Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???
Olenko ainoa pikkulapsiperheen äiti, joka keksii niiiiiiin monta muuta mielenkiintoista asiaa kuin seksi vaikka puoliso onkin ihan komea ja pitää itsestään huolta. Kaksi pientä lasta, 4.v ja 1.v ja joku lusikka-asento aamuisin piirrettyjen aikana tai suihkussa häröily lukkojen takana pikkukakkosen aikana todella ihmetyttää! En osaa kuvitella että sellainen kiinnostaisi tai olisin lasten läsnäollessa niin halukkaalla tuulella. Saunon mieluiten rauhassa ja lämpimässä suihkussa kävisin kyllä mieluiten yksin. Iltaisin lasten nukkumaanmentyä on meillä sitä seksiä. Ja senkin ajan voisin ihan hyvin käyttää muuhunkin, vaikka oman alan opiskeluun tai urheiluun, herkutteluun, sarjojen katseluun, venyttelyyn, järjestelyyn... miksiköhän tuo seksi ei vaan tunnu olevan itselle mitenkään tärkeää. Onko muita samanlaisia? - perheenäiti 35, kaksi lasta
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/parisuhde/naiset-kertovat-men…
Kommentit (450)
Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.
Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.
Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.
En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.
Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ihan samalla tavalla pikkulapsiaikana. No erohan meille lopulta tuli, mutta en kadu seksittömyyttä pätkääkään. Tuolloin ajattelun, että voin olla ihan helposti loppuelämän ilman seksiä, jos se on sitä pikkukakkosseksiä. Ei vain kiihota sellainen yhtään. Nyt vuosia eron jälkeen seksi maistuu kyllä, kun se tapahtuu ilman häiritseviä tekijöitä. Ja kumppanikin on paljin miellytyävämpi.
En siis kadu yhtään sitä, etten harrastanut seksiä vasten tahtoani.
Ai et kadu vai? Kukahan juntti sitäkin katuisi?! =D
No tässä ketjussa aika monet vetoavat tuohon, että sitten eron tullessa varmaan kaduttaisi. Älä minulle naura, en minä sitä keksinyt.
Eikö yhtään edes lasten takia harmita että perhe hajosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ihan samalla tavalla pikkulapsiaikana. No erohan meille lopulta tuli, mutta en kadu seksittömyyttä pätkääkään. Tuolloin ajattelun, että voin olla ihan helposti loppuelämän ilman seksiä, jos se on sitä pikkukakkosseksiä. Ei vain kiihota sellainen yhtään. Nyt vuosia eron jälkeen seksi maistuu kyllä, kun se tapahtuu ilman häiritseviä tekijöitä. Ja kumppanikin on paljin miellytyävämpi.
En siis kadu yhtään sitä, etten harrastanut seksiä vasten tahtoani.
Ai et kadu vai? Kukahan juntti sitäkin katuisi?! =D
No tässä ketjussa aika monet vetoavat tuohon, että sitten eron tullessa varmaan kaduttaisi. Älä minulle naura, en minä sitä keksinyt.
Niin no en, vaan niille, jotka tosiaan avautuis, että heitä kaduttaa. Sinähän sen sanoit! Että ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta entäs kun ei kiinnosta seksi, muut asiat paljonkin enemmän. Väkisin panemallako siitä parisuhteesta huolta pidetään? -Ap
Hae nyt edes eroa miehestä. Että miehen ei tarvitse kärsiä suhteessa yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ihan samalla tavalla pikkulapsiaikana. No erohan meille lopulta tuli, mutta en kadu seksittömyyttä pätkääkään. Tuolloin ajattelun, että voin olla ihan helposti loppuelämän ilman seksiä, jos se on sitä pikkukakkosseksiä. Ei vain kiihota sellainen yhtään. Nyt vuosia eron jälkeen seksi maistuu kyllä, kun se tapahtuu ilman häiritseviä tekijöitä. Ja kumppanikin on paljin miellytyävämpi.
En siis kadu yhtään sitä, etten harrastanut seksiä vasten tahtoani.
Ai et kadu vai? Kukahan juntti sitäkin katuisi?! =D
No tässä ketjussa aika monet vetoavat tuohon, että sitten eron tullessa varmaan kaduttaisi. Älä minulle naura, en minä sitä keksinyt.
Eikö yhtään edes lasten takia harmita että perhe hajosi?
Tottakai harmittaa. Mutta seksittömyyttä en kadu, koska se ei ollut ainoa eron syy. Tai jos olisi ollutkin, niin en olisi kyllä mitenkään voinut jäädä sellaiseen suhteeseen, jossa harrastan seksiä vain lasten hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.
Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.
Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.
En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.
Pari vuotta?
Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole mitään oikeata parisuhdetta. En vois naisena kuvitella etten antas miehelleni silloin tällöin vaikka jos itseäni ei kiinostas.
Todella itsekästä!!
Entäpä kun tilanne muuttuu ja miestäsi et enää kiinnosta.Sinä ressukka annat sitoutumattomalle kumppanillesi, vaikka oikean parisuhteen määrittää se, miten sitoutunut miehesi on sinuun (ja sinä häneen) ja se koskee myös tilanteita kun suhteessa ei saa sitä mitä haluaa. Siis seksiä, vaikkapa. Suhun ei olla sitouduttu, koska sut ilmeisesti jätettäisiin, ellet sä maksa ja anna, vaikkei sun siippasi edes tyydytä sinua... että voi nainen olla rähmällään miehen edessä. Luuleko, että se sun miehes säälii sua kun annoit, jos se löytää sua himottavamman misukan? Ei sääli yhtään, vaan panee sitä toista.
Eli sinäkin olet sellanen tyyppi joka ei puolisoa tukis, esim sairauden takia. Toisinpäin kyllä vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vaimoltani, ei millään ymmärrä että miksi sitä seksiä pitäisi olla kun HÄNTÄ ei haluta.
Onko haluttomat miettinyt että jos sitä seksiä antaisi edes kerran viikkoon niin silloin se koko elämä ei olisi miehen vonkailua.
Oikeesti 1-2 x viikossa 15min?
Ja syynä on ajanpuute tai että on tärkeämpikin juttuja?Vai pitääkö aina olla aamusta asti ruusuja ja suklaata yms ennenkuin pääsee tunnelmaan..
TÄMÄ!
Ei ihme että parisuhteet ei ekstä kun oletetaan että toisen pitäisi olla ilman seksiä kun toista ei haluta.
Kukaan ei voi monopolisoida seksiä ja samalla sanoa että häneltäkään ei saa.
Puoliso voi puhua muiden ihmisten kanssa ja tehdä melkein mitä tahansa muiden kanssa, mutta ei voi seksiä harrastaa toisten kanssa (koska se olisi pettämistä). Joten seksi on se asia johon oman kumppanin on vaan suostuttava.
Jos on sairas niin asia on eri mutta se että ei huvita ei ole mikään syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.
Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.
Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.
En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.
Pari vuotta?
Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?
Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi AP:n kaltaiset edes seurustelevat kun ei heitä kumppani kiinnosta pätkääkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.
Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.
Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.
En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.
Pari vuotta?
Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?
Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.
Ei sinulla kyllä parisuhdetta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.
Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.
Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.
En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.
Pari vuotta?
Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?
No meillä ei puhuminen ja seksi ole rinnastettavissa keskenään.
Enkä tarkoittanut että olimme pari vuotta ilman seksiä, vaan että pari vuotta kesti että tilanne oli ennallaan eli teki mieli lähes päivittäin. Nyt meillä on viimeinen lapsi, joten pikkulapsiajan jälkeen on loppuelämä aikaa.
Pointtini oli, että jos se elämä alkaa vaan pyöriä siinä seksin määrän ympärillä, niin ei ne naisen halut ainakaan syty. Ei ne synnytykset ja imetykset ihan pikkujuttuja ole kenellekään, niin vielä jos siinä joutuisi miettimään että kuinjahan usein pitäisi seksiä olla ettei mies jätä niin vähän sairaaltahan se kuullostaa.
Mieshän ei voi tietää, miltä se kaikki tuntuu ja vielä jos monesti joutuu yöllä heräämään niin kyllä se kehoa rasittaa.
No ihan mielenkiinnosta kun parisuhteet ei itseäni kiinosta.
Mitä naiset tekisitte jos miehenne kieltäytyis seksistä? On kait teitäkin joskus haluttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä pinna kiristyy molemmilta jos ei ole tarpeeksi seksiä ja jos ei hoideta parisuhdetta ihan keskusteluilla ja arkisella yhteisellä ajalla.. Se ei tarkoita mitään erikoista vaan ihan sitä, että keretään päivittäin juttelemaan, juomaan kahvit yhdessä ja halataan ja pussataan.
On se vaan tärkeää.
Äiti 32, 4 lasta ( pientä) ja 20 vuotta yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vaimoltani, ei millään ymmärrä että miksi sitä seksiä pitäisi olla kun HÄNTÄ ei haluta.
Onko haluttomat miettinyt että jos sitä seksiä antaisi edes kerran viikkoon niin silloin se koko elämä ei olisi miehen vonkailua.
Oikeesti 1-2 x viikossa 15min?
Ja syynä on ajanpuute tai että on tärkeämpikin juttuja?Vai pitääkö aina olla aamusta asti ruusuja ja suklaata yms ennenkuin pääsee tunnelmaan..
TÄMÄ!
Ei ihme että parisuhteet ei ekstä kun oletetaan että toisen pitäisi olla ilman seksiä kun toista ei haluta.
Kukaan ei voi monopolisoida seksiä ja samalla sanoa että häneltäkään ei saa.
Puoliso voi puhua muiden ihmisten kanssa ja tehdä melkein mitä tahansa muiden kanssa, mutta ei voi seksiä harrastaa toisten kanssa (koska se olisi pettämistä). Joten seksi on se asia johon oman kumppanin on vaan suostuttava.
Jos on sairas niin asia on eri mutta se että ei huvita ei ole mikään syy.
Ja tämä on ajatusmaailma, jota minä taas en käsitä. On vain suostuttava? Teidän mielestänne parisuhteessa on ihan ok esim raiskatakin?
Eiköhän tuo ole ihan yksilöllistä, ihmisten seksuaalinen vietti on niin erilainen jokaisella. Meillä miehen kanssa on kummallakin laimeammat vietit ja riittää ihan hyvin kerta kuukaudessa ja kun on stressaavampaa ja sairasteluja niin harvemmin. Läheisyys ja puhuminen on meille kummallekin tärkeää ja yhdessäolo eli vietetään käytännössä kaikki vapaa-aika yhdessä lasten kanssa, mieskin on töissä vain sen ihan pakollisen 8 tuntia.
Exän (15 vuotta sitten) kanssa taas oli vaikeampaa, kun hän olisi halunnut vaikka kolmasti päivässä ja itseä puudutti koko touhu, kun nuorenakin olisi riittänyt kerta viikossa jos sekään. Meillä muutenkaan ei persoonat nii hyvin kohdanneet ja tarpeet, joten erohan siitä tuli.
Eli ei kannata pohtia sitä, mikä on ns normi, ku ihmiset ja näin myös pariskunnat ovat erilaisia. Iän myötä tulee myös sairauksia ja kaikenlaista kremppaa eikä jaksa pienten lasten kanssa yhtä hyvin, joten pakosti seksi jää vähemmäksi. Hyvää tuuria on, jos kumpikin parisuhteen osapuoli on tässä suhteessa samanlaisia. Pääasia, että kumpikin tietää toistensa tarpeet ja jos ne ovat kovin erilaisia niin sitten haetaan tietysti kompromissia. Jos ollaan kovin eriparia tässä asiassa niin parisuhteella ei ole kovi hyvä ennuste.
Minäminä. Ei parisuhteessa voi elää vain itseään ja omia tarpeitaan ajatellen. Onko reilua että seksiä on vain toisen ehdoilla? Parisuhteen toinen osapuoli sanelee ehdot ja toinen kärsii?
Itse olen harrastanut seksiä mieheni kanssa vaikka ei olisi niin huvittanutkaan. En silloin jos ajatus on tuntunut pahalta tai vastenmieliseltä, mutta jos syy kieltäytymisen olisi luokkaa ei nyt oikein huvita/olisi mielenkiintoisempaakin tekemistä. Tekee hän sitä muitakin asioita rakastamansa ihmisen vuoksi, miksei sitten tätä.
Voin myös kokemuksesta kertoa että vaikka alunperin ei olisi huvittanutkaan, kun puuhaan on ryhtynyt, on saattanut innostua itsekin. Seksi lisää rakkauden ja läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Suhde voi paljon paremmin kun seksiä on.
Vierailija kirjoitti:
No ihan mielenkiinnosta kun parisuhteet ei itseäni kiinosta.
Mitä naiset tekisitte jos miehenne kieltäytyis seksistä? On kait teitäkin joskus haluttanut.
No ei ole maailma kaatunut siihenkään.
Niinhän täällä vauvapalstallakin kehotetaan laittamaan vähän vauvaöljyä väliin ja kestämään vaan kun tuoreita äitejä huolettaa halujen katoaminen ja kivut synnytyksen jälkeen. Ettei mies vaan katoa lasten elämästä.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Sinä ressukka annat sitoutumattomalle kumppanillesi, vaikka oikean parisuhteen määrittää se, miten sitoutunut miehesi on sinuun (ja sinä häneen) ja se koskee myös tilanteita kun suhteessa ei saa sitä mitä haluaa. Siis seksiä, vaikkapa. Suhun ei olla sitouduttu, koska sut ilmeisesti jätettäisiin, ellet sä maksa ja anna, vaikkei sun siippasi edes tyydytä sinua... että voi nainen olla rähmällään miehen edessä. Luuleko, että se sun miehes säälii sua kun annoit, jos se löytää sua himottavamman misukan? Ei sääli yhtään, vaan panee sitä toista.