Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lähes kaikki niistä jotka alkoivat silloin "ikästään kypsempinä ja vastuullisena" 17-20v leikkimään kotia ovat eronneet
24.10.2017 |
Luokan kovispojat ovat kyllästyneet perheleikkeihin ja jotkut hylänneet jopa lapsensa niin etteivät ole missään tekemisissä. Ahkerimmat muijat ovat tehneet kakaroita jo jopa 3 eri miehelle. Avioerojakin on monella, kun on rynnätty silloin teiniaikuisena heti naimisiin.
Poikkeuksiakin toki on, mutta suurimmalla osalla on nuo teininä solmitut perheet hajonneet.
Ikää 25 ja en ole itsekään saanut elämässä mitään erityistä aikaan, mutta ainakaan ei ole takana avioeroja tai isättömiä lapsia. Eräälläkin tutulla oli jo 22 vuotiaana takana avioero ja kaksi lasta joilla eri isä. Ei kovin mainittava saavutus jo noin nuorena.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua enemmän huvittaa nää kolmekymppiset, jotka edelleen puhuvat lapsuudenkodistaan "kotina" ja ovat jääneet junnaamaan johonkin ikuiseen nuoren aikuisen elämään, mitään ihmeitä ei ole tapahtunut elämässä yli kymmeneen vuoteen... Itse 18-vuotiaasta lähtien oon mieheni kanssa ollut ja nyt meillä on kolme lasta (tosin olin yli 25 kun ensimmäinen lapsi saatiin). Ja kyllä, kuten joku tuossa aiemmin sanoi, lapsen saaminen kasvattaa aikuiseksi tai ainakin kasvattaa tosi paljon ja maailma avautuu aivan erilaisena sitten kun on vanhempi. Ja nyt kun parisuhdetta on takana melkein 20 vuotta niin alkaa ymmärtää sitäkin, että mitä se on olla parisuhteessa.. Toiset menee kolmekymppisenä nopeasti naimisiin uuden rakkaan kanssa ja hankkivat äkkiä lapsia, ovatko he muka jotenkin kypsempiä ja fiksumpia ihmisiä? Saatanpa vähän epäillä. Niin ja pitkässä parisuhteessa mm. seksi paranee koko ajan ja elämä on muutenkin ihanaa. Niin ja olen ihan tavallisesta perheestä..
Sama. Ja sitten vielä haaveillaan yli 30 vuotiaana jostain koulutuksetesta ja ammatista jonka hakkii isona jne. Eikä yhtään tajuta että juna mennyt jo aikoja sitten.
Monellahan se pariutumisvietti iskee sitten yli komekymppisenä kun biologinen kello tikittää ja siinä vaiheessa ei todellakaan ihan hierveästi käytetä harkintaa että kenen kanssa ne lapset laitetaan alulle.
Ei juna ole mennyt minkään koulutuksen suhteen kolmekymppisenä. Vaikka opiskelisi erikoislääkäriksi, ehtii olla duunissa vielä neljännesvuosisadan.
Samoin yli kolmekymppisenä ehtii kyllä löytää kunnollisen puolisonkin hötkyilemättä. Siinä vaiheessa otsalohkot alkavat olla valmiit, mikä helpottaa monia asioita.
Mitä sinun maailmankuvassasi tehdään 30-90-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorena lapsensa saaneista monet voivat olla aivan välittäviä ja hyviä vanhempia. Aina vain miettiin myös sitä henkistä pääomaa, mikä vanhemmilla on annettavana lapsille. Moni saattaa myös nuorena olla kypsä ja vastuullinen sen vuoksi, ettei ole saanut viettää normaalia lapsuutta ja nuoruutta vaan kantamaan vastuuta liian aikaisin. Silloin monet nuorena vähemmän vastuulliset ohittavat heidät tunne-elämän ja elämänhallintataitojen kehityksessä vuosien varrella.
Liekkö sitten parempi tilanne että äipällä on samaan aikaa vaihdevuosihormoonimyllerrys, kun lapsella on teinihormoonimyllerrys.
Minä olen ollut huomaavinani että vanhoilla vanhemmilla se vasta onkin usein pallo hukassa lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua enemmän huvittaa nää kolmekymppiset, jotka edelleen puhuvat lapsuudenkodistaan "kotina" ja ovat jääneet junnaamaan johonkin ikuiseen nuoren aikuisen elämään, mitään ihmeitä ei ole tapahtunut elämässä yli kymmeneen vuoteen... Itse 18-vuotiaasta lähtien oon mieheni kanssa ollut ja nyt meillä on kolme lasta (tosin olin yli 25 kun ensimmäinen lapsi saatiin). Ja kyllä, kuten joku tuossa aiemmin sanoi, lapsen saaminen kasvattaa aikuiseksi tai ainakin kasvattaa tosi paljon ja maailma avautuu aivan erilaisena sitten kun on vanhempi. Ja nyt kun parisuhdetta on takana melkein 20 vuotta niin alkaa ymmärtää sitäkin, että mitä se on olla parisuhteessa.. Toiset menee kolmekymppisenä nopeasti naimisiin uuden rakkaan kanssa ja hankkivat äkkiä lapsia, ovatko he muka jotenkin kypsempiä ja fiksumpia ihmisiä? Saatanpa vähän epäillä. Niin ja pitkässä parisuhteessa mm. seksi paranee koko ajan ja elämä on muutenkin ihanaa. Niin ja olen ihan tavallisesta perheestä..
Sama. Ja sitten vielä haaveillaan yli 30 vuotiaana jostain koulutuksetesta ja ammatista jonka hakkii isona jne. Eikä yhtään tajuta että juna mennyt jo aikoja sitten.
Monellahan se pariutumisvietti iskee sitten yli komekymppisenä kun biologinen kello tikittää ja siinä vaiheessa ei todellakaan ihan hierveästi käytetä harkintaa että kenen kanssa ne lapset laitetaan alulle.
Niin, että teininä kun on menty kimppaan ja laitettu lapsi alulle, niin on käytetty hirveästi harkintaa, että kenen kanssa ne lapset laitetaan alulle?
Sorry, I don't buy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorena lapsensa saaneista monet voivat olla aivan välittäviä ja hyviä vanhempia. Aina vain miettiin myös sitä henkistä pääomaa, mikä vanhemmilla on annettavana lapsille. Moni saattaa myös nuorena olla kypsä ja vastuullinen sen vuoksi, ettei ole saanut viettää normaalia lapsuutta ja nuoruutta vaan kantamaan vastuuta liian aikaisin. Silloin monet nuorena vähemmän vastuulliset ohittavat heidät tunne-elämän ja elämänhallintataitojen kehityksessä vuosien varrella.
Liekkö sitten parempi tilanne että äipällä on samaan aikaa vaihdevuosihormoonimyllerrys, kun lapsella on teinihormoonimyllerrys.
Minä olen ollut huomaavinani että vanhoilla vanhemmilla se vasta onkin usein pallo hukassa lastensa kanssa.
Ainahan se on hyvä miettiä asioita pitkälle, mutta kolmasosa vaihdevuosiaan viettävistä ei edes huomaa mitään hormonimyllerrystä. Joten ehkä ihan ensisijaisesti pyrkisin valitsemaan lasteni syntymähetkellä sen perusteella, kun elämä tuntuu olevan heitä varten sopivassa jamassa.
Kerran oli lehtijuttu 15v tyttö ja 16v poika vauvan kanssa.Olisipa kiinnostavaa tietää kuinka kauan se farssi kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no me ei olla erottu :)...Mentiin yhteen kun oltiin 17 ja nyt 35 ja onnellisesti naimisissa ja yhden 8 -vuotiaan tytön vanhempia!
Nuorena vanhemmaksi tuleminen yhdistyy yleensä alhaiseen sosioekonomiseen taustaan. Teiniraskaudet ovat yleisempiä alemmissa sosiaaliluokissa, korkeasti koulutetuilla erittäin harvinaisia. Kyllä kouluttamattomien vanhempien lapsistakin voi tulla pärjääviä. Heillä on kuitenkin huomattavasti heikommat eväät elämään kuin vanhemmilla, joilla on paremmat taloudellissosiaaliset voimavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain 20vuotiaana ensimmäisen lapsen, 22 vuotiaana toisen (saman miehen kanssa). Toisen lapsen syntymän jakeen kävin kesken jääneen lukion loppuun iltalukiossa ja 23vuotiaana pääsin sisään yliopistoon. 27 vuotiaana valmistui jo pari vuotta opintojen ohessa oman alan töitäkin tehneenä ja sain heti vakipaikan. Mies opiskeli samaan aikaan amk-tutkinnon. Siinä välissä (ollessani 25v) ostimme omakotitalon Tampereelta ja menimme naimisiin. Nyt olen 31v, edelleen naimisissa lasteni isän kanssa. Lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia, molemmilla on harrastuksia ja kavereita ja koulu sujuu hyvin. En kadu nuorena äidiksi tulemista.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Olen tavannut puolisonii 18 vuotiaana ja melkein heti muutettiin yhteen ja nyt on yheistä taivalta takana 28 vuotta. Kolme lastakin jo ehditty kasvattaa aikuiseksi. Nyt minun vissiin pitäisi surkutella jotain?
No huonoa luetun ymmärtämistäsi nyt ehkä. Ap kirjoitti että poikkeuksiakin on ja kieltämättä sovit tähän kategoriaan.
"Mutta kyllä minä mieleni niin pahoitin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen itse perhehoitajana työtä, jossa otan sijoitukseen vanhemman ja lapsen. Kyse on kuntouttavasta vanhempi-lapsi perhesijoituksesta.
Sijoitukseen voi tulla jo raskaana, tai sitten synnyttäneenä, joko äiti ja lapsi, isä ja lapsi, tai molemmat vanhemmat ja lapsi.
Tällainen tukimuoto on olemassa nuorille vanhemmille, yleensä teineille, joilla ei ole elämänhallinta kunnossa. Kotoa ei ole saatu tarvittavia eväitä elämistä varten ja hyvin usein heillä on lastensuojelu/huostaanottotaustaa. Heillä ei ole taitoa edes oman elämän pyörittämiseen, joten aika vähissä on kyvyt vauvan hoitamiseen ja turvalliseen elämään.
Sijoituksessa nuoren edestä ei tehdä asioita, vaan kuntoutus tapahtuu mallintamalla, eli nuori vanhempi näkee, miten tavallisessa normiperheessä(koulutetussa) eletään ja toimitaan. Nuori hyväksytään sellaisena, kuin hän on, hän saa tukea ja turvaa ja mahdollisuuden hyvään elämään lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Teen itse perhehoitajana työtä, jossa otan sijoitukseen vanhemman ja lapsen. Kyse on kuntouttavasta vanhempi-lapsi perhesijoituksesta.
Sijoitukseen voi tulla jo raskaana, tai sitten synnyttäneenä, joko äiti ja lapsi, isä ja lapsi, tai molemmat vanhemmat ja lapsi.
Tällainen tukimuoto on olemassa nuorille vanhemmille, yleensä teineille, joilla ei ole elämänhallinta kunnossa. Kotoa ei ole saatu tarvittavia eväitä elämistä varten ja hyvin usein heillä on lastensuojelu/huostaanottotaustaa. Heillä ei ole taitoa edes oman elämän pyörittämiseen, joten aika vähissä on kyvyt vauvan hoitamiseen ja turvalliseen elämään.Sijoituksessa nuoren edestä ei tehdä asioita, vaan kuntoutus tapahtuu mallintamalla, eli nuori vanhempi näkee, miten tavallisessa normiperheessä(koulutetussa) eletään ja toimitaan. Nuori hyväksytään sellaisena, kuin hän on, hän saa tukea ja turvaa ja mahdollisuuden hyvään elämään lapsensa kanssa.
Ihanaa, että tämä tällainenkin on mahdollista. Mistä ihmeestä näitä kaikkia tukimuotoja edes tietäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on nuoren elämän tuhlausta tehdä vauvoja, kun itsekin on vasta lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä nuorena lapsensa saaneista monet voivat olla aivan välittäviä ja hyviä vanhempia. Aina vain miettiin myös sitä henkistä pääomaa, mikä vanhemmilla on annettavana lapsille. Moni saattaa myös nuorena olla kypsä ja vastuullinen sen vuoksi, ettei ole saanut viettää normaalia lapsuutta ja nuoruutta vaan kantamaan vastuuta liian aikaisin. Silloin monet nuorena vähemmän vastuulliset ohittavat heidät tunne-elämän ja elämänhallintataitojen kehityksessä vuosien varrella.