Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pattitilanne parisuhteessa
Meillä on pääsääntöisesti mieheni kanssa mitä parhain parisuhde. Mieheni on hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen, joihin piirteisiin hänessä rakastuin muun muassa.
Olen ärsyyntynyt viimeaikoina siihen miehessä että hän on periaatteesta vastaan kaikkea mitä ehdotan esim. sisustukseen liittyen. Minä rakastan kodin laittamista ja sisustusta, mutta miehen jatkuva "EI" kaikkeen vie ilon. Hänen mielestään kotiimme ei tarvitse koskaan hankkia mitään. Mihinkään ei ole rahaa kuulemma. Sen sijaan rahaa on esim. sijoitusasunnon remppaamiseen ja muutenkin miehelle tärkeisiin asioihin. Tuntuu että kotimme edelle menee kaikki. Ja koska mies on niin ehdoton mielipiteissään en jaksa jankuttaa. Hän saattaa vedota kodinhankintojen suhteen siihen että ei ole rahaa - ja samassa kuitenkin sijoittaa johonkin hänelle tärkeään. Olenkin sitten omasta pussista hankkinut kodin tarvikkeita, koska mies ei koe sitä tarpeelliseksi.
Tuntuu siltä että on vaan helpompi luovuttaa. Olen ollut todella allapäin viime ajat. Olen menettänyt mielenkiinnon pitää kodista huolta, koska mitä väliä, koti ei miestä kiinnosta - miksi yrittäisin epätoivoisesti tehdä siitä kivaa ja viihtyisää? Huomaan että olen menettänyt mielenkiinnon ylipäätään keskustella edes miehen kanssa mistään sillä hänen mielipiteensä on kuitenkin aina se viimeinen ja oikea ja tuntuu turhalta sanoa yhtään mitään.
Miten tällaisesta voi päästä yli? Miten tilanteen voi ratkaista? Olen miehelle tästä avautunut, asiasta oli järkyttävä riita viikonloppuna ja räjähdyksen jälkeen mies leikkii niinkuin kaikki olisi taas ok, vaikkei riidellessä päädytty mihinkään lopputulemaan, huusimme vain ilmoille meitä häiritsevät asiat.
Kommentit (182)
Mihin alussa ihastuit miehessä, pidät sitä nyt ongelmana. Pitäskä kattoa peiliin ennemmin kuin yrittää muuttaa miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samankaltainen tilanne, ollaan tosin naimisissa. Te ette ilmeisesti ole? Joka tapauksessa, mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta eikä kodinlaittamisesta, muutenkin jahkailee hankintojen kanssa loputtomiin. Tietokoneeseen ja elektroniikkaan (pleikkarit yms) sen sijaan laitetaan rahaa isoja summia ja aika lyhyelläkin aikajänteellä. :D
Haluaisinko itse maksaa puolet yli tuhannen euron tietokoneesta tai upgreidata pleikkaria parin vuoden välein? EN. Miksi en? Koska en tarvitse niin hifistely-laitteita.
Ymmärrätkö mihin pyrin? Olen hankkinut meidän kotiin haluamiani tuotteita. En itsekään tienaa hurjasti, mutta tarjouksesta tai käytettynä voi saada pienellä säästöllä hienojakin juttuja. Esimerkiksi Artekin tuotteita, Moccamaster Hullareilta, ja näin päin pois. Nyt säästän Smegin jääkaappipakastimeen. Mies ei ikimaailmassa haluaisi VAIHTAA turhanpäiten jääkaappia ja ymmärrän miksi ei! Sen sijaan itse himoitsen kyseistä kaappia (sisustusmielessä pääasiassa...) meidän keittiöön, joten siihen itse, omista varoistani, säästän! :) Tottakai mies esim. synttäreinä/jouluna saattaa kartuttaa säästöjäni (toimii myös toiseen suuntaan), mutta pääasiassa teen hankinnat itse - edes olettamatta toisen auttavan. Enhän minäkään rahoita miehen pelikoneita, vaikka niitä käytänkin (katson Netflixiä pleikkarilla, kirjoitan ja surffailen tietokoneella).
Kivan kodin sijaan ap voisi miettiä olisiko muu sijoittaminen järkevämpää sillä ei tuo pariuhde tulee kestämään ja sitten ap onkin tyhjän päällä, kun se kiva koti ei "elätä".
Kuinka paljon olet valmis luopumaan itsestäsi, jos tuntuu että toinen ei tule vastaan? Mitä se tekee itsetunnollesi ja sisäiselle minällesi? Onko rakkaus sen arvoinen? Miten mies osoittaa rakastavansa ja arvostavansa sinua? Jos ei muuta niin tekisittekö yhteisen vuosibudjetin, jossa on myös kodin kulut ja jos ette pääse siitä molempia tyydyttävään lopputulokseen, pitää miettiä miten sitten edetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, ollaan tosin naimisissa. Te ette ilmeisesti ole? Joka tapauksessa, mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta eikä kodinlaittamisesta, muutenkin jahkailee hankintojen kanssa loputtomiin. Tietokoneeseen ja elektroniikkaan (pleikkarit yms) sen sijaan laitetaan rahaa isoja summia ja aika lyhyelläkin aikajänteellä. :D
Haluaisinko itse maksaa puolet yli tuhannen euron tietokoneesta tai upgreidata pleikkaria parin vuoden välein? EN. Miksi en? Koska en tarvitse niin hifistely-laitteita.
Ymmärrätkö mihin pyrin? Olen hankkinut meidän kotiin haluamiani tuotteita. En itsekään tienaa hurjasti, mutta tarjouksesta tai käytettynä voi saada pienellä säästöllä hienojakin juttuja. Esimerkiksi Artekin tuotteita, Moccamaster Hullareilta, ja näin päin pois. Nyt säästän Smegin jääkaappipakastimeen. Mies ei ikimaailmassa haluaisi VAIHTAA turhanpäiten jääkaappia ja ymmärrän miksi ei! Sen sijaan itse himoitsen kyseistä kaappia (sisustusmielessä pääasiassa...) meidän keittiöön, joten siihen itse, omista varoistani, säästän! :) Tottakai mies esim. synttäreinä/jouluna saattaa kartuttaa säästöjäni (toimii myös toiseen suuntaan), mutta pääasiassa teen hankinnat itse - edes olettamatta toisen auttavan. Enhän minäkään rahoita miehen pelikoneita, vaikka niitä käytänkin (katson Netflixiä pleikkarilla, kirjoitan ja surffailen tietokoneella).
Teillähän tuossa tuntuu olevan tasapaino. Toinen hankkii toiset yhteiset jutut ja toinen toiset, molemmat omien intohímojensa mukaan. Eikö tuo ole oikein hyvä tapa toimia? Ap:n tapauksessa näin ei kuulosta olevan.
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, ollaan tosin naimisissa. Te ette ilmeisesti ole? Joka tapauksessa, mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta eikä kodinlaittamisesta, muutenkin jahkailee hankintojen kanssa loputtomiin. Tietokoneeseen ja elektroniikkaan (pleikkarit yms) sen sijaan laitetaan rahaa isoja summia ja aika lyhyelläkin aikajänteellä. :D
Haluaisinko itse maksaa puolet yli tuhannen euron tietokoneesta tai upgreidata pleikkaria parin vuoden välein? EN. Miksi en? Koska en tarvitse niin hifistely-laitteita.
Ymmärrätkö mihin pyrin? Olen hankkinut meidän kotiin haluamiani tuotteita. En itsekään tienaa hurjasti, mutta tarjouksesta tai käytettynä voi saada pienellä säästöllä hienojakin juttuja. Esimerkiksi Artekin tuotteita, Moccamaster Hullareilta, ja näin päin pois. Nyt säästän Smegin jääkaappipakastimeen. Mies ei ikimaailmassa haluaisi VAIHTAA turhanpäiten jääkaappia ja ymmärrän miksi ei! Sen sijaan itse himoitsen kyseistä kaappia (sisustusmielessä pääasiassa...) meidän keittiöön, joten siihen itse, omista varoistani, säästän! :) Tottakai mies esim. synttäreinä/jouluna saattaa kartuttaa säästöjäni (toimii myös toiseen suuntaan), mutta pääasiassa teen hankinnat itse - edes olettamatta toisen auttavan. Enhän minäkään rahoita miehen pelikoneita, vaikka niitä käytänkin (katson Netflixiä pleikkarilla, kirjoitan ja surffailen tietokoneella).
Tässä se ap pointti tuli. Osallistu sinäkin niihin miehen sijoituksiin niin hänellä jää enemmän varoja kodin sisustamiseen.
Tuon viestisi jälkeen suosittelen vielä vakavammin omaa kotia. Aina mukavampi, jos se avaisi miehen silmät ja sinun ei tarvitsisikaan muuttaa, mutta mies kuulostaa aika paatuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, ollaan tosin naimisissa. Te ette ilmeisesti ole? Joka tapauksessa, mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta eikä kodinlaittamisesta, muutenkin jahkailee hankintojen kanssa loputtomiin. Tietokoneeseen ja elektroniikkaan (pleikkarit yms) sen sijaan laitetaan rahaa isoja summia ja aika lyhyelläkin aikajänteellä. :D
Haluaisinko itse maksaa puolet yli tuhannen euron tietokoneesta tai upgreidata pleikkaria parin vuoden välein? EN. Miksi en? Koska en tarvitse niin hifistely-laitteita.
Ymmärrätkö mihin pyrin? Olen hankkinut meidän kotiin haluamiani tuotteita. En itsekään tienaa hurjasti, mutta tarjouksesta tai käytettynä voi saada pienellä säästöllä hienojakin juttuja. Esimerkiksi Artekin tuotteita, Moccamaster Hullareilta, ja näin päin pois. Nyt säästän Smegin jääkaappipakastimeen. Mies ei ikimaailmassa haluaisi VAIHTAA turhanpäiten jääkaappia ja ymmärrän miksi ei! Sen sijaan itse himoitsen kyseistä kaappia (sisustusmielessä pääasiassa...) meidän keittiöön, joten siihen itse, omista varoistani, säästän! :) Tottakai mies esim. synttäreinä/jouluna saattaa kartuttaa säästöjäni (toimii myös toiseen suuntaan), mutta pääasiassa teen hankinnat itse - edes olettamatta toisen auttavan. Enhän minäkään rahoita miehen pelikoneita, vaikka niitä käytänkin (katson Netflixiä pleikkarilla, kirjoitan ja surffailen tietokoneella).
Teillähän tuossa tuntuu olevan tasapaino. Toinen hankkii toiset yhteiset jutut ja toinen toiset, molemmat omien intohímojensa mukaan. Eikö tuo ole oikein hyvä tapa toimia? Ap:n tapauksessa näin ei kuulosta olevan.
Onko tässä esitetty asia myös ap miehen lasien läpi katsottuna? Ehkä ap mies on toivonut, että ap:kin osallistuisi yhteisen omaisuuden kartuttamiseen. Tässä on kuitenkin varsin yksipuolinen käsitys kyseisen parisuhteen ongelmista.
Mun isäni on tuollainen. Haluaa tehdä ja päättää kaiken itse ja niin nyt saa vapaasti tehdäkin, koska vanhempani ovat eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Tuo viimeinen virke pistää kyllä epäilemään trollausta. Jos tuo on totta, niin voi voi. Anteeksi että sanon näin, mutta olet joko trolli tai itseäsi arvostamaton nössö.
Ja siis tuntuu välillä siltä että mies haluaisi jotenkin rangaista minua siitä että olen jotenkin muka materialistinen hänen mielestään - hän kun kannattaa ehdotonta askeettisuutta ja sitä että oikeastaan mitään ei tarvita, kaikki tavara on turhaa. Yritä siinä sitten tehdä ruokaa kun paistinpannua ei tarvita miehen mielestä.
Vituttaa suoraansanoen sitten ostella kaikki omilla rahoilla, eikä se ole reiluakaan. Ostin taannoin Ikeasta meille tavaraa 1500 eurolla, ihan sellasta tavallista käyttötavaraa ja esim. kaappeja kun niitä ei asunnossa riittävästi ollut. Mies vinkui kuinka turhaa kaikki ne on mutta kuitenkin säilyttää tavaroitaan tuossa hankkimassani turhassa kaapissa. En valittanut vaan maksoin omilla rahoillani kaiken. Tuntuuko reilulta? Ei todellakaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Tuo on jo aika pimeää toimintaa mieheltä. Harkitsisin vakavasti muuttoa omaan kotiin.
Kai olet muuten sanonut, että se on miehen tehtävä pestä vaatteenne käsin, jos ei suostu ostamaan pyykkikonetra? Et suinkaan ole pessyt ainakaan hänen vaatteitaan käsin?!
Kuulostat ihan siltä patjallanukkujalta. Hän vain on jo eronnut. Oletko kauan ollut tuon miehen kanssa, ettei hän olisikin sama mies?
Kuulostaa siltä, että ap:n mies haluaa pitää omat sijoituksensa ominaan ja ap saa säästää itse haluamallaan tavalla. Mies on tullut ahneeksi kasvattamaan omaa salkkuaan, jopa kodin kustannuksella, koska se pyörii ap:n panostuksella. Ap voi korjata, jos meni väärin.
Meillä aikanaan äiti elätti isän, että isä sai opiskella korkeakoulututkinnon. Sen jälkeen elivät aika puolet puolet mentaliteetilla, isä käytti ylijäämää autoihin, harrastusvälineisiinsä ja säästöihinsä ja perintönsäkin laittoi omaan eläkevakuutukseen. Äiti oli 2 kk äitiyslomalla ja joutui palaamaan sen päätyttyä töihin. Ymmärrän hyvin, että äitiä otti asia jonkin verran kupoliin. Ei tuollaiseen pidä ryhtyä.
... taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi . Tässä syy miksi ap ei tule muuttamaan omaan kotiin. Se heikentäisi hänen taloudellista asemaansa. Siipeily ei onnistunutkaan ap tahtomalla tavalla mies onkin täysin kelvoton kumppani.
Mies varmaan pesee itse vaatteensa käsin. Sinuna en pesisi.
Eroaisin tuossa tilanteessa jos mies ei suostu pesukoneen ja sohvan yhteishankitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Lankesinko trolliin? No jos näin on, pitää antaa täydet 5/5.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuntuu välillä siltä että mies haluaisi jotenkin rangaista minua siitä että olen jotenkin muka materialistinen hänen mielestään - hän kun kannattaa ehdotonta askeettisuutta ja sitä että oikeastaan mitään ei tarvita, kaikki tavara on turhaa. Yritä siinä sitten tehdä ruokaa kun paistinpannua ei tarvita miehen mielestä.
Vituttaa suoraansanoen sitten ostella kaikki omilla rahoilla, eikä se ole reiluakaan. Ostin taannoin Ikeasta meille tavaraa 1500 eurolla, ihan sellasta tavallista käyttötavaraa ja esim. kaappeja kun niitä ei asunnossa riittävästi ollut. Mies vinkui kuinka turhaa kaikki ne on mutta kuitenkin säilyttää tavaroitaan tuossa hankkimassani turhassa kaapissa. En valittanut vaan maksoin omilla rahoillani kaiken. Tuntuuko reilulta? Ei todellakaan.
AP
Korjaa ne miehen kamat pois niistä kaapeista vaikka pahvilaatikkoon.
Alue: Aihe vapaa
Silloinhan sisustajaharrastaja harrastaa omilla rahoillaan.