Olen katkera ja epätoivoinen kun mies välttelee keskusteluja suhteen tulevaisuudesta

Sanot miehelle, että tästä päivästä lukien tasan vuoden päästä sinä olet avoliitossa ja mies saa päättää, onko hän se mies vai ei. 

Älä luovuta vaan jatka puhumista. Kun tuo aamukahvia, kerro ettei se poista tätä ongelmaa, vaan haluat nyt vastauksia. Miksi ihmeessä annat miehen päättää milloin asiasta puhutaan. Normi tilanteessa toki pitää antaa toiselle tilaa ja aikaa keskustella, mutta nyt mielestäni voit hyvin painostaa ja vaatia vastauksia ja keskustelua. Jos mitään ei tapahdu, ota etäisyyttä kunnolla ja jos ei sittenkään, eroa.

Pahinta kun mies ei nää eikä ymmärrä miten tärkeä asia tämä on mulle, tuntuu että saan kärsiä ihan yksin :'( mulla on niin kauhean paha olla koko ajan!

-ap

Mies välttelee keskusteluja suhteen tulevaisuudesta, koska hän tietää, että teillä on erilaiset odotukset ja toiveet.

Ja varmasti sinäkin ymmärrät, että jos mies ei halua edes puhua siitä, että tutustuisit hänen perheensä, niin hänellä ei ole tarkoitus toteuttaa sun toiveet tutustumisesta.

Kyllä mies olisi jo ilmaissut halun muuttaa yhteen, jos sitä olisi. Ja suostuisi puhumaan asiasta, jos pystyisi harkitsemaan edes ajatustasolla.

Mies ei halua viedä teidän suhdetta ns eteenpäin. Eikä halua puhua siitä, koska ei voi antaa sulle "oikeita vastauksia".

Kyllä sinä tämän varmasti itsekin jo tiesit. Onko se sulle kynnyskysymys suhteen jatkamisen kannalta? Sun kannattaa pohtia tätä ja sen jälkeen tehdä omat ratkaisut.

Suhteissa on aina olemassa 2 osapuolta, joiden kummankin näkemykset ovat yhtä relevantteja. Voi vain yksinkertaisesti olla, että teidän tarpeenne ja toiveenne eivät kohtaa tulevaisuuden osalta. Mies ei välttämättä uskalla tai osaa sitoutua. Millainen hänen suhdehistoriansa on, vastaus voi löytyä sieltä?

Mutta, kun olet tuonut esiin omat toiveesi, niin joko asiaan löytyy kompromissi ja hän suostuu puhumaan asiasta, tai pidät kiinni rajoistasi ja päätät jatka matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että tästä päivästä lukien tasan vuoden päästä sinä olet avoliitossa ja mies saa päättää, onko hän se mies vai ei. 

Itse en tekisi tuota. Tuo mies ei selkeästi ole kiinnostunut kunnon vakavasta suhteesta ja siksi pitää hajurakoa. Selkeä välttely on huono merkki. Varsinkin jos ei ole esitellyt perheelleen kahden vuoden aikana. Pakottamalla saattaa päästä hieman eteenpäin mutta samalla nakertaa sen vähäisenkin pohjan suhteelta ja olisiko kiva tietää että suhde on edennyt pakolla ja aina epäillä miestä kun tämä on pakotettu tilanteeseen? Itse antaisin vielä kerran mahdollisuuden puhua ja selvittää asiat elein pohjin ja jos ei niin sitten eroaisin. Ero on helppo jos kerta ei ole esitelty puolin ja toisin suvulle ja asutaan eri osoitteissa.

Ap, se ei halua kevytsuhdetta raskaampaa. Jätä se heti niin mahdollisuutesi aitoon onneen kasvaa 100% ja hukkaan meni vaan  1,5 vuottattällä kertaa.

Mutta miksi mies kieltäytyy puhumasta kokonaan? En ole ap, mutta sama juttu täällä, että toinen ei suostu puhumaan lainkaan. Tietenkin käytöksestä voi päätellä paljon, mutta kyllähän se nyt jestas sentään olisi selkeämpää, että asioita käytäisiin läpi ihan sanojen kanssa!

Meillä kyse ei ole mistään etenemisportaista, joita tarvitsisi astella. Vaan ihan vain, että mitä toiselle kuuluu ja miten menee. Mutta siitäkään ei voi puhua. Olen huomannut, että puhuminen on minulle todellakin tärkeää. Ja yritän ymmärtää, että toinen ei halua puhua. Mutta vaikea on sisäistää sitä, ja kunnioittaa sitä, että toiselle se puhuminen on usein ihan mahdotonta.

Ja tarviiko sitä puhumattomuutta hyväksyä ja kunnioittaa? Sillä kuten ap sanoi, niin on tosi yksinäinen olo vain yksin päätellä asioita ja pohdiskella omassa päässään omia tunteita, arvailla toisen tunteita, miettiä miten tästä eteenpäin, ja päätellä mihin suuntaan toinen on menossa. Kun mistään ei oikeasti tiedä mitään.

Tuommoinen puhumattomuus on selkeää vallankäyttöä

Etkö ole siis edes nähnyt miehen perhettä? Entä kavereita? Oletteko jutelleet miehen lapsuudesta, nuoruudesta tai muista vastaavista asioista vai oletko se vain sinä joka kälkätät? Miten tapaamisenne menevät? Kuinka vanhoja olette?

Kuinka usein saat raivareitasi?

Älä tuhlaa aikaasi mieheen joka ei ole kiinnostunut viemään suhdetta eteenpäin. Hän on selvästi niitä miehiä jotka haluavat rusinat pullasta. Olet poikamiehen vakipano, et muuta.

Miksi te olette ylipäätään yhdessä, jos mies tuo sinulle pahaa mieltä?

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Miksi te olette ylipäätään yhdessä, jos mies tuo sinulle pahaa mieltä?

t. Mies

Tämä on erittäin hyvä peruskysymys. Kun riisutaan syyt ja seuraukset, niin jäljelle jää vain se, että onko sinun hyvä olla suhteessa. Nyt ei ole. Ja koska et pysty sitä ainakaan keskustelemalla parantamaan, niin voi olla parempi että keskityt hetkeksi itseesi, siihen mitä haluat ja miten sen tulet saavuttamaan.

Tämä näyttää siltä, että haluat muuttaa yhteen, mutta tämän miehen kanssa et siihen tavoitteeseen pääse.

Lisäksi olet koko ajan vereslihalla henkisesti, koska joudut miettimään kummasta luovut, miehestä vai tavoitteestasi. Ilmeisesti kumpaakin et tule saamaan. Joten kerran se kirpaisee, mutta siitä alkaa uusi vaihe, kun päätät kumpi on tärkeämpi sinulle.

Vielä sanon, ettei ole vääriä ratkaisuja elämässä, tai ainakaan ratkaisujen oikeellisuutta ei voi varmasti tietää sillä hetkellä kun niitä tekee. Ja se, mikä saattaa jälkikäteen hetkellisesti tuntua väärältä, voikin olla jotain joka samalla kuljettaa kohti parempaa...

Älä satuta itseäsi.

Kai minun täytyy vaan myöntää ettei tästä mitään tule.. Vaikka kauhealta tuntuu.

-ap

Minulle olisi ihanne tuollainen suhde, jossa molemmilla on omat asunnot, toisen sukulaisia ei tarvitse tavata ja kahvikin tuodaan sänkyyn!

Minulle olisi ihanne tuollainen suhde, jossa molemmilla on omat asunnot, toisen sukulaisia ei tarvitse tavata ja kahvikin tuodaan sänkyyn!

Siis olet kaksi vuotta seurustellut miehen kanssa, etkä ole tavannut hänen perhettään etkä kavereitaan? Voisko olla, että poikaystäväsi vaimo ei tiedä olemassaolostasi ja siksi tuo on vähän hankalaa?

Miksi suhteen pitäisi "edetä" tuosta yhtään minnekään? Etkö voisi keskittyä nauttimaan parisuhteestanne tuollaisena kuin se on (ja tuollaisena kuin parisuhteet parhaimmillaan ovat) sen sijaan, että murehdit kamalasti tulevaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te olette ylipäätään yhdessä, jos mies tuo sinulle pahaa mieltä?

t. Mies

Ei kai vaan taustalla ole se, että mies on jollain yleisesti tunnustetuilla standardeilla "löytö", ja sen takia sitten siitä täytyy pitää kiinni...

Vielä viiden vuoden päästäkin löydät itsesi toivomasta, jos jatkatte noin.

En edes tiedä, kannattaako miestä puoliväkisin pakottaa tekemään päätös, koska mitä iloa siitäkään olisi? Haluatko miehen, joka on puoliväkisin kanssasi?

Jos sanot, että toivotte niin eri asioita elämältä ja tulevaisuudelta, että koet, että on parasta, että eroatte. Hän saattaa sanoa, okei, niin minustakin tuntuu. Tai hän herää ja havahtuu passiivisuudestaan, kun olette olleet jonkun aikaa erossa.

Näin neuvoisin sinua, jos olisit ystäväni.