Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pattitilanne parisuhteessa
Meillä on pääsääntöisesti mieheni kanssa mitä parhain parisuhde. Mieheni on hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen, joihin piirteisiin hänessä rakastuin muun muassa.
Olen ärsyyntynyt viimeaikoina siihen miehessä että hän on periaatteesta vastaan kaikkea mitä ehdotan esim. sisustukseen liittyen. Minä rakastan kodin laittamista ja sisustusta, mutta miehen jatkuva "EI" kaikkeen vie ilon. Hänen mielestään kotiimme ei tarvitse koskaan hankkia mitään. Mihinkään ei ole rahaa kuulemma. Sen sijaan rahaa on esim. sijoitusasunnon remppaamiseen ja muutenkin miehelle tärkeisiin asioihin. Tuntuu että kotimme edelle menee kaikki. Ja koska mies on niin ehdoton mielipiteissään en jaksa jankuttaa. Hän saattaa vedota kodinhankintojen suhteen siihen että ei ole rahaa - ja samassa kuitenkin sijoittaa johonkin hänelle tärkeään. Olenkin sitten omasta pussista hankkinut kodin tarvikkeita, koska mies ei koe sitä tarpeelliseksi.
Tuntuu siltä että on vaan helpompi luovuttaa. Olen ollut todella allapäin viime ajat. Olen menettänyt mielenkiinnon pitää kodista huolta, koska mitä väliä, koti ei miestä kiinnosta - miksi yrittäisin epätoivoisesti tehdä siitä kivaa ja viihtyisää? Huomaan että olen menettänyt mielenkiinnon ylipäätään keskustella edes miehen kanssa mistään sillä hänen mielipiteensä on kuitenkin aina se viimeinen ja oikea ja tuntuu turhalta sanoa yhtään mitään.
Miten tällaisesta voi päästä yli? Miten tilanteen voi ratkaista? Olen miehelle tästä avautunut, asiasta oli järkyttävä riita viikonloppuna ja räjähdyksen jälkeen mies leikkii niinkuin kaikki olisi taas ok, vaikkei riidellessä päädytty mihinkään lopputulemaan, huusimme vain ilmoille meitä häiritsevät asiat.
Kommentit (182)
Trollihan tämä on. Ei ole pesukonettakaan.
1500 eurolla Ikea-tavaraa noin vaan ostat ja sitten ei ole varaa pesukoneeseen.
Jos tämä on totta niin teidän elämänarvot poikkeaa liikaa toisistaan ollaksenne parisuhteessa.
Ero on ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
En lukenut ihan kaikkia kommentteja.
Minusta kuulostaa, että pointti tuntemuksissanne ei ole kodinsisustuksessa, vaan kommunikaatiossa. Lähes kaikki parisuhteen ongelmat kilpistyvät vuorovaikutustaitoihin. Valtapeli astuu usein aidon dialogin sijaan, ja sen sijaan, että puhutaan sohvasta tai matosta, puhutaankin siitä, kumpi voittaa, kenen sana painaa. Tästä tulee tietoisesti pyrkiä pois. Parisuhdekursseilla keskitytään vuorovaikutustaitojen opiskeluun. Ihan siis siihen, miten asioista puhutaan niin, että kumpikaan ei jyrää, kumpikin tulee kuulluksi. Siihen vaikuttaa molempien panos: pitää oppia tuomaan omat ajatukset esiin ja pitää oppia kuuntelemaan. Mitäpä, jos seuraavaksi varaisittekin itsellenne parisuhdekurssin (Esim. Parisuhde Kataja järjestää näitä)
Vierailija kirjoitti:
Lankesinko trolliin? No jos näin on, pitää antaa täydet 5/5.
Paljastui jo ekalla sivulla joten 1/5.
Joo, Ikeasta ja Clas Ohlsonilta saa halvalla pahvisia muuttolaatikoita, voit varmaan tarjota ne miehelle säilytystilaksi tai ostaa vaikka synttärilahjaksi.
Muuten kyllä olen sitä mieltä, että ap:n taloudellinen ja mentaalinen tilanne paranee omassa asunnossa. Nythän rikas mies kuppaa ap:n rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Jos meillä hajoaa esim. pesukone ei sitä kysellä kenen rahoilla se ostetaan vaan sen hakee kumpi ensin ehtii. Ei siitä yhteistaloudessa mitään tule, jos kaiken pitäsi mennä tismalleen tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, ollaan tosin naimisissa. Te ette ilmeisesti ole? Joka tapauksessa, mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta eikä kodinlaittamisesta, muutenkin jahkailee hankintojen kanssa loputtomiin. Tietokoneeseen ja elektroniikkaan (pleikkarit yms) sen sijaan laitetaan rahaa isoja summia ja aika lyhyelläkin aikajänteellä. :D
Haluaisinko itse maksaa puolet yli tuhannen euron tietokoneesta tai upgreidata pleikkaria parin vuoden välein? EN. Miksi en? Koska en tarvitse niin hifistely-laitteita.
Ymmärrätkö mihin pyrin? Olen hankkinut meidän kotiin haluamiani tuotteita. En itsekään tienaa hurjasti, mutta tarjouksesta tai käytettynä voi saada pienellä säästöllä hienojakin juttuja. Esimerkiksi Artekin tuotteita, Moccamaster Hullareilta, ja näin päin pois. Nyt säästän Smegin jääkaappipakastimeen. Mies ei ikimaailmassa haluaisi VAIHTAA turhanpäiten jääkaappia ja ymmärrän miksi ei! Sen sijaan itse himoitsen kyseistä kaappia (sisustusmielessä pääasiassa...) meidän keittiöön, joten siihen itse, omista varoistani, säästän! :) Tottakai mies esim. synttäreinä/jouluna saattaa kartuttaa säästöjäni (toimii myös toiseen suuntaan), mutta pääasiassa teen hankinnat itse - edes olettamatta toisen auttavan. Enhän minäkään rahoita miehen pelikoneita, vaikka niitä käytänkin (katson Netflixiä pleikkarilla, kirjoitan ja surffailen tietokoneella).
Ja teillä ei ole yhteisessä jääkaapissa yhteistä ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Jos meillä hajoaa esim. pesukone ei sitä kysellä kenen rahoilla se ostetaan vaan sen hakee kumpi ensin ehtii. Ei siitä yhteistaloudessa mitään tule, jos kaiken pitäsi mennä tismalleen tasan.
Teillä siis kuitenkin jaetaan kulut vastavuoroisesti. AP:n kotona ei. Toinen maksaa itselleen ja toinen molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo siis mies on tarjoutunut pesemään vaatteet käsin ja pesikin aikansa, kunnes sitten taipui pesukoneen hankintaan. Kävi minulta kysymättä ostamassa pesukoneen ja tietenkin minä maksoin siitä puolet - olisi vaan ollut kiva esim. yhdessä ostaa se tai edes sanoa mielipide asiaan.
AP
Jos olisit heti mennyt ostamaan sen pesukoneen olisit saanut sellaisen kuin olisit halunnut. Nyt menetit tilaisuuteesi jahkailemalla meneekö nallekarkit varmasti tasan. Kannattaa muuten käydä ostamassa se sohva ennen kun teillä on sellainen mistä et yhtään tykkää ja mieluiten omaan kotiin.
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap,
En lukenut ihan kaikkia kommentteja.
Minusta kuulostaa, että pointti tuntemuksissanne ei ole kodinsisustuksessa, vaan kommunikaatiossa. Lähes kaikki parisuhteen ongelmat kilpistyvät vuorovaikutustaitoihin. Valtapeli astuu usein aidon dialogin sijaan, ja sen sijaan, että puhutaan sohvasta tai matosta, puhutaankin siitä, kumpi voittaa, kenen sana painaa. Tästä tulee tietoisesti pyrkiä pois. Parisuhdekursseilla keskitytään vuorovaikutustaitojen opiskeluun. Ihan siis siihen, miten asioista puhutaan niin, että kumpikaan ei jyrää, kumpikin tulee kuulluksi. Siihen vaikuttaa molempien panos: pitää oppia tuomaan omat ajatukset esiin ja pitää oppia kuuntelemaan. Mitäpä, jos seuraavaksi varaisittekin itsellenne parisuhdekurssin (Esim. Parisuhde Kataja järjestää näitä)
Kommunikaatiotaidot parantavat suhdetta kahden normaalin ja tasaveroisen aikuisen välillä. Ne eivät aita, kun toinen osapuoli käyttää väkivaltaa toista kohtaan. Siihen auttaa vaan ero. Kommunikaatipupun hokeminen ohjaa silloin uhrin väärille urille ja voi jopa haitata hänen kykyään erota, kun on vielä tarpeeksi voimissaan toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Jos meillä hajoaa esim. pesukone ei sitä kysellä kenen rahoilla se ostetaan vaan sen hakee kumpi ensin ehtii. Ei siitä yhteistaloudessa mitään tule, jos kaiken pitäsi mennä tismalleen tasan.
Teillä siis kuitenkin jaetaan kulut vastavuoroisesti. AP:n kotona ei. Toinen maksaa itselleen ja toinen molemmille.
Tosin miehen versio asioista puuttuu.
Kenen omistamassa kodissa te ap muuten asutte?
Oooh, onko meillä sama mies? Tilanne omassa huushollissa on nimittäin lähes sama. Rikkimenneen kodinkoneen tilalle sentään ostetaan uusi mukisematta, mutta KAIKKI muu minun ehdottamani kotiin (ja vähän muuhunkin elämään) liittyvä saa mieheltä aina tiukan ja ehdottoman ein. Minäkin olen ihminen, jolle viihtyisä koti ja sisustaminen yms kotoilu ovat tärkeitä ja mieluisia juttuja. Olen puhunut mm. huonejärjestyksen muuttamisesta, olohuoneen järjestyksen järkevöittämisestä, uusi tv-taso tarvittaisiin kun entisestä laatikot repsottaa, uusi vähemmän tilaa vievä sänky pitäisi hankkia jne. Itse maksaisin omasta pussista. Mikään ei käy. Ei missään nimessä. Ei. Ehdoton ei. Yleensä en saa edes perustelua, joskus jonkun omituisen tekosyyn. Pelkkä aiheesta puhuminenkin ärsyttää miestä, kun minusta taas olisi ihanaa suunnitella ja miettiä yhdessä. Sitten hän saattaa kuitenkin seuraavassa sekunnissa hankkia jotakin täysin yllättäen ja minulta mitään kysymättä ja vaikuttaa vielä jotenkin oikein tyytyväiseltä, kun tietää, että minä pahoitin mieleni, enkä olisi yhtään esim. tuon tyylisiä lamppuja ostanut, jotka mies nyt olkkariin toi.
Kyllä, tämä on yksi niistä syistä, joiden takia eroaminen tai edes se erilleen muuttaminen ovat mielessäni yhä useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pääsääntöisesti mieheni kanssa mitä parhain parisuhde. Mieheni on hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen, joihin piirteisiin hänessä rakastuin muun muassa.
Olen ärsyyntynyt viimeaikoina siihen miehessä että hän on periaatteesta vastaan kaikkea mitä ehdotan esim. sisustukseen liittyen. Minä rakastan kodin laittamista ja sisustusta, mutta miehen jatkuva "EI" kaikkeen vie ilon. Hänen mielestään kotiimme ei tarvitse koskaan hankkia mitään. Mihinkään ei ole rahaa kuulemma. Sen sijaan rahaa on esim. sijoitusasunnon remppaamiseen ja muutenkin miehelle tärkeisiin asioihin. Tuntuu että kotimme edelle menee kaikki. Ja koska mies on niin ehdoton mielipiteissään en jaksa jankuttaa. Hän saattaa vedota kodinhankintojen suhteen siihen että ei ole rahaa - ja samassa kuitenkin sijoittaa johonkin hänelle tärkeään. Olenkin sitten omasta pussista hankkinut kodin tarvikkeita, koska mies ei koe sitä tarpeelliseksi.
Tuntuu siltä että on vaan helpompi luovuttaa. Olen ollut todella allapäin viime ajat. Olen menettänyt mielenkiinnon pitää kodista huolta, koska mitä väliä, koti ei miestä kiinnosta - miksi yrittäisin epätoivoisesti tehdä siitä kivaa ja viihtyisää? Huomaan että olen menettänyt mielenkiinnon ylipäätään keskustella edes miehen kanssa mistään sillä hänen mielipiteensä on kuitenkin aina se viimeinen ja oikea ja tuntuu turhalta sanoa yhtään mitään.
Miten tällaisesta voi päästä yli? Miten tilanteen voi ratkaista? Olen miehelle tästä avautunut, asiasta oli järkyttävä riita viikonloppuna ja räjähdyksen jälkeen mies leikkii niinkuin kaikki olisi taas ok, vaikkei riidellessä päädytty mihinkään lopputulemaan, huusimme vain ilmoille meitä häiritsevät asiat.
Jos mies haluaa päättää asioista, niin esitä vilpittömästi ongelma hänelle ratkaistavaksi.
Jotain sellaista että sinulle kodin tekeminen kauniiksi ja omannäköiseksi on tärkeää ja siihen tarvitaan rahaa ja aikaa, mutta sinä et jaksa yksin sitä tehdä.
Tai että sinä olet ylpeä omasta näkemyksestäsi siitä millainen koti olisi ja haluaisit tarjota sitä myös miehelle, mutta koska hän vastustaa kaikkea, tuntuu sinusta ettei sinulla ole hänelle mitään väliä.
Tai että haluat että eteinen remontoidaan sellaiseksi että tulee hyvä mieli kun tulee kotiin, miten se tehdään.
Tai sano että tämä nykyinen tilanne panostuksen epätasapainossa herättää sinussa katkeruutta ja mitätöinnin tunteita, mitä tehdään.
Mutta mieti nyt kyllä tuotakin tarkasti, että miksi yrittäisit tehdä kodista kivaa ja viihtyisää, no itsesi takia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Jos meillä hajoaa esim. pesukone ei sitä kysellä kenen rahoilla se ostetaan vaan sen hakee kumpi ensin ehtii. Ei siitä yhteistaloudessa mitään tule, jos kaiken pitäsi mennä tismalleen tasan.
Teillä siis kuitenkin jaetaan kulut vastavuoroisesti. AP:n kotona ei. Toinen maksaa itselleen ja toinen molemmille.
Tosin miehen versio asioista puuttuu.
Kenen omistamassa kodissa te ap muuten asutte?
Yhteisessä asunnossa josta molemmat maksavat tasan yhtä paljon.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oooh, onko meillä sama mies? Tilanne omassa huushollissa on nimittäin lähes sama. Rikkimenneen kodinkoneen tilalle sentään ostetaan uusi mukisematta, mutta KAIKKI muu minun ehdottamani kotiin (ja vähän muuhunkin elämään) liittyvä saa mieheltä aina tiukan ja ehdottoman ein. Minäkin olen ihminen, jolle viihtyisä koti ja sisustaminen yms kotoilu ovat tärkeitä ja mieluisia juttuja. Olen puhunut mm. huonejärjestyksen muuttamisesta, olohuoneen järjestyksen järkevöittämisestä, uusi tv-taso tarvittaisiin kun entisestä laatikot repsottaa, uusi vähemmän tilaa vievä sänky pitäisi hankkia jne. Itse maksaisin omasta pussista. Mikään ei käy. Ei missään nimessä. Ei. Ehdoton ei. Yleensä en saa edes perustelua, joskus jonkun omituisen tekosyyn. Pelkkä aiheesta puhuminenkin ärsyttää miestä, kun minusta taas olisi ihanaa suunnitella ja miettiä yhdessä. Sitten hän saattaa kuitenkin seuraavassa sekunnissa hankkia jotakin täysin yllättäen ja minulta mitään kysymättä ja vaikuttaa vielä jotenkin oikein tyytyväiseltä, kun tietää, että minä pahoitin mieleni, enkä olisi yhtään esim. tuon tyylisiä lamppuja ostanut, jotka mies nyt olkkariin toi.
Kyllä, tämä on yksi niistä syistä, joiden takia eroaminen tai edes se erilleen muuttaminen ovat mielessäni yhä useammin.
Kai sinä nyt saat kotona huonekalujen järjestystä muuttaa kysymättä? Munkin mies sanoo yleensä kaikkeen aina ei, mutta jos joku asia on minusta tärkeä, teen sen silti ja yleensä en kysy lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Jos meillä hajoaa esim. pesukone ei sitä kysellä kenen rahoilla se ostetaan vaan sen hakee kumpi ensin ehtii. Ei siitä yhteistaloudessa mitään tule, jos kaiken pitäsi mennä tismalleen tasan.
Teillä siis kuitenkin jaetaan kulut vastavuoroisesti. AP:n kotona ei. Toinen maksaa itselleen ja toinen molemmille.
Eikä meillä tapella pikkusummista. Sohvat ja pesukoneet on sen verran pikkuhankintoja, että kannattaako niistä nyt senttejä laskeskella kumpi maksaa mitäkin. Ei kuitenkaan kukaan pysty omassa kodissaan asumaan niin ettei siihen rahaa sijoita.
Olen ollut tuollaisen perheen lapsi. Kotia sisustettiin isän rakentamilla huonekaluilla ja perintötauluilla (rumat) ja jollain sukulaisilta ostetuilla kamoilla. Kotona oli toki paikka, missä istua ja maata, mutta siinä se sitten olikin.
Kun vanhemmat erosivat, äiti osti ruokaryhmän ja sohvaryhmän ja sängyn (selkä oli toki jo hajalla) ja paljon muutakin - ei mitään tarroja ja tyynyjä vaan perustarpeita, siistejä, laadukkaita ja kauniita. Kyllä tuntui hyvältä. Itsellekin on tuosta jäänyt jonkinlaiset traumat ja on todella tärkeää, että kotona on kaunista ja viihtyisää, vaikkei mitään sisustushörsellystä tarvitsekaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, ollaan tosin naimisissa. Te ette ilmeisesti ole? Joka tapauksessa, mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta eikä kodinlaittamisesta, muutenkin jahkailee hankintojen kanssa loputtomiin. Tietokoneeseen ja elektroniikkaan (pleikkarit yms) sen sijaan laitetaan rahaa isoja summia ja aika lyhyelläkin aikajänteellä. :D
Haluaisinko itse maksaa puolet yli tuhannen euron tietokoneesta tai upgreidata pleikkaria parin vuoden välein? EN. Miksi en? Koska en tarvitse niin hifistely-laitteita.
Ymmärrätkö mihin pyrin? Olen hankkinut meidän kotiin haluamiani tuotteita. En itsekään tienaa hurjasti, mutta tarjouksesta tai käytettynä voi saada pienellä säästöllä hienojakin juttuja. Esimerkiksi Artekin tuotteita, Moccamaster Hullareilta, ja näin päin pois. Nyt säästän Smegin jääkaappipakastimeen. Mies ei ikimaailmassa haluaisi VAIHTAA turhanpäiten jääkaappia ja ymmärrän miksi ei! Sen sijaan itse himoitsen kyseistä kaappia (sisustusmielessä pääasiassa...) meidän keittiöön, joten siihen itse, omista varoistani, säästän! :) Tottakai mies esim. synttäreinä/jouluna saattaa kartuttaa säästöjäni (toimii myös toiseen suuntaan), mutta pääasiassa teen hankinnat itse - edes olettamatta toisen auttavan. Enhän minäkään rahoita miehen pelikoneita, vaikka niitä käytänkin (katson Netflixiä pleikkarilla, kirjoitan ja surffailen tietokoneella).
Ja teillä ei ole yhteisessä jääkaapissa yhteistä ruokaa?
On yhteistä ruokaa tietenkin, mutta niin olisi siinä halvemmassa peruskaapissakin? Samoin kuin jos yhdessä ostettaisiin tietokone (siis maksettaisiin puoliksi), minulle riittäisi tehoiltaan paljon pienempi (=halvempi) kone.
Kummia nuo vastaukset, joissa sanotaan että osta vaan itse tai muuta. Ihan kuin se olisi sillä selvä! Mutta jos ei itsellä ole kokemusta tilanteesta niin mikäs on huudellessa kylmiä ohjeita.
Pulmahan on ei ole se sohvan puuttuminen vaan se, että toista ei kiinnosta yhteinen koti!
Ja se on toden totta iso ongelma.
Yksinään ei pysty parisuhdetta tekemään eikä ylläpitämään.
Jos kumppani "ihan sama mulle", niin siinä hyytyy itsekin pikku hiljaa, vaikka miten olisi iso tyttö ja omat rahat.
Alue: Aihe vapaa
Joo siis mies on tarjoutunut pesemään vaatteet käsin ja pesikin aikansa, kunnes sitten taipui pesukoneen hankintaan. Kävi minulta kysymättä ostamassa pesukoneen ja tietenkin minä maksoin siitä puolet - olisi vaan ollut kiva esim. yhdessä ostaa se tai edes sanoa mielipide asiaan.
AP