Lue keskustelun säännöt.
Lähes kaikki niistä jotka alkoivat silloin "ikästään kypsempinä ja vastuullisena" 17-20v leikkimään kotia ovat eronneet
24.10.2017 |
Luokan kovispojat ovat kyllästyneet perheleikkeihin ja jotkut hylänneet jopa lapsensa niin etteivät ole missään tekemisissä. Ahkerimmat muijat ovat tehneet kakaroita jo jopa 3 eri miehelle. Avioerojakin on monella, kun on rynnätty silloin teiniaikuisena heti naimisiin.
Poikkeuksiakin toki on, mutta suurimmalla osalla on nuo teininä solmitut perheet hajonneet.
Ikää 25 ja en ole itsekään saanut elämässä mitään erityistä aikaan, mutta ainakaan ei ole takana avioeroja tai isättömiä lapsia. Eräälläkin tutulla oli jo 22 vuotiaana takana avioero ja kaksi lasta joilla eri isä. Ei kovin mainittava saavutus jo noin nuorena.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ei ole isommin vientiä vissiin ollut?
Olisko se sit hienoa elämää olla jo nuorena aikuisena usean lapsen yh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisia tapauksia, noita lapsia käy sääliksi. Huomasin omien lasten kavereissa, että noita kotileikkejä aloittivat ensimäisenä ne joilla oma lapsuuden koti oli turvaton (avioeroja muita ongelmia). Lapsena haetaan turvaa jo kotileikeistä.
Jaa. Olen tavannut puolisonii 18 vuotiaana ja melkein heti muutettiin yhteen ja nyt on yheistä taivalta takana 28 vuotta. Kolme lastakin jo ehditty kasvattaa aikuiseksi. Nyt minun vissiin pitäisi surkutella jotain?
Noh, mun tuttavapiiristä löytyy yhtä lailla näitä 30+ perheen perustaneita, jotka ovat eronneet. Ne vaan eroaa iäkkäämpinä, mutta eroavat silti.
Toki nuorempana lapsensa saaneet kerkeävät lisääntymään useamman eri miehen kanssa, mutta näyttää se onnistuvan vanhemmiltakin uusperheellisiltä. Ehkä kyse enemmänkin ihmistyypistä kuin iästä.
45-vuotiaana kun pyöräyttää sen iltatähden, jotta olis yhteinen lapsi "sun ja mun lasten" lisäksi, on terveydelliset riskitkin suurempia. Plus jaksaminen kortilla.
Ymmärrän toki, mitä ap ajaa takaa. Neuvolaan vois tulla tarjolle joku kurssi erojen vaikutuksesta lasten psyykeelle ja "miten riidellä rakentavasti" jne. Pieni psykan oppimäärä kaikille uusille vanhemmille.
Ja joo, mun usko pysyvään avioliittoon on mennyt. On toki pareja, jotka pysyvät 60 v yhdessä, mutta uusperhe on tätä päivää eikä pahemmin katso vanhempien ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein nämä ovat niitä lastenkotinuoria tai muita joilla on ollut ongelmia perheessä. Sitten yritetään paikata sitä lapsuutta sillä että mennään 18v naimisiin ja tehdään lapsi. Lopulta ei osata elää siinä perhearjessa kun ei ole omasta lapsuudesta kokemusta miten sen pitäisi toimia.
Mitäpä jos et ihan noin kärkkäästi yleistäisi asioita ja arvostelisi ihmisiä... itse olin 15v. kun aloin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa, 17v. kun jäin raskaaksi ja 18v. kun esikoiseni syntyi. Tämä esikoinen on nyt 21v. itse olen siis 39v. ja esikoisen jälkeen on syntynyt lisää lapsia ja kaikki samalle miehelle. Meillä on 4 yhteistä lasta edelleen saman aviomiehen kanssa ja olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Eroa ei olla kertaakaan edes harkittu, toisin kuin jotkut vanhempana perheen perustamisen aloittaneet. Jos sinun kokemus on toi niin älä niin innokkaasti arvostele ja ole tietävinäsi muiden asioista! Vai onko sinulla aihetta olla jostain katkera?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden alle 20v lapset saaneen naisen, lihotti itsensä sairaalloisen lihavaksi, jotta ei voisi pettää miestään. Että sellaista.
Ja lisäystä edelliseen, en ole lastenkotinuori tai muu syrjäytynyt, ei myöskään mieheni vaan ihan normaaleista perheistä. Se oli tosirakkautta silloin ja se on edelleen. Mistään en ole jäänyt paitsi, saanut elämältäni just sen mitä eniten halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos et ihan noin kärkkäästi yleistäisi asioita ja arvostelisi ihmisiä... itse olin 15v. kun aloin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa, 17v. kun jäin raskaaksi ja 18v. kun esikoiseni syntyi. Tämä esikoinen on nyt 21v. itse olen siis 39v. ja esikoisen jälkeen on syntynyt lisää lapsia ja kaikki samalle miehelle. Meillä on 4 yhteistä lasta edelleen saman aviomiehen kanssa ja olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Eroa ei olla kertaakaan edes harkittu, toisin kuin jotkut vanhempana perheen perustamisen aloittaneet. Jos sinun kokemus on toi niin älä niin innokkaasti arvostele ja ole tietävinäsi muiden asioista! Vai onko sinulla aihetta olla jostain katkera?
Osaatko lukea? Ei siinä sanottu että KAIKKI, vaan että on niitä poikkeuksiakin joiden suhteet ovat kestäneet. Äläpä nyt vedä hernettä nenään.
Vierailija kirjoitti:
Eräälläkin tutulla oli jo 22 vuotiaana takana avioero ja kaksi lasta joilla eri isä. Ei kovin mainittava saavutus jo noin nuorena.
Ei ole paljon. mutta enemmän silti kuin mitä sinä olet saanut aikaan. Asutko vielä vanhempiesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lukea? Ei siinä sanottu että KAIKKI, vaan että on niitä poikkeuksiakin joiden suhteet ovat kestäneet. Äläpä nyt vedä hernettä nenään.
Ei edes suurin osa. Vaan ihan päinvastoin. Mitä vanhemmaksi viettää sinkkuelämää, sitä vaikeammaksi toimivan parisuhteen löytyminen tulee. Ainakin voin vahvistaa tämän omasta lähipiiristä.
Eikös se ole ihan tutkittu juttu että puolet avioliitoista päätyy eroon, eli sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäisenä naimisiin menet, jos se ei toimi niin se ei toimi.
Vähän särähtää korvaan tuo "kotileikki" jos 35 vuotias menee naimisiin ja tekee lapsen onko sekin mielestäsi kotileikkiä?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos et ihan noin kärkkäästi yleistäisi asioita ja arvostelisi ihmisiä... itse olin 15v. kun aloin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa, 17v. kun jäin raskaaksi ja 18v. kun esikoiseni syntyi. Tämä esikoinen on nyt 21v. itse olen siis 39v. ja esikoisen jälkeen on syntynyt lisää lapsia ja kaikki samalle miehelle. Meillä on 4 yhteistä lasta edelleen saman aviomiehen kanssa ja olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Eroa ei olla kertaakaan edes harkittu, toisin kuin jotkut vanhempana perheen perustamisen aloittaneet. Jos sinun kokemus on toi niin älä niin innokkaasti arvostele ja ole tietävinäsi muiden asioista! Vai onko sinulla aihetta olla jostain katkera?
Poikkeuksia on tietenkin. Mutta keskimäärin nuo hyvin nuorena lapsia tekevät taitavat päätyä hyvin nopeasti yh:iksi, koulut jää kesken ja elämä on tukien varassa. Hyvin monesti se lapsuudenperhe on elämänhallinnaltaan myös heikkoa. Kehno-osaisuus ja yksinhuoltajuus periytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos et ihan noin kärkkäästi yleistäisi asioita ja arvostelisi ihmisiä... itse olin 15v. kun aloin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa, 17v. kun jäin raskaaksi ja 18v. kun esikoiseni syntyi. Tämä esikoinen on nyt 21v. itse olen siis 39v. ja esikoisen jälkeen on syntynyt lisää lapsia ja kaikki samalle miehelle. Meillä on 4 yhteistä lasta edelleen saman aviomiehen kanssa ja olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Eroa ei olla kertaakaan edes harkittu, toisin kuin jotkut vanhempana perheen perustamisen aloittaneet. Jos sinun kokemus on toi niin älä niin innokkaasti arvostele ja ole tietävinäsi muiden asioista! Vai onko sinulla aihetta olla jostain katkera?
Osaatko lukea? Ei siinä sanottu että KAIKKI, vaan että on niitä poikkeuksiakin joiden suhteet ovat kestäneet. Äläpä nyt vedä hernettä nenään.
Osaatko lukea? No mitäpä luulet jos osaa kirjoittaakkin? Kennähän on herne nenulissa. Tuo nyt on vain ihan sinun oma mielipiteesi, eikä mitenkään yleispätevä havainto, eikä edes pidä paikkaansa.
Onneksi löysin pysyvän miehen nuorena ja tehtiin lapset nuorina. Ei tartte märehtiä toisten kohtaloista niin kun ap ja elellä vanhana piikana. Niin metsä vastaa...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden alle 20v lapset saaneen naisen, lihotti itsensä sairaalloisen lihavaksi, jotta ei voisi pettää miestään. Että sellaista.
Mitä ihmettä? Kerro lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos et ihan noin kärkkäästi yleistäisi asioita ja arvostelisi ihmisiä... itse olin 15v. kun aloin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa, 17v. kun jäin raskaaksi ja 18v. kun esikoiseni syntyi. Tämä esikoinen on nyt 21v. itse olen siis 39v. ja esikoisen jälkeen on syntynyt lisää lapsia ja kaikki samalle miehelle. Meillä on 4 yhteistä lasta edelleen saman aviomiehen kanssa ja olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Eroa ei olla kertaakaan edes harkittu, toisin kuin jotkut vanhempana perheen perustamisen aloittaneet. Jos sinun kokemus on toi niin älä niin innokkaasti arvostele ja ole tietävinäsi muiden asioista! Vai onko sinulla aihetta olla jostain katkera?
Poikkeuksia on tietenkin. Mutta keskimäärin nuo hyvin nuorena lapsia tekevät taitavat päätyä hyvin nopeasti yh:iksi, koulut jää kesken ja elämä on tukien varassa. Hyvin monesti se lapsuudenperhe on elämänhallinnaltaan myös heikkoa. Kehno-osaisuus ja yksinhuoltajuus periytyy?
Onko sinulla esittää tästä ihan joku tilasto?
Äh, kuulostaa nyt siltä, että olisin itse muka jotenkin parempi ja ettei tässä enää erota ehtiskään, mutta sain itse lapset 19 ja 20 vuotiaana ja saman miehen kanssa ollaan oltu nyt öö 8 vuotta ens syksynä yhdessä. Mun kavereista, jotka on suht. Samanikäisiä, ja joilla on lapsia, niin kaikki on eronnut ja lapsia on yhdellä jo kahdenkin miehen kanssa
Ok. Ei ole isommin vientiä vissiin ollut?