Antakaa naiset esimerkkejä arjessa kohtaamastanne seksuaalisesta häirinnästä?

Itselläni on ollut vain nimittelyä niin naisten kuin miestenkin puolelta. Ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvää. Kaikenlaista mitä ovat sattuneet keksimään. Toisaalta tämäkin on jo ollut minulle hyvin haitallista, vaikka onkin ollut sellaista kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän rajamailla olevaa. En pidä enää ulkonäöstäni ja ajatus vastakkaisesta sukupuolesta pelottaa. Pari kertaa vain on kosketeltu niskaa ja selkää paidan alta sekä läimäisty takamukselle. Sen takia kyllä ymmärrän niitä joille sattuu vielä "vakavampaa", kuinka kamalaa se on. Nämä kokemukset ovat jo saaneet itsetuntoni romahtamaan. Olisin niin halunnut "jättää" nämä asiat kokematta, välillä tuntuu, että onnettomuus tai sairauskin olisi helpompi ottaa vastaan kuin nämä. Kun nämä asiat vaikuttavat, joka päivä niin pukeutumiseen, käytökseen, paikkoihin jossa käyn, muihin ihmisiin tutustumiseen,  siihen etten uskalla ihastua, luottamukseen, itsetuntoon sekä jatkuvasti on se pelko siellä taustalla ja yllätyn kun joku on minulle mukava.

Olin vähän päälle parikymppisenä elämäni ensimmäisellä työmatkalla Helsingissä. Odottelin junaa rautatieaseman sisätiloissa penkillä istuen ja eväitä syöden. Siellä oli paljon väkeä, joten en olisi uskonut joutuvani siellä ahdistelun kohteeksi. Viereeni tuli istumaan arabimies, joka levitti sanomalehden eteensä kuin lukeakseen sitä. Hän istui niin lähelle, että käsivartemme koskettivat. Yhtäkkiä tunsin, kuinka miehen käsivarsi heilui jotenkin kummasti. Vilkaisin mieheen päin ja hän masturboi sanomalehden suojissa, niin että näkymä avautui vain minulle. Nousin paniikissa pystyyn ja juoksin asemalaitureille peläten miehen tulevan perässä. En uskaltanut silloin nostaa asiasta meteliä, mutta jälkeenpäin olen usein ajatellut, että olisi pitänyt kiljuen kiskoa lehti miehen kädestä, jotta muutkin (esim. vartijat) olisivat asian nähneet ja siihen reagoineet.

Yläasteella rinnaikkaisluokan poika otti ruokalan jonossa kiinni takamuksesta ja kommentoi tyyliin "hyvä p****". Kaverinsa olivat vieressä ja nauroivat. Kyseinen poika pyöri hieman myöhemmin seurakuntapiireissä ja pidettiin kai yleisesti puhtoisena nuorena miehenä.

Nuorena aikuisena työpaikalla minut esiteltiin vanhemmalle asiakkaalle, joka kommentoi (en muista tarkkaa sanamuotoa), että "tuon kanssa kun pääsisi sänkyyn..."

Olen kuitenkin päässyt suhteellisen vähällä, sillä muita tapauksia ei tule mieleen.

gfdgdfdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin noin 13-vuotias tyttönen yhdessä pienessä kyllä ja kävelin syrjäisellä kadulla. Joku niljakas keski-ikäinen roku ajoi pyörällä ohi, moikkas ja minä moikkasin takaisin. Kävi sitten kääntämässä pyörän ja tuli siihen viereen ja sanoi "Hei mulla olis pari sataa taskussa, mentäskö vaikka tohon pusikkoon?" Silloin järkytyin, kun olin niin nuori.

Sitten 17-vuotiaana joku itsekin nuorehko mies käveli ohi ja samalla kouras p.rseestä. Baarissa joku tyyppi ohi kävellessäni tarras mun rintoihin kiinni. Ja sit parisuhteessa ollessani kun esim. luin jossain nojatuolissa niin mies vaan tuli ja runno kätensä mun paidan sisään ja puristeli rintoja, tai jos olin laittamassa kenkiä jalkaan sillen "pyllistellen", niin tuli siihen, otti lanteista kiinni ja alko kuivanaida mua. Ja ei, ei ollut hauskaa, kyllä sanoin että lopeta, en yhtään tykkää tuollaisesta ja joo, on entinen nykyisin. 

Minun parisuhteissani tuollainen on kyllä ollut ihan okei ja jopa toivottavaa, joten minun on vaikea mieltää tuollaista ahdisteluksi. Mutta kaipa ihmisillä sitten voi olla kovinkin erilaisia rajoja jopa suhteen sisällä.

Tuollaisessa tilanteessa varmaan parisuhteen tila on ollut jo varsin patologinen. Itse en myöskään voisi kuvitella että pitäisin tuollaista ahdisteluna, saatan itsekin miehen vaikka laittaessa ruokaa tulla takapuolesta puristelemaan. Kirjoittajasta tulee mieleen että seksiä sen miehen kanssa on tuskin ollut tai ainakaan erityisesti haluttu ja siksi reaktio on ollut tuollainen. 

Veljeni kertoi, että naiset sitä onkin kovia ahdistelemaan. Kapakassa tullaan kourimaan, sivelemään ja ehdottelemaan. Kun ei suostu, niin heitetään kaljat naamalle tai jopa läiskäisty kämmenellä poskelle. Vähintään haukuttu hintiksi tai joksikin vielä pahemmaksi.

14-vuotiaana vuotta vanhemmat pojat seurasivat minua välituntisin ja huutelivat kaikenlaisia kommentteja rintoihini liittyen. 8 vuotta myöhemmin tuo ahdistelu vaikuttaa elämääni, en pysty käyttämään avonaisia kaula-aukkoja tai tyköistuvia vaatteita, koska pelkään miten miehet minut näkevät.

Vierailija kirjoitti:

Jotain vislailua joo on ollut mutta sitä en laske miksikään. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Entisessä työpaikassa oli tyttökalentereita. Sekin vissiin oli sitten häirintää nykyajan mittapuulla? En tosin edes noteerannut niitä ennenkuin henkilöstöosastolta tuli kielto sellaisille. Nykyisessä työssä (asiakaspalvelu) jotkut vanhemmat miehet flirttailevat kevyesti ja saattavat kehua ulkonäköä, mutta en kyllä sitäkään koe häirinnäksi. Pitäisikö?

Häh? Tämäkin ketju on täynnä esimerkkejä seksuaalisesta häirinnästä ja sinä mitätöit näitä kokemuksia noilla yhdentekevillä jutuillasi. "Pitäiskö? " No ei kuule pitäis mutta jos sua kouritaan tai sulle puhutaan törkeyksiä tahtomattasi, niin sitten pitäis kyllä.

Ei tarvitse vähätellä kokemuksia, kuten jotkut tässäkin ketjussa ovat tehneet! Olkoon sitten vaikka yksi ilkeä sana. Kyllä se jo itsessään kertoo ahdistelun häirinneen, jos vielä vuosikymmenienkin kuluttua muistaa sen.

Mäkin mietin ensin että en nyt kyllä saa mieleeni mitään tilannetta, jossa mua olisi ahdisteltu. Joo. mietin hetken ja onhan niitä (on vaan unohtunut, koska minä olen kokenut ne jotenkin niin hävettäviksi, siis wtf? Eihän mulla ole mitään hävettävää , ja/tai olen ajatellut että "tämmöstä tää on" ja kun ei mua ole yritetty esim. raiskata, niin enhän mä mitään ole kokenyt) mutta siis:

15-vuotiaana teinijonnet tuli taakseni istumaan bussissa, alkoivat "kouria" sieltä penkin ja istuimen väliin jäävästä pienestä raosta. Ja puhelivat koko matkan (20 min.) tyyliin "aika ruma on, mut kai toi suihin vois ottaa"

13-vuotiaana jotkut puistonpenkillä istuvat pulsut huusivat perään "Tuu takas sitku oot 17!" ja kun en vastannut/reagoinut niin "Hirviö!"

Siis haloo, olin v***u 13-vuotias LAPSI!

Myöhemmällä iällä (20+) jotkut teinijonnelauma kulki jonkun aikaa perässä bussipysäkiltä ja huuteli "me raiskataa sut!" Ei jestas, oikeasti! Pojilla oli ikää joku 14-15, miten tulee mieleen huudella tuollaisia? Mikä kasvatus noilla oikein on ollut kotona?

Sitten 20-30 -vuotiaana niitä "perus-baarikourintoja" joista ei todellakaan ole iloinen tai otettu!

Ja viimeisin tänä kesänä: tulin mieheni kanssa(!)  kaupasta, meillä oli kummallakin tikkarit suussa ja joku juoppo tuli vastaan ja jutteli ihan niitä näitä pienessä laitamyötäisessä, niin eikö siinäkin pitänyt saada sanottua sitten jotakin että "tietääkös rouva mikä se on se nahkatikkari? räh räh räh!" Mun mieheni sanoi siihen vaan, että jos nyt pitäisit sen suusi kiinni, naisseuraakin tässä...

Mutta oikeasti, näitä riittää todella, järkyttävän paljon....Ja mäkin ensin olin, että eiiiiiiii...enhän mä mitään ahdistelua ole kokenut.

Ehkä postaan vielä minäkin #metoo. Ei ole yleensä tapanani puhua henkilökohtaisista asioista fb:ssä, mutta tämä on tärkeä asia. Tuntuu, että vasta nyt monet, etenkin miehet, ovat huomanneet miten yleistä ja jatkuvaa häirintä on.

Omat rajuimmat kokemukseni tapahtuivat 12-20 vuoden iässä. Selvästi häikäilemättömien massahäiritsijöiden kohteeksi joutuu nimenomaan nuorin ikäluokka, joka ei ole vielä oppinut puolustautumaan. Vanhempana häirintä on ollut enemmän sanallista ja henkilökohtaista.

Ensimmäiset kokemukset ovat olleet näitä, että kadulla tie yhtäkkiä tukitaan ja ruvetaan kyselemään, löytyykö poikaystävää, missä asun ja olenko neitsyt. Vastauksilla ei ole heille hirveästi väliä. Joka tapauksessa tulos on se, että lähdetään käsistä tai vyötäröltä tarttumalla viemään sivummalle. Nuo ovat lapsena olleet ihan hirveän pelottavia tilanteita. Olen aina yrittänyt keksiä tarinan, miten isä odottaa nurkan takana, mutta häiriköthän tietävät miten juttu etenee. Joskus olen vain päässyt juoksemalla livahtamaan nurkan taakse ihmisten ilmoille. Joskus on auttanut, kun olen luvannut antaa puhelinnumeron. Häiriköt ovat joka kerta varmistaneet, että se on oikea, toimiva numero. Viestejä ja puheluita on tullut joskus vielä viikkojenkin jälkeen. Viesteissä on uhattu, että koska olen pettänyt uuden poikaystäväni, hän kyllä vielä löytää minut. Näiden kokemusten jälkeen oppi katsomaan kaupungilla liikkuessa kauas eteenpäin ja välttämään niitä miehiä, jotka hakevat katsekontaktia tai muuten näyttävät vaeltavan päämäärättömästi.

Näistä en kertonut vanhemmille mitään, poliisista puhumattakaan. Hävetti muutenkin tarpeeksi että vieraat miehet kyselivät neitsyydestä.

Olin kai 17 kun sain vähän totuutta muuntelemalla luvan mennä ensi kertaa teknobileisiin. Siellä oli mukava tunnelma, kaikki halailivat toisiaan ja musiikki soi. Olipa siellä jonkinlainen new age-gurukin, jota kaikki tuntuivat kunnioittavan. Kävikin sitten niin, että guru tuli minun puheilleni. Hän alkoi keskustella kanssani syvällisesti henkisistä asioista. Olin tietysti hyvin imarreltu, koska harvemmin aikuiset puhuivat lapselle tasavertaisesti mistään. Siinä hakeuduttiin jo takahuoneeseen rauhallisempaan paikkaan juttelemaan. Guru kehui minua ensin kovasti, mutta alkoi sitten todeta, että huomaa minussa pahoja henkisiä solmuja, joita pitäisi avata ennenkuin voin kehittyä. Lyhyestä virsi kaunis, guru tunki takahuoneessa kätensä pikkuhousuihini tunnustellakseen niitä henkisiä solmuja. Järkytyin tietysti, ja lamaannuin. En osannut torjua gurua suoraan enkä jatkaa keskusteluakaan. Ukko kyllästyi minuun sekunneissa, kun en lähtenyt leikkiin mukaan, ja passitti minut takaisin salin puolelle häpeissäni.

Jos kuulisin vastaavasta tarinasta tänä päivänä, menisin samantien poliisiasemalle ilmoittamaan. Sama ukko on varmasti kopeloinut satojen jos ei tuhansien tyttöjen haarat samalla menetelmällä.

Toivoisin eniten, että porukka alkaisi katsella julkisia tiloja sillä silmällä, että tapahtuuko siellä jollekin jotakin vastentahtoista. Itse en ainakaan silloin lapsena uskaltanut huutaa apua tai tehdä mitään vastarintaa, kun lähimpänä ympärillä oli joukko vahvempia miehiä. On niin helppo kuvitella, että mitään tällaista ei enää kaupungilla tapahdu, koska itse saa olla rauhassa. Itsekin saan liikkua nyt 20 vuotta myöhemmin enimmäkseen ilman häirintää. Mutta ne "kohderyhmään" kuuluvat kokevat sitä varmasti tänäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kuinka nuo häirintätapaukset kasautuvat samoille ihmisille.

Jännä, miten ensimmäisen ja viimeisimmän ahdistelun välillä on minullakin ollut yli 20 vuotta.

Teitä joitakin ei häirintä haittaa, kun ette sitä kohtaa muuten kuin ennalta arvattavissa tilanteissa (baari, ilta-aika, humalaisten ohi kulkiessa tms.) ja teitä ei ehkä ole edes mahdollista raiskata tai pitää kiinni kokonne/kovan äänenne/jonkin tekijän takia. Ketään lähipiirissänne ei ole raiskattu. Ette itse ole varmaan lisäksi kokeneet ahdistelua hyvin nuorena, niin teillä ei herää kummempaa tunnetta asiaa kohtaan. Ymmärrettävää yksinkertaiselta ihmiseltä.

Ahdistelu nyt on ylipäätään laitonta. Mutta että joku täällä puolustaa myös työpaikalla tapahtuvaa häirintää? Jos häirintä on sallittua, kai sitten on sallittua myös työpaikalta poistuminen? No kun ei ole. Eli häirintä ei ole missään muodossa sallittua, kuten ei kiusaaminenkaan. Työpaikan tulee olla mahdollisimman neutraali, sillä siellä ei olla täysin vapaasta tahdosta.

Olin 17-vuotias kun rupesin saamaan epäsäännöllisen säännöllisesti kullikuvia tuttavapiiriin kuuluvalta vanhemmalta mieheltä, muka läpällä. Mies oli piireissä pidetty ja arvostettu feministi ja ihmisoikeusasiantuntija ammatiltaan. Kun pari vuotta vanhempana sain taas yhden kullikuvan, vastasin että yksikin vielä niin tämä menee useammallekin postituslistalle (aikaa ennen FB:tä). Vetosi jotain johonkin vappujäynään mutta lopetti siihen. Kadun edelleen etten toteuttanut uhkaustani enkä säästänyt kuvia, on nykyään nääs paikallispoliitiikassa ihan merkittävä hahmo. #metoo

Lukioikäisenä kavereiden kanssa risteilyllä. Kaikki kaverit ja minä, paitsi tämä yksi kusipää jota vielä kaverina pidin, oli humaltuneena. Illalla hän ainoana porukan selvänä alkaa kourimaan mun alapäätä. Tiedottomassa tilassa ollessani en tiedä kuinka pitkään tätä toimintaa jatkui, kunnes jossain kohtaa tajusin ja lähdin nopeasti pois tilanteesta. Kavereille kerroin heti reissun jälkeen mitä tapahtui, mutta silti kukaan ei usko mua edelleenkään täysin. Pitäisi kuulemma "antaa hänelle anteeksi". Pitäisi antaa anteeksi siitä, että hän kouri minua ja hän oli kaikenlisäksi SELVINPÄIN. Tätä en tule koskaan ymmärtämään mitä sen jätkän päässä on liikkunut siinä hetkessä kun hän on hyvää kaveriaan alkanut hyväksikäyttämään. En myöskään ymmärrä kaverieni käytöstä. Miksi valehtelisin tämmöisestä asiasta? Ja edelleen nämä "kaverit" tykkäilevät kyseisen jätkän Facebook-kuvista yms. Ihankuin koko episodi olisi heille ihan ok.. 

Muistan, että jo ala-asteella oli ihan normaalia että pojat kourivat tyttöjen rintoja ja arvostelivat suureen ääneen kenellä on suuremmat tai pehmeämmät kuin toisella. Myös lautoja tietysti pilkattiin. Testattiin myös säännöllisesti käpälöimällä, onko tytöillä jo rintaliivit eikä tähänkään koskaan kukaan aikuinen puuttunut.

Teininä oli ihan yleistä nähdä itsensäpaljastajia ja usemmankin kerran joku vanhempi mies tuli tarjoamaan rahaa että saisi hipelöidä.  Siinä vaiheessa kun täytin 18 ja aloin käydä baareissa tilanne oli pahimmillaan. Oli ihan normaalia että joku mies kouraisee esim. tanssilattialla, kerran myös poke kävi rintoihin kiinni auttaessaan takkia päälle. Kotiin lähtiessä joku on yrittänyt useampaankin kertaan seurata, kerran miesporukka jopa yritti repiä vaatteita päältä. Että onhan näitä ja sitäkin sopii miettiä, miten tämä kaikki nuorella iällä tapahtunut ahdistelu on vaikuttanut omaan minäkuvaan ja käyttäytymiseen. Olen nyt 45-vuotias enkä ole saanut häirintää osakseni moneen vuoteen.  Ehkä ikä suojaa tai sitten, TOIVOTTAVASTI, ajat ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kuinka nuo häirintätapaukset kasautuvat samoille ihmisille.

Mitä tarkoitat tällä? Suurimmalle osalle ystävistäni on tapahtunut jotain jonka voi lukea seksuaaliseksi häirinnäksi. Olen keski-ikäinen nainen eikä tälle sikailulle nähtävästi loppua näy. Valitettavasti olen joutunut todistamaan jopa oman 14-vuotiaan tyttäreni ahdistelua, tai oikeastaan onneksi, sillä ahdistelijalle tuli kyllä kiire poistua paikalta avattuani sanaisen arkkuni. On erinomainen asia, että tämä asia nousee nyt esiin. Toivottavasti se vaikuttaa avaamalla törkypossujen silmät.

Joku syyhän siihen täytyy olla, että osalla on kasapäin noita kokemuksia ja osalla ei ollenkaan. Miksi joillekin niitä sattuu ja joillekin ei?

miehen kaveri istuu hyvin tiiviisti viereen, hiplaa selkää ja reisiä. Siirryn kauemmaksi ja sanon ettei koske muhun. Tulee perässä ja koskee silti ja hönkii korvaan. Lähden pois siitä ja kerron omalle miehelle joka EI USKO MUA koska "ripallahan on vaimo, eikä se kaverin vaimoa ahdistelisi". 

 Afrikkalainen mies istuu bussissa mun viereen, koskettelee mun hiuksia ja haluaa tietää"hey how are you, wanna go to my place" eikä lähde pois tai lopeta vaikka pyydän. Eikä päästä mua pois siitä penkistä. Ennenkuin huudan että päästää mut pois jolloin se mies katsoo oikeudekseen suuttua mulle ja haukkuu rasistiksi.  

Ja bussissa olevat ihmiset katsovat mua ihan kuin mä olisin tehnyt jotakin väärää kun aiheutan häiriötä huutamalla. Voi että mä pelkäsin että se mies lähtee mun perään :( 

asiakas ottaa töissä musta valokuvia vaikka pyydän ettei ota ja pyytää syliin istumaan. Taputtelee takapuolelle. Asiakas kuvaa myös videoita sekä pyörittää tabletillaan pornoa. Kun en lämpene, valittaa esimiehelleni huonosta asiakaspalvelusta. 

Esimies on sitä mieltä ettei asiakkaalle saa olla tyly. 

Tuosta kuvajutusta tuli mieleen, että kun minulla ja kaverillani oli ala-asteikäisinä kirjeenvaihtoilmoitukset Koululaisessa, niin kaverini sai runkkukuvan joltain vanhalta ukolta. Eipä siitä taidettu aikuisille kehdata kertoa.  

Kohteet ovst useimmiten sellaisia, että tekijä ei pelkää vastatoimia.

Nuoret ovat siksi kohde, ujot ja kiltit erityisesti.

Vanhemmat jotka ovat sokean luottavaisia tai eivät mitenkään neuvo miten toimia edesauttavat riskiä.

Olosuhteet, se joutuuko liikkumaan myöhään yksin vaikuttaa myös asiaan.

Sattuma kyllä vaikuttaa asiaan myös. Asuinalue vaikuttaa ja se millainen suku on.