Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???

Kyllä se on tärkeetä. Meillä olis ollu aika viileetä viimmeset 26 vuotta, jos ei pikkulapsiaikana olis seksiä ollunna. Jos mies kieltäytyisi jatkuvasti seksistä tai huomaisin sen olevan hänelle lähinnä pakkoa, niin hakisin hyvää seksiä jostain muualta. Ei ole onneksi näin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on tärkeetä. Meillä olis ollu aika viileetä viimmeset 26 vuotta, jos ei pikkulapsiaikana olis seksiä ollunna. Jos mies kieltäytyisi jatkuvasti seksistä tai huomaisin sen olevan hänelle lähinnä pakkoa, niin hakisin hyvää seksiä jostain muualta. Ei ole onneksi näin ollut.

Siis teidän perheessä on ollut pikkulapsia 26 vuotta. No, jopas..

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee ihan kauhusta kylmät väreet kun luen näitä juttuja!! En todellakaan ihmettele pettämistä ja eroja näiden viestien jälkeen!! Ihan itse aiheutettua.

Miten voi olla haluamatta sitä rakkainta ihmistään jonka on omaksi parikseen valinnut? Läheisyyttä, seksiä, hyviä keskusteluja, rapsuttelua sohvalla tv:tä katsoessa lasten mentyä nukkumaan, nopeaa halausta ruokaa laittaessa, pusua töihin lähtiessä ja kotiin tullessa. Miten se voi olla vastenmielistä jollekin?? Meillä ei ole vielä tullut hetkeä jolloin olisi pitänyt kieltäytyä mistään edellämainituista.

t yli 20v onnellisessa seksin- ja läheisyydentäyteisessä parisuhteessa ollut ja oleva 4 lapsen äiti.

Tottakai siitä voi tulla jopa vastenmielistä tai vähintään neutraalia tai sellaista, ettei enää haluaisi, vaikka fyysisesti pystyy. Esim jos toinen osapuoli kritisoi ulkonäköä ja alkaa tuntea itsensä rumaksi hänen silmissään tai jos hän syyllistää seksittömyydestä ja painostaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.

Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.

Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.

En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.

Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.

Pari vuotta?

Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?

Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.

Mikä ihmeen parisuhde on sellainen ettei toisen kanssa kiinnosta keskustella kuin välttämättömät arjen asiat? Se ei ole parisuhde, se on kämppissuhde ja se kannattaa tehdä selväksi heti alussa.

Se on sellainen parisuhde, jossa on pieniä lapsia ja tiedetään, että heidän tarpeensa laitetaan nyt etusijalle muutaman vuoden ajan. 

Ahhaa, riittääkö yhdeksän vuotta keskustelua kauppalistoista ja lapsen retkieväistä ja hammaslääkäreistä? Omalle miehelle riitti ja lopulta häipyi vieraisiin, sanoi ettei jaksa tällaista paskaa enää. Kuitenkin se oli miehen päätös torjua kaikki läheisyys ja tuijotella kännykkää kun yritin jotain muutakin keskustelua viritellä kuin vain tarvittavien maitolitrojen määrää sille päivälle.

Vanhanaikaisena ymmärrän parisuhteen muuttuvan lasten myötä perheeksi jossa jokaisella on omat tarpeensa ja tasapainoilu niiden saavuttamiseen vaatii kaikilta kompromisseja. Kukaan ei saa enää kaikkea heti ja just nyt, opitaan odottamaan, keskustelemaan, perustelemaan, luovimaan, ilmaisemaan oma tahto, opitaan ymmärtämään että täällä on muitakin kuin vain Kiira-Kallen tarpeet ja niiden täyttäminen. Mies yritti hienosti suorittavaa vanhemmuutta ja luuli ettei tarvitse mitään ja kas yhtäkkiä tarvitsikin naisseuraa.

Sinusta 9- vuotias on pikkulapsi?

Hassu kysymys. Sehän riippuu tietysti ihmisistä

Seksi ei ole tärkeää, mikäli se ei ole sitä pariskunnan kummallekaan osapuolelle. Muussa tapauksessa se on tärkeää parisuhteen hyvinvoinnin ja lasten perheen eheyden kannalta.

Niillä pareilla, joille seksi on tärkeää, on taas useita vaihtoehtoja. Voidaan lopettaa seksi jolloin halukas osapuoli on mahdollisesti onneton ja tämän seurauksena parisuhde ja lapset kärsivät. Tällöin halukkaampi voi myös valita käydä vieraissa, luvalla tai ilman, joka joillakin pareilla johtaa molempia tyydyttävään tilanteeseen ja toisilla katkeruuteen ja/tai eroon. Haluttomampi osapuoli voi myös suostua seksiin vaikka ei haluaisikaan, mikä voi ihmistyypistä riippuen tuntua toisesta tai molemmista kurjalta. Toisia taas tällainen parisuhteenhuoltoseksi ei haittaa lainkaan. Lopulta, yhtenä vaihtoehtona on erota suosiolla.

Näihin ei ole mitään oikeaa tai kaikille sopivaa vastausta. Selvää on vain se, ettei kukaan voi määrätä toisen seksuaalisuudesta. Parisuhteen säilymisen kannalta olisi hyvä jos molemmat voisivat joustaa, mutta kumpikaan ei voi pakottaa puolisoaan kompromissiin - oli se sitten vastentahtoinen seksi tai vastentahtoinen seksittömyys. Onnekkaimpia ovat tietysti ne, joilla halut sattuu edes suunnilleen yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee ihan kauhusta kylmät väreet kun luen näitä juttuja!! En todellakaan ihmettele pettämistä ja eroja näiden viestien jälkeen!! Ihan itse aiheutettua.

Miten voi olla haluamatta sitä rakkainta ihmistään jonka on omaksi parikseen valinnut? Läheisyyttä, seksiä, hyviä keskusteluja, rapsuttelua sohvalla tv:tä katsoessa lasten mentyä nukkumaan, nopeaa halausta ruokaa laittaessa, pusua töihin lähtiessä ja kotiin tullessa. Miten se voi olla vastenmielistä jollekin?? Meillä ei ole vielä tullut hetkeä jolloin olisi pitänyt kieltäytyä mistään edellämainituista.

t yli 20v onnellisessa seksin- ja läheisyydentäyteisessä parisuhteessa ollut ja oleva 4 lapsen äiti.

Mä luulen että omien lasten myötä jotkut omat lapsuustraumat herää eloon. Muistuu mieleen mistä jäi paitsi, ei saanut tarpeeksi huomiota tai omaa rauhaa ja se trauma, huono kokemus ja tunne kostetaan syyttömälle osapuolelle eli puolisolle pihtaamalla/vonkaamalla, äyskimällä yms. Eli läpikäydään omaa lapsuutta ja heijastellaan sitä nykyhetkeen. Ja jos molemmat vanhemmat painii samassa sarjassa, riitojahan siitä tulee.

Ihan samaa ihmettelen miksi pusuttelut ja halittelut, yhteiset keskustelut, seksi, yhdessä nauraminen ja pelleily täytyy lopettaa siihen päivään kun lapset ilmestyy paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä. En ymmärrä naisia, jotka viis veisaavat muista kuin omista mielihaluistaan ja tarpeistaan, eivätkä sen vertaa osaa rakastaa puolisoaan kun kaikki aika ja energia menee oman itsensä ylentämiseen ja äitiydellä sädekehänsä kiillottamiseen. Sitten jos homma olisi toisin päin, niin ymmärtäjiä löytyisi laumoittain. Pettäminen ja ero voi tapahtua myös rakkauden, ei pelkästään seksin, puutteen takia.

Jos äitiys ja sädekehön kiillotus kiinnostaa enemmän kuin seksi puolison kanssa, olisiko niin, että se seksi ei oikeasti ole kauhean kivaa. Vai oikeastiko te kuvittelette, että nämä naiset oikeasti kärvistelevät itsekin vastentahtoisesti ilman seksiä? Eikö mitenkään osata ajatella, miksi se seksi maistuu vain toiselle ja lähteä ratkaisemaan asiaa sitä kautta, syyllistämisen ja pakottamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Me varmaan ollaan mieheni kanssa aika epätavallinen pari, koska meitä seksi ei kauheasti kiinnosta. Ollaan taaperrettu kohta jo 10v yhtä matkaa ja 2 lasta ollaan saatu. Suhteen alussa kerettiin seurustella 4kk ennen yhdyntää. Läheisyys ja muu hellyys olleet enemmän meidän juttu. Itsestäni olen huomannut semmoisen seikain,  kun juon muutaman alkoholijuoman alkaa himot jylläämään aivan eritavalla. Kenties hormonitoiminnan häikkiä.

Ihmiset on erilaisia. Katastrofi yleensä syntyy, kun ihminen ei kuuntele sisintään ja mukautuu täyttämään toisen tarpeita rakkaudesta. Sen jälkeen mennään lisääntymään ja katastrofin ainekset ovat syntyneet. Kyllä meillä on hellyyttä ilman seksiä ja on seksiäkin riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.

Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.

Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.

En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.

Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.

Pari vuotta?

Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?

Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.

Mikä ihmeen parisuhde on sellainen ettei toisen kanssa kiinnosta keskustella kuin välttämättömät arjen asiat? Se ei ole parisuhde, se on kämppissuhde ja se kannattaa tehdä selväksi heti alussa.

Se on sellainen parisuhde, jossa on pieniä lapsia ja tiedetään, että heidän tarpeensa laitetaan nyt etusijalle muutaman vuoden ajan. 

Ahhaa, riittääkö yhdeksän vuotta keskustelua kauppalistoista ja lapsen retkieväistä ja hammaslääkäreistä? Omalle miehelle riitti ja lopulta häipyi vieraisiin, sanoi ettei jaksa tällaista paskaa enää. Kuitenkin se oli miehen päätös torjua kaikki läheisyys ja tuijotella kännykkää kun yritin jotain muutakin keskustelua viritellä kuin vain tarvittavien maitolitrojen määrää sille päivälle.

Vanhanaikaisena ymmärrän parisuhteen muuttuvan lasten myötä perheeksi jossa jokaisella on omat tarpeensa ja tasapainoilu niiden saavuttamiseen vaatii kaikilta kompromisseja. Kukaan ei saa enää kaikkea heti ja just nyt, opitaan odottamaan, keskustelemaan, perustelemaan, luovimaan, ilmaisemaan oma tahto, opitaan ymmärtämään että täällä on muitakin kuin vain Kiira-Kallen tarpeet ja niiden täyttäminen. Mies yritti hienosti suorittavaa vanhemmuutta ja luuli ettei tarvitse mitään ja kas yhtäkkiä tarvitsikin naisseuraa.

Sinusta 9- vuotias on pikkulapsi?

Näyttäis se vielä vanhempia kaipaavan. Ei ole vielä etsinyt omaa kämppää ja tuskin töihinkään pääsee. Mihin ikään tuo pikkulapsilimbo lopetetaan, äläkä vaan ala vauvoista puhumaan. Aloittajankaan lapset eivät ole alle vuoden ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee ihan kauhusta kylmät väreet kun luen näitä juttuja!! En todellakaan ihmettele pettämistä ja eroja näiden viestien jälkeen!! Ihan itse aiheutettua.

Miten voi olla haluamatta sitä rakkainta ihmistään jonka on omaksi parikseen valinnut? Läheisyyttä, seksiä, hyviä keskusteluja, rapsuttelua sohvalla tv:tä katsoessa lasten mentyä nukkumaan, nopeaa halausta ruokaa laittaessa, pusua töihin lähtiessä ja kotiin tullessa. Miten se voi olla vastenmielistä jollekin?? Meillä ei ole vielä tullut hetkeä jolloin olisi pitänyt kieltäytyä mistään edellämainituista.

t yli 20v onnellisessa seksin- ja läheisyydentäyteisessä parisuhteessa ollut ja oleva 4 lapsen äiti.

Jos seksi on vain seksiä ilman läheisyyttä, lapsia ei saa nukkumaan ajoissa, väsymys painaa ja keskustelukin on pelkkää murahtelua, ei se seksi oikeasti maistu. Minulle kyllä olisi maistunut tuollainen elämä, mutta kun siitä karsitaan nuo muut mukavat jutut pois ja jäljelle jää vain väsymys ja seksi, niin kyllä se muuttuu vastenmieliseksi. En oikein ymmärrä, että jonkun mielestä kaikki tuo muu voi ihan hyvin pudota pois ja kukaan ei valita, mutta jos seksi putoaa pois, mies saa lähteä vieraisiin. 

Olen seksuaalisesti aktiivinen ja innokas vielä yli nelikymppisenäkin.

Ensimmäinen avioliittoni päättyi eroon, miehen käsitys siinä oli että pihtasin seksiä. En tosin pikkulapsiaikana, vaan kun lapset olivat teini-iässä. Mutta mies ei ottanut mitään vastuuta lasten, kodin hoidosta, töistä tultua romahti sohvalle nukkumaan, kun itse sain purkaa kauppakassit, kuunnella lasten jutut ja kysymykset, hoitaa huushollin työpäiväni päätteeksi. Työni oli vähintään yhtä raskasta kuin miehen, ja ainakin vastuullisempaa. Myös paremmin palkattua, minkä vuoksi ei kyllä tullut kyseeseen että minä olisin jäänyt kotiin. Mua alkoi ällöttää koko mies, potkittava, vedettävä ja kiskottava luuseri. Joka otettuaan iltapäivätorkut, heräiltyään siitä syömään, jaksoi toki valvoa aamukahteen, tullen sitten herättelemään mua että jos saisi vaikka seksiä. Jos heräsin ja sekstattiin niin arvatkaa kuka nukkua puhisi aamuun ja päivään asti (joustava työaika) ja kuka oli se joka ei enää saanut unta ja sitä paitsi joutui heräämään puoli kuudelta aamulla.

Onneksi mies on ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.

Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.

Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.

En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.

Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.

Pari vuotta?

Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?

Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.

Mikä ihmeen parisuhde on sellainen ettei toisen kanssa kiinnosta keskustella kuin välttämättömät arjen asiat? Se ei ole parisuhde, se on kämppissuhde ja se kannattaa tehdä selväksi heti alussa.

Se on sellainen parisuhde, jossa on pieniä lapsia ja tiedetään, että heidän tarpeensa laitetaan nyt etusijalle muutaman vuoden ajan. 

Ahhaa, riittääkö yhdeksän vuotta keskustelua kauppalistoista ja lapsen retkieväistä ja hammaslääkäreistä? Omalle miehelle riitti ja lopulta häipyi vieraisiin, sanoi ettei jaksa tällaista paskaa enää. Kuitenkin se oli miehen päätös torjua kaikki läheisyys ja tuijotella kännykkää kun yritin jotain muutakin keskustelua viritellä kuin vain tarvittavien maitolitrojen määrää sille päivälle.

Vanhanaikaisena ymmärrän parisuhteen muuttuvan lasten myötä perheeksi jossa jokaisella on omat tarpeensa ja tasapainoilu niiden saavuttamiseen vaatii kaikilta kompromisseja. Kukaan ei saa enää kaikkea heti ja just nyt, opitaan odottamaan, keskustelemaan, perustelemaan, luovimaan, ilmaisemaan oma tahto, opitaan ymmärtämään että täällä on muitakin kuin vain Kiira-Kallen tarpeet ja niiden täyttäminen. Mies yritti hienosti suorittavaa vanhemmuutta ja luuli ettei tarvitse mitään ja kas yhtäkkiä tarvitsikin naisseuraa.

Sinusta 9- vuotias on pikkulapsi?

Näyttäis se vielä vanhempia kaipaavan. Ei ole vielä etsinyt omaa kämppää ja tuskin töihinkään pääsee. Mihin ikään tuo pikkulapsilimbo lopetetaan, äläkä vaan ala vauvoista puhumaan. Aloittajankaan lapset eivät ole alle vuoden ikäisiä.

Sanoisin kuitenkin, että on vähän eri asia, jos lapsi voi esim olla ilman vanhempia kavereiden luona kylässä ja harrastuksissa eikä tarvitse iltaisin tuntitolkulla vieressä nukuttaa ja sylitellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei ole mitään oikeata parisuhdetta. En vois naisena kuvitella etten antas miehelleni silloin tällöin vaikka jos itseäni ei kiinostas.

Todella itsekästä!!

Entäpä kun tilanne muuttuu ja miestäsi et enää kiinnosta.

Tiesitkö, avoperse, että parisuhteen määrittää sitoutuneisuus, ei seksi? Iloisia antohetkiä sitoutumattomalle siipallesi!

Parisuhteessa jossa ollaan sitoudutta, pitäisi rakkauden vuoksi huolehtia toisen tarpeista, molemmin puolin ja vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei sitä miestäkään välttämättä niin kovasti kiinnosta se autonrenkaiden vaihtaminen vaimon autoon, mutta rakkaudesta kuitenkin ilomieliin sen tekee. Joka ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä rakkaudesta edes alkeita. Jokainen asia mikä tekee toisen parisuhteessa onnellisemaksi, tekee koko parisuhteen onnellisemmaksi. Jokainen asia joka tekee toisen onnettomaksi, tekee koko parisuhteen onnettomaksi. Kaikki mitä toiseen panostat, panostat samalla ja jopa ennen kaikkea itseesi! Se miten petaan, sillain makaat parisuhteessa.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei ole mitään oikeata parisuhdetta. En vois naisena kuvitella etten antas miehelleni silloin tällöin vaikka jos itseäni ei kiinostas.

Todella itsekästä!!

Entäpä kun tilanne muuttuu ja miestäsi et enää kiinnosta.

Tiesitkö, avoperse, että parisuhteen määrittää sitoutuneisuus, ei seksi? Iloisia antohetkiä sitoutumattomalle siipallesi!

Parisuhteessa jossa ollaan sitoudutta, pitäisi rakkauden vuoksi huolehtia toisen tarpeista, molemmin puolin ja vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei sitä miestäkään välttämättä niin kovasti kiinnosta se autonrenkaiden vaihtaminen vaimon autoon, mutta rakkaudesta kuitenkin ilomieliin sen tekee. Joka ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä rakkaudesta edes alkeita. Jokainen asia mikä tekee toisen parisuhteessa onnellisemaksi, tekee koko parisuhteen onnellisemmaksi. Jokainen asia joka tekee toisen onnettomaksi, tekee koko parisuhteen onnettomaksi. Kaikki mitä toiseen panostat, panostat samalla ja jopa ennen kaikkea itseesi! Se miten petaan, sillain makaat parisuhteessa.

Hassua, että vertaat seksiä auton renkaisiin, kun nainen tekee useimmiten aika paljon muutakin siellä taloudessa rakkaidensa eteen, vaikkei niin huvittaisikaan. Vai meinaatko, että kaikki naiset ihan huvikseen siivoavat ja laittavat ruokaa? Miksi näitä ei lasketa rakkaudeksi ja huolehtimiseksi naisen osalta, vaan pelkästään seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäminä. Ei parisuhteessa voi elää vain itseään ja omia tarpeitaan ajatellen. Onko reilua että seksiä on vain toisen ehdoilla? Parisuhteen toinen osapuoli sanelee ehdot ja toinen kärsii?

Itse olen harrastanut seksiä mieheni kanssa vaikka ei olisi niin huvittanutkaan. En silloin jos ajatus on tuntunut pahalta tai vastenmieliseltä, mutta jos syy kieltäytymisen olisi luokkaa ei nyt oikein huvita/olisi mielenkiintoisempaakin tekemistä. Tekee hän sitä muitakin asioita rakastamansa ihmisen vuoksi, miksei sitten tätä.

Voin myös kokemuksesta kertoa että vaikka alunperin ei olisi huvittanutkaan, kun puuhaan on ryhtynyt, on saattanut innostua itsekin. Seksi lisää rakkauden ja läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Suhde voi paljon paremmin kun seksiä on.

No eikös tuossa eletä miehen halujen ehdoilla ja hänen tarpeitaan ajatellen?

Se on sitten reilua?

Mä olen elänyt jo pari vuotta niin, että ryhdyn seksiin aina, kun mies haluaa. Sitä on ollut vaihtelevasti kerrasta usampaan kertaan viikossa ja keskellä yötäkin, kun on jo ajatellut, että haluaisi nukahtaa. Ja kipeänä ja niin, että kiihottumisen puutteesta johtuen en ole kostunut ja on ollut haavaumia alapäässä.

Alkuun pääsyn jälkeen olen kyllä siitä usein nauttinutkin, se on totta, vähintään se on ollut neutraalin ok paitsi poikkeavasti silloin, jos on sattunut haavaumien takia.

Mutta - siitäkin huolimatta, että olen usein nauttinut, olen menettänyt halun miestä kohtaan ilmeisesti pysyvästi. En vaan tunne halua, en enää halua seksiä hänen kanssaan, siis tunne sellaista vetoa. Se on joku psykologinen seuraus tästä vastentahtoisesti antamisesta ilmeisesti. Tämä surettaa minua oikeasti, haluaisin haluta miestäni, mutten enää pysty. Sen sijaan olen alkanut haluta vieraita muita miehiä! Viimeksi tänään herätessäni kuvittelin seksiä yhden vieraan miehen kanssa, vaikken ole pettänyt.

Että kyllä se vahingoittaa intiimiä suhdetta, jos antaa jatkuvasti ilman omaa halua. Ero se tulee siitäkin luultavasti. Paras olisi, jos osapuolten halut vastaisivat paremmin toisiaan. Aluksi ne vastasivat meillä. Tämä vääristynyt tilanne syntyi, kun mies alkoi laskea kertoja vihaisena, milloin olin joskus kieltäytynyt seksistä ja aloin kokea painostusta ja syyttelyä.

Tässä ketjussa on ongelmana se, että liian moni yleistää omat kokemukset muihin. Sinäkin aloitit lupaavasti puhumalla vain itsestäsi, mutta viimeisessä kappaleessa toteat jo yleisellä tasolla velvollisuusseksin vahingoittavan suhdetta ja johtavan luultavasti eroon. Kaikki eivät kuitenkaan ole sinä.

Esimerkiksi lapsettomuudesta kärsivät parit joutuvat monesti vuosikausia harrastamaan seksiä silloin kun ovistikku käskee, vaikka toista tai kumpaakaan ei huvittaisi tippaakaan. Osan seksielämä ei toivu tuosta koskaan, mutta yllättävän moni löytää sen spontaanin halun uudelleen. Meitä on hirveän moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Parin vuoden päästä ihmettelet, miksi mies petti ja jätti.

Jos mies on noin selkärangaton, ettei pysty vauvavuotena joustamaan omista tarpeistaan, on parempi päästäkin tuollaisesta eroon.

Vauvavuosi voi olla todella raskas ja on ihan ok, että seksiä ei ole niin paljon kuin normaalisti. Seksielämään mahtuu monenlaisia vaiheita, vauva-arki on mielestäni niitä haastavimpia sen suhteen.

En voi käsittää tätä joidenkin äityleiden itsekeskeisyyttä. Onko se 15min kerran viikkoon tosiaan liikaa, vaikka sen ajan itse mieluummin käyttäisi vaikka AP:n mainitsemaan "sarjojen katseluun"?

Onko se tosiaan liikaa, jos se puolisolle kuitenkin on about maailma tärkein ja ihanin asia?

Kumpikohan se suhteessa tosiaan on se vain itseään ajatteleva kusipää? Rakastamaansa ja himoitsemaansa vaimoaan vonkaava mies vai absoluuttinen pihtari, joka ei viitsi uhrata varttia viikossa kun ei "huvita".

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei ole mitään oikeata parisuhdetta. En vois naisena kuvitella etten antas miehelleni silloin tällöin vaikka jos itseäni ei kiinostas.

Todella itsekästä!!

Entäpä kun tilanne muuttuu ja miestäsi et enää kiinnosta.

Tiesitkö, avoperse, että parisuhteen määrittää sitoutuneisuus, ei seksi? Iloisia antohetkiä sitoutumattomalle siipallesi!

Parisuhteessa jossa ollaan sitoudutta, pitäisi rakkauden vuoksi huolehtia toisen tarpeista, molemmin puolin ja vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei sitä miestäkään välttämättä niin kovasti kiinnosta se autonrenkaiden vaihtaminen vaimon autoon, mutta rakkaudesta kuitenkin ilomieliin sen tekee. Joka ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä rakkaudesta edes alkeita. Jokainen asia mikä tekee toisen parisuhteessa onnellisemaksi, tekee koko parisuhteen onnellisemmaksi. Jokainen asia joka tekee toisen onnettomaksi, tekee koko parisuhteen onnettomaksi. Kaikki mitä toiseen panostat, panostat samalla ja jopa ennen kaikkea itseesi! Se miten petaan, sillain makaat parisuhteessa.

Meilläpäin renkaat vaihdetaan kyllä useimmiten huollossa. Sinulla on aika vanhanaikainen näkemys sukupuolista, parisuhteista ja seksuaalisuudesta. Ei seksin kuuluisi olla mikään rasittava palvelus toiselle vaan asia joka tuottaa molemmille iloa ja nautintoa. Joskus halut eivät tietysti osu yksiin ja silloin täytyy etsiä molempia tyydyttäviä ratkaisuja. Toisekseen, se haluton osapuoli ei läheskään aina ole nainen.

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää tätä joidenkin äityleiden itsekeskeisyyttä. Onko se 15min kerran viikkoon tosiaan liikaa, vaikka sen ajan itse mieluummin käyttäisi vaikka AP:n mainitsemaan "sarjojen katseluun"?

Onko se tosiaan liikaa, jos se puolisolle kuitenkin on about maailma tärkein ja ihanin asia?

Kumpikohan se suhteessa tosiaan on se vain itseään ajatteleva kusipää? Rakastamaansa ja himoitsemaansa vaimoaan vonkaava mies vai absoluuttinen pihtari, joka ei viitsi uhrata varttia viikossa kun ei "huvita".

Tässä ketjussa on aika kattavasti selitetty sitä, miksi se 15 minuuttia kerran viikkoon on liikaa. Lue ketju ensin ja jatketaan sitten keskustelua. 

Minä vaan en ymmärrä sitä, että kun saa oikein mahtavan orgasmin, niin se ei ole muka enää yhtään mitään sen jälkeen kun on saanut lapsia? Ei mun seksuaalisuuteen vaikuta millään lailla se onko minulla lapsia vai ei, esikoisen sain kun täytin 20, olis se kauheaa jos minun seksuaalisuuteni ja seksielämäni olisi loppunut siihen päivään, ja loppuelämä ehkä jopa 60 vuotta sitten ilman seksiä.  Muutenkin, parisuhde on sen takia juuri parisuhde, eikä esim. ystävyyssuhde, että pariskunta haluaa toisiaan seksuaalisesti, ja sitten rakastelevat. Rakkaussuhteeseen kuuluu myös fyysinen rakkaus, muuten se ei ole mikään muu kuin ystävyyssuhde, jos sitäkään.

Mulle on ainakin ihan se ja sama saanko orgasmini saunassa tai pikkukakkosen aikana vai lasten mentyä nukkumaan, pääasia että saan orgasmin, mies saa, ja sitten ollaan jonkun aikaa sylikkäin ja tankataan läheisyyttä, siinä se rakkauden tunnekin tulee, ilman rakastelua rakkaus kuolisi. Ei mun mies ainakaan kämppiksenä ole niin ihana että jaksaisin sen kanssa asua samassa kämpässä ilman että meillä olisi rakkaussuhde. Seksillä mies saa paljon anteeksi.

N43