Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi olla niin mustasukkainen nainen että änkeää "miesteniltaan"??
21.10.2017 |
Päätin yllättää oman mieheni ja laitoin mökin valmiiksi, hain ruokaa ja vein konjakkia yms.
Ja pyysin miehen kavereita että jos pääsevät niin saavat tulla mökillemmeviettämään rentouttavan viikonlopun mieheni kanssa..
Miehelläni on siis syntymäpäivä ja ajattelin että tykkää varmaan viettää aikaa ystävien kanssa kun me lähdemme lapsien kanssa vanhempieni luokse syyslomaksi.
Eilen huomasin että miehen ystävän vaimo oli laittanut pari kuvaa sieltä ja mies soitti ja kertoi että X ei olisi päässyt muuten jos vaimo ei tule mukaan.. Mitä helv?????
Kutsussa nimenomaan sanoin että kyse on miestenillasta, niin miten joku voi ottaa vaimonsa mukaan ja miksi vaino edes änkee sinne ja laittaa vielä kuvia faceen?!?
Mieskin sanoi että ei täällä ihan samanlainen tunnelma ole kun tuo yksi on täällä mutta onneksi lähtevät tänään..
Mitä mieltä?
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua "miesteniltaa" ja "naisteniltaa". Kuulostaa jotenkin juntilta? Miksi pitää olla erikseen? Kuulostaa tunkkaiselta ja oudolta. Meidän tutut menee pariskunnittain ja sinkkujen kanssa sekalaisessa porukassa mökille tai jonkun luo.
Voi olla myös ikäkysymys? Minkähän ikäisiä ap miehineen ja tämän kaverit mahtaa olla? Siinä vaiheessa kun kaikki alkavat olla vakiintuneita ja/tai perheellisiä jäävät tuollaiset miesten ja naisten illat kyllä yleensä vähemmälle. Tavataan vaan pariskuntana toisia pariskuntia ja meno on kaikin puolin rauhallisempaa kuin nuorempana. T: mummo(ko?) :D
Hmm... me ollaan 45-vuotiaita ja meillä on tietyt porukat joiden kanssa tehdään vuosittain jotain. Ei ne nyt kulje naisten tai miesten iltoina, mutta esim. miehellä on yksi vanha, jo lukioaikoina muodostunut miesporukka jonka kanssa käyvät joka syksy kalassa appivanhempien mökillä. Tää on jatkunut jo yli 20 vuotta. Kokoonpano vaihtelee vähän, mutta on se miesten reissu. Olis todella kummallista jos sinne jonkun vaimo tunkisi mukaan.
Itselläni on yläasteajoilta tuttu kahdeksan naisen porukka, tapaamme about joka toinen vuosi. Puolisomme eivät tunne toisiaan. Myös noissa olis tosi outoa jos joku raahais miehensä mukaan, koska "me tälleen vanhempana mennään vaan pariskuntana". Meidän meno on varsin rauhallista, syödään hyvin ja nauretaan ja jutellaan. Jos ollaan isommassa kaupungissa ja hotellissa niin usein yritetään jaksaa yökerhoon, mutta aina ei jakseta. Koska halutaan herätä ajoissa aamupalalle juttelemaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sann kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paradoksi kirjoitti:
Voisiko joku ensin avata minulle tämän paradoksin ap:n viesteissä että paikalle on saapunut jonkun miehen puoliso kutsumatta? Ap kuitenkin kertoo miehensä myös kutsuneen tämän naisen, koska halusi myös tämän miehen synttäreilleen.
Kiristämällä kutsuttu? Ei siis "oikea" kutsu.
Ap ei ole viesteissä vihjaillut kiristyksestä, ainoastaan väittää naisen olevan liian mustasukkainen ja hakee viesteissä hyväksyntää omalle käytökselle, mm. nöyruyttänyt naispuolista synttärivierasta käskemällä poistaa valokuvia illasta vaikka ei ole ollut edes itse paikalla. Onko mies kieltänyt valokuvauksen synttäreillä? Oliko nainen ainoa vieras joka otti valokuvia?
Jos minulla on esim miehen kanssa yhteinen vapaa viikonloppu,
ja jostain syystä vain mies on kutsuttu syntymäpäiville, tottakai me kysyttää että
saako molemmat tulla. Jos synttärisankarille tämä on ok, niin en oleta että synttärisankarin vaimo alkaisi juhlien jälkeen mustamaalata minua, vaikka ei ole itse ollut edes illanvietossa.Jos ei ole kutsuttu, niin ei ole. EI ole ok kysyä juhlakalulta, että voiko siippa tulla mukaan. Koska hän ei olisi oikeasti halunnut sitä toista mukaan ja on vaivaannuttavaa sanoa kyllä eikä kehtaa kieltäytyä.
Totta. " Saanks mä tulla kanssa" tai " saanks mä ottaa x:n mukaan" ja niihin saatu kiusaantunut myöntyminen eivät ole "kutsu" vaan esimerkki kiltistä ihmisestä joka ei osaa sanoa " E I ! " huonotapaisille ja sivistymättömille kuokkijoille ja turvapaikanpyytäjille.
Ajatuksiani sitten pitäisi lukea? Kyllä kysyä voi ja ei ole vaikeata perustella miksi juhliin on kutsuttu vain poikia, jos juhlat on kerran itse järjestänyt puolisolle.
Ei tässä nyt kysyjää voida syyllistää, jos järjestäjällä
on poikkeuksellisen vaikea kommunikoida juhlavieraiden kanssa ja perustella miksi jotkut ovat kutsuttu ja toiset ei, ellei sitten ole pahasuopaisuuttaan jättänyt jonkun kutsumatta.
Jos kaikkialle "mennään yhdessä" niin kyse on joko iäkkäämmistä ihmisistä mutta silti tylsistä ihmisistä, tai jollain tasolla epävarmoista, aroista ihmisistä tai ihmisistä, joilla ei oikeastaan ole ystäviä.
Ainoa asia, mitä itse aloin miettimään, ovat juurikin nämä miesten- ja naistenillat, joita en henkilökohtaisesti edes käsitä. Kun vielä parikymppisenä tuli biletettyä erittäin ahkerasti (liiankin), oli porukassamne aina sulassa sovussa niin miehet kuin naisetkin, eivätkä naiset todellakaan "hihitelleet keittiössä viinilasi kädessä". Normaalit ihmiset voivat hengailla kaveriporukalla ilman sukupuolisia rajoitteita. Ne, jotka eivät voi, ovat mielestäni jotenkin rajoittuneita.
Tämä näin yleisesti sanottuna. Toki jos on tiivis kaveriporukka, johon kuuluu vain toista sukupuolta, saattaa olla kiva hengata sen porukan kanssa ilman puolisoita, mutta itse en ymmärrä kyllä muuten näitä sukupuolten mukaan rajoittuvia juttuja yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Marikan saunaretki kirjoitti:
Takavuosina sattunutta: Jo kertaalleen eronneen parin miehen tyokaverit jarkkasivat saunaillan. Yllattaen paikalle saapui vaimo pienen vauvan kanssa, oli ajanut talvipakkasessa pitkan matkan. Tyokaverit tekivat jekun: Mies vietiin saunaan ja juotettiin tukevaan humalaan. Muu seurue piti seuraa naiselle sen aikaa. Lopulta kun mies oli sammumispisteessa, talutettiin vaimon ja auton luokse. Huomautettava on, etta vaimo ei ollut kenenkaan mieleen ja mies oli kova viinan peraan.
Ha haa.
Mikä tässä oli niinkuin se idea? Kenelle se jekku tehtiin ja mikä siinä miehen juottamisessa oli tarkoitus?
Montakin syytä. Yksi oli se, että vaimo oli miehestä sairaan mustasukkainen ja oli jo kerran lähtenyt toisen miehen matkaan - kun kuuli miehen löytäneen uuden, tuli kipinkapin takaisin; toinen se, että naista ei kukaan sietänyt; kolmas se, että jengi hermostui naisen paikalle saapumisesta yllättäen. Siis naiselle jekku tehtiin ja oli kai "kiva" ylläri saada umpihumalainen mies matkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten/naistenillat on kivoja silloin, kun parisuhdetta on takana vuosia, ja kaipaa jotain hauskaa välillä ilman omaa puolisoaan. Hengailu opiskeluporukalla on ihan eri juttu, tai jos on itse sinkkuna liikenteessä ja haluaisi jotain säpinää.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia, mitä itse aloin miettimään, ovat juurikin nämä miesten- ja naistenillat, joita en henkilökohtaisesti edes käsitä. Kun vielä parikymppisenä tuli biletettyä erittäin ahkerasti (liiankin), oli porukassamne aina sulassa sovussa niin miehet kuin naisetkin, eivätkä naiset todellakaan "hihitelleet keittiössä viinilasi kädessä". Normaalit ihmiset voivat hengailla kaveriporukalla ilman sukupuolisia rajoitteita. Ne, jotka eivät voi, ovat mielestäni jotenkin rajoittuneita.
Tämä näin yleisesti sanottuna. Toki jos on tiivis kaveriporukka, johon kuuluu vain toista sukupuolta, saattaa olla kiva hengata sen porukan kanssa ilman puolisoita, mutta itse en ymmärrä kyllä muuten näitä sukupuolten mukaan rajoittuvia juttuja yhtään.
Yleensä se kaikista tiivein porukka on vain toista sukupuolta. Kyllä minullakin oli porukoita nuorempana, joissa oli myös tyttöjä, mutta se oli lähinnä siten muodostunut, että oli meidän poikaporukka, joka sitten tutustui johonkin tyttöporukkaan tai joku meistä seurusteli jonkun tytön kanssa ja tämän kaverit olivat osa porukkaa. Eivät siis olleet tavallaan samalla tavoin muodostuneita kuin pelkkä poikaporukka ja aina siellä oli jotain flirttiä mukana, kuten naisten ja miesten välisessä ystävyydessä aina on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin joskus kauan sitten, nuoruudessani, vastaavanlaisen naisen kanssa. Mihin ikinä meninkin, niin roikkui aina mukana. Hänelle suhde oli kaikki kaikessa, ystäviä ei juuri ollut ja töissä käytiin aina samaan aikaan, joten yhteistä aikaa piisasi. Hän oli aina todella mustasukkainen kaikista, etenkin ulkonäköasioiden vuoksi - mutta myös jos olin ystävällinen muille naisille.
Lopulta tein selväksi, että jos menen viettämään iltaa kavereiden luokse, niin hän ei ole sinne tervetullut, nähdään muutenkin niin paljon ja kavereille on oma aikansa. Olihan se tietty jossain kohtaa todella naurettavaa, kun hän saattoi istua ulkona odottamassa (esimerkiksi työpaikkani ulkopuolella) ja odotteli pääsyäni kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Miesten/naistenillat on kivoja silloin, kun parisuhdetta on takana vuosia, ja kaipaa jotain hauskaa välillä ilman omaa puolisoaan. Hengailu opiskeluporukalla on ihan eri juttu, tai jos on itse sinkkuna liikenteessä ja haluaisi jotain säpinää.
Ärsyttävää kun joillakin on aina pakonomainen tarve lähteä etsimään seuraa kun mennään porukalla johonkin. Itse ainakin olen porukan kanssa olin sitten sinkku tai varattu. Toki jos sattuu tulemaan vastaan joku mielenkiintoinen nainen kuin itsestään, niin voi vähän jotain viritellä, mutta en sellaista todellakaan etsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi täällä ärsyyntyä siitä, että ap järjestää miehelleen synttärit ja tekee vielä ruokaakin!
Koska ap paapoo ”miestään” kuin lasta. Kutsuu kaverit koolle ja laittaa ruokaa. Onko mies tosiaan niin kyvytön, ettei itse pysty hoitamaan omia asioitaan? Kuka aikuinen muuten viettää synttäreitä ellei kyse ole minimissään 50v-juhlista? Oliko ilmapallot, serpentiinit ja täytekakku lahjoineen myös hommattuna jottei mieheltä pääse itku?
Yllätyssynttärit on vähän vaikea järjestää itse pösilö!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin naisille tuollainen miesporukassa liikkuminen on just parasta. Saa monelta huomiota ja oma mies vähän mustikseksi. Monet kukkotappelut olen kuullut olleen. Mutta ehkä tässä ei siitä kyse.
Jep. Yleensä nämä samat naiset ovat niitä, jotka tulevat muiden naisten kanssa huonosti toimeen, ja siksi hehkuttavat kuinka tykkäävät enemmän miesseurasta. Itsetunto-ongelmat.
Mä tuun yleensä kaikkien kanssa toimeen, suhtaudun ennakkoluulottomasti uusiin tuttuihin, olivat sitten miehiä tai naisia.
Mutta yleensä pidemmän päälle naisten seura on puuduttavaa, monet puhuu pahaa toisista, tai sitten pitäisi jaksaa puhua loputtomiin sisustuksesta ja parjata omia miehiä tms.
Ja joissakin naisisissa näyttää jokin mussa hiertävän heitä, sen oon huomannut aina.
Jo yläasteelta alkaen varsinkin laumaihmisiä on hiertänyt se, että mä olen oma itseni ja otan asiat rennosti.
Yritän myös välttää naisvaltaisia työpaikkoja, kaksi kertaa sellaisessa ollut ja työilmapiiri oli välillä jopa sairas.
Joten tykkään olla miesseurassa, se on yleensä paljon hauskempaa.
En kylläkään tuollaiseen miesten iltaan tunkisi mukaan! En tosin käy "naisten illoissakaan" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mikään sukupuolten mukaan rajoittava ajanvietto vaan että voi omien ystävien kanssa viettää aikaa. En minä ole menettänyt minuuttani mentyäni naimisiin. Minulla on rakkaat ystävät, joiden kanssa haluan edelleen viettää aikaa. Miehelläni on omat kaverinsa ja totta kai hän haluaa viettää aikaa ystäviensä kanssa.
En minä halua viettää pariskuntailtamia jos en välitä tyypeistä. Onneksi meillä on hyviä ystäväpariskuntia että voidaan viettää aikaa myös niissä "kokoonpanoissa" mutta ei se ole ainoa tapa. Minä en hylkää ystäviä vaikka löysin rakkaan enkä pyydä tietenkään mieheltäni että hän hylkäisi ystävänsä.
Jos meillä on juhlia tai ystävillämme on juhlia niin voidaan pyytää enemmänkin porukkaa paikalle. Mutta emme ala muuttamaan pitkiä ihmissuhteita, porukoita ja niiden vuorovaikutusta pakosti niin. että kaikki on pakko mennä sen mukaan kuka on kenenkin kanssa kimpassa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia, mitä itse aloin miettimään, ovat juurikin nämä miesten- ja naistenillat, joita en henkilökohtaisesti edes käsitä. Kun vielä parikymppisenä tuli biletettyä erittäin ahkerasti (liiankin), oli porukassamne aina sulassa sovussa niin miehet kuin naisetkin, eivätkä naiset todellakaan "hihitelleet keittiössä viinilasi kädessä". Normaalit ihmiset voivat hengailla kaveriporukalla ilman sukupuolisia rajoitteita. Ne, jotka eivät voi, ovat mielestäni jotenkin rajoittuneita.
Tämä näin yleisesti sanottuna. Toki jos on tiivis kaveriporukka, johon kuuluu vain toista sukupuolta, saattaa olla kiva hengata sen porukan kanssa ilman puolisoita, mutta itse en ymmärrä kyllä muuten näitä sukupuolten mukaan rajoittuvia juttuja yhtään.
Niin, meitä on erilaisia. Meilläkin on pariskunnittain kaveriporukoita, jotka on muodostuneet eri tilanteissa: asuessamme ulkomailla, mun kandiaikoina pienessä kaupyngissa, opiskeluaikoina tutustuessamme. Osassa on puoliso vaihtunut, sinkusta on tullut parisuhteessa elävä ja parisuhteesta kaksi sinkkua. Nää on sellaista oikeen kivaa seuraa, hömppää. Ei mun miehen työkaverin toinen vaimo ole mulle automaattisesti ystävä. Jutellaan jos on yhteisiä juhlia ja siinä se.
Sitten meillä molemmilla on ne ns. sydänystävät, osa on kulkenut jo lapsuudesta asti. Ei ehkä niin usein tavata eikä puolisot ole tutustuneet välttämättä toisiinsa. On asuttu eri maissa, mantereilla ja paikkakunnilla. Nää on ne, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut ja siksikin vartavasten järkätään sellaisia juttuja että tavataan tällä naisporukalla. Nää on niitä iltoja kun avaudutaan kipeimmistä asioista ja suurimmista iloista. Tuetaan toisia. Kaikki tuntee toisensa tyyliin yli 20 vuoden takaa ja saa jo sivulauseesta kiinni jostain heitosta.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienempään rooliin jää noi "porukalla istutaan iltaa" jutut ja sitä isompaan rooliin noi varta vasten sovitut tapaamiset, olkoot ne sitten naisten tai miesten iltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jo on ihmisillä ongelmat. Saan varmaan tästä alapeukkua, mutta itse kyllä tavallaan ymmärrän tuota naista/pariskuntaa. Minä ja mieheni olemme aina menneet joka paikkaan yhdessä, niin ns. miesten kuin naistenkin iltoihin. Enkä koskaan ole kokenut, että kellään olisi ollut sitä vastaan mitään. Itse tulen erinomaisesti toimeen miesten kanssa eikä minua häiritse vaikka heittäisivät siellä kuinka härskiä läppää tahansa, päin vastoin, omat juttuni saattavat äijäporukassa olla vähintään samaa tasoa. :) Myös mieheni tulee erinomaisesti toimeen naisporukassa. Joten mennään joka paikkaan pariskuntana, koska kumpikin näin haluamme tehdä. Jos tulisi joku ehdoton "puolisokielto" (mikä mielestäni kuulostaa älyttömältä) jättäisimme kokonaan menemättä.
Aivan uskomatonta. Tämmösestä en ole koskaan kuullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi täällä ärsyyntyä siitä, että ap järjestää miehelleen synttärit ja tekee vielä ruokaakin!
Koska ap paapoo ”miestään” kuin lasta. Kutsuu kaverit koolle ja laittaa ruokaa. Onko mies tosiaan niin kyvytön, ettei itse pysty hoitamaan omia asioitaan? Kuka aikuinen muuten viettää synttäreitä ellei kyse ole minimissään 50v-juhlista? Oliko ilmapallot, serpentiinit ja täytekakku lahjoineen myös hommattuna jottei mieheltä pääse itku?
Yllätyssynttärit on vähän vaikea järjestää itse pösilö!!
Ei tässä ole tällä kertaa kyse yllätyssynttäreistä, ap kertoo järjestäneensä syntymäpäiväjuhlat miehelleen. Eihän mies ole voinut "kutsua" tätä kaverinsa vaimoa jos ei ole tiennyt synttäreistä.
Miksi jotakuta kaihertaa niin kovasti, että
a) aikuinen juhii synttäreitä
b) vaimo haluaa ilahduttaa miestään
Pitääkö aikuisena elämän olla synkkää ja tylsää arkea, koska juhliminen silloin tällöin on lapsellista? Tää palsta on kyllä yhä sairaampi...
Hah, tulee mieleen ihan oman miehen ex. :D Aina tunkemassa joka paikkaan keräämään miehiltä huomiota, ei tule naisten kanssa toimeen (tai no, tulee, mut kukaan ei oikein jaksa häntä), saa silmiä räpäyttämällä kaiken ja aivan mahdottoman taitava uhriutumaan. On esim. tällä hetkellä verisesti loukkaantunut minulle ja miehelleni, kun kerroin hänelle ihan ystävällisesti etten halua olla hänen kaverinsa ja miksi.
Mikä hitto ihmisiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on ihmisillä ongelmat. Saan varmaan tästä alapeukkua, mutta itse kyllä tavallaan ymmärrän tuota naista/pariskuntaa. Minä ja mieheni olemme aina menneet joka paikkaan yhdessä, niin ns. miesten kuin naistenkin iltoihin. Enkä koskaan ole kokenut, että kellään olisi ollut sitä vastaan mitään. Itse tulen erinomaisesti toimeen miesten kanssa eikä minua häiritse vaikka heittäisivät siellä kuinka härskiä läppää tahansa, päin vastoin, omat juttuni saattavat äijäporukassa olla vähintään samaa tasoa. :) Myös mieheni tulee erinomaisesti toimeen naisporukassa. Joten mennään joka paikkaan pariskuntana, koska kumpikin näin haluamme tehdä. Jos tulisi joku ehdoton "puolisokielto" (mikä mielestäni kuulostaa älyttömältä) jättäisimme kokonaan menemättä.
Aivan uskomatonta. Tämmösestä en ole koskaan kuullutkaan.
Noh, aina oppii uutta. Ihmisiä on monenlaisia, kuten myös pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikkialle "mennään yhdessä" niin kyse on joko iäkkäämmistä ihmisistä mutta silti tylsistä ihmisistä, tai jollain tasolla epävarmoista, aroista ihmisistä tai ihmisistä, joilla ei oikeastaan ole ystäviä.
Nämä kaikki varmaankin meidän kohdalla pitää ainakin osittain paikkansa. Ei olla mitään erityisen sosiaalisia tapauksia ja harvoin missään edes käydään, mutta aina yhdessä. Eikä meillä ehkä niin läheisiä ystäviä olekaan, enemmänkin jotakin vanhoja koulukavereita, näiden puolisoita/ystäviä ja ihmisiä joihin on tullut tutustuttua heidän kauttaan. Kaikki siis tietävät ja hyväksyvät myös tämän, että yhdessä mennään jos mennään. Mihinkään ventovieraiden kokoontumisiin ei ole tapana tuppautua.
Ja jossain vaiheessa sullekin iskee tajuntaan se, että annat poikien viettää poikien iltaa ihan keskenään. Tosi noloa kun siellä yks akka joukossa kuvittelee olevansa se 'yksi jätkistä'. Et ole. Ikinä. Ollutkaan. Mutta tähän tarvitaan se oma 'hokaaminen'. Siihen asti se on just tätä: mä niin oon yks niistä, ei niitä haittaa, ihan yhtä pahaa/pahempaa läppää mä heitän... jne.' Blaah.