpään pyyhkiminen vessassa ovat esimerkiksi tällaisia taitoja. Jos vanhemmat eivät itse osaa uida, jokainen kunta järjestää uimakouluja pikkupilteille.

Mitä haittaa on siitä, että uimataidon oppii "vasta" koulussa? Lukeminen ja laskeminen ovat paljon tärkeämpiä taitoja ja niistäkin sanotaan, että koulussa oppii sitten

Lapset oppivat nuo asiat jo päiväkodissa. Kyllähän ne (kotihoidetut) lapset ovat vähän altavastaajia, jotka vasta koulussa alkavat opetella kirjaimia. Jo osaavat lapset saavat paljon enemmän irti opetuksesta jo heti ekaluokasta lähtien.

Oletko jättänyt koulun huoleksi myös perunoiden kuorimisen, pyöräilyn, luistelemisen ja hiihtämisen opettelun? Ei ihme, ettei siellä mitään varsinaisesti ehditä opettaa, jos joukossa on osa, jotka eivät osaa muuta kuin kävellä.

Tilanne tasoittuu opintaipaleen aikana, joten en huolehtisi turhaan. Noista mainitsemistasi en varmaan ole tehnyt mitään viimeiseen viiteen vuoteen, joten tuntui epäreilulta pakottaa lapsi niitä tekemään. Mieluummin yritin tukea lapsen oppimista asioissa, joihin lapsella on luontainen kiinnostus kuten lukemiseen ja laskemiseen

Et ole jaksanut opettaa lastasi pyöräilemään tai kuorimaan perunoita, koska se on epäreilua? Odotat, että lapsi sitten seiskaluokalla opettelee kuorimaan perunoita kotitaloustunnilla sillä välin, kun muut kokkaavat ties mitä?

Niin. Lapsi tulee kuitenkin viettämään ison osan elämästään koulussa, jossa iso osa asioista on sellaisia, jotka eivät suuremmin kiinnosta. En halua, että koko elämä tulee olemaan opettelua ja suorittamista vaan pitää myös elää ja tehdä hauskoja juttuja. Mitä oon seurannut niin suorittajista ei tule kovin onnellisia aikuisia yleensä. Onnellisuus on tärkeintä, ei se mitä taitoja osaa