Elokuvan tai sarjan kohtaus, jonka aikana itkit silmät päästäsi?

Xiu Xiu, kun se tyttö tajuaa/hyväksyy tulleensa hyväksikäytetyksi ja pyytää sitä "isäntää" ampumaan hänet.

JoJo Rabbitin "kenkäkohtaus" En viitsi sanoa enempää etten spoilaa erinomaista elokuvaa. 

Upp.

Lasten saanti on herkistänyt minua aivan uudella tavalla, itken herkemmin ja erilaisille asioille kuin nuorena.

Vilkuilin eilen telkkarista Forrest Gumpia, vaikka olen nähnyt sen miljoona kertaa. tällä kertaa näin pari kohtausta uusin silmin: Tom Hanks näyttelee todella hienosti kohtauksen, jossa saa kuulla että hänellä on pieni poika. Ensimmäiseksi hän kysyy, "is he smart, or..." ja osoittaa itseensä pala kurkussa. Kun saa kuulla että lapsi on hyvin fiksu, hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä.

Kaikki läheisten kuolemat viattoman Forrestin kautta koettuina ovat liikuttavia, mutta kun Jenny on kuollut ja Forrest vierailee hänen haudallaan, hän kertoo heidän poikansa kirjoittaneen kirjeen jota isä ei saa lukea. Hän jättää sen haudalle, ja jotenkin se lapsen käsialalla kirjoitettu "mom" sai ajattelemaan kaikkea sitä surua ja vanhemman menetyksen traumaa, jota elokuvassa ei näytetty.

Reservation road

Todella kipeä elokuva. Niin paljon katkeraa tunnetta läpi elokuvan. Loistavat näyttelijät Joaquin Phoenix, Mark Ruffalo ja Jennifer Connelly.

The Patient. Steve Carellin kirje pojalleen. Auts.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvempi elokuva tai musiikki liikuttaa kyyneliin. Se on kyllä harmi.

Mullapas ihan päin vastoin. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän tunteella käyn. Lapsena ja teininä olin paljon tunnekylmempi ihminen.

..run Forrest run..

Kun näin ensimmäisen kerran. En tiennyt mitään elokuvasta. Wau.

Myrskyluodon Maijassa kohtaus, jossa Maija sukelsi hukkunutta poikaansa.

Hellyyden Ehdoilla, kun Debra Wingerin hahmo hyvästelee lapsensa sairaalassa.

Bohemian Rhapsody ja Freddie Mercuryn kuolema 😭😭

Bambi-elokuvassa kohtaus, jossa metsästäjien luoti osuu Bambin äitiin.

Pikku naisia-elokuvassa yhden sisaruksista, kuolema. Tapa jolla kuoleva on hyväksynyt kohtalonsa, on koskettava; se on hyväksyntää, ei alistumista.

Uusimmassa Tuntemattoman versiossa lopussa kohtaus, jossa suomalaiset pakenee joen yli kahlaten venäläisten tulitusta ja Susi saa osuman. Susi pyytää Rokkaa jättämään hänet ja jatkamaan matkaa, mutta Rokka ei edes harkitse ystävän hylkäämistä.

Yksi Sykkeen jakso, jossa ( jos muistan oikein) jehovalainen äiti kieltäytyy välttämättömästä verenluovutuksesta ja kuolee. Tästä on kauan kun katsoin jakson, mutta jäi mieleen erittäin ahdistavana ja olin niin vihainen jehovien itse keksimilleen typerille säännöille!

La promesa; Felicianon kuolema.

Spirit- villi ja vapaa.. katsomisesta on niin kauan etten edes muista tarkkaan miksi liikutuin, Spirit hevonen oli ainakin vangittuna ja kaipasi vapauteen. 

Kärpästen herra, kun paksu poika saa kiven päähänsä.

Tyttöni mun leffassa se kohta, kun tytön kaveri se poika kuolee siinä ampiaisten hyökkäyksessä. 

Waris Dirie, Aavikon kukka. No, tarviiko edes sanoa..

Mielensäpahoittaja.

Puoli teatteria nyyhki kun päästiin lopputeksteihin. Karunkaunis rakkaustarina, jota ei voi sanoin kertoa.

Terrakottasotilas.

Tarina keisarin henkivartijakaartilaisesta ja jalkavaimosta, ei mikään klassikkoelokuva mutta jostain syystä kyyneleet valuivat täysin pidikkeettömästi kun Lumi ryntää liekkeihin.

Monet jo aiemmin mainituista. 

Katsoin vasta yle areenasta Avara luonto -jaksot maakotkasta. Sen kotkanpoikasen ensin kuoriutunut sisarus oli ihan hirveä ja säälitti se toinen, jonka kohtalona oli kuolla. Mutta kuinka ollakaan se pirullinen poikanen kuoli ja tämä toinen selvisi sittenkin. Mutta sitten tapahtui kaikkea ja se jäi liian pienenä yksin. Sillä oli tosi vaikeaa, mutta se selviytyi kaikesta, ekasta talvestakin. Mutta missään se ei saanut olla. Lopulta se löysi äitinsä tai vanhempansa, mutta ei saanut enää palata. Sitten viimeinkin se oppi metsästämään ja löysi jonkinlaisen kaverin, josta ehkä tuli sen kumppani. Oli kyllä monessa kohtaa tippa linssissä. 

Yle areenassa on myös joku italialainen sarja, joka sijoittuu sota-aikaan. Nimeä en muista. Ihan hirveä sarja oli, ei kannata katsoa. Ei itkettänyt mitenkään hyvällä tavalla, vaan oli pelkästään ahdistava ja oksettava.

Jännä kun täällä on mainittu monta vanhempaa elokuvaa, jotka olen katsonut jopa useita kertoja joskus ysärillä, mutta en vaan muista enää yhtään mitä niissä tapahtui. 

.

interstellar: koko elokuva

Muumilaakson talvi.

Katsoin just Netflixistä Young Sheldon -sarjan toiseksi viimeisen jakson ja itkin. Juonenkäänne (kuolema perheessä) oli kyllä tiedossa, mutta silti kosketti yllättävän paljon. 💔

Sodan muisto -sarjassa kun Louis kohtasi taas äitinsä.

Schindlerin lista on yhtä itkua.