Minä kipeänä, mies hoitaa kavereiden asioita

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, kun aikuinen on flunssassa, ei puoliso saa puhua hauskoja juttuja kavereiden kanssa puhelimessa? :D 

Ei, ainoastaan tylsiä juttuja. No kaipa oot niin fiksu, ettei apn pointtina ollut kieltää miestä lopettamaan kaikkea kivaa ja vaan passaamaan häntä, mutta perushuomioimista pitää tehdä sitä kohtaan jota rakastaa ja haluaa hänen huonoa oloa lievittää. Eli älä hölötä puhelimeen kovaan ääneen, laske ääntäsi että hän saa nukkua ja jos toinen toivoo jotain kaupasta helpottamaan kipuja, yritä nyt tosissas se muistaa.

Mutta et kai sä tosissas ollutkaan, kunhan halusit yrittää vängätä ja yrittää olla aptä "ovelampi". Taidat olla itsestäsi tooooosi ylpee.

Olet kynnysmatto miehellesi, mutta tuo on sinun oma valinta. Jos ei kelpaa, niin vaihda maisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt kaksi päivää kipeänä. Kurkku on erittäin kipeä ja kuumettakin on. Pyysin miestä eilen tuomaan kaupasta mehukeittoa, kun hän lähti tapaamaan kavereitaan. Eipä hän sitä muistanut, no, sattuuhan sitä. Puhui eilen illalla kavereiden kanssa puhelimessa vielä pari tuntia ja heillä tuntui olevan hauskat jutut.

Tänään kävin itse kaupassa, ja silloin mies muisti, että oli unohtanut sen mehukeiton. :-) Pahoittelikin sitä. Sitten hän lähti taas kavereiden kanssa johonkin. Minä olin siinä vaiheessa jo taas makuullani, olin sanonutkin, että nyt on kurkku tosi kipeä ja olo muutenkin erittäin huono. Mies tuli kotiin juuri äsken, taas puhelimessa nauraa höröttäen. Heräsin siihen hörötykseen ja tunsin itseni kiukkuiseksi.

Kun mies on kipeä, hän pikein vaatii huomiota ja muiden täytyy hipsiä varpaillaan, mikäli hän haluaa levätä. Minä tuon tietysti kaupasta mitä tarvitaan ja kysyn, tekeekö hänen jotain mieli. Jos hänen on kurja olla, keitän teetä ja tuon vaikka telkkarin makuuhuoneeseen. Koitan olla huolehtivainen ja huomioida hänet.

Olenko vain katkera akka, vai oliko pieni kiukku paikallaan, kun mies selvästi ei ole ajatellutkaan minun olemassaoloani iden kahden päivän aikana?

Seuraavan kerran miehen sairastuessa kovetat itsesi ja käyttäydyt kuin mies käyttäytyi  nyt. Miehen  kitistessä  ilmoitat rauhallisesti että olet ottanut hänestä esimerkkiä.

Mitä mää just luin.. eikö äiti hoivannut aloittajaa pienenä tarpeeksi? Mehukeitosta harmituksen ymmärrän mutta mitään muuta en.

Lopeta miehen passaaminen. Älä huomioi sairaana äläkä anna sympatiaa äläkä osta mustaherukkamehua jne. Käytä tilaisuus päinvastoin vaikka kavereiden kanssa bilettämiseen. Vastavuoroisuus on tärkeää näissä asioissa. Miehesi kuulostaa kyllä epäempaattiselta, joten ihmettelen eikö se piirre näy ikävästi muussakin arjessa. Älä ole kynnysmatto.

Olet miehelle itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt viitsi. Ei elämän pitäisi olla tuollaista "no minä sitten kostan heti, kun mahdollista ja olen myös tosi tosi ilkeä ja kenkku, kun kerran sinäkin". Eihän se sairastaminen ole kivaa, mutta aikuinen ihminen pikkuflunssassa ei tarvitse mitään erityistä hoitohenkilökuntaa ja otsalle suutelua. 

No miksi se mies sitten tarvii sitä? Jos mies on sitä mieltä että ei saa valittaa pikku flunssasta, niin mikä erioikeus sillä miehellä on vaatia hipsimään varpaillaan ja passaamaan, kun herra on kipeä?

Meillä aikoinaan... Olin kuumeessa ja tosi kipeä. Yritin pihistä miehelle, että toisi lämmintä juotavaa. Eihän hän edes kuullut, saati käynyt kertaakaan katsomassa, miten voin sängyssäni.

Raahauduin jalkeille ja keittiöön. Tullessani mehumukini kanssa mies kysyi, enkö tekisi hänellekin kuumaa mehua. En tehnyt, painuin petiini.

Olin äsken kymmenen päivää influenssassa. Olo kauhea ja nukuin enimmäkseen. Sitten sairastui myös ekaluokkalaisemme. Kuume nousi ja kurkku kipeytyi. Maattiin molemmat yhtä kipeinä.

Mies ilmoitti tarvitsevansa omaa aikaa ja lähtevänsä lomalle. Pakkasi laukkunsa ja häipyi pariksi yöksi. Voin sanoa, että tämä muistetaan.

Meillä oli samaa exän kanssa, kun minä olin kipeä luuhasi vain kavereiden kanssa eikä voinut edes apteekissa käydä, kun itse oi kipeä minä toin kahvia ja jätskiä sohvalle, asettelin peittoa päälle, hain Buranaa !

Aloin sitten maksaa potut pottuina, lähdin kaverin kanssa shoppailemaan ja jätin miehen yskimään makkariin.

Laittoi vielä viestiä että milloin tulen kun hän kuolee nälkään, vastasin että kuolee sitten!

Vierailija kirjoitti:

Meillä aikoinaan... Olin kuumeessa ja tosi kipeä. Yritin pihistä miehelle, että toisi lämmintä juotavaa. Eihän hän edes kuullut, saati käynyt kertaakaan katsomassa, miten voin sängyssäni.

Raahauduin jalkeille ja keittiöön. Tullessani mehumukini kanssa mies kysyi, enkö tekisi hänellekin kuumaa mehua. En tehnyt, painuin petiini.

Olin äsken kymmenen päivää influenssassa. Olo kauhea ja nukuin enimmäkseen. Sitten sairastui myös ekaluokkalaisemme. Kuume nousi ja kurkku kipeytyi. Maattiin molemmat yhtä kipeinä.

Mies ilmoitti tarvitsevansa omaa aikaa ja lähtevänsä lomalle. Pakkasi laukkunsa ja häipyi pariksi yöksi. Voin sanoa, että tämä muistetaan.

Miten ihmeessä olet sietänyt tuollaista miestä niin kauan että teillä on ekaluokkalainen lapsi? Ja jos tuo onkin yllättävää käytöstä mieheltä niin sillä on varmaan rakastaja jota meni panemaan pariksi yöksi.

Ei hemmetti mitä mikä mies, mitä järkeä edes olla parisuhteessa tuollaisen kanssa. Nyt Ap lopeta se miehen passaaminen ja jätä se, mieshän pitää sua täysin itsestäänselvyytenä. Löytyy niitä hyiä ja empatiakykyisiäkin miehiä.

Mä olen kans flussassa ja mies mielellään noutaa kaupasta inkivääriä ja sitruunaa (inkivääriteetä varten), eikä todellakaan oleta että mun pitäisi raahautua sairaana kauppaan.

Jokainen meistä on sairastanut flunssan ja tietää, ettei siihen mikään hoito erityisemmin auta. Jokainen meistä kuitenkin myös tietää, että flunssaisena olo on kurja ja mieli matalalla. Puolison on tarkoitus olla jakamassa myös näitä huonompia hetkiä. Se ei tietenkään tarkoita, että sairastunuttta pitäisi koko ajan olla kädestä pitelemässä ja unohtaa kaikki omat menonsa, mutta kyllä pieni hemmottelu ja ylimääräinen huomioiminen tuntuu potilaasta hyvältä. Minusta on syytä miettiä kenen kanssa sitä oikein onkaan elämäänsä jakamassa, jos ei toinen edes pieneen huomioimiseen taivu.

Koitin puhua miehelle tänään asiallisesti, miltä minusta tuntuu. Kuulemma hyvä ja viisas ihminen ei voi ajatella niin kuin minä.

Tänä iltana menen mielelläni sinne sohvalle. Ei nyt juuri miehen seura kiinnosta. Ehkä sitten olen tyhmä. Haukkumista olen sietänyt ennenkin. Nyt en enää jaksa.

Eli kynnysmatto, aivan...

Vierailija kirjoitti:

Koitin puhua miehelle tänään asiallisesti, miltä minusta tuntuu. Kuulemma hyvä ja viisas ihminen ei voi ajatella niin kuin minä.

Tänä iltana menen mielelläni sinne sohvalle. Ei nyt juuri miehen seura kiinnosta. Ehkä sitten olen tyhmä. Haukkumista olen sietänyt ennenkin. Nyt en enää jaksa.

Eli kynnysmatto, aivan...

Jaa että hyvä ja viisas ihminen ei odottaisi molemminpuolista huolenpitoa parisuhteessa?! Mies on kyllä itsekäs kusipää kun kehtaa vielä haukkua noin julmasti. Ap, pärjäät paremmin yksin kuin tuollaisen sontakasan kanssa. Tsemppiä AP, kyllä niitä hyviäkin miehiä on jotka varmasti arvostaisivat sinua. Ei muuta kuin omaa asuntoa katsomaan, muuttohommiin voit alkaa sitten tervehdyttyäsi.

Toivon sinulle pikaista paranemista.

Mies ei sitten pystynyt yhtään pohtimaan omaa käytöstään vaan syyllisti sinua tunteistasi. Aika typerältä tapaukselta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Koitin puhua miehelle tänään asiallisesti, miltä minusta tuntuu. Kuulemma hyvä ja viisas ihminen ei voi ajatella niin kuin minä.

Tänä iltana menen mielelläni sinne sohvalle. Ei nyt juuri miehen seura kiinnosta. Ehkä sitten olen tyhmä. Haukkumista olen sietänyt ennenkin. Nyt en enää jaksa.

Eli kynnysmatto, aivan...

Toivottavasti olet jo jättänyt tuon.

Aika kontrasti omaan mieheeni, joka kipeänä ollessani ajoi sata kilometriä hoivaamaan mua ja tuomaan lääkettä vaikka sanoin että pärjään ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu sen miehen kanssa tästä suoraan.

Minä ainakin olen noissabtilanteissa tehnyt niin. Sinuna sanoisin, että et näköjään minun voinnistani juuri välitä ja kaverit ovat näköjään tärkeämpiä sinulle kuin minä. Että minäkin sitten, kun seuraavan kerran sairastut, en enää sinua passaa, vaan komennan sinut nukkumaan olohuoneeseen ja saat hoitaanitse itseäsi.

Että sopiiko herralle tämmöinen ja tuntuuko hyvältä.

Juu, eli mies on taas se suurin paha ja hänen pitäisi keskeyttää normaali elämä naisensa yskän takia? No ei tarvitse. Mies elää niin kuin on ennenkin elänyt, käy töissä ja on kavereiden kanssa ja ap pärjää kyllä sen flunssansa kanssa ihan yksinäänkin. Hän ehtii nukkua siellä kotona kivasti päivälläkin ja se, että hän siirtyi sinne sohvalle, on ihan oma valinta, ei miehen pyyntö. Ap on ilmeisesti aikuinen ihminen (?) ja ei häntä tarvitse hoitaa kuin jotain kaksi vuotiasta nuhanenää. Sitä paitsi ihan välittävältä se mies minun mielestä kuulosti, normaalilta nuorelta mieheltä. Toki kannattaa muistaa, ettei häntäkään todellakaan tarvitse helliä ja hoivata kun miehelle flunssaa tulee, hän pärjää kyllä.

No kuulostaapa ihanalta parisuhteelta, jokainen huolehtii vain itsestään eikä ketään muuta huomioda kuin itseä.

Vierailija kirjoitti:

Koitin puhua miehelle tänään asiallisesti, miltä minusta tuntuu. Kuulemma hyvä ja viisas ihminen ei voi ajatella niin kuin minä.

Tänä iltana menen mielelläni sinne sohvalle. Ei nyt juuri miehen seura kiinnosta. Ehkä sitten olen tyhmä. Haukkumista olen sietänyt ennenkin. Nyt en enää jaksa.

Eli kynnysmatto, aivan...

Et kyllä mene mihinkään sohvalle, vaan omaan sänkyysi. Mies menköön sohvalle, jos ei voi sun vieressä olla.

Minä olin vasta leikkauksessa jonka jälkeen en saanut nostaa mitään maitopurkkia painavampaa. Kun kotiuduin niin seuraavana päivänä mies lähti kolmeksi päiväksi poikien reissuun.. Olisiko minun pitänyt tulla siitä tänne itkemään?

Mulla oli kotona kaikki tarvittava, lääkkeet, ruokaaja viihdykkeitä ja hyvin pärjäsin.