Ärsyttää ihmiset jotka on "nähneet elämän rankemman puolen"

Anna niille hali?

Asiaa joka sana! Itselläni on aika rankka menneisyys, mutta pidän siitä visusti pääni kiinni. Haluan, että minut otetaan vastaan sellaisena kuin olen nyt, eikä minään oman menneisyyteni edustajana. Eteenpäin, sanoi mummo jne.

noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?

Vierailija kirjoitti:

Anna niille hali?

Olen antanut monta, ja kuunnellut ja tukenut. Ymmärrän että kokemukset ovat olleet rankkoja. Siltikään en pidä siitä, että näitä kokemuksia käytetään toisten hiljentämiseen.

Tiedättekö, sellainen ivallinen suhtautuminen, että sä et tiedä mistään mitään kun et ole koskaan väärinkäyttänyt lääkkeitä? Se tarkoittaa etten tiedä kyseisestä aiheesta, ei etten voisi tietää elämästä mitään muuta :D -ap

Vierailija kirjoitti:

Anna niille hali?

Seksuaalista häirintää.

Vierailija kirjoitti:

noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?

Täh? Nuo  ihmiset osaavat mun kokemuksen mukaan arvostaa elämän pieniä  iloja keskivertokansalaista enemmän koska ne pienet ilot eivät heille ole kuinkaan mitään itsestäänselvyyksiä kuten sellaisille jotka eivät ole koskaan vaikeuksia kokeneet. Kyllä he tietävät elämästä enemmän, toki aina  riippuu henkilöstä itsestään miten asian on tykönään työstänyt. Se että selviää vaikeuksista  voittajaksi kertoo sopeutumiskyvystä ja sinnikkyydestä, ei  tyhmyydestä.

10-15 vuotta dokaamista ja sekakäyttöä vastaa yliopiston käyntiä. V*tuttaa nää "Elämän kovan korkea koulun" ylistäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?

Täh? Nuo  ihmiset osaavat mun kokemuksen mukaan arvostaa elämän pieniä  iloja keskivertokansalaista enemmän koska ne pienet ilot eivät heille ole kuinkaan mitään itsestäänselvyyksiä kuten sellaisille jotka eivät ole koskaan vaikeuksia kokeneet. Kyllä he tietävät elämästä enemmän, toki aina  riippuu henkilöstä itsestään miten asian on tykönään työstänyt. Se että selviää vaikeuksista  voittajaksi kertoo sopeutumiskyvystä ja sinnikkyydestä, ei  tyhmyydestä.

Osaavat ehkä arvostaa sitä, että kaapissa on kaljaa, mutta vastoinkäymisiä ei osata ottaa vastaan yhtään.

Mua ärsyttää eräs tuttu, joka katsoo elävänsä "värikästä elämää" = alkoholinhuuruista.

Vihaan sitä näkemystä, että rankat kokemukset ovat aina kasvattavia ja ihmistä vahvistavia. Ei, joskus ja itse asiassa melko useinkin ne ovat hajottavia, rikkovia ja musertavia, eikä niistä saa parempia vaikka miten uskoisi facebook-aforismeihin.

Hmm, tunnistin ja en tunnistanut itseäni :) Olen elänyt tosi vaikean elämän mutta mistään ei saanut koskaan puhua eikä tunteita tuntea. Vasta sairastumiseni jälkeen olen tajunnut käydä asioita läpi. Ja se voi olla jopa loppuelämän mittainen prosessi. Kun asiat ovat pinnalla, niitä käy läpi. Onneksi on terapeutti ja onneksi on ystävät, joiden kanssa saa jankattua ja jankattua. Puolin ja toisin. Mieluummin näin kuin kuolleena. Ja tietenkin yritän löytää tästä hyvää, se on yksi selviytymiskeino. En väitä olevani muita parempi tai tietäväni enemmän, mutta onneksi empatia ja ymmärrys on kasvanut kaiken myötä.

Niin. Mullakin on kokemusta siitä, miten joku julistaa kuinka hänellä on ollut niin rankkaa, että siitä on oppinut arvostamaan sitä mitä on ja blaablaa. Samaan aikaan hän ei kysy eikä ole pätkääkään kiinnostunut muiden elämänkokemuksista, rankkuuksista ja mitä he ovat oppineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?

Täh? Nuo  ihmiset osaavat mun kokemuksen mukaan arvostaa elämän pieniä  iloja keskivertokansalaista enemmän koska ne pienet ilot eivät heille ole kuinkaan mitään itsestäänselvyyksiä kuten sellaisille jotka eivät ole koskaan vaikeuksia kokeneet. Kyllä he tietävät elämästä enemmän, toki aina  riippuu henkilöstä itsestään miten asian on tykönään työstänyt. Se että selviää vaikeuksista  voittajaksi kertoo sopeutumiskyvystä ja sinnikkyydestä, ei  tyhmyydestä.

Osaavat ehkä arvostaa sitä, että kaapissa on kaljaa, mutta vastoinkäymisiä ei osata ottaa vastaan yhtään.

Onpa hurja yleistys. En nyt oikein tiedä, että ketä oikein tarkoitat. Niitä jotka ovat itse oman elämänsä "sössineet" vai niitä jotka ovat joutuneet kärsimään lapsena ilman omaa syytään.

Ajattelin vain kertoa, että teillä on pienet murheet. Minulla oli vaikea lapsuus, mutta en silti jäänyt rypemään itsesääliin, kuten on tyylikästä tehdä vaan menin töihin. Yleensä kun joku kertoo hänellä olleen vaikea elämä kannattaa ymmärtää, että sinun vastoinkäymisesi ovat olemattomia ja voisit vaan olla hiljaa ja tehdä asialle jotain.

Ei niillä oikeasti ole kovaa ollut. Oikesti kovia kokeneet ei niistä yleensä puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan sitä näkemystä, että rankat kokemukset ovat aina kasvattavia ja ihmistä vahvistavia. Ei, joskus ja itse asiassa melko useinkin ne ovat hajottavia, rikkovia ja musertavia, eikä niistä saa parempia vaikka miten uskoisi facebook-aforismeihin.

Heikoille kaikki on musertavaa ja rikkovaa, mutta ihmisille jotka ovat oikeasti vaikeita aikoja eläneet ei sellaiset pikku jutut ole kuin yksi pieni haaste, eikä tapa uhriutua ja kerätä huomiota.

Menneisyyteen juuttunut jankkaava "ystävä" = painajainen josta ei pääse eroon!

Olen nähnyt paljonkin "elämän rankkoja puolia", ja juuri sen vuoksi en ole itse halunnut osallistua niihin ainakaan omilla valinnoillani. Se kai sitten on "nössöä" ja tylsää.

Ei niillä oikeasti ole kovaa ollut. Oikesti kovia kokeneet ei niistä yleensä puhu.

Jos sua tarpeeksi ärsyttäis, sä pitäisit vaan turpas kiinni.