Hei sinä, joka olit ennen normaalipainoinen ja sitten lihoit todella paljon, 20 kg ->, kerro miten se tapahtui?

itse lihoin synnytyksen jälkeen kun jäin kotiin vauvan kanssa niin sitä sitten kokoajan naposteli kaikkea



nyt -25kg =)

Raskaus jätti myös jälkensä.

Mä en edes hahmottanut että mulla olisi ollut kehoa. Kakut ja makeat maistui, mutta varsinainen painonnousu alkoi oikein tosissaan kun aloin selvitä pahimmasta masennuksesta. Keho on yhä hukassa ja niin on ruokavaliokin. Rahaa on ollut niukasti ja niinpä ruokalistasta puuttui hedelmät ja vihannekset. +40kg tullut viidessä vuodessa.

minä painoin kaksikymmentä kiloa liikaa vielä viime kesänä, nyt vielä kymmenen kiloa pudotettavaa. Siis mulla kolme lasta ja niiden myötä sitten ne kilot vaan tulivat huomaamatta, mutta nyt kyllä läskin elämä riittää ja aion saada sen kympin vielä pois. Eilinen suurin pudottaja sai muhun lisää motii...eli siis syömällä ja liikkumattomuudella yksinkertaisesti ja kyllä raskaudetkin niitä kiloja toi... ihminen on sitä mitä hän syö...kyl kai se näin on...

Enkä olisikaan antanut itseni lihoa, mutta perheellisenä minulla ei enää ollut mahdollisuutta harrastaa liikuntaa kaiken vapaa-aikani, kuten ennen. Ruokavaliossanikaan ei ollut karsittavaa, koska en ole koskaan syönyt roskaruokaa, makeaa yms, vain ruoan määrä jäi liian suureksi kun liikunta ja fyysinen työ jäivät pois.

Tuo 20 kg tuli pikkuhiljaa noin 10-12 vuoden aikana, eli aika salakavalasti 1-2 kg / vuosi, ei sitä ihan heti huomannut ja tajunnut. Samaan aikaväliin mahtuu vanhenemista (20-kymppisestä 30-vuotiaaksi), eli aineenvaihdunta hidastuu, elämäntavat muuttuu (ei ehdi harrastaa liikuntaa yhtä aktiiviseksi), tulee lapsia jne.



Varmasti aika tavallinen tarina.

Ikinä en laihduttanut, ikinä ei tarttenu kattoo mitä suuhunsa laittaa. Päin vastoin, halusin lihaa luiden päälle ja siis IHAN oikeasti lihottaa itseäni. Mua nimittäin haukuttiin aina yläasteella laihuuteni takia (168/56).



No. Sit jossain vaiheessa lopetin liikuntaharrastukseni, sain ajokortin ja auton (olin liikkunut ennen pyörällä joka paikkaan), aloin pikkuhiljaa kerätä painoa. En edes varsinaisesti tajunnut olevani jo " lihava" (+18 kg), sillä olin niin kovasti aina halunnut lihoa. Näin itseni jatkuvasti liian laihana!!! Ok, sit alkoi jo tuntua ähkyltä, ja kas kummaa, mulle alettiinkin huomautella painosta -> jota olikin tällä kertaa liikaa!?



En erityisesti laihduttanut, vaan aloin liikkua ja jätin ne pizzat ja hampparit vähemmälle. Nyt painan taas 60 kg ja olen ihan ok. En mitenkään seuraa painoani, huomaan sen muutokset lähinnä farkkujen mukaan. Välillä menee liian laihan puolelle välillä liian lihavan puolelle. Paino heittelee +/- 5 kg. Juu, semmonen tarina.

Ettekö huomaa et vaatteet alkaa kiristää? Ettekö koskaan käy vaa´alla?

-6-

Vierailija:

Ettekö huomaa et vaatteet alkaa kiristää? Ettekö koskaan käy vaa´alla?

kait se on jonkinnäköinen itsestään välittämättömyys ja huono itsetunto->lapset etusijalla->ei aikaa itselle->valvotukset->kaikki vaikuttaa kaikkeen

mutta suurin syy on kyllä itsestään piittaamattomuus

yritätkö provoilla vai miks tollainen asenne

mut testattu ja testattua ja testattu...



paisun vaan kun pullataikina...



olne lihonut n.6 vuodenaikana 46 kg

Olen ollut masentunut monesti ennenkin elämässäni todella pahasti ja kertaakaan ennen en ole onnistunut lihomaan ylipainoiseksi paitsi nyt.

-6-

loin on jo niin läski olo että pakko alkaa tehdä asialle jotain. Nytkin on liikaa painoa se 10 kg ja jotain tarttis tehrä.

Vierailija:

Vierailija:

Ettekö huomaa et vaatteet alkaa kiristää? Ettekö koskaan käy vaa´alla?

kait se on jonkinnäköinen itsestään välittämättömyys ja huono itsetunto->lapset etusijalla->ei aikaa itselle->valvotukset->kaikki vaikuttaa kaikkeen

mutta suurin syy on kyllä itsestään piittaamattomuus

yritätkö provoilla vai miks tollainen asenne

mutta kun tuli 10 vuodessa!!! Kyllähän siinä ajassa jo uusii muutenkin vaatevarastoaan pariin kertaan, joten voi ikään kuin ummistaa silmänsä siltä, että painoa ja kokoa onkin hieman tullut lisää.



Kaikki ei myöskään käy vaa´alla, esim. itse en omista sellaista.

yli 40 kiloa, siis minulla tuli 15 kiloa painoa lisää vajaassa 4 kuukaudessa ja kun lääkärille siittä sanoin, et saisinko jotain muita lääkkeitä niin ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan.

Nyt sitten kun elämä alkaa olla jonkinlaisessa järjestyksessä on kauhea työ siinä että saa painon putoamaan.

Minun mielestä silloin sairastelun aikana lääkäri ei ottanuut minkäänlaiseen huomioon painon nousua tai sen mahdollista ehkäisyä. Ja sairaana ei itse oikein jaksa kiinnittää huomiota sellaiseen asiaan kuin ulkonäkö, vaikka sekin syventää masennusta kun ulkonäkö menee.

Harva tietenkään haluaa lihoa, mutta se lihominen pikkuhiljaa on kuitenkin tosi " helppoa" ja salakavalaa.



Ehkä kaikkien elämä ei ole yhtä helppoa kuin sinulla ja elämä ei pyöri oman vartalon ympärillä!

Siihen asti, kun aloin odottaa esikoistani, mun elämäni pyöri vain liikunnan ja dieettaamisen ympärillä, vaa' alla kävin monta kertaa päivässä. En ole koskaan ennen ollut lihava, enkä myöskään anorektisen laiha, mutta olin aina jollain kitudieetillä jonka jälkeen repsahdin, masennuin ja ahmin, paino siis jojoili tietyissä rajoissa edestakaisin. Mulle raskaaksitulokin oli pieni ihme, koska kuukautiset ovat painon heilahtelujen takia olleet tosi epäsäännölliset, jääneet välillä pois ja sitä rataa. No, kun olin raskaana, jätin painon sairaalloisen tarkkailun sillä seurauksella, että painoa tuli yli kaksikymmentä kiloa, johon siis tietysti vaikutti myös se, että olin aikaisemmin sekoittanut aineenvaihduntani täysin jojolaihareilla. Olin myös raskausaikana todella väsynyt, enkä jaksanut liikkua yhtä paljon kuin ennen. Laihduin jonkin verran vauvan synnyttyä, mutta tulin pian uudestaan raskaaksi, ja nyt kannan edelleen yli 20 kg ylipainoa. Haluaisin laihduttaa, mutta pelkään, että luisun takaisin entiseen. Tuntuisi niin helpolta vaan lopettaa syöminen, mutta eihän niin voi kovin kauan elää. En vain osaa elää normaalisti.

mulla on molemmilla kerroilla raskausaikana kertynyt 10-13 kg ylimääräistä ja äitiyslomalla vielä muutama kilo siihen päälle. Sitä vaan makailee, kattoo telkkaa ja mässyttää.

Pelastus mulle on aina ollut töihin meno, pystyn pitämään syömiseni kurissa ja kuljen pyörällä töissä.

Joten taas ollaan timmissä kunnossa kesäksi :) Minkähänlainen possu olisin jos olisin jäänyt hoitovapaalle, en uskalla edes ajatella.

No ei hillinneet. Lääkäri ei reagoinut mitenkään edes silloin kun 100kg meni rikki. Ehkä siksi en ennen lihonnut, kun en syönyt mitään lääkkeitä masennukseeni?

-6-

Vierailija:

Minun mielestä silloin sairastelun aikana lääkäri ei ottanuut minkäänlaiseen huomioon painon nousua tai sen mahdollista ehkäisyä. Ja sairaana ei itse oikein jaksa kiinnittää huomiota sellaiseen asiaan kuin ulkonäkö, vaikka sekin syventää masennusta kun ulkonäkö menee.

Ja niiden mukana tuli myös masennus pikku hiljaa. En enää välittänyt.

Vasta kun tajusin mistä johtuu niin huomasin lopettaa pillerit.

Masennus lähti. Kilot jäi.