Elokuvan tai sarjan kohtaus, jonka aikana itkit silmät päästäsi?

Dead poets' society, kun oppilaat nousevat pulpeteilleen.

Mulla on kaksi leffaa jossa harvinaisesti itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Toinen on Chaplinin poika kun ne halaavat siinä orpokodin kärryssä ja sitten Chaplin hätistää sen kuskin tiehensä. Mä nauran kyyneleet silmissä.

Toinen on Kivenpyörittäjän kylä. Mulla on siinä oikeastaan koko ajan pala kurkussa, alusta asti kun se kylä on kuolemassa mutta sitten mä itken ja puolittain nauran kun se Meeri pilkkaa niitä vanhoja raatajia jotka samaan aikaan humppaa hullun lailla siellä luokkahuoneessa, niistä näkee että ne näyttelijåt on aitoja, alkuperäiskansaa.

Sitten mua itkettää kun sulhanen katselee kakunkoristetta ja morsian tulee paikalle ja he halaavat, ja vielä se kun Pekka istuu kellarissa ja Tiikkajan Elias pamauttaa dynamiitilla itsensä hitoille. Eipä juuri muut kotimaiset tunteita liikuttele, mutta tämä kyllä. Ja olen sentään jäyhä länsisuomalainen!

Jonain 5 vuotiaana itkin Twin peaksin tunnarille.

Aina sen jälkeen äitini laittoi itseni nukkumaan.

ei, päässä ovat vieläkin.

Spider manissa, kun Ben tekee kuolemaa kadulla Peterin sylissä.

Vierailija kirjoitti:

McLeodin tyttärissä Clairen kuolema, itkin ihan kauheesti.

Tämä. En oo ikinä itkenyt television ääressä missään niin paljoa, mua ihan koski, kun itketti niin paljon. Ihan hassua.

Vaikka Inside (2007) oli hyvin raaka elokuva niin silti siinä loppukohtauksessa oli riipaisevaa hetkeä, kun käsiteltiin pienokaisen menettämistä.

Se mitä siinä lopussa tapahtui itketti, kun oli niin riipaiseva ja katsominen teki myös pahaa sen brutaalisuuden takia. Siis molempia tuntemuksia tunsin sen kohtauksen aikana samanaikaisesti.

Katsoin eilen Oscar palkitun Pinocchion ja siinä oli joitain syvällisiä keskusteluja mitkä saivat herkistymään. Erikoisen visuaalinen oli ja se vähän lannisti sitä, että se ei saanut kunnolla itkemään, mutta koskettava tarina oli silti.

Tarinan loppu oli sellainen, että se sai silmiä vähän kostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Päivä jona kukat kukkivat. Se kohtaus kun äiti menee pikkupoikansa kanssa Estonian hyttiin ja laulaa tälle kun vettä tulvii sisään😢

Tämä on kyllä todella ahdistava kohtaus, mutta jollakin myös lohdullinen. Äiti rauhoittelee pientä poikaansa sylissään ja laulaa. Kauhu uppoavassa laivassa, pienessä pimeässä hytissä ja äidin rakkaus.

JOskus kauan sitten,  kauan kauan sitten, itketti Pojat-elokuvan kohtaus, jossa nuorukaiset juoksivat junan perässä joka vei äidin mennessään. Taisivat jopa huutaa äitiiii...

En minä siitä elokuvasta mitään muuta muista, en ole varma, olenko edes nähnyt elokuvaa kokonaan, mutta en aio sitä myöskään kokonaan koskaan katsoa.

Toinen on suomalainen tv-näytelmä Aliisa, jossa vanhalta naiselta vietiin koti... 

Uusi tuntematon sotilas. Rokka saapuu kotiin.

Ei aikuiset miehet monesti itse surusta. Meidät on opetettu niin, tässä jäyhien miesten Suomessa.

Mutta onnesta voi itkeä.

*Vaimo järkyttyi ja oli hävetä kuulemma silmät päästään elokuvateatterissa. Sitten onkin mennyt taas muutama vuosi itkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Mä vollotan aina sellaisissa kohtauksissa jossa iso joukko ihmisiä menee yhden asian tai aatteen taakse.

Hoist your color laulu pirates of the caribbeanissa hirttäjäisissä ja nälkäpelin se käsimerkki ja vislaus tulee näin esimerkki mieleen.

Kun luin kommenttisi aikaisemmin niin en samaistunut, mutta tänään kun katsoin Judy elokuvan niin ihan loppukohtauksessa kyyneleet alkoivat vieriä poskiani pitkin, kun hänen yleisönsä alkoi laulaa. Sama periaatehan siinäkin oli kuin tuossa laittamassasi kommentissa.

Sitten ihan lopputeksteissäkin mä olin vielä ihan liikuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Häivähdys purppuraa

Oli niin tunteellinen elokuva ja itkin vähän väliä leffan aikana.

Lopun kohtaamis kohtaus oli voimakkain kohtaus. Oikein sydäntä raastavaa kaipuuntunnetta hyvällä tavalla se sisälsi.

Got:ssa kauden 6 jaksossa, jossa pikkuinen lady Mormont puhuu Jon Snown puolesta talvivaarassa. Koko sali nousee seisomaan ja toistelee "King of the north".

Meni kylmät väreet ja nousi liikutuksen kyyneleet.

Ponterosa kun Tony Halme hääti perheen pois leirikeskukseltaan ja haukkui perheenisän vittun mikkihiireksi.

Eläinten kärsimys on mainittu täällä monta kertaa. Tulee mieleen dokumenttielokuva Earthlings, joka kertoo eläintuotannon raakuuksista. Todella jäykyttävää katsottavaa, erityisesti kohtaus jossa elävältä tarhaketulta revitään turkki päältä ja jää siihen verissään makaamaan. Jos eläinten kärsimys elokuvissa ym järkyttää, kannattaa miettiä millä tavoin itse omassa elämässään sitä kärsimystä edesauttaa, esimerkiksi ruokavalintojen osalta. Elokuva on kuitenkin vain elokuvaa, mutta miljardit eläimet kärsivät joka päivä ihmisen itsekkyyden ja mielihalujen vuoksi.

Futuramassa tämä :(

Aika jonka sain, kun Jaana herää koomasta sairaalassa, putoaa lattialle, ja vetää johtoja ympäriltään.

The Wolf and the Lion

Mä en voi käsittää miten eläimet voivat niin sulattaa sydämeni. Elokuvassa se rakkaus oli niin liikuttavaa ja oli niin kaunis elokuva.

On hetken aikaa vielä netflixissä.

Up - Kohti korkeuksia, kohtaus jossa kuvataan rakastuneen parin elämänkaarta ja sitten iäkkäämpänä nainen kuolee. Liian sydäntä lämmittävä kohtaus muuttuu niin sydäntä murskaavaksi. Aina itken kun näen tuon kohtauksen.