Eikö minulla ole oikeus olla vihainen ex-puolisolleni?

et voi antaa itsellesi anteeksi ennenkuin annat muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää tuollaista katkeruutta. Olen minäkin lennossa vaihdettu toiseen (ja petetty), mutta en todellakaan ole jäänyt katkeraksi ja ihan ystäviä olemme exän kanssa. Tuollaiset jutut ovat osa tätä elämää, ei tämä ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista kuin saduissa että yksi on paha ja toinen hyvä. En usko, että EX olisi edes ajautunut suhteeseen, jos meillä olisi mennyt hyvin tai olisimme suhteesta pitäneet huolta, mutta näin ei ollut. Olemme molemmat nykyään paljon onnellisempia. Katkeruus rumentaa ihmistä huomattavasti. 

No toi teidän tilanne on ihan toinen kun että joku on luullut elävänsä perhe elämää ja rakastanut puolisoaan ja sitten tullut vaihdetuksi toiseen. Eikä todellakaan ole onnellisempi kun ennen. Ei kai sitä nyt kukaan katkeroidu jos elämä menee parempaan suuntaan.

Ihan kuule rakastin puolisoani ja todella luulin eläväni perhe-elämää. Mutta kun ei se elämä ole todellakaan niin yksinkertaista eikä mustavalkoista. On itsestä kiinni, miten rakentaa elämänsä eron jälkeen - ei voi olla kenestäkään miehestä NIIN riippuvainen, ettei voi olla onnellisempi ja oma itsenäinen ihminen eron jälkeen. Se lähtee kaikki itsestä ja itse se onni on tehtävä, et  kai tosissasi kuvittele, että se on minullekaan jotenkin itsestään tai automaattisesti tullut? Olen käynyt terapiassa, että saan nuo vanhat asiat alta pois ja rakentanut uuden elämän, jotta olisin onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

et voi antaa itsellesi anteeksi ennenkuin annat muille.

Miksi apn pitäisi antaa itselleen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua siihen, miten pääsisin katkeruudesta eroon. En pyytänyt moraalisaarnaa. Tiedän kyllä ihan itsekin, että tämä tilanne on aivan sieltä ja syvältä.

ap

Kannattaa ensin miettiä, miksi olet niin katkera? Oletko oikeasti katkera sille toiselle vai itsellesi? Olitko rakentanut identiteettiäsi ja elämääsi ihan liikaa toisen ihmisen varaan ja olet vihainen siitä, ettei hän ollut tehnyt samoin?

Se oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Tänne synnytään yksin ja kuollaan yksin ja matkalla kohdataan erinäisiä ihmisiä ja muodostetaan suhteita. Tärkeintä on se, että rakentaa itse oman onnensa, itsenäisyytensä ja elämänsä. Vasta sitten on ylipäätään valmis suhteeseen jonkun kanssa. Suhde on lisä siihen omaan elämään, identiteettiin - ei asia, joka sen korvaa. Onnellisuus ei tosiaan voi olla riippuvainen vain ja ainoastaan parisuhteesta, kyllähän sen pitää lähtökohtaisesti tulla omista intohimoista, tavoitteista, harrastuksista, ystävistä, mahdollisesti urasta. Jos joku näistä sitten muuttuu tai poistuu, ei se koko elämä voi yhtäkkiä muuttua katkeraksi ja onnettomaksi. Jos näin käy niin on aika paljon ollut vikaa siinä, miten oman itsensä ja elämän on kasannut. 

Itse muuton eron jälkeen ulkomaille, koska halusin aina asua myös Suomen ulkopuolella. Tämä mahdollisti myös urallisesti aivan täysin toisenlaiset mahdollisuudet, matkustan nykyään Euroopassa ja vietän viikkoni eri paikoissa. Olen uudessa suhteessa miehen kanssa, joka on täysin erilainen exääni nähden - sopii minulle paljon paremmin. Opettelin valokuvaamaan ja käsittelemään kuvia. Omissa käsissä se onni oli ihan 100%. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä haluaisin tästä vihasta eroon. Onko teillä jotain vinkkejä miten tästä pääsee yli? Olen tehnyt eksälleni selväksi miksi olen hänelle vihainen ja kertonut, etten halua olla hänen kanssa tekemisisä muuta kuin lapsemme asioissa. 

Tiedän olevani kyllä ihan arvokas ihminen, enkä ole koskaan esimerkiksi miettinyt sitä, että jäisin eron jälkeen sinkuksi loppuelämäksi. Silti minua hieman se katkeroituminen pelottaa. 

ap

No, minusta suurin virhe tuossa tilanteessa on yrittää olla liian fiksu. Se katkeroittaa. On tosi tärkeää antaa itsensä tuntea kaikki voimakkaat tunteet, viha ja suru jne. Mut miehelle niitä ei kauheasti kannata purkaa. Olis tärkeää et sulla on ystäviä, terapuetti tms jolle voit sen kaiken purkaa. Jos oikeasti haluaa päästä eteenpäin, pitää kaikki kipeät tunteet kohdata. Se on itsensä arvostamista. Niin tunteiden voima pikkuhiljaa heikkenee ja alat ihan oikeasti nähdä elämässäsi uusia vaihtoehtoja. Suomessa ollaan tosi typeriä tunteiden kanssa, ja yritetään olla mukafiksuja, sitten katkeroidutaan ja masennutaan ja puretaan vuodesta toiseen sitä omaa pahaa oloa ympäristöön- ja syytetään sitä exää kaikesta siitä. OIkeasti vastuullista on kohtada kaikki se kuinka paljon loukkaa ja raivostuttaa ja usein sitten myös surettaa. Ottaa kaikki se aika minkä noi tunteet vaatii. Näin myös ex muuttuu neutraaliksi menneisyyden henkilöksi, ja mahdollisuudet asialliseen ja joskus jopa ihan kivaan yhteistyöhn mahdollistuu. Ja se jos mikä on lapsen etu. Että sitten jonakin päivänä asiat ovat ihan oikeasti hyvin, eikä vanhepien välillä ole yhtään mitään voimakkaita tunteita. Näin olen itsekin tehnyt ja välini exään ja hänen perheeseensä ovat hyvät. Lapset voivat hyvin ja nauttivat elämästään ja voivat vapaasti puhua ja tehdä ja tuntea ihan mitä vaan. Hyvin hoidettu ero tarkoittaa minun mielestäni sitä, että se ex on yksi ihminen muiden joukossa, jonkun kanssa olet tekemisissä koska hän on kaupan kassa, toisen siksi että teillä on yhteiset lapsewt, kolmannen siksi että hän on lääkärisi. Ei sen kummempaa. Mut av:n neuvotkin kertoo aika paljon; teeskentele sitä, ja niele tätä ja pelaa tota. Tai olet heveltin huono ihminen ja sun sietää kärisä ja hävetä ja syylistyä. Oikeasti, ota vastuu tunteistasi ja uskalla tuntea ne, vaikka ne sattuvat ne kipeimmät ihan fyysisesti. Mutta ne ovat vaan tunteita. Siinä tie.

Vierailija kirjoitti:

et voi antaa itsellesi anteeksi ennenkuin annat muille.

Hevonpaskaa. Ensin annetaan anteeksi itselle. Sitten voi vasta muille. Ensi rakastetaan itseä, sitten vasta muita. Ensin happinaamari itselle, sitten vasta lapsille. Oma toimintakyky ensin, sitten vasta voi suhtautua muihin. Paitsi tietysti marttyyrimammat toimii toisin. Kannattais keskittyä siellä kyökissä terapoimisen sijaan vaikka perunoiden keittoon. 

Ei ole.

7 kk on lyhyt aika. Jos exä käyttäytyy jatkossa asiallisesti ja hoitaa lapsiin liittyvät adiat kunnolla, viha vuosien mittaan varmaan hälvenee. O

ma ex-mieheni ei osallistu lasten asioiden hoitoon ja heidän kuluihinsa muuten kuin tarjoamalla katon pään päälle ja ruokaa tapaamisaikoinaan. Välillä yrittää kiristää lasten avulla sekä kähmii minua luvatta päästessään kädenmitan sisälle minusta. Niinpä viha exää kohtaan ei laannu kunnes minun ei tarvitse enää olla hänen kanssa tekemisissä.