En todellakaan ole ilkeä siksi, että haluaisin pahaa, vaan siksi, että mieleni on pahoitettu

Maria Johanna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria Johanna kirjoitti:

Kuullostat ap ihan eksältäni, muuten väittäisin provoksi, mutta voin kuvitella että hän tai joku kaltaisensa voi suoltaa tälläistä soopaa ja uskoa itse siihen ja uhriutua aina vain lisää.

Kaikkeen löytyy aina se syypää, jolle on pakko kostaa, muttei ikinä peilistä. Kaikki omat teot on jonkun muun syy. Voisit vaikka tappaa ja se olisi uhrin vika, rangaistus, mikä Suomessa olisi liian kevyt, olisi myös uhrin vika, kun et sinä muuten mutta uhri pakotti ja uhrin takia muut ovat ymmärtäneet sinut väärin, maineesi on tahrannut uhri et itse ja kärsit tuomion joka ei kuuluisi sinulle, koska et olisi mitään väärää tehnyt, jos uhri vain olisi uskonut, miellyttänyt sinua paremmin. Olet vain aina väärin ymmärretty, pakotettu tekemään pahaa, mitään muuta keinoa ei ole kuin kostaa aivan kaikki, jos kukaan ei aiheuta mielipahaa pikkuiselle sielullesi, voit aina räyhätä tyhjästä lähimmäisillesi, hakemalla tehdä riidan ja sitten uhriutua lisää, kun taas sinä muka käyttäydyit huonosti.

Et ilmeisesti tajua ollenkaan väärinkohdeltujen sielunelämää. Tuollaista jälkeähän siitä tulee. En kylläkään tee minua loukanneille sen enempää pahaa, kuin hekään minulle. Siis halua tappaa tms.

ap

No hyvä ettet ole niin sekaisin.

Mutta missä menee raja? Jos se kuka on sinua loukannut, ei loukkaantui samasta asiasta. Eli et saa kostoa, onko asia sillä sujut vai jatkatko kunnes toinen varmasti tietää minkä virheen teki?

Haluaisin, että toinen tajuaisi, milloin astui minun rajojeni yli. Mulle ei riitä, että se ei toistu. Koska se voisi toistua, kun en saa kerrottua, että toi ei ollut okei.

En saa siksi kerrottua, että mun on vaadittu suhtautumaan kaikkeen, että aina on okei.

ap

Maria Johanna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria Johanna kirjoitti:

Kuullostat ap ihan eksältäni, muuten väittäisin provoksi, mutta voin kuvitella että hän tai joku kaltaisensa voi suoltaa tälläistä soopaa ja uskoa itse siihen ja uhriutua aina vain lisää.

Kaikkeen löytyy aina se syypää, jolle on pakko kostaa, muttei ikinä peilistä. Kaikki omat teot on jonkun muun syy. Voisit vaikka tappaa ja se olisi uhrin vika, rangaistus, mikä Suomessa olisi liian kevyt, olisi myös uhrin vika, kun et sinä muuten mutta uhri pakotti ja uhrin takia muut ovat ymmärtäneet sinut väärin, maineesi on tahrannut uhri et itse ja kärsit tuomion joka ei kuuluisi sinulle, koska et olisi mitään väärää tehnyt, jos uhri vain olisi uskonut, miellyttänyt sinua paremmin. Olet vain aina väärin ymmärretty, pakotettu tekemään pahaa, mitään muuta keinoa ei ole kuin kostaa aivan kaikki, jos kukaan ei aiheuta mielipahaa pikkuiselle sielullesi, voit aina räyhätä tyhjästä lähimmäisillesi, hakemalla tehdä riidan ja sitten uhriutua lisää, kun taas sinä muka käyttäydyit huonosti.

Ja ihan uhrilta sinäkin kuulostat kun mariset eksästäsi.

ap

Heh niin olen uhri ollut, en enään vaikka marisen välillä, enkä eksälle kostoa mieti tai kosta muille huonoja kokemuksia. Voisitko sinäkin olla vaikka äitisi uhri lapsena, mutta et enään ja nyt voisit elää ilman kostoa?

Minusta niin kauan kuin marisee on uhri.

ap

theend kirjoitti:

Lapsena kaltoinkohdeltu on silloin uhri joka ei voi vaikuttaa osaansa vaan joutuu sietämään sen elämän mikä on. Toki nykyisin on lastensuojelu edistynyt jos verrataan menneisiin vuosiin ja kymmeniin. Itsekin toivoin kaikille hyvää, ja toimin roskasankona ja kävelykeppinä toisille vuosikaudet. Se ei vaan johtanut mihinkään. Eipä ole itsellä ketään jolle murheensa vuodattaisi, edelleen kuitenkin kelpaisin kuuntelijaksi ja ymmärtäjäksi niin monelle. Toivon edelleen kaikille hyvää mutta kuuntelut on kuunneltu ja toisten egot pönkitetty. Nyt mennään jokainen omillaan.

Tämä on totta. Mulle toi vaihe ajoittui jonnekin ikävuosiin 16-42. Ja toisaalta sain jo lapsena kantaa ja kestää äitini (paradoksaalisesti heikkoudesta johtuvaa) rankaisua, jota sietämällä tavallaan kannattelin häntä ja hänen vanhemmuuttaan. Hän pystyi olemaan hyvillään(?) ja tyytyväinen(?) vanhempana, kun lapsi ei itkenyt, vaikka hänen kasvatuksensa satutti.

ap

Voi Jeesus että olet ilkeä.

Sinä olet ilmeisesti uhri koska äitisi on sanonut jotain sinulle, mutta väkivaltaa kokenut ihminen on tyhmä hissukka?!

Kärsi rauhassa, toivottavasti lapsesi inhoavat sinua.

Vierailija kirjoitti:

theend kirjoitti:

Lapsena kaltoinkohdeltu on silloin uhri joka ei voi vaikuttaa osaansa vaan joutuu sietämään sen elämän mikä on. Toki nykyisin on lastensuojelu edistynyt jos verrataan menneisiin vuosiin ja kymmeniin. Itsekin toivoin kaikille hyvää, ja toimin roskasankona ja kävelykeppinä toisille vuosikaudet. Se ei vaan johtanut mihinkään. Eipä ole itsellä ketään jolle murheensa vuodattaisi, edelleen kuitenkin kelpaisin kuuntelijaksi ja ymmärtäjäksi niin monelle. Toivon edelleen kaikille hyvää mutta kuuntelut on kuunneltu ja toisten egot pönkitetty. Nyt mennään jokainen omillaan.

Tämä on totta. Mulle toi vaihe ajoittui jonnekin ikävuosiin 16-42. Ja toisaalta sain jo lapsena kantaa ja kestää äitini (paradoksaalisesti heikkoudesta johtuvaa) rankaisua, jota sietämällä tavallaan kannattelin häntä ja hänen vanhemmuuttaan. Hän pystyi olemaan hyvillään(?) ja tyytyväinen(?) vanhempana, kun lapsi ei itkenyt, vaikka hänen kasvatuksensa satutti.

ap

Kun siis se, etten mä itkenyt sai sen vaikuttamaan siltä, miksi äiti sen halusi, eli hyvältä, lasta ajattelevalta rakkaudelta. Jos siis itkin, tuli rankaisua. (En siis koittanut olla kova, enkä ole ikinä sillä lailla maailmaan suhteutunutkaan. Ylpeyttä minussa ei sillä lailla ole rahtuakaan.)

ap

Kiinnostaisi tietää ap ja muut jos ap ei vastaa että mitä se on mitä ap ei ole tehnyt kun joissain vastauksissa tulee sellaista tekstiä että ap on paha läheisilleen ja jossain taisi ap sanoa että ei tee mitään läheisten hyväksi eli mikä tai mitkä on ne jutut mitä ap ei tee läheistensä hyväksi? Nämä ketjut on kovin ympäripyöreitä ja vaikea saada kiinni mistä on kysymys. Eikö josssin ketjussa ollut että ap ei asu edes lasten kanssa enää ja mies hoitaa täysin lapset? Sittenhän ap:n ei nyt varmaan hirveästi täydy tehdäkään mitään jos kerran yksin asustelee?

Vierailija kirjoitti:

Voi Jeesus että olet ilkeä.

Sinä olet ilmeisesti uhri koska äitisi on sanonut jotain sinulle, mutta väkivaltaa kokenut ihminen on tyhmä hissukka?!

Kärsi rauhassa, toivottavasti lapsesi inhoavat sinua.

"mutta väkivaltaa kokenut ihminen on tyhmä hissukka?!"

Luuletko sinä vaikuttavasi tässä tyhmältä hissukalta? Vai miksi sä mulle asiasta mainitset?

ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Mulle

Kun siis se, etten mä itkenyt sai sen vaikuttamaan siltä, miksi äiti sen halusi, eli hyvältä, lasta ajattelevalta rakkaudelta. Jos siis itkin, tuli rankaisua. (En siis koittanut olla kova, enkä ole ikinä sillä lailla maailmaan suhteutunutkaan. Ylpeyttä minussa ei sillä lailla ole rahtuakaan.)

ap

How's that working for you?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Mulle

Kun siis se, etten mä itkenyt sai sen vaikuttamaan siltä, miksi äiti sen halusi, eli hyvältä, lasta ajattelevalta rakkaudelta. Jos siis itkin, tuli rankaisua. (En siis koittanut olla kova, enkä ole ikinä sillä lailla maailmaan suhteutunutkaan. Ylpeyttä minussa ei sillä lailla ole rahtuakaan.)

ap

How's that working for you?

Mihin viittaat? Kun toi lainaamasi mun kommentti on jotenkin katki ja yhdistetty kahdesta osasta.

ap

Katkeruus kannattaa hoitaa. se on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus kannattaa hoitaa. se on sairaus.

Se on ihan totta ja haluankin. En malta odottaa, että pääsen terapiaan käsittelemään sitä helv..työtoverin tapausta, vaikkei se ulkoisesti onneksi kovin iso juttu ollutkaan, mutta miksi se sai minut ihan täysin raivoihini enkä pystynyt yhtään toimimaan rationaalisesti, niin kuin ois ollut vielä itseni kannalta edullisinta. En aio jäädä siitä katkeraksi, vaan sen käsittelyn avulla toivottavasti purkaa myös vanhaa katkeruutta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et välitä lapsistasi.

Olen aika kova heille se on totta. Entä sitten?

Eli et välitä

Kyllä minä välitän. Vihaan sitä, että olen kova, kovempi sata kertaa, kuin haluaisin, mutta entä sitten????

ap

Sitä että lapsesi kärsivät koska sinä narsistisesti pyörit oman napasi ympärillä. Et yritä yhtään.

Koitin pysäyttää työtoveria, mutta tämä ei ymmärtänyt signaaleja ja vaan jatkoi itseään hyödyttävää ohjeistamistani miten mä tekisin työni. Ei käy.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et välitä lapsistasi.

Olen aika kova heille se on totta. Entä sitten?

Eli et välitä

Kyllä minä välitän. Vihaan sitä, että olen kova, kovempi sata kertaa, kuin haluaisin, mutta entä sitten????

ap

Sitä että lapsesi kärsivät koska sinä narsistisesti pyörit oman napasi ympärillä. Et yritä yhtään.

No olen tehnyt kaiken, minkä voin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Koitin pysäyttää työtoveria, mutta tämä ei ymmärtänyt signaaleja ja vaan jatkoi itseään hyödyttävää ohjeistamistani miten mä tekisin työni. Ei käy.

ap

Tiesin, että työtoveri ei varsinaisesti tule ilahtumaan kun mä asetan rajani ja sit se oli mulle liian vaikeaa :(

ap

Jos äiti ei ois syyttänyt mua siitä, että tarviin siinä rajoja, miten mua saa kohdella niin ois ollut iiiihan toinen tilanne.

ap

Ei meitä ap kiinnosta sun ilkeilysi. Ole vaikka kuinka vihainen kun pahoitit mielesi. Voivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et välitä lapsistasi.

Olen aika kova heille se on totta. Entä sitten?

Eli et välitä

Kyllä minä välitän. Vihaan sitä, että olen kova, kovempi sata kertaa, kuin haluaisin, mutta entä sitten????

ap

Sitä että lapsesi kärsivät koska sinä narsistisesti pyörit oman napasi ympärillä. Et yritä yhtään.

Ja en narsistisesti pyöri mitään, vaan minun täytyy saada olla oma itseni ja siihen liittyy ongelmia, joita ei tuetuilla ihmisillä ole, eikä ihmisillä, jotka on jätetty oman itsensä varaan. Mä olin äidin "vanki".

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin. Siksi en aio auttaa läheisiäni, en siksi, että haluaisin kellekään pahaa. Mieleni pahoittamisesta se johtuu EI MINUSTA. Minä olen muille kaikkea hyvää haluava ja toivova ihminen, mutta jos minua loukataan niin että pahoitan mieleni, muut saavat kärsiä.

Ettekö alapeukuttajat kykene kommentoimaan mitään? Ette vissiin. Tajunne ihmismielestä on nolla, ja koitatte vain nähdä kaltaiseni huonoina ihmisinä nostaaksenne itseänne ja välttyäksenne joutumasta katsomaan peiliin loukattuanne muita.

Eli sinä kostat. Eli vajoat samalle tasolle kuin se loukkaaja. Ei paljon typerämpää ole. Toiselle voi myös sanoa että pahoitin mieleni. Silloin toinen saa mahdollisuuden pyytää anteeksi. Ja anteeksi voi antaa vaikkei toinen pyytäisikään. Kostaminen on typerintä mitä tehdä voi. Kostajana oot myös pelkuri. Rohkea kertoo tunteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitin pysäyttää työtoveria, mutta tämä ei ymmärtänyt signaaleja ja vaan jatkoi itseään hyödyttävää ohjeistamistani miten mä tekisin työni. Ei käy.

ap

Tiesin, että työtoveri ei varsinaisesti tule ilahtumaan kun mä asetan rajani ja sit se oli mulle liian vaikeaa :(

ap

Ongelma ei ollut edes se, mitä työkaveri tuntee sinänsä tai ajattelee, vaan se, mitä siitä mulle seuraa. Ihmiset voivat olla joskus hyvin epäreiluja jos eivät saa tahtoaan läpi tai olla kuten aina ennenkin tai kuten heille oli mukavinta. Mutta se epäreilu käytös on aina mun elämässäni ja ihmissuhde opissani kaasuvalotettu täysin oikeutetuksi, koska siinähän on kyse sen toisen tunteista. Vittu viis minusta ja mun tunteista. Jos mä sitten huudan mitä mä haluan, niin karmeaa miten sä käyttäydyt huonosti, etkä siksi ansaitse puolustajaa.

ap