Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.

Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.

Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.

En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.

Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.

Pari vuotta?

Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?

Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.

Ei sinulla kyllä parisuhdetta ole.

Ei olekaan enää. Entä sitten? Olen elänyt suhteessa, jossa ei ollut syvällisiä keskusteluja useaan vuoteen ja aluksi se oli minulle ihan ok. Tiedän, että pikkulapsiarki vaatii enemmän kommunikaatiota kun seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Minäminä. Ei parisuhteessa voi elää vain itseään ja omia tarpeitaan ajatellen. Onko reilua että seksiä on vain toisen ehdoilla? Parisuhteen toinen osapuoli sanelee ehdot ja toinen kärsii?

Itse olen harrastanut seksiä mieheni kanssa vaikka ei olisi niin huvittanutkaan. En silloin jos ajatus on tuntunut pahalta tai vastenmieliseltä, mutta jos syy kieltäytymisen olisi luokkaa ei nyt oikein huvita/olisi mielenkiintoisempaakin tekemistä. Tekee hän sitä muitakin asioita rakastamansa ihmisen vuoksi, miksei sitten tätä.

Voin myös kokemuksesta kertoa että vaikka alunperin ei olisi huvittanutkaan, kun puuhaan on ryhtynyt, on saattanut innostua itsekin. Seksi lisää rakkauden ja läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Suhde voi paljon paremmin kun seksiä on.

No eikös tuossa eletä miehen halujen ehdoilla ja hänen tarpeitaan ajatellen?

Se on sitten reilua?

Onko seksi nyt niiin tärkeää:

- vastarakastuneille

- keski-ikäisille

- kypsään ikään ehtineille

- kouluikäisten ja teinien vanhemmille

- lapsettomille

Ap - mitä yhteistä näillä on pikkulasten vanhempien kanssa? Se että ovat normaaleja ihmisiä joilla on normaalit halut. Ei niitä laiteta pussiin ja vintille 10-20 vuoden ajaksi ja oleteta että ne on olemassa vielä sen jälkeen! Parisuhdetta, hyvää seksiä ja läheisyyttä on ja pitää olla kaikissa parisuhteissa ellei molemmat yhteisestä päätöksestä sitä lopeta. Muuten jälkeen on kyse kämppissuhteesta.

Ja jos lapsiperheaikana ole seksiä eikä läheisyyttä ei sitä kyllä enää myöhemmin saa palautettua, älä sitten itke kun tajuat että mies hakee sen muualta. Vastentahtoisesti ei seksiä tarvitse harrastaa mutta sitten pitää hyväksyä se että toinen voi olla eri mieltä asiasta ja tilanne jossain vaiheessa johtaa eroon. En itse ainakaan haluaisi olla suhteessa ihmiseen joka ei halua minua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa vaimoltani, ei millään ymmärrä että miksi sitä seksiä pitäisi olla kun HÄNTÄ ei haluta.

Onko haluttomat miettinyt että jos sitä seksiä antaisi edes kerran viikkoon niin silloin se koko elämä ei olisi miehen vonkailua.

Oikeesti 1-2 x viikossa 15min?

Ja syynä on ajanpuute tai että on tärkeämpikin juttuja?

Vai pitääkö aina olla aamusta asti ruusuja ja suklaata yms ennenkuin pääsee tunnelmaan..

TÄMÄ!

Ei ihme että parisuhteet ei ekstä kun oletetaan että toisen pitäisi olla ilman seksiä kun toista ei haluta.

Kukaan ei voi monopolisoida seksiä ja samalla sanoa että häneltäkään ei saa. 

Puoliso voi puhua muiden ihmisten kanssa ja tehdä melkein mitä tahansa muiden kanssa, mutta ei voi seksiä harrastaa toisten kanssa (koska se olisi pettämistä). Joten seksi on se asia johon oman kumppanin on vaan suostuttava.

Jos on sairas niin asia on eri mutta se että ei huvita ei ole mikään syy. 

Ja tämä on ajatusmaailma, jota minä taas en käsitä. On vain suostuttava? Teidän mielestänne parisuhteessa on ihan ok esim raiskatakin?

Minä taas en ymmärrä ajatusmaailmaa jossa ei haluta hyvää rakastamalleen ihmiselle/toimia parisuhteen eduksi?

Ennen lapsia harrastelimme 1-3 kertaa päivässä. Eivät miehen halut ole tuosta mihinkään häipyneet raskaushormonien, liitoskipujen, imetyshormonien, yöheräilyn (univajeen), jatkuvan hälytysvalmiuden jne myötä. Olisi mielestäni melko kohtuutonta nyt sanoa miehelle, että odotetaas x vuotta, kyllä ne halut minullekin palaavat yhtä kiihkeinä, ehkä.

Yleensä miehet ja naiset kokevat vanhemmuuden ja varsinkin tuon vaativan pikkulapsiajan erilailla. Yleensä se on nainen, joka hoitaa yösyötöt ja uhraa unensa. Yleensä se on nainen, joka huolehtii neuvola-ajoista, vaatteista, hankinnoista, käy vaunulenkeillä ja hyvällä tuurilla vastaa vielä suurimmasta osasta kotitöitä jne. Miehen rooli yleensä on vähän kevyempi ja jos mies käy töissä, niin nainen on päivittäin yksin vastuussa lapsesta/lapsista lähes koko heidän hereilläoloaikansa. (Ja sitten mies on väsynyt rankan työpäivänsä jälkeen ja tarvitsee lepoa, missäs välissä se nainen lepää jos illankin hoitaa lapsia ja lasten mentyä nukkumaan vielä miestänsä?) Niin. No näkisin, että tuostakin asiasta kannattaa kumppaninsa kanssa puhua. Jos ymmärrystä ja kompromissihalua ei kummaltakaan löydy, ehkä se ero on paras ratkaisu.

Kuka jaksaa katsella miestä jota panettaa??

Mun ukosta tulee ihan kamala!! Kiukkuinen ja äkäinen. En jaksaisi. Mielummin huolehdin että iltaisin on virtaa kuksaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäminä. Ei parisuhteessa voi elää vain itseään ja omia tarpeitaan ajatellen. Onko reilua että seksiä on vain toisen ehdoilla? Parisuhteen toinen osapuoli sanelee ehdot ja toinen kärsii?

Itse olen harrastanut seksiä mieheni kanssa vaikka ei olisi niin huvittanutkaan. En silloin jos ajatus on tuntunut pahalta tai vastenmieliseltä, mutta jos syy kieltäytymisen olisi luokkaa ei nyt oikein huvita/olisi mielenkiintoisempaakin tekemistä. Tekee hän sitä muitakin asioita rakastamansa ihmisen vuoksi, miksei sitten tätä.

Voin myös kokemuksesta kertoa että vaikka alunperin ei olisi huvittanutkaan, kun puuhaan on ryhtynyt, on saattanut innostua itsekin. Seksi lisää rakkauden ja läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Suhde voi paljon paremmin kun seksiä on.

No eikös tuossa eletä miehen halujen ehdoilla ja hänen tarpeitaan ajatellen?

Se on sitten reilua?

Ei. En kirjoittanut että annan aina kun mies haluaa. Molemmat joustaa ja molemmat ajattelee myös toista, ei pelkästään itseään.

Lopputuloksena minulla on seksiä hiukan useammin kuin tarvisin/haluaisin, miehellä taas hiukan harvemmin.

Monelle miehelle seksi on samanlainen perustarve kuin kusella käynti. Monelle naiselle se on romantiikkaa, ja sitä on vaikea yhdistää pikkulapsiaikaan. Minkäs teet. Luonto on ajatellut, että kun nainen hoitaa lapsia niin mies raataa itsensä uuvuksiin jossain kodin ulkopuolella hankkien elannon perheelle, ja koska harvoin ehtii edes nähdä niin seksi on molemmille palkitsevaa. Vaan minkäs teet, mies nysvää nurkissa kinuten seksiä samalla nuotilla kuin lapset kinuavat hoivaa. Todella romanttista :D.

Kun näitä juttuja lukee, niin kuulostaa että mies on oikeesti yksi lapsi jonossa vaatimassa mammalta huomiota. Eikös sen miehen pidä olla se kallio, johon äiti saa nojata ja jolta saa tukea että jaksaa imetysmaratonit ja loputtomat heräilyt eikä mököttävä iso lapsi, kun ei saa osaansa huomiosta. Kyllä aikuisen miehen pitää kestää se, että lasten tulo muuttaa tätäkin asiaa.

Mun seksuaalisuus ainakin kuoli vaikeassa avioliitossa, jossa mitään syvällisempää ei puhuttu ja mies mökötti seksinpuutetta. Jos kieltäydyin seksistä, mies kosti sen niin ettei ollut aamulla kuulevinaankaan kun lapset heräsivät eikä siis noussut ylös vaikka olisi ollut minun vuoroni nukkua pidempään. Älyttömän lapsellista! Kun en anna kehoani hänen käyttöönsä niin hän kosti niin ettei hoitanut HÄNENKIN omia lapsia. 😮 Tiedänpä vaan sen, ettei äidit toimisi ikinä noin. Jos mies ei siivoa/vaihda renkaita/hiero hartioita, niin äiti jättäisi lapset ruoatta? Kukaan äiti ei toimi niin mutta miehistä noitakin löytyy.

Erohan meille tuli vuosi sitten. Ja oon päättänyt etten koskaan enää harrasta seksiä jos en sitä halua. Mun ei tee seksiä mieli vielä tänäkään päivänä, en tiiä tekeekö enää koskaan. En kyllä halua miestäkään. Miksi haluasin yhden lapsen katraaseen lisää. Mun on hyvä olla lasten kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa vaimoltani, ei millään ymmärrä että miksi sitä seksiä pitäisi olla kun HÄNTÄ ei haluta.

Onko haluttomat miettinyt että jos sitä seksiä antaisi edes kerran viikkoon niin silloin se koko elämä ei olisi miehen vonkailua.

Oikeesti 1-2 x viikossa 15min?

Ja syynä on ajanpuute tai että on tärkeämpikin juttuja?

Vai pitääkö aina olla aamusta asti ruusuja ja suklaata yms ennenkuin pääsee tunnelmaan..

TÄMÄ!

Ei ihme että parisuhteet ei ekstä kun oletetaan että toisen pitäisi olla ilman seksiä kun toista ei haluta.

Kukaan ei voi monopolisoida seksiä ja samalla sanoa että häneltäkään ei saa. 

Puoliso voi puhua muiden ihmisten kanssa ja tehdä melkein mitä tahansa muiden kanssa, mutta ei voi seksiä harrastaa toisten kanssa (koska se olisi pettämistä). Joten seksi on se asia johon oman kumppanin on vaan suostuttava.

Jos on sairas niin asia on eri mutta se että ei huvita ei ole mikään syy. 

Ja tämä on ajatusmaailma, jota minä taas en käsitä. On vain suostuttava? Teidän mielestänne parisuhteessa on ihan ok esim raiskatakin?

Minä taas en ymmärrä ajatusmaailmaa jossa ei haluta hyvää rakastamalleen ihmiselle/toimia parisuhteen eduksi?

Etkö tosiaan? Et ymmärrä edes silloin, jos se "hyvä" tapahtuu oman hyvinvointisi kustannuksella? Et ilmeisesti ymmärrä sitäkään, jos joku ei hyväksy vieraissa käymistä tai jos joku ei halua tehdä enää kahdeksatta lasta, vaikka puoliso haluaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa vaimoltani, ei millään ymmärrä että miksi sitä seksiä pitäisi olla kun HÄNTÄ ei haluta.

Onko haluttomat miettinyt että jos sitä seksiä antaisi edes kerran viikkoon niin silloin se koko elämä ei olisi miehen vonkailua.

Oikeesti 1-2 x viikossa 15min?

Ja syynä on ajanpuute tai että on tärkeämpikin juttuja?

Vai pitääkö aina olla aamusta asti ruusuja ja suklaata yms ennenkuin pääsee tunnelmaan..

TÄMÄ!

Ei ihme että parisuhteet ei ekstä kun oletetaan että toisen pitäisi olla ilman seksiä kun toista ei haluta.

Kukaan ei voi monopolisoida seksiä ja samalla sanoa että häneltäkään ei saa. 

Puoliso voi puhua muiden ihmisten kanssa ja tehdä melkein mitä tahansa muiden kanssa, mutta ei voi seksiä harrastaa toisten kanssa (koska se olisi pettämistä). Joten seksi on se asia johon oman kumppanin on vaan suostuttava.

Jos on sairas niin asia on eri mutta se että ei huvita ei ole mikään syy. 

Ja tämä on ajatusmaailma, jota minä taas en käsitä. On vain suostuttava? Teidän mielestänne parisuhteessa on ihan ok esim raiskatakin?

Minä taas en ymmärrä ajatusmaailmaa jossa ei haluta hyvää rakastamalleen ihmiselle/toimia parisuhteen eduksi?

Etkö tosiaan? Et ymmärrä edes silloin, jos se "hyvä" tapahtuu oman hyvinvointisi kustannuksella? Et ilmeisesti ymmärrä sitäkään, jos joku ei hyväksy vieraissa käymistä tai jos joku ei halua tehdä enää kahdeksatta lasta, vaikka puoliso haluaa? [/quotek]

Ja näiden kahden ääripään välillä ei ole mitää?

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä juttuja lukee, niin kuulostaa että mies on oikeesti yksi lapsi jonossa vaatimassa mammalta huomiota. Eikös sen miehen pidä olla se kallio, johon äiti saa nojata ja jolta saa tukea että jaksaa imetysmaratonit ja loputtomat heräilyt eikä mököttävä iso lapsi, kun ei saa osaansa huomiosta. Kyllä aikuisen miehen pitää kestää se, että lasten tulo muuttaa tätäkin asiaa.

Mun seksuaalisuus ainakin kuoli vaikeassa avioliitossa, jossa mitään syvällisempää ei puhuttu ja mies mökötti seksinpuutetta. Jos kieltäydyin seksistä, mies kosti sen niin ettei ollut aamulla kuulevinaankaan kun lapset heräsivät eikä siis noussut ylös vaikka olisi ollut minun vuoroni nukkua pidempään. Älyttömän lapsellista! Kun en anna kehoani hänen käyttöönsä niin hän kosti niin ettei hoitanut HÄNENKIN omia lapsia. 😮 Tiedänpä vaan sen, ettei äidit toimisi ikinä noin. Jos mies ei siivoa/vaihda renkaita/hiero hartioita, niin äiti jättäisi lapset ruoatta? Kukaan äiti ei toimi niin mutta miehistä noitakin löytyy.

Erohan meille tuli vuosi sitten. Ja oon päättänyt etten koskaan enää harrasta seksiä jos en sitä halua. Mun ei tee seksiä mieli vielä tänäkään päivänä, en tiiä tekeekö enää koskaan. En kyllä halua miestäkään. Miksi haluasin yhden lapsen katraaseen lisää. Mun on hyvä olla lasten kanssa yksin.

No ihan sama juttu. Mies on kiukkuinen ja vihainen. Mua kohtaan todella töykeä ja lapsille ilkeä, jos meinaa mennä yli viikko seksin välissä..

Ei ole kivaa ei... Veti vakavaksi tuo mitä sait mut ymmärtämään.

Minusta on äärettömän kummallinen tämä ajatusmaailma, että parisuhde = seksi. Tuntuu, että naisille se seksi on vain keino pitää mies tyytyväisenä ja ihan sama, mitä siitä itse saa. Sama ajatusmaailma tulee esiin siinä keskustelussa, kun taivastellaan sinkkujen irtoseksiä. Seksin tarkoitus on siinäkin pitää mies itsellään ja seksistä itsessään ei saisi nauttia ollenkaan, ellei se johda parisuhteeseen. Joillekin tuntuu olevan ihan käsittämätön ajatus, että nainen saisi ihan itse päättää, koska ja kenen kanssa harrastaa seksiä, ihan vain nautinnon vuoksi eikä sillä olla maksamassa mitään palveluita. 

Nro 50 lisää:

Minäpä väännän rautalangasta miksi seksiä on vaikea antaa toisen mieliksi ja miksi se on eri asia kuin joku muu palvelus, esim. Imurointi, selän hierominen tai tiskaus.

Koska seksuaalisuus on herkkä asia, se on vaan ihmisiltä unohtunut tässä seksikeskeisessä maailmassa. Ihminen on seksuaalisuudeltaan hyvin haavoittuva. Jos toistuvasti toimii itseään ja kehoaan vastaan antautumalla seksiin ilman todellista halua, se tappaa hiljalleen seksuaalisen halun. Oman kehon käyttöönanto EI ole sama kuin ylimääräinen tiskivuoro. Seksissä oma keho on hyvin intiimisti yhteydessä toiseen. Minä en neuvoisi ketään antamaan toisen mieliksi, varsinkaan jos takana on sanaton uhkaus että toinen hakee sitten muualta/jättää perheen. Siinä voi olla pidemmän päälle hintana koko seksuaalisuuden kuoleminen ja viha ja halveksunta sitä toista kohtaan.

Koska monelle seksillä ei ole merkitystä, silloihan ei haittaa jos puoliso käy vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa vaimoltani, ei millään ymmärrä että miksi sitä seksiä pitäisi olla kun HÄNTÄ ei haluta.

Onko haluttomat miettinyt että jos sitä seksiä antaisi edes kerran viikkoon niin silloin se koko elämä ei olisi miehen vonkailua.

Oikeesti 1-2 x viikossa 15min?

Ja syynä on ajanpuute tai että on tärkeämpikin juttuja?

Vai pitääkö aina olla aamusta asti ruusuja ja suklaata yms ennenkuin pääsee tunnelmaan..

TÄMÄ!

Ei ihme että parisuhteet ei ekstä kun oletetaan että toisen pitäisi olla ilman seksiä kun toista ei haluta.

Kukaan ei voi monopolisoida seksiä ja samalla sanoa että häneltäkään ei saa. 

Puoliso voi puhua muiden ihmisten kanssa ja tehdä melkein mitä tahansa muiden kanssa, mutta ei voi seksiä harrastaa toisten kanssa (koska se olisi pettämistä). Joten seksi on se asia johon oman kumppanin on vaan suostuttava.

Jos on sairas niin asia on eri mutta se että ei huvita ei ole mikään syy. 

Ja tämä on ajatusmaailma, jota minä taas en käsitä. On vain suostuttava? Teidän mielestänne parisuhteessa on ihan ok esim raiskatakin?

Minä taas en ymmärrä ajatusmaailmaa jossa ei haluta hyvää rakastamalleen ihmiselle/toimia parisuhteen eduksi?

Etkö tosiaan? Et ymmärrä edes silloin, jos se "hyvä" tapahtuu oman hyvinvointisi kustannuksella? Et ilmeisesti ymmärrä sitäkään, jos joku ei hyväksy vieraissa käymistä tai jos joku ei halua tehdä enää kahdeksatta lasta, vaikka puoliso haluaa? 

Ja näiden kahden ääripään välillä ei ole mitää?

Sanoinko, ettei näiden välillä ole mitään? Kyseenalaistin vain sinun ajatusmaailmasi ja melko yksiselitteisen väitteesi. Sinä sanoit, että et ymmärrä ja minä sanoin pari esimerkkiä, jotka ehkä voisit kuitenkin ymmärtää. Laajensin vain hieman näkökulmaasi ja autoin sinua ymmärtämään. 

Minua ihmetyttää millainen mies haluaa maata naisensa kanssa, jos tietää, että naista ei haluta.

Minä olen ollut koko elämäni teinistä asti hyvinkin halukas, ja jopa niin, että parisuhteitani on mennyt "nurin" siksi ettei kumppani ole ollut yhtä kiinnostunut seksistä. Ainoa aika jolloin halusin olla tyystin rauhassa, oli ensimmäinen vuosi lapsen syntymän jälkeen. Tuona aikana tapahtuikin ero miehestä, koska en olisi voinut kuvitellakaan harrastavani hänen kanssaan koskaan enää seksiä. Hän oli mielestäni ällöttävä, ja pilasi lopunkin kiinnostukseni vonkaamalla. Aina kun hän koski minuun mitenkään, niin jos hyväksyin kosketuksen enkä työntänyt häntä pois, olisi pitänyt harrastaa seksiä. Tuon tähden en saanut sitten enää kosketustakaan mieheltäni. Ei mennyt eron jälkeen montaa kuukautta kun olin taas entisissä haluissani. 

Toinen kerta jolloin seksihalut loppuivat tyystin on nyt. Pieniä lapsia ei ole, miehellä jo hyvästi koulu- ikäiset tenavat, ja minulla 17 vuotias. Teinini kanssa sukset menivät ristiin, ja tämä monen vuoden piina, johon myös lapsen isä lyöttäytyi myöhemmin minua kiusaamaan, on aiheuttanut sen että halut ovat kadonneet kokonaan. Nyt painin sen asian kanssa että panenko vain vaikka väkisin, vai otetaanko miehen kanssa aikalisä, jotten ala tuntemaan häntäkin kohtaan vastenmielisyyttä niin kuin aikoinaan kävi lapsen isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nro 50 lisää:

Minäpä väännän rautalangasta miksi seksiä on vaikea antaa toisen mieliksi ja miksi se on eri asia kuin joku muu palvelus, esim. Imurointi, selän hierominen tai tiskaus.

Koska seksuaalisuus on herkkä asia, se on vaan ihmisiltä unohtunut tässä seksikeskeisessä maailmassa. Ihminen on seksuaalisuudeltaan hyvin haavoittuva. Jos toistuvasti toimii itseään ja kehoaan vastaan antautumalla seksiin ilman todellista halua, se tappaa hiljalleen seksuaalisen halun. Oman kehon käyttöönanto EI ole sama kuin ylimääräinen tiskivuoro. Seksissä oma keho on hyvin intiimisti yhteydessä toiseen. Minä en neuvoisi ketään antamaan toisen mieliksi, varsinkaan jos takana on sanaton uhkaus että toinen hakee sitten muualta/jättää perheen. Siinä voi olla pidemmän päälle hintana koko seksuaalisuuden kuoleminen ja viha ja halveksunta sitä toista kohtaan.

Juuri näin. En ymmärrä, miksi seksin "antamattomuus" on parisuhteen suurinta ilkeyttä, vaikka muuten arjessa tekisikin kaikkensa sen kumppanin eteen. Hoidat lapset, siivoat, teet lempiruokaa, hierot niskaa, katsot hänen kanssaan lempielokuvan, järjestät liput ja lastenhoitajan konserttia varten, naurat hänen kanssaan hänen lempiohjelmalleen, tuet ja kuuntelet huolissa ja murheissa, tuot kaupasta lempisuklaata ja hyvän oluen. Kaikki hyvin. Mutta h*lvetin akka kun se pihtaa! Mitä tuollaisella tekee? Miten kukaan voi olla niin julma puolisolleen? 

Voin hyvin kuvitella että vastentahtoinen antaminen siitä pelosta että toinen muuten pettää/jättää tappaa lopulta seksuaalisen halun. Itse olen tuolla aiemmin liputtanut sen puolesta että seksiä kannattaa harrastaa vaikkei aina huvittaisikaan.

Selitänpä hiukan lisää tätä ajatustani. Itse en pelkää lainkaan että mieheni pettäisi tai jättäisi, eli sellaista pakkoa antaa ei takaraivossa ole. Päinvastoin, ajatuksena on, että olemme loppuelämämne yhdessä. Rakastan häntä. Siis haluan hänelle ja samalla meille hyvää. Pieniä tekoja. Seksikin voi olla joskus pieni teko. Jos mieheni haluaa rakastella ja itsellä on olo että ääh, ei nyt oikein huvittaisi, saatan kohta ajatella että no miksipä ei. Hyväähän läheisyys tekee. Saattaa olla että itse saan siitä samaa kuin halauksesta, saattaa myös olla että innostunkin ja seksi onkin lopulta nautinnollista.

Aina kuitenkin on selvää että päätös on omani, voin myös kieltäytyä. Koskaan en ryhdy seksiin mistään pakosta tai painostuksesta, en myöskään jos ajatus seksistä tuntuu jollain tavalla pahalta.

Mutta vaikka olisin alkanut vain mieheni "mieliksi", saan siitä yleensä hyvän mielen itsekin.