Olen kannustanut jo kaksi ystävääni eroamaan
Havahduin tässä miettimään omien sanojeni vaikutusta, kun kolmas ystäväni alkoi harkita eroa ääneen. Mikä on moraalisesti oikea tapa tukea eroa miettivää läheistä?
Tottakai henkilö itse tekee päätöksen, mutta tajusin, että olen toiminut kahdelle ystävälleni rohkaisijana siinä viimeisellä hetkellä, kun ovat todella pahassa olossa empineet. Ihminen tarvitsee usein sen ulkopuolelta tulevan mielipiteen, jotta uskaltavat tehdä lopullisen teon.
Onko väärin olla se, joka ei väkisin tyrkytä toivoa, yhdessäoloa ja vieläkerran -yrittämistä ? Itse olen onnellisesti naimisissa, joten tiedän että se on mahdollista. Haluan ystävilleni mahdollisuuden samaan. Ja miehet ovat olleet monella tapaa ongelmaisia, en suoraansanottuna oikein usko ihmisen muuttumiseen.
Kommentit (3)
Jos epäilee tahtooko elää kumppanin kanssa, ehkä suhde ei ole kunnossa.
Kyllä kaikilla on huonoja hetkiä, silloin hyvä kumppani auttaa ja tukee.
Maailma on sinkkuja täynnä ja eri mittaisia ihmissuhteita. Avioliitto ei ole kummempi kuin avoliitto jos molemmille on kertynyt mittaa.
Hyvä suhde ei pääty vaikka kaikki kaverit sanoo että tuo ei ole hyvä liitto.
Ja vastaavasti suhde jossa asiat ovat muka hyvin saattaa päättyä ja se yllättää kaikki.
Et ole minusta tehnyt mitään väärää.
Olen itse harkinnut eroa kauan, liian kauan. Kai jo yli 10 vuotta. Mutta siinä vaiheessa kun uskallan suunnitelmastani ääneen jollekin sanoa, on päätös jo periaatteessa tehty.
Jos jo kolmas menossa niin ehkä haluat olla ainoa joka on naimisissa.