Lue keskustelun säännöt.
Jestas noita kandi-lastentarhanopettajia
12.10.2017 |
sosiaalisessa mediassa o_O Oikeassa elämässä tunnen onneksi vain mukavia mutta tuollako se totuus kulissien takana nyt sitten tulee julki...
Oon siis jäsenenä muutamissa päiväkotiaiheisissa fb-ryhmissä, itse "vaan" äiti ja asiakas. Yliopiston väki vänkää opettajan pätevyyksistä tosi alentavasti muista ja hoitajista puhuen kun taas sosionomi-ltot kantavat huolta varhaiskasvatuksen OIKEISTA ongelmista kuten ryhmäkoosta. Sosionomit taitaa yhteistyön ja mieluummin pitäisin heitä lastentarhanopeina kuin noita pätemistä harrastavia ylimielisiä kandeja!
Ennenhän opettajat joivat kahvitkin eri aikaan ja eri tiloissa kuin vaikka hoitajat. Keittiön väkj kaatoi opeille juomat kuppiin, kun taas hoitajilla oli itsepalvelu. Voi hyvää päivää jos tuohon mennään taas.
Itselleni on tärkeintä, että lapsellani on päiväkodissä hyvä olla, kavereita ja mukavat aikuiset joila on aikaa ja sydäntä pitää heistä huolta!
Älkää kiltit kandit pahastuko :D Oon vaan somekeskustelujen jäljiltä järkyttynyt.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä luetulla ja suoritetuilla opintopisteillä lopulta on? Työ on käytännön työtä. Siinä lasta hoivatessa huomaa kyllä mahdolliset ongelmat ja osaa etsiä niihin apua. Ei päiväkoti- ikäinen lapsi tarvitse niitä opintopisteitä ja hienoja paperisuunnitelmia ja kruunua opettajan päässä. Lapsi tarvitsee aikaa, hoivaa, kuuntelijaa ja syliä. Keskittykää tarmolla vaatimaan pienempiä ryhmäkokoja ja lisää aikuisia ryhmiin. Arvostakaa toisianne ja tehkää töitä yhdessä. Jos haluatte oman egonne kirkastusta, menkää töihin muualle kuin päiväkotiin.
Ehdottaa vanha lastenhoitaja
Tarvitaan vahvaa tietämystä lapsen kehityksestä, jotta voitaisiin havaita myös pulmia kehityksessä. Nimenomaan moni tärkeä asia voi jäädä huomaamatta, jos tietopohja lapsen kehityksestä on vähäinen.
Sinulla tuntuu olevan käsitys siitä, että teoriaosaamista ei tarvita lainkaan. Todellisuudessa teoria ja käytäntö kuitenkin kulkevat käsi kädessä ja molempia tarvitaan. Mututuntumalla toimiminen voi tuottaa lapselle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Tottakai tarvitaan teoriatietoa. Ja sitä kyllä on ihan jokaisella päiväkodin ammattitaitoisella aikuisella. Tärkeintä on nähdä se lapsi. Ei voi täysillä keskittyä oleelliseen, jos energia kuluu niiden opintopisteiden ja oman koulutuspaikan ihasteluun.
Vanha lastenhoitajaTuntuu ettet oikein hahmota mitä on teoriaosaaminen. Se ei tule käytännön työstä, eikä jokaisella päiväkodin työntekijällä automaattisesti ole samanlaajuista- ja tasoista teoriaosaamista.
Tuntuu myös, että näet jokaisen yliopistokoulutetun lastentarhanopettajan olevan vain oman egonsa kiillottajia. Se, että mahdollisesti olet törmännyt yksittäiseen tällaiseen henkilöön, ei ole yleistyksen peruste.
Yliopistokoulutettu lastentarhanopettaja keskittyy opinnoissaan vain ja ainostaan siihen, kuinka tuetaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista, joten hän on silloin täysin pätevä ymmärtämään lapsen olevan kaikessa keskiössä.
Niin mitäpä minä hahmottaisin muutaman kymmenen vuoden työn jälkeen. Minä olen vain hoitanut, ohjannut, havainnoinut niitä ihania lapsia. Tykännyt työstä ja tykkään edelleen. Jokunen täydennyskoulutus ja ihan toinen ammattikin on katkaissut arjen. Minulla on koulutus myös erityislasten hoitoon ja ohjaukseen. Mutta en niitä ole korostanut sen kummemmin. Olen vaan tehnyt työtä lasten hyväksi. Ei tässä työssä tarvita kukkoilua ja oman aseman korostamista. Vaan mitäpä minä hahmottaisin ja ymmärtäisin.
Huokaillen vanha lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistokoulutettu lastentarhanopettaja keskittyy opinnoissaan vain ja ainostaan siihen, kuinka tuetaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista
Aa eli tästä siis johtuu, että tunnutte kulkevan laput silmillä, ette taida yhteistyötä yms. yms. yms.
Olisikohan sittenkin aika kehittää TEIDÄN koulutustanne alan tarpeita vastaavaksi?
Tsoukki tsoukki. Mutta tällaista me saamme jatkuvasti teidän taholtanne kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistokoulutettu lastentarhanopettaja keskittyy opinnoissaan vain ja ainostaan siihen, kuinka tuetaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista
Aa eli tästä siis johtuu, että tunnutte kulkevan laput silmillä, ette taida yhteistyötä yms. yms. yms.
Olisikohan sittenkin aika kehittää TEIDÄN koulutustanne alan tarpeita vastaavaksi?
Tsoukki tsoukki. Mutta tällaista me saamme jatkuvasti teidän taholtanne kuulla.
Olisi varmaan hyvä lisätä opintoihin myös mm. etiikkaa, vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja, käytännön toimia, askartelua, kuvallista ilmaisua, musiikkia, vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä, viittomia ja ihan sieltä vaipanvaihdosta asti hoitotoimia. Ensiapua tietenkin ja hygieniaa.
Tuumii vanha lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä luetulla ja suoritetuilla opintopisteillä lopulta on? Työ on käytännön työtä. Siinä lasta hoivatessa huomaa kyllä mahdolliset ongelmat ja osaa etsiä niihin apua. Ei päiväkoti- ikäinen lapsi tarvitse niitä opintopisteitä ja hienoja paperisuunnitelmia ja kruunua opettajan päässä. Lapsi tarvitsee aikaa, hoivaa, kuuntelijaa ja syliä. Keskittykää tarmolla vaatimaan pienempiä ryhmäkokoja ja lisää aikuisia ryhmiin. Arvostakaa toisianne ja tehkää töitä yhdessä. Jos haluatte oman egonne kirkastusta, menkää töihin muualle kuin päiväkotiin.
Ehdottaa vanha lastenhoitaja
Tarvitaan vahvaa tietämystä lapsen kehityksestä, jotta voitaisiin havaita myös pulmia kehityksessä. Nimenomaan moni tärkeä asia voi jäädä huomaamatta, jos tietopohja lapsen kehityksestä on vähäinen.
Sinulla tuntuu olevan käsitys siitä, että teoriaosaamista ei tarvita lainkaan. Todellisuudessa teoria ja käytäntö kuitenkin kulkevat käsi kädessä ja molempia tarvitaan. Mututuntumalla toimiminen voi tuottaa lapselle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Varhaisten pulmien havaitseminen on tällä hetkellä asiantuntemattomissa käsissä.
Aloite erilaisiin diagnooseihin tulee usein päiväkodista, eskarista tai peruskoulun alkaessa. Se lähtee usein kasvatustieteellisen koulutuksen saaneesta, eli lto:sta tai luokanopettajasta. Kotona tai neuvolassa ei ole ongelmia havaittu, mutta koska lapsen keskittyminen tai käytös ryhmässä ("tavoitteellisessa toiminnassa") koetaan ongelmalliseksi (ohjaaja kokee), lähdetään ajamaan diagnoosia kuin käärmettä pulloon.
Jostain syystä on kuitenkin laajassa aineistossa havaittu, että loppuvuodesta syntyneitä lapsia on diagnostisoitu huomattavasti enemmän kuin alkuvuodesta syntyneitä. Näin siis armon lto:t ja opet ovat toiminnassaan sokeita lapsen omatahtiselle kehitykselle ja lähtevät havaitsemaan pulmia sieltä, missä lapsi jo pelkästään ikänsäkään puolesta ei ole eikä voi olla samalla kehitystasolla ja samoin valmiuksin kuin toinen, alkuvuodesta syntynyt lapsi.
Tällaisten tutkimustulosten (että loppuvuodesta syntyneet saavat enemmän diagnooseja kuin alkuvuodesta syntyneet) vuoksi kasvatusalan ammattilaisten varhaisten pulmien havaitseminen ja heidän asiantuntemuksensa siihen on erittäin kyseenalaista. Koulutus ei selvästikään ole riittävä. Koulutus näyttää olevan kapea-alaistatässä suhteessa. Nähdään virheitä, mutta ei osata reflektoida, miksi havaitaan virheitä.
Tässä on yksi todellinen epäonnistuminen, joka on tuottanut monen lapsen varhaisen leimaamisen kautta valtavasti tuskaa ja kalliita erityisjärjestelyitä, auttamisen nimissä ja kylläkin hyvää tarkoittaen. Ja tämän epäonnistumisen vuoksi luotan enemmän sosionomeihin, jotka osaavat tai joiden ainakin pitäisi osata suhteuttaa näitä yksilöstä havaittuja seikkoja yhteiskunnan tendensseihin ja siten suhtautua niihin kriittisesti.
Toinen asia, joka huolestuttaa on se, että ollaan kovin varmoja asiantuntemuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta kandintutkinnon pohjalta. Kun opiskelee tarpeeksi, ymmärtää, miten vähän lopulta tietää ja osaa suhtautua omaan tietämiseensä kriittisemmin. Kandi-lto:t eivät ehkä ole opiskelleet tarpeeksi, vaan juuri niin vähän, että ovat saaneet kovan varmuuden tietämyksestään.
Samaa vaivaahan on joillakin luokanopettajilla, jotka tietävät kaikesta kaiken ja yrittävät sanella jopa oppilaiden kotiintuloajat ja karkkipäivät. Ihmistyössä ei koskaan toimi yläpuolelle asettuminen ja muiden puolesta parhaiten tietäminen.
Sekä lastentarhanopettajissa että luokanopettajissa on tietysti myös ihania, sivistyneitä ja avarasti maailmaa katsovia ihmisiä. Kuitenkaan ongelmat, joista edellä mainitsen, eivät perustu vain yksittäistapauksiin, vaan alalla on tietynlaisia ajattelumalleja ja käytäntöjä, joita tulisi kriittisesti käsitellä. Opettajaopiskelijatutkimuksissa on huomattu, että erityisesti lto- ja luokanopettajaopiskelijat eivät ole yhteiskunnallisesti kovin kriittisiä, vaan pääpaino on nopeassa valmistumisessa, ja siksi opinnotkin ovat tehokasta suorittamista, ei kyseenalaistamista. Tämä luo tietynlaista ammatillista kulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä luetulla ja suoritetuilla opintopisteillä lopulta on? Työ on käytännön työtä. Siinä lasta hoivatessa huomaa kyllä mahdolliset ongelmat ja osaa etsiä niihin apua. Ei päiväkoti- ikäinen lapsi tarvitse niitä opintopisteitä ja hienoja paperisuunnitelmia ja kruunua opettajan päässä. Lapsi tarvitsee aikaa, hoivaa, kuuntelijaa ja syliä. Keskittykää tarmolla vaatimaan pienempiä ryhmäkokoja ja lisää aikuisia ryhmiin. Arvostakaa toisianne ja tehkää töitä yhdessä. Jos haluatte oman egonne kirkastusta, menkää töihin muualle kuin päiväkotiin.
Ehdottaa vanha lastenhoitaja
Tarvitaan vahvaa tietämystä lapsen kehityksestä, jotta voitaisiin havaita myös pulmia kehityksessä. Nimenomaan moni tärkeä asia voi jäädä huomaamatta, jos tietopohja lapsen kehityksestä on vähäinen.
Sinulla tuntuu olevan käsitys siitä, että teoriaosaamista ei tarvita lainkaan. Todellisuudessa teoria ja käytäntö kuitenkin kulkevat käsi kädessä ja molempia tarvitaan. Mututuntumalla toimiminen voi tuottaa lapselle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Varhaisten pulmien havaitseminen on tällä hetkellä asiantuntemattomissa käsissä.
Aloite erilaisiin diagnooseihin tulee usein päiväkodista, eskarista tai peruskoulun alkaessa. Se lähtee usein kasvatustieteellisen koulutuksen saaneesta, eli lto:sta tai luokanopettajasta. Kotona tai neuvolassa ei ole ongelmia havaittu, mutta koska lapsen keskittyminen tai käytös ryhmässä ("tavoitteellisessa toiminnassa") koetaan ongelmalliseksi (ohjaaja kokee), lähdetään ajamaan diagnoosia kuin käärmettä pulloon.
Jostain syystä on kuitenkin laajassa aineistossa havaittu, että loppuvuodesta syntyneitä lapsia on diagnostisoitu huomattavasti enemmän kuin alkuvuodesta syntyneitä. Näin siis armon lto:t ja opet ovat toiminnassaan sokeita lapsen omatahtiselle kehitykselle ja lähtevät havaitsemaan pulmia sieltä, missä lapsi jo pelkästään ikänsäkään puolesta ei ole eikä voi olla samalla kehitystasolla ja samoin valmiuksin kuin toinen, alkuvuodesta syntynyt lapsi.
Tällaisten tutkimustulosten (että loppuvuodesta syntyneet saavat enemmän diagnooseja kuin alkuvuodesta syntyneet) vuoksi kasvatusalan ammattilaisten varhaisten pulmien havaitseminen ja heidän asiantuntemuksensa siihen on erittäin kyseenalaista. Koulutus ei selvästikään ole riittävä. Koulutus näyttää olevan kapea-alaistatässä suhteessa. Nähdään virheitä, mutta ei osata reflektoida, miksi havaitaan virheitä.
Tässä on yksi todellinen epäonnistuminen, joka on tuottanut monen lapsen varhaisen leimaamisen kautta valtavasti tuskaa ja kalliita erityisjärjestelyitä, auttamisen nimissä ja kylläkin hyvää tarkoittaen. Ja tämän epäonnistumisen vuoksi luotan enemmän sosionomeihin, jotka osaavat tai joiden ainakin pitäisi osata suhteuttaa näitä yksilöstä havaittuja seikkoja yhteiskunnan tendensseihin ja siten suhtautua niihin kriittisesti.
Toinen asia, joka huolestuttaa on se, että ollaan kovin varmoja asiantuntemuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta kandintutkinnon pohjalta. Kun opiskelee tarpeeksi, ymmärtää, miten vähän lopulta tietää ja osaa suhtautua omaan tietämiseensä kriittisemmin. Kandi-lto:t eivät ehkä ole opiskelleet tarpeeksi, vaan juuri niin vähän, että ovat saaneet kovan varmuuden tietämyksestään.
Samaa vaivaahan on joillakin luokanopettajilla, jotka tietävät kaikesta kaiken ja yrittävät sanella jopa oppilaiden kotiintuloajat ja karkkipäivät. Ihmistyössä ei koskaan toimi yläpuolelle asettuminen ja muiden puolesta parhaiten tietäminen.
Sekä lastentarhanopettajissa että luokanopettajissa on tietysti myös ihania, sivistyneitä ja avarasti maailmaa katsovia ihmisiä. Kuitenkaan ongelmat, joista edellä mainitsen, eivät perustu vain yksittäistapauksiin, vaan alalla on tietynlaisia ajattelumalleja ja käytäntöjä, joita tulisi kriittisesti käsitellä. Opettajaopiskelijatutkimuksissa on huomattu, että erityisesti lto- ja luokanopettajaopiskelijat eivät ole yhteiskunnallisesti kovin kriittisiä, vaan pääpaino on nopeassa valmistumisessa, ja siksi opinnotkin ovat tehokasta suorittamista, ei kyseenalaistamista. Tämä luo tietynlaista ammatillista kulttuuria.
Meillä nimenomaan kandiopinnoissa käsiteteltiin jatkuvasti sitä, kuinka lapset ovat yksilöitä, eikä kehityksen voidakaan olettaa kulkevan juuri tietyn mallin mukaisesti kaikilla.
Kuitenkin tietämys lapsen kehityksen eri vaiheista antaa pohjaa havaitsemaan varhaisen tuen tarpeita. En tarkoita nyt sitä, että kandi olettaa jokaisen lapsen esimerkiksi oppivan puhumaan samaan aikaan, ja on heti leimaamassa lapsen erityislapseksi, jos tämä ei opi puhumaan samaan aikaan kuin ikätoverinsa.
Harva luulee liikoja omasta osaamisestaan. Lto vain tekee havaintoja, ja on tarvittaessa yhteydessä keltoon, ja juttelee havainnoistaan myös lasten vanhempien kanssa. Ei tässä siitä ole kyse, että lto leimaisi lapsen erityislapseksi ja vaatisi toimenpiteitä. Eihän lto:lla ole edes valtuuksia tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Lto vain tekee havaintoja, ja on tarvittaessa yhteydessä keltoon, ja juttelee havainnoistaan myös lasten vanhempien kanssa. Ei tässä siitä ole kyse, että lto leimaisi lapsen erityislapseksi ja vaatisi toimenpiteitä. Eihän lto:lla ole edes valtuuksia tähän.
Saisinko rumpujen pärinää! Nyt tulee koko keskustelun kannalta tärkeä pointti:
Yllä kuvattuun pystyy aivan taatusti myös sosionomi.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lto vain tekee havaintoja, ja on tarvittaessa yhteydessä keltoon, ja juttelee havainnoistaan myös lasten vanhempien kanssa. Ei tässä siitä ole kyse, että lto leimaisi lapsen erityislapseksi ja vaatisi toimenpiteitä. Eihän lto:lla ole edes valtuuksia tähän.
Saisinko rumpujen pärinää! Nyt tulee koko keskustelun kannalta tärkeä pointti:
Yllä kuvattuun pystyy aivan taatusti myös sosionomi.
Ei mulla muuta.
Näin on, kun siihen kykenee myös kokenut lastenhoitaja tai perhepäivähoitajakin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Riippuu, mikä painotus kiinnostaa. Jos yksittäisen lapsen kasvu ja kehitys > yo ja jos sen ohella myös ryhmä, kasvatusyhteistyö, yhteisöllisyys sekä luovat ja osallistavat menetelmät niin amk. Jälkimmäisessä bonuksena paljon muutakin, jos vaka ei käytännössä olekaan omin ala. Amk:n käyneenä joutuu tosin kestämään tässäkin ketjussa esiin tuotua vähättelyä. Tsemppiä kummin vain valitsetkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Riippuu, mikä painotus kiinnostaa. Jos yksittäisen lapsen kasvu ja kehitys > yo ja jos sen ohella myös ryhmä, kasvatusyhteistyö, yhteisöllisyys sekä luovat ja osallistavat menetelmät niin amk. Jälkimmäisessä bonuksena paljon muutakin, jos vaka ei käytännössä olekaan omin ala. Amk:n käyneenä joutuu tosin kestämään tässäkin ketjussa esiin tuotua vähättelyä. Tsemppiä kummin vain valitsetkaan!
Kiitos! Eli sosionomi opiskelee laajemmin kasvatukseen liittyviä asioita? Ehkä alan kallistua tuohon amk puoleen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä luetulla ja suoritetuilla opintopisteillä lopulta on? Työ on käytännön työtä. Siinä lasta hoivatessa huomaa kyllä mahdolliset ongelmat ja osaa etsiä niihin apua. Ei päiväkoti- ikäinen lapsi tarvitse niitä opintopisteitä ja hienoja paperisuunnitelmia ja kruunua opettajan päässä. Lapsi tarvitsee aikaa, hoivaa, kuuntelijaa ja syliä. Keskittykää tarmolla vaatimaan pienempiä ryhmäkokoja ja lisää aikuisia ryhmiin. Arvostakaa toisianne ja tehkää töitä yhdessä. Jos haluatte oman egonne kirkastusta, menkää töihin muualle kuin päiväkotiin.
Ehdottaa vanha lastenhoitaja
Tarvitaan vahvaa tietämystä lapsen kehityksestä, jotta voitaisiin havaita myös pulmia kehityksessä. Nimenomaan moni tärkeä asia voi jäädä huomaamatta, jos tietopohja lapsen kehityksestä on vähäinen.
Sinulla tuntuu olevan käsitys siitä, että teoriaosaamista ei tarvita lainkaan. Todellisuudessa teoria ja käytäntö kuitenkin kulkevat käsi kädessä ja molempia tarvitaan. Mututuntumalla toimiminen voi tuottaa lapselle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Varhaisten pulmien havaitseminen on tällä hetkellä asiantuntemattomissa käsissä.
Aloite erilaisiin diagnooseihin tulee usein päiväkodista, eskarista tai peruskoulun alkaessa. Se lähtee usein kasvatustieteellisen koulutuksen saaneesta, eli lto:sta tai luokanopettajasta. Kotona tai neuvolassa ei ole ongelmia havaittu, mutta koska lapsen keskittyminen tai käytös ryhmässä ("tavoitteellisessa toiminnassa") koetaan ongelmalliseksi (ohjaaja kokee), lähdetään ajamaan diagnoosia kuin käärmettä pulloon.
Jostain syystä on kuitenkin laajassa aineistossa havaittu, että loppuvuodesta syntyneitä lapsia on diagnostisoitu huomattavasti enemmän kuin alkuvuodesta syntyneitä. Näin siis armon lto:t ja opet ovat toiminnassaan sokeita lapsen omatahtiselle kehitykselle ja lähtevät havaitsemaan pulmia sieltä, missä lapsi jo pelkästään ikänsäkään puolesta ei ole eikä voi olla samalla kehitystasolla ja samoin valmiuksin kuin toinen, alkuvuodesta syntynyt lapsi.
Tällaisten tutkimustulosten (että loppuvuodesta syntyneet saavat enemmän diagnooseja kuin alkuvuodesta syntyneet) vuoksi kasvatusalan ammattilaisten varhaisten pulmien havaitseminen ja heidän asiantuntemuksensa siihen on erittäin kyseenalaista. Koulutus ei selvästikään ole riittävä. Koulutus näyttää olevan kapea-alaistatässä suhteessa. Nähdään virheitä, mutta ei osata reflektoida, miksi havaitaan virheitä.
Tässä on yksi todellinen epäonnistuminen, joka on tuottanut monen lapsen varhaisen leimaamisen kautta valtavasti tuskaa ja kalliita erityisjärjestelyitä, auttamisen nimissä ja kylläkin hyvää tarkoittaen. Ja tämän epäonnistumisen vuoksi luotan enemmän sosionomeihin, jotka osaavat tai joiden ainakin pitäisi osata suhteuttaa näitä yksilöstä havaittuja seikkoja yhteiskunnan tendensseihin ja siten suhtautua niihin kriittisesti.
Toinen asia, joka huolestuttaa on se, että ollaan kovin varmoja asiantuntemuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta kandintutkinnon pohjalta. Kun opiskelee tarpeeksi, ymmärtää, miten vähän lopulta tietää ja osaa suhtautua omaan tietämiseensä kriittisemmin. Kandi-lto:t eivät ehkä ole opiskelleet tarpeeksi, vaan juuri niin vähän, että ovat saaneet kovan varmuuden tietämyksestään.
Samaa vaivaahan on joillakin luokanopettajilla, jotka tietävät kaikesta kaiken ja yrittävät sanella jopa oppilaiden kotiintuloajat ja karkkipäivät. Ihmistyössä ei koskaan toimi yläpuolelle asettuminen ja muiden puolesta parhaiten tietäminen.
Sekä lastentarhanopettajissa että luokanopettajissa on tietysti myös ihania, sivistyneitä ja avarasti maailmaa katsovia ihmisiä. Kuitenkaan ongelmat, joista edellä mainitsen, eivät perustu vain yksittäistapauksiin, vaan alalla on tietynlaisia ajattelumalleja ja käytäntöjä, joita tulisi kriittisesti käsitellä. Opettajaopiskelijatutkimuksissa on huomattu, että erityisesti lto- ja luokanopettajaopiskelijat eivät ole yhteiskunnallisesti kovin kriittisiä, vaan pääpaino on nopeassa valmistumisessa, ja siksi opinnotkin ovat tehokasta suorittamista, ei kyseenalaistamista. Tämä luo tietynlaista ammatillista kulttuuria.
Meillä nimenomaan kandiopinnoissa käsiteteltiin jatkuvasti sitä, kuinka lapset ovat yksilöitä, eikä kehityksen voidakaan olettaa kulkevan juuri tietyn mallin mukaisesti kaikilla.
Kuitenkin tietämys lapsen kehityksen eri vaiheista antaa pohjaa havaitsemaan varhaisen tuen tarpeita. En tarkoita nyt sitä, että kandi olettaa jokaisen lapsen esimerkiksi oppivan puhumaan samaan aikaan, ja on heti leimaamassa lapsen erityislapseksi, jos tämä ei opi puhumaan samaan aikaan kuin ikätoverinsa.
Harva luulee liikoja omasta osaamisestaan. Lto vain tekee havaintoja, ja on tarvittaessa yhteydessä keltoon, ja juttelee havainnoistaan myös lasten vanhempien kanssa. Ei tässä siitä ole kyse, että lto leimaisi lapsen erityislapseksi ja vaatisi toimenpiteitä. Eihän lto:lla ole edes valtuuksia tähän.
Kyllä luulee likkoja itsestään moni lto. Tiedän useita tapauksia kun lto on alkanut silmät kiiluen leipomaan jostain lapsesta erityislasts perusteetta eli todellisten asiantuntijoiden arvioiden mukaan ovat olleet ihan tavallisia lapsia. Samalla aiheutettu inhimillistä turhaa tuskaa vanhemmille ja lapsille. En siksi arvosta tuo yliopistokoulutusta ja ammattia pätkääkään. Niin karmeita tapauksia olen tavannut. Juuri tuota tärkeilevää pätemistä, tehdään lapsista diagnooseja ja etsimällä etsitään vikoja. Mieluummin haluan, että sosionomi tai kuka tahansa muu lämmin ihminen hoitaa lastani kuin lto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Jos varmasti kiinnostaa nimenomaan toimia lastentarhanopettajana, niin ehdottomasti yliopisto - siellä opiskellaan varhaiskasvatustiedettä, ja käsitellään varhaiskasvatusta paljon laajemmin ja monipuolisemmin.
Jos taas kiinnostaa lasten kanssa työskentely yleisesti ja samalla moni muukin sosiaalialan ammatti, niin sosionomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Riippuu, mikä painotus kiinnostaa. Jos yksittäisen lapsen kasvu ja kehitys > yo ja jos sen ohella myös ryhmä, kasvatusyhteistyö, yhteisöllisyys sekä luovat ja osallistavat menetelmät niin amk. Jälkimmäisessä bonuksena paljon muutakin, jos vaka ei käytännössä olekaan omin ala. Amk:n käyneenä joutuu tosin kestämään tässäkin ketjussa esiin tuotua vähättelyä. Tsemppiä kummin vain valitsetkaan!
Kiitos! Eli sosionomi opiskelee laajemmin kasvatukseen liittyviä asioita? Ehkä alan kallistua tuohon amk puoleen! :)
Taitaa olla sama ihminen, joka vastailee itselleen :D Vai että yliopistossa keskitytään vain yksittäisen lapsen kehitykseen... Ottakaapa sosionomit selvää kandin opintojen sisällöistä, ennen kuin menette levittämään virheellistä tietoa faktoina.
Nimenomaan sosionomi ei opiskele kandia laajemmin varhaiskasvatukseen liittyviä asioita, vaan päinvastoin. Sosionomi opiskelee vain 30 op puhdasta varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä luetulla ja suoritetuilla opintopisteillä lopulta on? Työ on käytännön työtä. Siinä lasta hoivatessa huomaa kyllä mahdolliset ongelmat ja osaa etsiä niihin apua. Ei päiväkoti- ikäinen lapsi tarvitse niitä opintopisteitä ja hienoja paperisuunnitelmia ja kruunua opettajan päässä. Lapsi tarvitsee aikaa, hoivaa, kuuntelijaa ja syliä. Keskittykää tarmolla vaatimaan pienempiä ryhmäkokoja ja lisää aikuisia ryhmiin. Arvostakaa toisianne ja tehkää töitä yhdessä. Jos haluatte oman egonne kirkastusta, menkää töihin muualle kuin päiväkotiin.
Ehdottaa vanha lastenhoitaja
Tarvitaan vahvaa tietämystä lapsen kehityksestä, jotta voitaisiin havaita myös pulmia kehityksessä. Nimenomaan moni tärkeä asia voi jäädä huomaamatta, jos tietopohja lapsen kehityksestä on vähäinen.
Sinulla tuntuu olevan käsitys siitä, että teoriaosaamista ei tarvita lainkaan. Todellisuudessa teoria ja käytäntö kuitenkin kulkevat käsi kädessä ja molempia tarvitaan. Mututuntumalla toimiminen voi tuottaa lapselle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Varhaisten pulmien havaitseminen on tällä hetkellä asiantuntemattomissa käsissä.
Aloite erilaisiin diagnooseihin tulee usein päiväkodista, eskarista tai peruskoulun alkaessa. Se lähtee usein kasvatustieteellisen koulutuksen saaneesta, eli lto:sta tai luokanopettajasta. Kotona tai neuvolassa ei ole ongelmia havaittu, mutta koska lapsen keskittyminen tai käytös ryhmässä ("tavoitteellisessa toiminnassa") koetaan ongelmalliseksi (ohjaaja kokee), lähdetään ajamaan diagnoosia kuin käärmettä pulloon.
Jostain syystä on kuitenkin laajassa aineistossa havaittu, että loppuvuodesta syntyneitä lapsia on diagnostisoitu huomattavasti enemmän kuin alkuvuodesta syntyneitä. Näin siis armon lto:t ja opet ovat toiminnassaan sokeita lapsen omatahtiselle kehitykselle ja lähtevät havaitsemaan pulmia sieltä, missä lapsi jo pelkästään ikänsäkään puolesta ei ole eikä voi olla samalla kehitystasolla ja samoin valmiuksin kuin toinen, alkuvuodesta syntynyt lapsi.
Tällaisten tutkimustulosten (että loppuvuodesta syntyneet saavat enemmän diagnooseja kuin alkuvuodesta syntyneet) vuoksi kasvatusalan ammattilaisten varhaisten pulmien havaitseminen ja heidän asiantuntemuksensa siihen on erittäin kyseenalaista. Koulutus ei selvästikään ole riittävä. Koulutus näyttää olevan kapea-alaistatässä suhteessa. Nähdään virheitä, mutta ei osata reflektoida, miksi havaitaan virheitä.
Tässä on yksi todellinen epäonnistuminen, joka on tuottanut monen lapsen varhaisen leimaamisen kautta valtavasti tuskaa ja kalliita erityisjärjestelyitä, auttamisen nimissä ja kylläkin hyvää tarkoittaen. Ja tämän epäonnistumisen vuoksi luotan enemmän sosionomeihin, jotka osaavat tai joiden ainakin pitäisi osata suhteuttaa näitä yksilöstä havaittuja seikkoja yhteiskunnan tendensseihin ja siten suhtautua niihin kriittisesti.
Toinen asia, joka huolestuttaa on se, että ollaan kovin varmoja asiantuntemuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta kandintutkinnon pohjalta. Kun opiskelee tarpeeksi, ymmärtää, miten vähän lopulta tietää ja osaa suhtautua omaan tietämiseensä kriittisemmin. Kandi-lto:t eivät ehkä ole opiskelleet tarpeeksi, vaan juuri niin vähän, että ovat saaneet kovan varmuuden tietämyksestään.
Samaa vaivaahan on joillakin luokanopettajilla, jotka tietävät kaikesta kaiken ja yrittävät sanella jopa oppilaiden kotiintuloajat ja karkkipäivät. Ihmistyössä ei koskaan toimi yläpuolelle asettuminen ja muiden puolesta parhaiten tietäminen.
Sekä lastentarhanopettajissa että luokanopettajissa on tietysti myös ihania, sivistyneitä ja avarasti maailmaa katsovia ihmisiä. Kuitenkaan ongelmat, joista edellä mainitsen, eivät perustu vain yksittäistapauksiin, vaan alalla on tietynlaisia ajattelumalleja ja käytäntöjä, joita tulisi kriittisesti käsitellä. Opettajaopiskelijatutkimuksissa on huomattu, että erityisesti lto- ja luokanopettajaopiskelijat eivät ole yhteiskunnallisesti kovin kriittisiä, vaan pääpaino on nopeassa valmistumisessa, ja siksi opinnotkin ovat tehokasta suorittamista, ei kyseenalaistamista. Tämä luo tietynlaista ammatillista kulttuuria.
Meillä nimenomaan kandiopinnoissa käsiteteltiin jatkuvasti sitä, kuinka lapset ovat yksilöitä, eikä kehityksen voidakaan olettaa kulkevan juuri tietyn mallin mukaisesti kaikilla.
Kuitenkin tietämys lapsen kehityksen eri vaiheista antaa pohjaa havaitsemaan varhaisen tuen tarpeita. En tarkoita nyt sitä, että kandi olettaa jokaisen lapsen esimerkiksi oppivan puhumaan samaan aikaan, ja on heti leimaamassa lapsen erityislapseksi, jos tämä ei opi puhumaan samaan aikaan kuin ikätoverinsa.
Harva luulee liikoja omasta osaamisestaan. Lto vain tekee havaintoja, ja on tarvittaessa yhteydessä keltoon, ja juttelee havainnoistaan myös lasten vanhempien kanssa. Ei tässä siitä ole kyse, että lto leimaisi lapsen erityislapseksi ja vaatisi toimenpiteitä. Eihän lto:lla ole edes valtuuksia tähän.
Kyllä luulee likkoja itsestään moni lto. Tiedän useita tapauksia kun lto on alkanut silmät kiiluen leipomaan jostain lapsesta erityislasts perusteetta eli todellisten asiantuntijoiden arvioiden mukaan ovat olleet ihan tavallisia lapsia. Samalla aiheutettu inhimillistä turhaa tuskaa vanhemmille ja lapsille. En siksi arvosta tuo yliopistokoulutusta ja ammattia pätkääkään. Niin karmeita tapauksia olen tavannut. Juuri tuota tärkeilevää pätemistä, tehdään lapsista diagnooseja ja etsimällä etsitään vikoja. Mieluummin haluan, että sosionomi tai kuka tahansa muu lämmin ihminen hoitaa lastani kuin lto.
Turhan usein törmää myös siihen, että lto on niin keskittynyt siihen yhteen mahdollisesti tukea tarvitsevan lapsen havainnointiin, että hänellä unohtuu ryhmässä olevan myös 23 muuta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Riippuu, mikä painotus kiinnostaa. Jos yksittäisen lapsen kasvu ja kehitys > yo ja jos sen ohella myös ryhmä, kasvatusyhteistyö, yhteisöllisyys sekä luovat ja osallistavat menetelmät niin amk. Jälkimmäisessä bonuksena paljon muutakin, jos vaka ei käytännössä olekaan omin ala. Amk:n käyneenä joutuu tosin kestämään tässäkin ketjussa esiin tuotua vähättelyä. Tsemppiä kummin vain valitsetkaan!
Kiitos! Eli sosionomi opiskelee laajemmin kasvatukseen liittyviä asioita? Ehkä alan kallistua tuohon amk puoleen! :)
Taitaa olla sama ihminen, joka vastailee itselleen :D Vai että yliopistossa keskitytään vain yksittäisen lapsen kehitykseen... Ottakaapa sosionomit selvää kandin opintojen sisällöistä, ennen kuin menette levittämään virheellistä tietoa faktoina.
Nimenomaan sosionomi ei opiskele kandia laajemmin varhaiskasvatukseen liittyviä asioita, vaan päinvastoin. Sosionomi opiskelee vain 30 op puhdasta varhaiskasvatusta.
Se, että sinä olet opiskellut sosionomiopinnoissasi vain 30 op varhaiskasvatusta, ei tarkoita, etteikö kukaan muu sosionomi olisi opiskellut enemmän. Koulutussisällöt ja opintojaksotarjonta vaihtelevat kouluittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Riippuu, mikä painotus kiinnostaa. Jos yksittäisen lapsen kasvu ja kehitys > yo ja jos sen ohella myös ryhmä, kasvatusyhteistyö, yhteisöllisyys sekä luovat ja osallistavat menetelmät niin amk. Jälkimmäisessä bonuksena paljon muutakin, jos vaka ei käytännössä olekaan omin ala. Amk:n käyneenä joutuu tosin kestämään tässäkin ketjussa esiin tuotua vähättelyä. Tsemppiä kummin vain valitsetkaan!
Kiitos! Eli sosionomi opiskelee laajemmin kasvatukseen liittyviä asioita? Ehkä alan kallistua tuohon amk puoleen! :)
Taitaa olla sama ihminen, joka vastailee itselleen :D Vai että yliopistossa keskitytään vain yksittäisen lapsen kehitykseen... Ottakaapa sosionomit selvää kandin opintojen sisällöistä, ennen kuin menette levittämään virheellistä tietoa faktoina.
Nimenomaan sosionomi ei opiskele kandia laajemmin varhaiskasvatukseen liittyviä asioita, vaan päinvastoin. Sosionomi opiskelee vain 30 op puhdasta varhaiskasvatusta.
Ei taida tuntua kivalta, jos omasta koulutuksesta levitetään virheellistä tietoa ;)
Äläpä siis sinäkään väitä tuntevasi sosionomikoulutuksen sisältöä. Minulla ei suinkaan ollut noin kuin esität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lastentarhanopeksi, kumpaan koulutukseen minun kannattaisi hakea?
Riippuu, mikä painotus kiinnostaa. Jos yksittäisen lapsen kasvu ja kehitys > yo ja jos sen ohella myös ryhmä, kasvatusyhteistyö, yhteisöllisyys sekä luovat ja osallistavat menetelmät niin amk. Jälkimmäisessä bonuksena paljon muutakin, jos vaka ei käytännössä olekaan omin ala. Amk:n käyneenä joutuu tosin kestämään tässäkin ketjussa esiin tuotua vähättelyä. Tsemppiä kummin vain valitsetkaan!
Kiitos! Eli sosionomi opiskelee laajemmin kasvatukseen liittyviä asioita? Ehkä alan kallistua tuohon amk puoleen! :)
Taitaa olla sama ihminen, joka vastailee itselleen :D Vai että yliopistossa keskitytään vain yksittäisen lapsen kehitykseen... Ottakaapa sosionomit selvää kandin opintojen sisällöistä, ennen kuin menette levittämään virheellistä tietoa faktoina.
Nimenomaan sosionomi ei opiskele kandia laajemmin varhaiskasvatukseen liittyviä asioita, vaan päinvastoin. Sosionomi opiskelee vain 30 op puhdasta varhaiskasvatusta.
Se, että sinä olet opiskellut sosionomiopinnoissasi vain 30 op varhaiskasvatusta, ei tarkoita, etteikö kukaan muu sosionomi olisi opiskellut enemmän. Koulutussisällöt ja opintojaksotarjonta vaihtelevat kouluittain.
Ei sitä muuallakaan ole enemmän. Väännetäänpä taas rautalangasta.
Jokaisessa ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkintoon sisältyy varhaiskasvatusta 60 op. Siihen sisältyy oppari 15 op. Vähennetään sen opintopistemäärä tuosta kuudestakymmenestä. 60 op - 15op = 45 op.
Sitten siihen kuuluu pitkä harjoittelu 15 op. Vähennetään senkin määrä. 45 op - 15 op = 30 op.
Opparin ja harjoittelun jälkeen varhaispedagogiikalle (TEORIA) jää 30 op.
Olen jo monta vuotta tehnyt sijaisuuksia päiväkodeissa. Olen huomannut (ja huolissani), että sosionomit eivät juuri ollenkaan ole kiinnostuneita lasten itseilmaisusta (musiikki, taide, ym). Tehdään mekaanisia askartelutehtäviä ja laulu, ym. jää tosi vähälle. Perinteiset l.opet paljon luovempia ja innostuneita keksimään kaikkea ja innostamaan lapsia. Mielestäni ei ole hyvä, jos päiväkodissa vain sos.nomin koulutuksen saaneita lastentarhan opettajia.
On se aina yhtä jännä nähdä, miten yhdellä 3,5 vuoden sosionomin tutkinnolla voi tehdä sekä sosiaalityöntekijän (5v ) että lastentarhanopettajan (3v v) töitä ja vieläpä siten, että sosionomi on kumpaankin ammattiin itse asiassa pätevämpi kuin nämä yliopistossa aloillensa erikoistuneet, ja omaa vieläpä paremman käytännön taidot kuin pelkkiä kirjoja kirjastossa päntännyt kädetön akateeminen.
Kokoomuksen äänestäjä
Tuntuu ettet oikein hahmota mitä on teoriaosaaminen. Se ei tule käytännön työstä, eikä jokaisella päiväkodin työntekijällä automaattisesti ole samanlaajuista- ja tasoista teoriaosaamista.
Tuntuu myös, että näet jokaisen yliopistokoulutetun lastentarhanopettajan olevan vain oman egonsa kiillottajia. Se, että mahdollisesti olet törmännyt yksittäiseen tällaiseen henkilöön, ei ole yleistyksen peruste.
Yliopistokoulutettu lastentarhanopettaja keskittyy opinnoissaan vain ja ainostaan siihen, kuinka tuetaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista, joten hän on silloin täysin pätevä ymmärtämään lapsen olevan kaikessa keskiössä.