Mikä pikkukylissä mättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viihtynyt pikkukylässä. Kiva, kun on naapuriapua ja joku muukin pitää silmällä esim. taloa. Kiinteät yhteydet sukulaisiin ja ystäviin, luontoa lähellä, joka paikka ei ole täynnä ihmisiä. Lieveilmiöitä kuten narkkareita ja juoppoja on paljon vähemmän, kun sosiaalinen kontrolli pitää huolta. Kaupan kassan kanssa voi jutella.

Täällä kaupungissa kerrostalossa kukaan naapuri tuskin korvaansa lotkauttaisi, vaikka huutaisin apua asunnossani. Eivät tervehdikään.

Heti, kun saan opinnot loppuun, palaan takaisin.

Mistä olet kotoisin?

Kainuulaiselta syrjäkylältä.

Kepulaisten suuri määrä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse kapakkaan eikä ole naisia!

Ei pääse minnekään eikä ole miehiä. Muuten ok.

Olen itse pikku(lesta)kylän kasvatti, mutta ainakin Oulussa ja Tampereella ihmiset tuijottaa enemmän mitä siellä. Usein tuntuu, että kotona saa olla vapaammin mitä kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Se muiden ihmisten kyttäämisen määrä.

Tähän olis kiva kuulla perusteita väitteen esittäjältä, tai joltain hänen 65 peukuttajaltaan. Eihän tuossa väitteessä ole mitään järkeä, jos siis kirjoittaja tarkoittaa, että se kyttäämisen määrä olisi maaseudulla suurempi kuin kaupungissa.

Maaseudullahan asuu huomattavasti vähemmän väkeä ja paljon laajemmalla alueella, eli vaikka olisi haluakin kyttäämiseen, niin kovin paljon hankalampaa se olisi kuin kaupungissa kerrostalossa, tai tiiviisti asutetulla omakotilaueella.

Itse olen varttunut kaupungissa ja muuttanut vasta aikuisiällä maalle, enkä totisesti ole katunut. Lapsuuden ja nuoruuden asuin kaupungissa omakotialueella ja siellä toisesti tiedettiin kaikki naapurien tekemiset. Kun sitten aikuistuin ja muutin kerrostaloon isompaan kaupunkiin, niin siellä vasta naapurien asiat tiedettiinkin. Muutama kerrostalokyttääjä käytti lähes kaiken aikansa toisten kyttäämiseen. Kun sitten toistakymmentä vuotta sitten muutin maalle, niin koitti totaalinen vapaus kaikesta kyttäämisestä.

Minulla on lähimpään naapuriin yli puolikilometriä matkaa ja se on uudisasukas, joka rakensi talonsa muutama vuosi sitten. Minulla ei ole hajuakaan minkä näköisiä ihmisiä siellä asuu, tai kuinka monta heitä on, eikä voisi vähempää kiinnostaakaan. Muitakaan lähialueella olevia naapureitani en ole nähnyt vuosiin. Minulla ei ole näköyhteyttä naapureihini, eikä minun pihaani näe tieltä, joten kovin vaikea olisi elämääni kytätä.

Käyn kaupungissa töissä ja hoidan kaiken asiointini siellä, joten en ole tämän kylän ihmisten kanssa missään tekemisissä. Alueelle on muuttanut "paljon" (koko kylässä asuu parisensataa asukasta) uudisasukkaita ja luulisin, että suurin osa samalla perusteella kuin minäkin, eli haluavat vain olla omassa rauhassaan. Täällä siis ei ole juurikaan mitään vanhaa yhteisöllistä kyläläisrinkiä, jotka päivät pääksytysten juoruiluisi toisten asioita. Tai jos jotain vanhanliiton juoruilijoita vielä joitakin jäljellä olisikin, niin aikalailla toistensa asioita joutuvat juoruilemaan, kun meistä kaupungissa asioivista ja työssäkäyvistä omissa oloissamme elävistä uudemmista kyläläisistä ei paljon pysty juoruilemaan, kun eivät meitä edes koskaan näe. Jos kuitenkin joku kuitenkin minusta jotain jossain juoruilisi, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, minusta kun ei kummoisia juoruja aikaiseksi saa, vaikka kuinka mielikuvitustaan käyttäisi.

Eihän Pihtipudas ole mikään syrjäinen maalaiskylä, vaan useamman tuhannen ihmisen taajamakeskus.

Vierailija kirjoitti:

Eihän Pihtipudas ole mikään syrjäinen maalaiskylä, vaan useamman tuhannen ihmisen taajamakeskus.

Pihtipudas on kunta, joka on pinta-alaltaan 5 kertaa suurempi kuin Helsinki ja Pihtiputaalla on kymmeniä pieniä kyliä, sekä silkkaa korpea, joten riippuu vähän siitä, missäpäin Pihtipudasta asustelee. Pihtiputaalla on kaikenkaikkiaan noin 4000, eli alle 4 asukasta per neliökilometri, eli kyllähån se aika pöndeä on ja tilaa on asustella ihan omissa oloissaan, jos sellaista haluaa. Eikä se "keskustaajamakaan" mikään valtaisa metropoli ole, parituhatta asukasta ja tyypillinen suomalainen pikkukunnan "keskusta", eli kirkko, kunnantalo, lähiöpubi ja pari kauppaa, siinä se.

Itse tykkään asua syrjässä, mutta en luota ihmisiin. Tuntemattomat juoruaa, on tuntevinaan sut. Levittelee asioita. Postissakin varmaan kytätään kaikki postit läpi. Sit juorutaan pitkin kyliä. Tajusin sen just tänään. Todella noloa oikeesti. Postissa töissä tuttuja... Tai tutun tuttuja. Sit ne keksii päätelmään sen perusteella vaikka ei tiedä paskan vertaa sun elämästä mitään! Oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Se muiden ihmisten kyttäämisen määrä.

Mitä tämä haittaa? Olen asunut pikkupaikkakunnalla 35 vuotta ja en ole missään tekemisissä alkuasukkaiden kanssa. Moikkaan , mikäli satun jonkun jossain näkemään ja onnistun tunnustamaan tai jos minua moikataan ensin tunnistinpa tai en. En ole käynyt koskaan ainoassakaan naapurissa eikä naapureista kukaan ole käynyt meillä. Ystäväni eivät liity mitenkään asuinpaikkani. Jos joku kyylää tai puhuu meistä niin eipä kiinnosta eikä haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään asua syrjässä, mutta en luota ihmisiin. Tuntemattomat juoruaa, on tuntevinaan sut. Levittelee asioita. Postissakin varmaan kytätään kaikki postit läpi. Sit juorutaan pitkin kyliä. Tajusin sen just tänään. Todella noloa oikeesti. Postissa töissä tuttuja... Tai tutun tuttuja. Sit ne keksii päätelmään sen perusteella vaikka ei tiedä paskan vertaa sun elämästä mitään! Oksettavaa.

Luuletko sinä, että nykyisellä postin työtahdilla ja henkilökunnan vaihtuvuudella ketään kenenkään postit kiinnostaa?

Hesassa ainakin mättää se, että asukkaat eivät ymmärrä asuvansa pikkukylässä ja leikkivät jotain metropolilaisia.

Ei kai ongelmia ole jos ei käy omalla kylällä missään. Jos käy kaupungissa asti harrastuksissa niin ok. Mutta siis ongelma on jos asuu siellä kylällä, ja haluaa siellä sitä elämää. Ei siitä tuu mitään, jos edes on mitä harrastaa.

Kuka täällä pikkukylässä muka kyttää, kun ei täällä oikein ketään edes asu? Harvoin näkee ketään.

Mitä tulee ketjussa mainittuihin pieniin piireihin, ei täällä ole minkäänlaisia piirejä, koska ei ole ihmisiäkään. Piirit on luotava muualla, kuten töissä ja harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka täällä pikkukylässä muka kyttää, kun ei täällä oikein ketään edes asu? Harvoin näkee ketään.

Mitä tulee ketjussa mainittuihin pieniin piireihin, ei täällä ole minkäänlaisia piirejä, koska ei ole ihmisiäkään. Piirit on luotava muualla, kuten töissä ja harrastuksissa.

Tämä. Asumme maalla kunnassa, joka on syönyt neljä pikkukuntaa ympäristöstään. Lähin taajama olisi kilometrin päässä ja siellä on kauppa, itsepalvelukirjasto ,sivuapteekki ja alakoulu jäljellä. Kaikki muu on lopetettu. . Paikkakunnan keskustaajama on reilun 10 kmn päässä ja sieltä löytyy kaikki palvelut. Asukkaita on reilu 15000 yhteensä ja en usko että sielläkään kauheasti osaavat eripuolilta kuntaliitosalueita olevia ihmisiä kytätä. Itse asun kyseisen kunnan halkovan valtatien tuntumassa ja 70000 asukkaan kaupunkiin on matkaa 30 kilometriä. Käyn töissä, asioin ja harrastan siellä. En usko, että missään kenenkään asiat kiinnostaa siinä määrin kun palstalla kuvitellaan.

Tuppukyliin pitäisi muuttaa sellaisia joilla on valmiiksi se "oma elämä hankittuna" ja juoruaminen tuntuu hölmölle vaihtoehdolle. Sillon muut voisivat toivottavsti oppia heiltä käytöksen helmiä.

Aika kuiva elämä jos ikänsä asuu samassa pikku paikassa. Ei voi kyllä paljoa odottaakkaan.

Asuin yhdessä sisä-Suomen pikkukunnassa 1970-80- luvuilla, ollen iältäni siis 7-18-vuotias. Ei siellä juuri mitään ollut, mutta bussit vielä kulkivat silloin, usein pääsi kaupunkiin käymään, vaikkei ollut autoa ollenkaan kotonamme. Tavallaan kaikki hyvin, ala-aste on pieni ja mukava. Yläasteen alettua sitten ystävystyin tytön kanssa, jonka koko sisarusparvea kiusattiin törkeästi koko kouluajan... Minäkin sain tuosta pienen osani, vaikkei mitään vastaavaa todellakaan. Tämä valitettavasti muutti käsitystä monesta asiasta kunnassa, halusin vain päästä pois, ja onneksi kotimme myytiin täytettäessäni 18. Kunta on kaunis järvineen ja varsinainen mökkiparatiisi, mutta hyi hitto miten sairasta porukkaa siellä olikaan:-( Sittemmin olen asunut vain hetken aikaa puolta isommassa kunnassa ja muuten useissa kaupungeissa, eikä mikään maailmassa saisi minua asettumaan pikkupaikkakunnalle, jossa kaikki "tuntevat toisensa".