Mikä pikkukylissä mättää?

Utelias kirjoitti:

Syrjäisiä maalaiskyliä mollataan paljon. Miksi? Itse olen asunut Pihtiputaalla koko ikäni ja parempaa paikkaa ei ole!

Et voi tietää:D

Se muiden ihmisten kyttäämisen määrä.

Kas, Pihtiputaan mummo tuli palstalle.

Ei siellä mikään mätä. Ihmisten kyttääminenkin on pelkkä stereotypia jollaista kertoilee joku kaupunkilainen joka kyllä ihan vapaaehtoisesti kertoo elämänsä yksityiskohdat facebookissa koko maailmalle. Vaikka ketään ei kiinnosta.

Juu, kyttääminen. Sisäänlämpenevät piirit. Jos oot julkisessa työssä niin törmää liikaa asiakkaisiin yms. plaah.

Kaupungissa kerrostaloisa asuu yksinäisiä surullisia ihmisiä, jotka elämäänsä pillereillä turruttavat.

Olen asunut yhteensä 12 kunnassa, joiden koko vaihtelee muutamasta sadasta asukkaasta muutamaan miljoonaan asukkaaseen. Voin sanoa, että ihan samanlaista kyttäämistä on kaupungeissa kuin maallakin. Tosin pienessä kylässä on tilaa ja naapurit on kaukana, metsää ja peltoja välissä, jolloin oma rauha ja yksityisyys tuntuu todellisemmalta kuin tiheässä kaupunkiasumisessa, usein kerrostalossa, jossa pahimmillaan jokainen askelkin rekisteröidään alapuolellasi.

Pieni 'kylä' on yhtä kuin pienet ympyrät. Jotkut pienet paikat on ankeampia kuin toiset. Riippuu paikasta.

Ei pääse kapakkaan eikä ole naisia!

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut yhteensä 12 kunnassa, joiden koko vaihtelee muutamasta sadasta asukkaasta muutamaan miljoonaan asukkaaseen. Voin sanoa, että ihan samanlaista kyttäämistä on kaupungeissa kuin maallakin. Tosin pienessä kylässä on tilaa ja naapurit on kaukana, metsää ja peltoja välissä, jolloin oma rauha ja yksityisyys tuntuu todellisemmalta kuin tiheässä kaupunkiasumisessa, usein kerrostalossa, jossa pahimmillaan jokainen askelkin rekisteröidään alapuolellasi.

Kyttäämisen luonne kuitenkin muuttuu kun kaikki, siis oikeasti kaikki, tuntevat toisensa. Syntyy kyttäysverkosto, jonka voimaa ei tule aliarvioida. Ei mitään väliä, kuinka korvessa jotain tapahtuu, koska joku näki siltikin, ja jossei nähnyt, niin keksii nähneensä. Vähän kuin Sauronin silmä, jos Sauron olisi pahasti likinäköinen. Tiedätte sen leikin, "Juoru", missä lapset kuiskaavat toistensa korvaan ja viesti muuttuu matkan varrella? Sillä on tuo nimi syystä. Esimerkki: pari puolituttua sai tietoonsa, mitä olin ostanut muualla asuvalle läheiselle ystävättärelleni syntymäpäivälahjaksi (hänen lempikukkiaan), kun yhyttivät minut suunnittelemasta kukkaostoksia. Pari kuukautta myöhemmin oli koko kylän "yleisessä tiedossa", että olen kuulemma lesbo. Tuli kyllä ihan uutisena mulle, ja varsinkin aviomiehelleni...

Itse olen viihtynyt pikkukylässä. Kiva, kun on naapuriapua ja joku muukin pitää silmällä esim. taloa. Kiinteät yhteydet sukulaisiin ja ystäviin, luontoa lähellä, joka paikka ei ole täynnä ihmisiä. Lieveilmiöitä kuten narkkareita ja juoppoja on paljon vähemmän, kun sosiaalinen kontrolli pitää huolta. Kaupan kassan kanssa voi jutella.

Täällä kaupungissa kerrostalossa kukaan naapuri tuskin korvaansa lotkauttaisi, vaikka huutaisin apua asunnossani. Eivät tervehdikään.

Heti, kun saan opinnot loppuun, palaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa kerrostaloisa asuu yksinäisiä surullisia ihmisiä, jotka elämäänsä pillereillä turruttavat.

Miksei kaupunkilaiset lähde ulos niistä kerrostalokopperoistaan?

Ajattelitko, että asiat paranis jos muuttais pikkukylään?  Voin kertoa, ettei parane.  Jos luulet, että iloinen puheensorina, ystävällinen kanssakäyminen ja toisten vilpitön huomioonottaminen on joku automaatio pikkukylässä niin se on vain harhakuvitelma. Kyyläys, kylmyys, juoruilu ja kateus on jokapäiväistä ja normaaliutta pikkukylässä. Ei siis mitään leppoisaa jutuniskentää juuri missään eikä ainakaan naapurustossa. Parhaassa tapauksessa joku nuukailija polttaa pimeällä roskansa peltiastiassa niin että käryt ajelehtii muillekin haisteltavaksi. Iltaisin ns. keskusta on autio paitsi jos muutama nuori kokoontuu paikallisella linja-autopysäkillä. Nekin saa usein viharyöpyt ja nyrkin heilutukset, itseensä kyllästyneiltä ja vihamielisiltä ihmisiltä. Jopa puhelimet toimivat paikoitellen huonosti, ihmeellistä mutta totta. Jos haluat talvella lähteä ajoissa jonnekin, ne pikkukylän tiet on viimeinen lenkki minne aurat ehtivät. 

Kaupungissa kun lähdet ulos, saat sentään kävellä katuvalojen alla ja jos vastaantulija ei heitä hyviä iltoja niin ei sitä heitetä pikkukylässäkään. Eikä pikkukylässä juuri ole vastaantulijoita. Olisko joku kaupungistumisen vastustaja vain romantisoinut pikkukylässä elämisen.

Pikkukylässä on se ongelma, että nykypäivän ihmiset ei osaa elää ilman, että jokaiseen asiaan pitää olla kerho, seura tai joku porukka, jonka kanssa sitä toteutetaan. Jos menee syömään, ympärillä pitää olla 100 ihmistä ja ei se ateriakaan hyvä ole, jos se ei maksa paljoa. Jonoa pitää olla ravintolaan, koska muuten makunautinto kärsii. Salille ei voi mennä, kun se ei ole tyylikkäästi sisustettu, ym, ym.  Kyllä normaali ihminen siellä pikkukylässä pärjää. Jos nykystadilainen muuttaa Pihtiputaalle, niin sillehän tulee vieroitusoireet jo siitä, kun ei pysty jonottamaan Applen puhelimia sadan muun kanssa. Samat palvelut siellä pikkukylälläkin on käytettävissä, lukuunottamatta yliopistosairaalaa.

Ei niissä pikkukylissä mitään vikaa ole. Nykypäivänä on vaan niin trendikästä se laumaeläimenä eläminen, niin sitten pikkukylässä ei osata olla, kun pitää itse miettiä tekemistä, pitää olla omat ajatukset jne. Muutenkin se pintaliitomeininki loistaa poissaolollaan, niin varmasti se ahdistaa näitä citynuoria, joille koko elämä on pelkkää materialla ja trendeillä masturboimista.

Koskee erityisesti pääkaupunkiseudulla eläviä. 

Ei ole ollut ongelmia. En ole tekemisissä edes naapureiden kanssa paitsi tervehtimällä. Työssä käyn toisella paikkakunnalla. Kukaan ei siis tiedä minusta juurikaan mitään. Juhlimiset ja muut henk.koht. asiani kuten lääkärikäynnit hoidan kaupungissa, joten ei ole juoruja täällä levitellä. Ihan jees kun saa olla omissa oloissaan kotonaan.

Olin eilen koko päivän yksin kerrostaloasunnossa ja ihmettelin sitä metelin määrää. Vanha talo, paksut seinät eli vika ei ole edes rakennuksessa vaan ihmisissä. Tajusin, että mitä ahtaammin ihmiset asuvat, sitä rottamaisemmiksi ne muuttuvat. Naapureista ei välitetä, huudatetaan musiikkia, tapellaan, muuten vain silkasta ilosta metelöidään.

Pikkukylässä ei ärsytetä tahallaan muita.

Pikkukylissä voi olla ihan yhtä rikas tai köyhä sosiaalinen elämä kuin isommassakin. Mulla on nyt pienellä paikkakunnalla huomattavasti enemmän sekä hyvänpäiväntuttuja, harrastuskavereita että tosiystäviä kuin oli kaupungissa enkä pidä itseäni edes sosiaalisena, enemmänkin introverttinä. Lapsille maalaisympäristö on turvallinen ja rauhallinen, koulut ja päiväkodit inhimillisen kokoisia. Harrastuksiakin on ja aika edullisia, vähänkin erikoisempi laji löytyy todennäköisesti lähikaupungista, toki rahaa ja bensaa palaa. Työssäkäyvälle autot on pakollisia, julkiset ei kulje. Surullista on, että nuoria on vähän ja samanhenkistä seuraa ei kaikille löydy, opiskelemaan on lähdettävä peruskoulun jälkeen muualle. Omassa tuttavapiirissäni ahdasmielisiä juntteja on vähän, pienissä piireissä toisten asiat tiedetään tai ollaan tietävinään, mutta samanlaista se on jossain lähiössä naapureiden kesken/työpaikoilla ym. Kulttuuririentoihin pääsee kun lähtee, toki matkat on pidemmät. Nettikauppoja käytetään paljon tai ajellaan lähikaupunkiin, perusasioita kummempaa ei paikallisista liikkeistä löydä.

Paikallinen kauppa kannattaa kiertää kaukaa niin saa olla aika rauhassa pikkukylässä.

Ihmisten kyttääminen on kyllä myytti. Oikeasti ihmisillä on omissa elämissään tarpeeksi. Eikä siellä edes koskaan näe muita. Kaikki ovat omissa kodeissaan vain.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viihtynyt pikkukylässä. Kiva, kun on naapuriapua ja joku muukin pitää silmällä esim. taloa. Kiinteät yhteydet sukulaisiin ja ystäviin, luontoa lähellä, joka paikka ei ole täynnä ihmisiä. Lieveilmiöitä kuten narkkareita ja juoppoja on paljon vähemmän, kun sosiaalinen kontrolli pitää huolta. Kaupan kassan kanssa voi jutella.

Täällä kaupungissa kerrostalossa kukaan naapuri tuskin korvaansa lotkauttaisi, vaikka huutaisin apua asunnossani. Eivät tervehdikään.

Heti, kun saan opinnot loppuun, palaan takaisin.

Mistä olet kotoisin?

Olen syntynyt ja kasvanut ensin vähän isommassa pikkupaikassa, nyt asunut muutaman vuoden siihen kuuluvassa sivukylässä. Monesti oletetaan tuota että tällaisessa paikassa kytätään ja että kaikki tietävät ja tuntevat kaikki. En minä vaan tosiaankaan "tunne kaikkia", edelleenkään, ihan vaan oman perheeni ja piirini. Joskus on jotain isoäitini tuttuja tai kaukaisia sukulaisentapaisia, jotka ilmeisesti tietävät kutakuinkin kuka minä olen mutta ei mulla ole niistä ihmisistä mitään hajua. Ja jonkun entisen koulututun saatan etäältä tunnistaa. Siinäpä se. En tunne naapureitani, ei olla tekemisissä.

Ehkä en vaan huomaa mahdollista kyttäystä ja juoruilua, ehkä se ei kantaudu minulle asti eikä mua itseäni kiinnosta vieraiden ihmisten asiat.