Millaisessa elämäntilanteessa olette te muut 30-vuotiaat

31v mies, asun vuokrakaksiossa n. 60 000 asukkaan kaupungissa. Pienipalkkainen vakityö, alle 2k kuukaudessa. Amiskoulutus, ei kokemusta alalta. Sinkkuna, eikä kysyntää sillä saralla juuri ole.

30v. Yliopistosta valmistuin reilu viis vuotta sitten, sen jälkeen suht kivasti löytynyt (pätkä)töitä. Omakotitalo, josta reilusti lainaa jäljellä. Ihana mies, häät ensi vuonna. Reilu kolme vuotta oltu nyt yhdessä. Ei lapsia, ehkä sitten häiden jälkeen.

Parin viikon kuluttua täytän 30. Kihloissa, parisuhdetta takana reilu 13 vuotta. Omakotitalo, jonka lainan maksu on hyvässä vauhdissa. Molemmilla koulutusta vastaava vakityö. Paljon matkustelua. Lasta yritetty reilu 3 vuotta.

Tasan 30 v., maisteri ja vakivirka. Miehen kanssa yhdessä reilu 13 vuotta, yhteinen omakotitalo, ei lapsia. Matkustelemme paljon ja harrastamme liikuntaa. Life is good!

Naimisissa oltu noin vuoden verran. Miehen kanssa yhdessä kuusi vuotta. Omistusasunto. Maisteritutkinto ja uuteen ammattiin valmistun ihan justiinsa. Esikoista odotan. Takana pätkätöitä ja työttömyyttä sekä sen oman alan hakemista.

Siitä on 16 vuotta kun täytin 30. Meilläkin oli esikoinen oli esikoulussa ja kolmas lapsi pari vuotta. Asuttiin 4h+k+s kerrostalo-osakkeessa ja suunnitetiin omakotitalon rakentamista. Toisella oli vakituinen työ ja toinen oli irtisanoutunut vakituisesta työstä ja siirtynyt tekemään koulutusta vastaavia pätkätöitä.

(Iki)sinkkuna mennään. Koskaan en ole seurustellut enkä usko että tulen tämän elämäni aikana seurustelemaan. 10 vuotta vakityössä sairaalalla sihteerinä. Vuokralla asun ja tulen luultavasti loppuelämäni asumaan. Yksi ystävä löytyy. Koira löytyy. Elämä on aikalailla töitä ja iltaisin/viikonloppuisin kotona nysväämistä.

30v tulossa ihan just täyteen. Mä oon kihloissa kumppanin kanssa jonka kanssa olen ollut n. 4v. Tätä ennen yksi pidempi parisuhde. Asumme omakotitalossa, josta kyllä lainaa jäljellä vielä moneksi kymmeneksi vuodeksi :) Säästössä mulla on n. 10k euroa. Kuukausiansiot hieman yli 3k euroa bruttona. Olen terve ja tästä olen todella onnellinen. Harrastan eri urheilulajeja ja nautin niistä paljon. On varaa matkustella aina välillä. Koen olevani etuoikeutettu ja hyvässä asemassa, sillä mun elämässä on omasta mielestäni kaikki mitä tarvitsen. On työ, ihmissuhteita, mielekästä tekemistä, terveys, rahaa sen verran että tulee toimeen, olen sinut itseni kanssa ja mun mielestä elämä on mukavaa. Tottakai minullakin on vastoinkäymisiä, pieniä ja suuria, mutta kaikista niistä olen selviytynyt.

AMK-tutkinto, vakiduuni, yh 9-vuotiaalle, aso-asunto ja auto ilman velkaa.

Olen 30, pari vuotta naimisissa ollut ja 1 taapero. Maisterin paperit, mutta ei vakivirkaa vaan määräaikaisia töitä. 10 vuoden päästä minulla on virka, toinen lapsi ja olen opiskellut lisää.

Olen tasan 30v. Olen naimisissa, kotiäiti kolmelle (6v, 4v, 2v, kaikki ovat aviomiehelleni) ja odotan neljättä. Olen saanut maisteritason koulutuksen. Mies kivassa työssä amistaustalla. Parisuhde hyvä ja rakastava, ollaan oltu kullan kanssa yli 10v yhdessä. Meillä on lisäksi lemmikkejä. Asutaan isohkon kaupungin keskustassa vuokralla rivitalossa.

Mitä helvettiä? Kaikki av-mammat yht'äkkiä maistereita tai opiskelee yliopistossa. :D

Olen 32v. Olemme mieheni kanssa olleet kimpassa reilut 14 vuotta, joista reilun vuoden naimisissa. 2 lasta; 6v. ja 1v. Koira. Omistusasunto. Vakituinen työpaikka. Haaveena oma kesämökki tulevaisuudessa.

IIkäyn aikuiskoulutusta jota vihaan.

Minua syrjitään sielä ja tavallaan myös kiusataan.

Mieheni ei ota tätä todesta.

Mietin itsemurhaa päivittäin.

Pelkään että mieheni nuorempi veli ja tämän besservisser tyttöystävä saavat lapsen.

Lapsi oli suurin toiveeni, mutta mies junnasi vastaan liian pitkään.

Elämäni on ohi ja toivon että se päättyy pian kivuttomasti.

Ensi vuonna 30. AMK-tutkinto Helsingissä ja nuutamia vuosia alan töissä, kunnes pari vuotta sitten lähdin opiskelemaan pois pääkaupungilta yliopistoon uutta alaa, joka hieman yhdistettävissä vanhaankin alaan. Yliopisto-opintojen vuoksi jäin töistä osa-aikaikatöihin vakinaisesta työstäni. Parisuhteessa 7 vuotta, ei lapsia, asuttu miehen omistusasunnossa Helsingissä. Nyt vuorottelen tämän yhteisen kotimme ja opiskelukaupunkini kodin välillä eli matkustan junalla paljon. Pesämuna omaa omistusasuntoa valmiina, kun valmistun ja pääsen toiv. virkaan/vakitylhön jälkeenleen yrityspuolelle. Matkustellaan kerran vuodessa. Syödään aika paljon ulkona. Harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa. Haaveilen lapsesta ja koirasta. Ehkä vielä joskus...

Just paras tilanne mulle näin 31v.

2leikki-ikäistä lasta, ei miestä nurkissa.

Sopivasti omaa aikaa.

Keikkatyöt, saan itse valita omat työvuorot.

Täydellinen vuokra-asunto luonnon keskellä, lähellä kasvukeskusta.

Rahaa säästyy mukavasti.

Olen onnellinen.

Olen 29-vuotias, ja asun ulkomailla ulkomaalaisen mieheni kanssa. Emme asu mieheni kotimaassa. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista 10 naimisissa. Lapsia on kaksi alle kouluikäistä, ja lisää tuskin on tulossa.

Rakennutimme ison omakotitalon kolmisen vuotta sitten. Kotiimme ja taloudelliseen tilanteeseemme olen tyytyväinen - täällä on huomattavasti korkeammat palkat kuin Suomessa. 

Minulla on kandidaatin tutkinto, ja vaikken teekään koulutustani vastaavaa työtä, niin olen työhöni suhteellisen tyytyväinen. Opiskelen täysiaikaisesti töitteni ohessa, jotta pääsisin joku päivä eteenpäin.

Mitään hyviä ystäviä minulla ei täällä juurikaan ole, ja eipä niille kai aikaakaan olisi. Välillä tuntuu, että on merkityksetöntä asua täällä ilman turvaverkkoja. Arki on rankkaa, koska lastenhoitoapua ei ole ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta, 10 ja 8 vuotiaat. Lasten isän kanssa olen ollut yhdessä 12 vuotta, naimisissa ei olla. Asutaan omassa omakotitalossa, jossa suurin osa remonteista on nyt saatu tehtyä. Mula on maisterintutkinto ja vakivirka. Lapset sellaisessa iässä, että omille harrastuksille on taas ihanan paljon aikaa, mistä nautin kovasti.

Mulla sanasta sanaan sama, mutta 40-vuotiaana :)

30-vuotiaana elämä oli vielä täynnä yllätyksiä ja seikkailuja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta, 10 ja 8 vuotiaat. Lasten isän kanssa olen ollut yhdessä 12 vuotta, naimisissa ei olla. Asutaan omassa omakotitalossa, jossa suurin osa remonteista on nyt saatu tehtyä. Mula on maisterintutkinto ja vakivirka. Lapset sellaisessa iässä, että omille harrastuksille on taas ihanan paljon aikaa, mistä nautin kovasti.

Mulla sanasta sanaan sama, mutta 40-vuotiaana :)

30-vuotiaana elämä oli vielä täynnä yllätyksiä ja seikkailuja :)

Korjaan: 42-vuotiaana siis! (Ikäni meinaa unohtua ;)

Täytin 30 kesällä. Opiskelen AMK:ssa kolmatta vuotta haluamaani alaa ja teen vakituista osa-aikatyötä siinä sivussa. Asun vuokralla, olen sinkku ja aika kuluu mukavasti harrastusten ja ystävien kanssa. Olen ihan tyytyväinen elämääni.