Gallup: minkä perättömän juorun kohteeksi sinä olet joutunut? Selvisikö asia koskaan?
Kommentit (191)
että lapsuudesta asti paras ystäväni kääntyi minua vastaan yläasteen jälkeen. En tiedä hänen motiivejaan, luulen että se oli mustasukkaisuus sillä tulen miesten kanssa helposti toimeen ja saan seuraa, toisin kuin hän joka on on ujo (hän on kyllä kauniimpi, sinänsä ihmettelen).
Emme ole nykyään väleissä hänen temppunsa jälkeen:
Satuin bussiin kerran erään tytön kanssa joka oli samalla ala-asteella kanssani ja tämä tyttö alkoi kysellä aivan ihmeellisiä, kuten missäs olit viime vuonna ja kaikenlaista tällaista ihan viatonta. (Olin ehkä 17-18v.)Minä tietysti vastailin kuten taisin ja hoksasin että varmaan tämä tyttö oli kuullut jotain juoruja. Kysyin sitten ihan että mitä sinä olet kuullut, ja mm. tällaista oli liikenteessä
- olen yrittänyt itsemurhaa
- minulla on sekakäyttöongelma
- olen pannut satoja miehiä
- olen ollut hullujenhuoneella suljetulla osastolla
Arvasin heti kuka oli kaiken tämän takana. Valitettavasti aika pieni kaupunki kyseessä, kukaan ei enää morjesta minulle kun käyn vanhempieni luona ja nän lapsuudentuttujani. Ei kai tässä voi mitään tehdä :(
Sanomattakin selvää että eivät pidä paikkaansa!
En tiedä, olenko nyt lesbo-äiti vai mitä, mutta mitä väliä.
Löin pääni liesituulettimen kulmaan siivotessani, mutta arvaatte varmaan ettei kukaan uskonut, joten nyt siis kaikki luulee että mies hakkaa minua:(
perheestä sellasta juorua, että ollaan niin huonossa rahatilanteessa, että jouduttais talo myymään. Tuulesta temmattu juttu, eikä olla taloa myymässä todellakaan.
Vähän aiemmin yksi miehen kaveri kyseli, että joudutaanko myymään auto --> siis, että eikö ole varaa pitää sitä. Ukko oli ihan äimänä siitäkin.
Ilmeisesti nää 2 juorua liittyy jotenkin toisiinsa, ihmetyttää vaan mistä ne on saanut alkunsa.
Niin, ja meillä ei oo mitään öky taloa/autoa...
Terkut tutuille ;D
Toisaalta, ymmärtäisin jos olis edes jotain kadehdittavaa, mutta kun ei ole. Ollaan ihan taviksia ja minä vielä opiskelen joten ei mitenkään ylimääräisessä rahassa kylvetä, mutta ihan hyvin on talot ja autot maksussa, joten sinänsä ei juoruissa perää ollenkaan.
Noh, pääasia kai, että itse tietää mikä on tilanne. :)
Ihimiset eivät ymmärtäneet vanhempieni elämänarvoja vaan tekivät niistä kaikenlaisia " johtopäätöksiä" . Osa jutuista oli alkuun " vain" huumoria, mutta niitäkin alkoi joku aina uskoa. Olimme kuulemma hirveän köyhiä, kummallisia, ja epähygieenisiä primitiivejä, asuimme huonoissa oloissa, emme koskaan matkustelleet missään, isäni oli väkivaltainen hullu jne... Minun kerrottiin koulussa tehneen mitä ihmeellisimpiä asioita :( En nyt halua kertoa sen tarkemmin.
Ja kaikkein ilkeimmät jutut keksi luokallani olut " kiltti" lestadiolaispoika, joka oli minulle avoimen kateellinen hyvästä koulumenestyksestäni.
Tämä johtuu siitä, että olimme mieheni serkun luona käymässä ja lueskelin siinä jotain. Tämän serkun yöpöydällä oli Schindlerin lista ja mieheni tiedusteli onko hyvä kirja. Kuulemma oli, ja serkku tiedusteli minulta olenko lukenut kirjan tai nähnyt ko. leffan. Sanoin, etten, sillä kirja on kirjoitettu väärältä puolelta.
Tällä tarkoitin tietysti sitä, että saksalaiset on turhaan leimattu pahaksi, ilkeäksi kansaksi, mutta tajusin väärinymmärryksen vasta myöhemmin kun sukujuhlissa minulle ei juuri juteltu ja selkäni takana supistiin. Siis vielä tarkennukseksi tarkoitan sitä, että minusta saksalaiset olivat myös uhreja, eivätkä kansalaiset tienneet mitä tapahtui. Heille paljastui nämä kauheudet vasta sodan loputtua, mutta yleensä se tupataan unohtamaan ja jokainen saksalainen on kauhea, paha ja ilkeä yms.
Terveisin paha natsi-äiti.
Koulukuokallani oli aika levoton poika, joka eli yh-äitinsä kanssa melko epäselvissä oloissa. Poika leveili aina kovilla jutuilla ja osa niistä oli varmaan tottakin. Tämä ainakin voisi olla, kertoi, että jäi kiinni, kun katseli kotona pornoa, johon äitinsä totesi, että ei kiva juttu, mutta ainakaan meidän poika ei siis ole homo.
Meidän luokkalaisten keskuudessa tarina levisi nopeasti ja muuttui tosijutuksi, jonka mukaan pojan äiti pakotti hänet aina iltaisin katsomaan pornoa, jotta tästä ei tulisi homo.
Minulla oli kuulemma suhde kollegaan. Tämä alkoi siitä, kun tulimme niin usein samaa matkaa eri kokouksiin ja ammattiryhmämme illanviettoon. Öööh, tyhmäähän se olisi eri kyydillä tai matkaa tulla, kun olimme menossa samasta pisteestä A pisteeseen B. Kuittasimme juorun naurulla, kumpikin tahoillaan onnellisesti naimisissa.
sen jälkeen morsmaikku levitti huhua että mulla oli noussu kusi päähän ettei viitsi olla kaasona (ja järjestää 70 hengen häitiätä! se olisi siis ollut homma). Yhteiset kaverimme lakkaisvat pitämästä yhteyttä, puheluihin/meileihin ei enää vastattu.
totuus oli synnytyksen jälkeinen masennus, josta tälle morsiammellekin puhuin. Eipä uskonut.
Ehkä hän nyt ymmärtää, kun on omia lapsia hänellä. ja varsinkin jos on itse kokenut masennuksen.
vaan ihan vaan haukkumista ja herjaamista, joten eivät kyllä kuulu tähän ketjuun.
Juoru satutti todella, sillä noihin samaisiin aikoihin koin kaksi keskenmenoa ja raskaaksitulo oli todella vaikea prosessi.
Nyt voin kiitollisen todeta olevani terveen 4v. pojan äiti.
Sain lapsen vähän ennen kuin täytin 17v,siinä suurin syy.
Olen aina hoitanut lapsen/lapset itse,ja poikakaverini kävi töissä. Kuitenkin aina luullaan että äitini hoiti lapset joka viikonloppu kun itse ryypättiin. Oikeasti olimme kerran juhlimassa kunnolla kun täytin 18. Saan vieläkin kuulla siitä miten juhlin PALJON nuorena. Puhutaan myös että pappa betalar. Oikeasti tienaan nyt 25 vuotiaana enemmän kuin vanhempani. Eivätkä he muutenkaan ole koskaan antaneet rahaa.
Erosin lasten isästä kaksikymppisenä koska hän eli vieläkin kuin 15 vuotias ja petti monta kertaa. Mutta minä olen kuullut että mies lähti koska sai kuulla että lapset eivät olleetkaan hänen. Outoa koska olin ollut vain hänen kanssa.. Ja mies tapaa vieläkin lapsia säännöllisesti ja maksaa elatuksia (toisen lapsista).
sain ikuisen leiman otsaani tässä kauppaketjussa:(
Kun sain tyttärelleni viitisen vuotta sitten tukiperheen, lähti heti juorut leviämään että lapseni on huostaanotettu.
Se juoru oli niin poskettoman typerä, humalaisen (ei minun) vitsistä alkanut, että uskoisin ihmisten nyt jo tietävän että olen syytön.
Sen sijaan edelleen muutama kuvittele mun suudelleen toista työkaveria bileissä, en ollenkaan ymmärrä miksi. Ehkä se mies levittää itse tuollaista huhua näyttääkseen naistenkaatajalta, en tiedä.
Enkä oikeastaan suuremmin välitäkään. Tyhmä juttu, mutta ei vaarallinen.
No vaikka mitä... Yks oli sellainen, että olen jättänyt mieheni ja alkanut olla jonkun tosi nuoren miehen kanssa. Olin nimittäin tehnyt kuopuksen kanssa neuvolareissun esikoiseni kanssa, joka on minua pitempi ja aika määrittelemättömän ikäisen näköinen. En rupea huhuja oikomaan, ellei joku suoraan minulta kysy, ja silloinkin kysyjän pitää olla joko ystävä tai viranomainen. Täällä juorutaan nykyään niin paljon, etten viitsi enää ottaa kantaa... Toisaalta on ihan huvittavaa seurata, mitä nuo mielipuolet seuraavaksi keksivät, toisaalta jopa vähän pelottavaakin, mutta vakavasti en voi heitä enää ottaa näiden ihmeellisten keksintöjen jälkeen, joita he puhuvat toisilleen täytenä totena.
" Ihmisen pitää hakeutua kaltaistensa seuraan!" Kuka muistaa, mistä kirjasta tämä lause on?
Vai onko se ihan sallittua miehille, mutta naiseten pitäisi olla pyhimyksiä, ja jos joku ei ole, niin sittne kaikki naiset on paskoja?
Mene itseesi.
Vierailija:
Itse kävin muutamia vuosia sitten armeijan; naisista siellä liikkui niin härskejä juttuja että huh huh. Ja 90% ihan potaskaa, miesten keksimää tai toisten naisten...Itse olin juorujen mukaan ihan jakorasia; otin poskeen alokastovereilta kasarmilla, ja mielikuvituksellisimman jutun kuulin että olin masturboinut rynnäkkökiväärillä teltassa kipinävahdissa leirillä... kysyin juorun kertojalta että oliko sysäyksenvahvistin kiinni aseessa vai ei...
Mutta ei sitä tosiaan tarvitse olla kuin liian hyvä kaveri jonkun kundin kanssa niin heti on seksisuhde meneillään. Tällaisten huhujen takia menetin pari ihan hyvää kaveria.
vietin aikaani poikien kanssa ihan vain kaverina. No, joku älykkö siitä sitten teki omat johtopäätöksensä.
Eräs tutuntuttu oli kuullut jostakin, että minä ja mieheni olemme eroamassa. Tämä huhu oli kantautunut äitini korviin ja hän soitti surunmurtamana minulle. Sain kauan vakuutella hänelle, ettei huhussa ole todenhiventäkään.