Muita jotka tykkää ihan vaan ns. "perinteisestä elämästä" ja ei kiitos näille kaikille hömpötyksille?
Olen itse 22v nainen. Elän ihan normaalia elämää, luonnollinen ulkonäkö, liikungaa luonnossa (vihaan kuntosaleja) ihan täysin normaali ruokavalio ilman mitään ihmeellisiä ruokavalion uutuuksia ja hömpötyksiä.
Haaveilen ihan "tavallisesta" elämästä. Hyvä mies (löytyy jo) ja sitten joku kotoisa ihana kaunis koti, koira, pari lasta ja säännöllinen hyvä työ. Läheisten ihmisten seura, onnellisuus, luonto... Ja kyllä, pidän äitiyttä elämän hienoimpana asiana ja lasten saaminen (jos edes saan?) tulee olemaan elämäni hienoin ja upein asia jota ei voita mikään. En lähde yhtään mukaan tähän tämän päivän "lapset on prseestä" touhuun.
Muita?
Kommentit (28)
Minulle ei nyt ihan auennut, mitä pidät "hömpötyksinä". Lapsettomuutta? Sitä, että tykkää ruuanlaitosta ja sushista?
Jos tarkoitat ylipäätään asennetta, jossa mikä tahansa uusi aiheuttaa ahdistusta, niin ei.
En ole sellainen, joka kokee arkuuden kokeilla uusia asioita hyveeksi. Säälin sellaisia ihmisiä, koska heiltä jää moni kiva asia kokematta.
Ja varsinkin tuollainen elämänasenne ihmetyttää nuorissa ihmisissä. Mikä on sinunkin elämänhalusi ja uskalluksesi tuolla lailla nujertanut? Onko sinua lapsena moitittu liikaa epäonnistumisista ja onko kotisi ollut tuolla lailla umpimielisen sulkeutunut, että kaikki uusi on aina jotakin "haihattelua ja hömpötystä"?
N50
What ? Oikeinko lapset on perseestä.....
Vierailija kirjoitti:
Tuolle on ap diagnoosi. Neofobia.
Ohho. Niinpä onkin. Juuri tuo oudoksuttaa. Ei siinä, minulle ihan sama, vaikka joku haluaisi elämänsä loppuun saakka syödä pelkkää kaurapuuroa ja makaronilaatikkoa. Mutta itseäni ahdistaisi ikuinen rutiini.
2
AP:n ikäisistä harva haaveilee muutenkaan lapsista. Kolmekymppisenä mieli muuttuu.
Hölötyksesi ovat aikamoista hömpötystä!
Ap syö kyllä sushia. Sushi on yksi lempiruuistani. Hahah!
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP:n ikäisistä harva haaveilee muutenkaan lapsista. Kolmekymppisenä mieli muuttuu.
Mitä ihmettä? Kyllä haaveilee moni parikymppinen lapsista vaikkei niitä ole vielä aikeissa yrittää lähivuosina.
Njaa, minäkin koen eläväni ihan tavallista elämää ilman hömpötyksiä, vaikka en ole koskaan lapsia halunnutkaan, enkä miestä. Mutta en harrasta trendiharrastuksia, hifistele ruokavalion kanssa, ole esillä sosiaalisessa mediassa jne.
Ap, olet erittäin tavallinen massaan sopiva, ja taviksia kyllä piisaa, ei huolta. Et varmasti joudu yksin haaveilemaan kauniista kodista ja säännöllisestä hyvästä työstä........ :D
22-vuotiaaksi ihmiseksi sulla on kyllä harvinaisen vastenmielinen tyyli leimata toisten ihmisten elämänvalinnat "hömpötykseksi". Jos kaltaisesi penikka tulisi tuollaista ylimielistä soopaa minulle suoltamaan, miettisin, että onko se joku uskonnollinen maanikko vai muuten vain ääliö. Suosittelisin ehdottomasti opettelemaan suvaitsevaisuutta, hyväksyntää ja avarakatseisuutta myös erilaisia elämäntyylejä kohtaan.
Hmm. Suattaapi muuten olla että tässä on kyseessä tavallista taitavampi trolli. Sellainen vanha kunnon provokkaattori joka hieman kärjistetyllä avauksella haluaa herättää keskustelua. Jos näin on niin hyvä ap, osaat hommasi!
Mutta jos ap on tosissaan niin siitä vaan. Elä niin kuin haluat. Yhdestä asiasta haluan kuitenkin huomauttaa. Sanot että äitiys tulee olemaan parasta elämässäsi. Et voi tietää sitä etukäteen. Synnytyksen jälkeinen masennus esimerkiksi tulee kenelle tulee. Et voi päättää etukäteen ettei asia koske sua. Tuo masennus tuli siskollenikin aika lailla yllätyksenä.
Voi myös käydä niin kuten mulla, eli ensimmäiset puolitoista vuotta menee niin väsyneenä ettei enää osaa edes puhua kun ei vaan muista sanoja.
Tarkoitukseni ei ole pelotella, vaan antaa varoitus siitä ettet elättele liian pumpulisia kuvitelmia. Sellaiset jos sortuu niin voit tulla alas melkoisella rytinällä. Realismi on hyväksi.
Ekan lapsen alkuvaiheen rankkuudesta huolimatta päätimme hankkia toisen lapsen vaikka tiesimme mitä se saattaa tarkoittaa (siis rankkuusmielessä). No, kävi tuuri, toinen lapsemme on ihan oikeasti aivan naurettavan helppo.
Mutta älä siis ilman muuta oleta että kaikki tulee väistämättä olemaan todella hienoa.
Nykyään kun katsos saa valita. Luuletko että kaikki tekivät ennen lapsia, koska halusivat lapsia? Lueppa joskus täällä sitä 70-luvulla syntyneiden ketjua. Ihan karmivaa luettavaa millaiset "äidit" ovat lapsia vuosia pitäneet huonona. Nykyään katsos saa ite päättää aikooko kouluttautua ja kuinka pitkälle. Ei ole enää pakko talouskoulun jälkeen jäädä maha pystyssä hellan ääreen siihen asti ku "vehkeet kuivuu". Saa nykyään haaveilla lapsista, kukaan ei sitä kiellä. Mutta se ei tarkoita että olisit parempi, kuin sellainen ihminen joka ei lapsia halua. Jos nyt ei ajatella jotain yläkoululaisen reaktiota vauvoihin tai palstan provoajia, niin tuskin kukaan normaali tervejärkinen ihminen käyttää livekeskustelussa lausetta "hyi vauvoja". Moni on ainakin minulle sanonut että eivät ole halukkaita saamaan lapsia, lapset eivät ole hänen suunnitelmissaan jne.
Minun mielestäni lapset eivät ole perseestä, mutta en silti halua omia lapsia. Muuten elän ihan "tavallista" elämää. Liikun luonnossa ja muutenkin, syön puhdasta ja omatekemää ruokaa, vietän aikaa mieheni ja ystävien kanssa, omistan omakotitalon ja auton, käyn töissä, matkustelen ym.
Joo, siis oot ihan niinku ihan tosi spheshiaaaali lumihiutale!
Tänne kaivattaisiin nyt ap:n määritelmää "hömpötyksille".
Vierailija kirjoitti:
22-vuotiaaksi ihmiseksi sulla on kyllä harvinaisen vastenmielinen tyyli leimata toisten ihmisten elämänvalinnat "hömpötykseksi". Jos kaltaisesi penikka tulisi tuollaista ylimielistä soopaa minulle suoltamaan, miettisin, että onko se joku uskonnollinen maanikko vai muuten vain ääliö. Suosittelisin ehdottomasti opettelemaan suvaitsevaisuutta, hyväksyntää ja avarakatseisuutta myös erilaisia elämäntyylejä kohtaan.
Ja sinäkö olet avarakatseinen parin väärän sanavalinnan johdosta. Ymmärsit kuitenkin pointin? Ohis ps: sä olet vain katkera ja kitkerä
Suurin osa naisista on juuri tuollaisia ja siksi hyvin epäkiinnostavia.
No suurin osa ihmisistä elää ihan tavis elämää ilman sen suurempia "hömpötyksiä". Mutta se ei tarkoita että nämä kaikki olisivat jotain samanlaista suurta massaa. Tavis-elämää on yhtä monenlaista kun on tavis-ihmisiäkin koska taviksetkaan ei ole samanlaisia.
Esim. itse koen olevani tavis ja elämä on aika "normaalia" mutta kuitenkin on asioita jotka eroaa monista muista. Yksi suuri ero on että olemme varakkaampia kuin keskivertosuomalaiset ja olen voinut olla kotiäiti 20 vuotta. Ja tämä valinta ei ole ihan tavallista nykysuomessa.
Kuulostaa mukavalta, onnea ja menestystä sinulle ja perheellesi.